Takaisin artikkelilistaukseen
Tieteestä & Taiteesta
Tavoitteena näytelmäkirjailijan työn tekeminen näkyväksi
14.2.2019
Teatteri 2.0:n perustajat, teatterin toiminnanjohtaja ja UNOn vetäjä Saara Rautavuoma ja teatterin taiteellinen johtaja, UNOn suunnitteluryhmän jäsen Saana Lavaste, yhdessä UNOssakin asiantuntijana toimivan Kati Sirénin kanssa. Kuva: Jukka Salminen / Tiikerikuva
Saara Rautavuoma, Saana Lavaste ja Kati Sirén edistävät apurahalla suomalaista näytelmäkirjallisuutta. Kuva: Jukka Salminen / Tiikerikuva
Kulttuurirahastolta apuraha kotimaisen näytelmäkirjallisuuden kehityshankkeelle vuosiksi 2020–2021.

Suomen Kulttuurirahasto myönsi  90 000 euron suuruisen apurahan Teatteri 2.0:lle suomalaisen näytelmäkirjallisuuden kehittämishankkeeseen vuosiksi 2020–2021. Uuden näytelmän ohjelmaksi (UNO) nimetty hanke käynnistyi vuonna 2016. Kyseessä on laajan ja monipuolisen, uutta tietoa kartuttaneen hankkeen loppuun saattaminen. Hankkeen hallinnoimisesta ja käytännön toteuttamisesta vastaa tuottaja Saara Rautavuoman ja ohjaaja Saana Lavasteen vuonna 2010 perustama ammattiteatteri ja teatterialan asiantuntijaorganisaatio Teatteri 2.0.

– Suomalaisen teatterin pohja on näytelmäkirjallisuudessa ja suurin osa puheteatterista on edelleen tekstipohjaista teatteria. Tulevaisuudessa näytelmäkirjallisuuden tasoa kuitenkin uhkaavat monet rakenteelliset tekijät. Näiden esteiden purkamiseksi teemme työtä. Iloitsemme siitä, että Suomen Kulttuurirahasto on halunnut tukea uutta muotoa edustavaa kotimaista näytelmäkirjallisuutta, Saara Rautavuoma kertoo.

hankkeen dramaturgi Elina Snicker ja UNO 2017 kirjailijaohjelmaan osallistunut kirjailija Eeva Turunen työstävät tekstiä näytelmän kehittelylukudraaman valmistamisessa Jyväskylän kaupunginteatterissa. Kuvaaja: Saara Rautavuoma
Dramaturgi Elina Snicker ja kirjailija Eeva Turunen työstävät tekstiä Jyväskylän kaupunginteatterissa. Kuvaaja: Saara Rautavuoma

Kuusivuotinen, kolmessa vaiheessa toteutettava hanke sai alkunsa näytelmäkirjailijoiden huolesta, joka koski kotimaisen näytelmäkirjallisuuden tulevaisuutta. Ala on elänyt nousukautta 2000-luvulta lähtien, mikä on näkynyt sekä teatterien ohjelmistovalinnoissa että katsojien lukumäärässä. Kotimaista näytelmäkirjallisuutta on noteerattu ulkomaillakin. Pintatasolla on näyttänyt siltä, että kaikki on hyvin. Rautavuoman mukaan näin ei kuitenkaan ole.

– Taiteenlajia rohkeasti uudistavaan nykynäytelmään perustuu teattereiden esityksistä vain pieni osa. Uutta muotoa edustavat tekstit haastavat teatteriammattilaisten lukukykyä. Ammattikirjailijoille maksettavat korvaukset vastaavat harvoin näytelmän kirjoittamiseen käytetyn työn ja ajan määrää, mikä rajoittaa heidän mahdollisuuttaan keskittyä laatuun.

UNO-hankkeen tarkoituksena on edistää suomalaista näytelmäkirjallisuutta ja kohentaa sen laatua muun muassa parantamalla kirjailijoiden työskentelyolosuhteita sekä kehittämällä kirjailijoiden ja teattereiden välistä yhteistyötä. Hankkeen noin 30 toimijan muodostama yhteistyöverkosto koostuu sekä ammattiteattereista että muista alan toimijoista.

Tähän mennessä 15 näytelmäkirjailijaa on työstänyt uusia näytelmiä hankkeen parissa. Tekstejä on kehitelty kirjailijapiirissä ja työpajoissa yhdessä muiden teatterin ammattilaisten kanssa. Kirjailijat ovat vierailleet teattereissa ja tutustuneet teatterinjohtajiin. Verkoston kanssa on muun muassa toteutettu uuden näytelmän lukemiseen perehdyttäviä työpajoja, käynnistetty alan toimintatapoja ja vuorovaikutusta kehittävä ajatushautomo ja järjestetty yleisölle uutta näytelmää esitteleviä tilaisuuksia.

Vuosina 2020–2021 toteutetaan uusittu kirjailijaohjelma, johon valitaan ammatillisen uransa eri vaiheissa olevia näytelmäkirjailijoita ja dramaturgeja heidän työpareikseen. Kulttuurirahaston tuella kirjailijoille järjestetään myös kansainvälistä mentorointia ja mestarikursseja.

– Lisätuen avulla kirjailijat voivat päästä kehittymään ammatillisesti ja taiteellisesti eteenpäin. Ohjelma mahdollistaa heille keskeneräisyyden äärellä olemisen ja työskentelyn ilman ulkoisia paineita. Meidän tavoitteenamme on vahvistaa näytelmäkirjailijoiden ammatti-identiteettiä ja tuoda heidän työnsä nykyistä näkyvämmäksi, Rautavuoma pohtii.

Teksti: Minnamaria Koskela