Valosaaste uhkaa loistavien lemmentyötä
M.Sc. Gautier Baudry sai 27.2.2016 Maili Aution rahastosta 24 000 euron apurahan naaraan loistavaa houkutusvaloa ja valosaasteen vaikutusta koiraan valintaan käsittelevään väitöskirjatyöhön, kolmivuotisen apurahan ensimmäisen vuoden apurahana
Ornamenttien hyödyntämistä parivalinnassa on arveltu lähinnä urosten piirteeksi. Kiiltomatonaaraiden loistama valo on selvä esimerkki myös päinvastaisesta houkutussignaalien käytöstä. Valosaaste saattaa kuitenkin sekoittaa kiiltomatojen hienostunutta järjestelmää.
Tohtoriopiskelija Gautier Baudry Oulun yliopiston biologianlaitokselta tutkii väitöskirjatyössään kiiltomatonaaraan loistavaa houkutusvaloa ja valosaasteen vaikutusta koiraan parivalintaan.
– Suvunjatkamisessa tarpeellisten koristautumiskeinojen on yleensä arveltu olevan lähinnä urosten ominaisuuksia, riikinkukko ehkä tunnetuimpana esimerkkinä. Sen sijaan naarailla koristautuminen on harvinaista tai ainakin paljon heikommin tunnettua. Kiiltomato on ehkä paras eliölaji tutkia naaraiden ornamentteja.
Näyttää olevan selvää, että kiiltomatonaaraat loistavat valoa suvunjatkamistarkoituksessa. Kiiltomatojen bioluminesenssi on seksuaalisesti valikoitunut piirre, jolla siivettömät naarat pyrkivät houkuttelemaan lentäviä uroksia parittelukumppaneikseen.
– Kiiltomatojen bioluminesenssia on tutkittu vasta viime aikoina. Ominaisuus on kehittynyt varoitussignaaliksi mutta saanut muitakin hyödyllisiä käyttötarkoituksia. Kiiltomatojen evoluution ja seksuaalikäyttäytymisen osalta on vielä paljon selvitettävää. Kiinnostavaa on esimerkiksi se, kuinka naaraat ”mainostavat” itseään, Baudry kertoo.
Energian kulutuksen tasapaino
Aikuiset kiiltomatonaarat eivät nauti lainkaan ravintoa. Sitä, miten naaraat pariutumisjärjestelyissään optimoivat niukat voimavaransa parhaan lisääntymistuloksen saavuttamiseksi, ei kuitenkaan tiedetä.
– Naaraiden on tasapainoiltava kolmen tekijän välillä. Energian on riitettävä houkutusvalon loistamiseen, hengissä selviämiseen ja munantuotantoon. Epäonni lentävien uroskiiltomatojen houkuttelussa voi kostautua heikkona munimistuloksena. Muun muassa tätä selvitämme kenttäkokeilla Tvärminnessä, Baudry selittää.
Viime aikoina havaitun kiiltomatojen vähenemisen syyksi on arvioitu valosaasteen lisääntymistä.
-Urokset ”sokeutuvat” eivätkä löydä naaraiden luokse, eikä naarailla ole energiaa riittävän kirkkaaseen loistamiseen. Valosaaste on rapauttamassa myös ihmisten päiväjärjestystä, mikä saattaa olla yhtenä esteenä hyvinvoinnillemme.
