Teksti: Laura Iisalo
Kuvat: Rami Marjamäki

Hermotukisoluilla on osoitettu olevan tärkeä rooli erilaisissa hermoston sairauksissa, myös multippeliskleroosissa – eli MS-taudissa – jota sairastaa tällä hetkellä yli 10 000 suomalaista. MS-tauti on keskushermoston autoimmuunisairaus, joka johtaa solujen sähköä eristävän myeliinin katoon, tulehduspesäkkeiden muodostumiseen ja hermovaurioon. Parantavaa hoitoa ei ole, mutta nykyisillä lääkehoidoilla taudin kulkua voidaan hidastaa.

MS-tautia on tavallisesti tutkittu eläinkokeiden avulla, mutta niiden avulla ei voida täysin mallintaa taudin patologiaa ihmisessä. Uusi, akatemiatutkija Sanna Hagmanin valitsema lähestymistapa poikkeaa aiemmista. Työkaluina käytetään geneettistä riskitekijää kantavien MS-potilaiden verisoluista johdettuja kantasoluja, joita ohjataan laboratoriossa erikoistumaan erilaisiksi hermoston solutyypeiksi, kuten glia- eli hermotukisoluiksi. Solut altistetaan MS-taudille tyypilliselle tulehdukselliselle ympäristölle, jotta nähdään, kuinka tulehdus vaikuttaa niiden ominaisuuksiin.

Tutkijatohtori Tanja Hyvärinen on ollut mukana hankkeessa vuoden 2020 syyskuusta lähtien. Hän tutki jo väitöskirjassaan ihmisen hermosolujen toiminnallisuutta ja gliasolujen roolia hermoverkostoissa.

– Tutkimuksen tavoitteena on tunnistaa gliasoluihin liittyviä tautimekanismeja. Näiden ymmärtäminen on tärkeää, jotta voidaan vaikuttaa hermosolurappeumaan johtaviin tautimekanismeihin ja edistää uusia hoitomuotoja, Hyvärinen sanoo.

Poikkitieteellinen yhteistyö mahdollistaa monimuotoisen tutkimuksen

Hankkeen tiimoilta tehdään yhteistyötä Itä-Suomen yliopiston professori Tarja Malmin tutkimusryhmän ja Turun yliopiston professori Laura Airaksen tutkimusryhmän kanssa.

Tampereen yliopistossa on kehitteillä myös uudenlainen kudosmallinnussiru yhteistyössä Suomen Akatemian myöntämän monikudosmallintamisen huippuyksikön vastuullisten tutkijoiden, dosentti Susanna Narkilahden ja professori Pasin Kallion kanssa. Kudossiru mahdollistaa useiden eri solutyyppien samanaikaisen viljelyn kontrolloidusti, ja sen avulla niiden vuorovaikutusta ja roolia MS-taudin mekanismeissa voidaan tutkia monipuolisemmin.

Työryhmä on jo onnistuneesti kehittänyt gliasolujen ja hermosolujen yhteisviljelmiä, mutta projekti vaatii pitkäjänteisyyttä, sillä työ on vaativaa ja aikaa vievää. Tutkimuksen haastavuus on kuitenkin Hyvärisen mielestä myös sen vetovoima.

– Kantasolututkimus on aika nuori tutkimusala, mutta se mahdollistaa yksittäisten potilaiden tautimekanismien tutkimisen ja jopa yksilöllistetyn lääkehoidon tulevaisuudessa. Tie laboratoriotutkimuksista potilashoitoihin on kuitenkin pitkä, sillä tutkijoilla on edessään vielä paljon käytännön haasteita.

Mikäli kaikki menee suunnitelmien mukaan, kantasoluilla johdetuilla viljelmillä voidaan luoda aivoja muistuttavia, ihmisperäisiä laboratoriomalleja. Niiden avulla voidaan Hyvärisen mukaan täydentää, tai jopa korvata eläimillä tehtäviä tutkimuksia.

– Ajatuksena on, että voimme yleispäteviä malleja kehittämällä selvittää, millaisia muutoksia geneettinen taudin riskitekijä aiheuttaa. Se voi edesauttaa uusien lääkehoitojen löytämistä ja -kehitystä.

Tutkijatohtori Tanja Hyvärinen sai 30 000 € työskentelyapurahan gliasolujen roolia ja lääkeainevasteita MS-taudissa käsittelevään väitöksen jälkeiseen tutkimukseen osana MS-tautia mallintavaa hanketta.