Takaisin artikkelilistaukseen
Tieteestä & Taiteesta
Uutta tietoa gluteenista ja keliakiasta
17.2.2022
Tutkijat Kati Juuti-Uusitalo (vas.) ja Katri Kaukinen sekä Keijo Viiri ja Valeriia Dotsenko.
Gluteenitutkijat Kati Juuti-Uusitalo (vas.) ja Katri Kaukinen sekä Keijo Viiri ja Valeriia Dotsenko.
Tampereen yliopiston keliakiatutkimuskeskuksessa selvitetään, hyötyvätkö ei-keliaakikot gluteenittomasta ruokavaliosta. Toisaalta keliaakikolle edes ruokavalion muutos ei välttämättä riitä, vaan hän voi tarvita lääkitystä läpi elämänsä.

Teksti: Antti Kivimäki
Kuvat: Rami Marjamäki

Vehnä, ohra, kaura ja ruis sisältävät gluteeni-nimistä proteiinia. Noin parille prosentille väestöstä se aiheuttaa ohutsuolen suolinukkaa vaurioittavan tulehdusreaktion eli keliakian.

Kati Juuti-Uusitalo (vas.) ja Katri Kaukinen.
Kati Juuti-Uusitalo (vas.) ja Katri Kaukinen.

Gluteenia välttelee kuitenkin huomattavasti suurempi määrä ihmisiä kuin varsinaiset keliaakikot. Monet kokevat elävänsä terveemmin ilman vehnää, ohraa, kauraa ja ruista, ja trendi on rantautunut Suomeenkin.

Ihmisillä voi olla vilja-allergioita ja myös keliakiasta riippumatonta gluteeniherkkyyttä, mutta suurin osa viljoihin liittyvästä hypestä ei perustu tutkittuun tietoon, sanoo Tampereen yliopiston keliakiatutkimuskeskuksen johtaja, sisätautiopin professori Katri Kaukinen.

Viljoissa on kuituja, vitamiineja ja hivenaineita. Ne ovat ihmiskunnalle tehokas tapa tuottaa paljon energiaa väestön tarpeisiin. Voikin kysyä, onko viljojen välttämisestä ihmiselle enemmän haittaa kuin hyötyä.

Suomessa on laajoja epidemiologisia aineistoja, joiden avulla asiaa voidaan selvittää. Tätä keliakiatutkimuskeskuksessa on nyt ruvettu Kaukisen johdolla tekemään.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Terveys 2000–2011-pitkittäistutkimuksessa on laajasti seurattu aikuisväestön terveyden kehitystä. Noin neljää tuhatta ihmistä on haastateltu ruokatottumuksista, ja heiltä on otettu veri- ja virtsanäytteitä. Myös heidän genomiaan on osin tutkittu.

Aineistosta voidaan erotella keliaakikot niistä, jotka välttävät gluteenia muuten vain. Samalla nähdään, onko gluteenin välttämisestä ollut ihmisille hyötyä.

Olen lähtökohtaisesti aika kriittinen, mutta kohta saadaan tuloksia ja nähdään, miten asia on, Kaukinen toteaa. 

Tampereen keliakiatutkijat yrittävät myös haarukoida entistä parempia diagnostisia keinoja, jotta keliaakikkojen perheenjäsenistä tunnistettaisiin erityisruokavaliota tarvitsevat.

Keliakiaan on hyviä mittareita, mutta ne eivät tunnista kaikkia eivätkä varsinkaan taudin varhaisvaiheessa.

Parannetut mittarit voisivat esimerkiksi tunnistaa merkkiaineita verestä, virtsasta ja ulosteesta. Hyödyllinen voisi myös olla monta eri osatekijää yhdistävä riskilaskuri.

Myös hoitopuolella riittää tutkittavaa. Suolinukan tulehdusreaktion on ajateltu ajan oloon paranevan, kun keliaakikko luopuu viljojen syönnistä.

Viime aikoina on kuitenkin huomattu, ettei suolinukka täysin korjaannu. Osin sen vauriot voivat olla keliakiaan kuuluvia synnynnäisiä poikkeamia. Tällöin ravintoaineiden imeytyminen olisi keliaakikoilla pysyvästi häiriintynyt, ja he saattavat tarvita lääkitystä tai ravintolisiä läpi elämän.

Suolinukan pysyvien haittojen tutkimusta johtaa Tampereen yliopistossa bioteknologian yliopistonlehtori Kati Juuti-Uusitalo.

Väitöskirjaohjattava Valeriia Dotsenko (vas.) ja Keijo Viiri.
Väitöskirjaohjattava Valeriia Dotsenko (vas.) ja Keijo Viiri.

Lääkitystä puolestaan tutkii Tampereen yliopiston keliakiatutkimuskeskuksessa molekyylibiologian dosentin, akatemiatutkija Keijo Viirin ryhmä. Se tekee yhteistyötä saksalaisen lääkeyrityksen kanssa ja tutkii saksalaisten kehittämää lääkettä, joka estää ohutsuolen transglutaminaasi-entsyymin eli TG2:n toimintaa.

Gluteenissa oleva gliadiini laukaisee keliaakikoilla tulehduksen. TG2 on normaali ihmisen ohutsuolen proteiini, joka muokkaa gliadiinia niin, että sen glutamiinit muuttuvat glutamaatiksi. Keliaakikot saavat tällä tavoin muuttuneesta gliadiinista tulehdusreaktion. Hypoteesin mukaan tulehdusreaktiota ei tule, kun TG2:n toiminta estetään, Viiri selittää lääkkeen toimintamekanismin.

Alustavissa kliinisissä kokeissa lääke on toiminut hyvin ja näyttäisi estävän gluteenin aiheuttavat vauriot.

Viirin ryhmä on kuitenkin havainnut, että suolen rakenteen mikroskooppinen tarkastelu eli histomorfometrinen tutkimus ei aina kerro suolen toimintakyvystä vaan tähän tarvitaan geenien aktiivisuuksien mittausta eli niin sanottua molekulaarista histomorfometriaa.

Keliaakikon suoli voi näyttää normaalilta, mutta molekyylitasolla katsottuna suolen pinta on vaurioitunut niin, että esimerkiksi hivenaineet eivät kunnolla imeydy.

Viirin ryhmä tutkii lääkeyrityksen keräämästä aineistosta potilaiden ja verrokkien suolen geenien aktiivisuutta. Samalle he seuraavat, miten lääkkeen parantava vaikutus näkyy verenkierrossa mahdollisesti kohentuneena ravinteiden, hivenaineiden ja vitamiinien tasona.

Tarkoitus on selvittää, toimivatko lääkeyrityksen TG2-estäjät molekyylitasolla niin hyvin kuin ne toimivat mikroskooppitasolla.

Jos lääke toimii molekyylitasollakin hyvin, niin voisivatko keliaakikot siis ruveta syömään normaalisti kotimaisia viljoja?

En ole lääkäri vaan tutkija, joten en uskalla tuohon ottaa kantaa. Mutta gluteenittomallakin ruokavaliolla pieniä gluteenimääriä tulee väkisin, ja herkimmillä keliaakikoilla tämä niin sanottu taustagluteeni aiheuttaa oireita, Viiri sanoo.

Myös ulkomaanmatkoilla on vaikea välttää gluteenia. Jatkuva lääkitys voisi siis helpottaa keliaakikkojen elämää, vaikka he eivät luopuisikaan ruokavaliostaan.

Professori Katri Kaukinen ja dosentti Kati Juuti-Uusitalo saivat 250 000 euron apurahan vuonna 2022 ravinnon gluteenin aiheuttamia terveysvaikutuksia ja haittoja käsittelevään tutkimukseen.

Dosentti Keijo Viiri ja työryhmä saivat 200 000 euron apurahan vuonna 2022 ravinnon gluteenin aiheuttamia molekyylitason vaurioita ja hoitoa keliakiassa käsittelevään tutkimukseen.