Hae sivustolta

Aloita hakeminen kirjoittamalla hakusana. Haku ymmärtää synonyymit, välilyönnit ja eri taivutusmuodot. Ennakoiva toiminto ehdottaa hakusanoja kirjoittaessasi.
Hae sivustolta
Tiede ja taide
Ohjeet Yhteystiedot

Vahva kulttuuri, vahva identiteetti

Hilja Grönfors

Romanilapset ovat yliedustettuina sosiaalihuollon asiakkaissa, ja nuoret romanit päätyvät vankilaan useammin kuin vastaavan ikäiset valtaväestön edustajat. Vapaaehtoistyötä muun muassa vankiloissa tehneen laulaja, muusikko Hilja Grönforsin mukaan monilla tämän päivän romaninuorilla on identiteetti hukassa, huumeongelma on räjähtänyt käsiin ja jengiytyminen vie pohjaa romanikulttuurin perinteisiltä kasvatusperiaatteilta, joissa keskeistä on toisten, erityisesti vanhempien ihmisten kunnioittaminen.

Grönfors ja hänen moniammatillinen työryhmänsä toteuttavat romanikulttuurista kertovan musiikki- ja elokuvakiertueen lastensuojelun vastaanottopisteissä, sairaaloissa ja vankiloissa. Hankkeessa on mukana myös elokuvaohjaaja Katariina Lillqvist, Elokuvaosuuskunta Camera Cagliostro sekä Romanikulttuurin museo.

– Olemme todella onnellisia ja otettuja apurahasta. Se mahdollistaa tämän tärkeän hankkeen toteutumisen. Syrjäytyneiden romanilasten ja -nuorten pahoinvointi on aikapommi, johon pitää puuttua nopeasti.

Romanilapsille ja -nuorille esitetään vanhoista romanilauluista ja romaniaiheisista elokuvadokumenteista koostettuja esityksiä, joissa heille kerrotaan heidän omasta kulttuuristaan. Romanilapsi tai -nuori, joka ei tiedä, kuuluuko hän valtaväestöön vai romaniheimoon, on Grönforsin mukaan kaikkein suurimmassa vaarassa syrjäytyä.

– Kulttuuri, kuten musiikki, on identiteetin perusta. Musiikki ja elokuva ovat työkaluja, joiden avulla pyrimme vahvistamaan romanilasten ja -nuorten kulttuurisia juuria.

Kiertueen yhteydessä järjestetään myös musiikkityöpajoja, joihin lapset ja nuoret voivat osallistua. Musiikilla on perinteisesti ollut keskeinen asema romanikulttuurissa. Lapsia ja nuoria on aina opastettu laulujen avulla. Opetuslaulujen ohella on markkinalauluja ja rakkauslauluja. Tosin rakkautta ei romanilauluissa käsitellä suoraan, vaan vertauskuvien, kuten kukkasymbolien avulla.

Romanien yhteiskunnallinen asema koheni 1980-luvulla. Kiertelevästä elämäntavasta luopuminen ja muuttaminen kerrostaloihin perhekohtaisiin asuntoihin merkitsi elintason nousua, mutta samalla yhteisöllisyys ja sen myötä lauluperinne alkoi heikentyä.

– Tavoitteenani on elvyttää jo lähes kadonnutta perinnettä keräämällä ja tallentamalla romanilauluja, sekä säveltämällä ja sanoittamalla uusia. Nytkin minulla on työn alla neljä uutta lauluja.

Hilja Grönforsia voi hyvällä syyllä kutsua romanimusiikin Grand Old Ladyksi. Vuonna 2005 Kaustisen kansanmusiikkijuhlat myönsivät hänelle mestarikansanlaulaja-arvonimen, ja vuonna 2014 hän sai Suomi-palkinnon romanien kulttuuriperinnön hyväksi tehdystä työstä.

– Laulut kuvaavat romanien elämää, ja niissä kaikissa on läsnä toivo. Sitkeys ja toivo on aina ollut tärkeässä osassa romanikulttuuria – eihän meitä muuten enää olisi olemassakaan, niin kovaa romanien kohtelu on aina ollut, Grönfors summaa.

Muusikko Hilja Grönfors ja työryhmä saivat 71 000 euron apurahan vuonna 2022 romanikulttuurista kertovan musiikki- ja elokuvakiertueen järjestämiseen vankiloissa, lastensuojelun vastaanottopisteissä ja sairaaloissa, Taidetta kaikille -apurahana.

Kiekaisuja, vibratoa ja suurta tunnetta – mustalaislaulun perinteitä oppimassa

Teksti ja kuvat: Anna Bui 

Anette Åkerlund Suomen Kirjallisuuden Seuran arkistossa

Åkerlund tutkii vanhoja materiaaleja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa.

Muusikko, musiikin maisteri Anette Åkerlund istuu työpöydän ääressä Suomalaisen Kirjallisuuden seuran arkistossa ja kuuntelee kelanauhurilla Venäjän romanikielistä musiikkia. Laulusta huokuu tunne ja mielikuvat vievät jonnekin itään, ehkä eksotiikkaa huokuvaan Intiaan. Kappale on kuitenkin äänitetty Virossa 1970-luvulla ja kyseessä on intialaisen mantran sijaan perinteinen Venäjän romanien lauluperinne.

– Mustalaislaulu on aika hyvä sana näille perinteisille romanien lauluille. Kun puhutaan Suomen mustalaisten perinteestä tai flamencosta, voidaan puhua myös kaaleen-lauluista. Se on kansainvälinen romaninkielinen sana, joka tarkoittaa myös väriä, mustaa, Åkerlund kertoo.

– Suomen mustalaislaulut pohjaavat pitkälti tunteisiin ja niiden kuvaamiseen. Niissä lauletaan paljon yksinäisyydestä ja rakkaudesta, mutta mukana on myös tarinoita siitä, miten joku on esimerkiksi vaihdellut hevosia ja elättänyt itsensä sillä. Niissä kappaleissa esitellään jo konkreettisemmin jonkun ihmisen oikeaa elämää.

Åkerlundin rakkaus musiikkiin syntyi jo nuorena, kun hän esiintyi perheensä kanssa laulaen perinteistä Suomen mustalaismusiikkia. Laulaja-tanssijan isä on multi-instrumentalisti, laulaja ja säveltäjä, joten musiikki on siirtynyt verenperintönä myös tyttärelle.

– Perhe on todella tärkeä minulle, ja lauloimmekin paljon myös isovanhempieni kanssa kun olin pieni. 13–14-vuotiaana ihastuin perinteiseen mustalaismusiikkiin ja ymmärsin, että se on hyvinkin elävä perinne. Myös nuoret tykkäsivät laulaa esimerkiksi Horto Kaalon esittämiä hittejä. Muistan kun ukkini totesi, että romanilaulut ovat ajattomia lauluja ja aina uuden oloisia. Tämä lause on jäänyt elämään mieleeni, ja jotkut isovanhempieni minulle opettamat kappaleet tuntuvat taas siltä, kuin olisin vasta kuullut ja oppinut ne. Niissä lauluissa on tiettyä raikkautta, joka kestää vuosien kulumisen.

Åkerlundin tausta pohjaa vahvasti flamencoon, sillä hän on opiskellut sekä flamencolaulua, -tanssia että sävellystä. Hän asui kolmen vuoden ajan Espanjan Sevillassa ja puolen vuoden ajan Barcelonassa flamenco-opettajien ohjauksessa. Sibelius-Akatemian kansanmusiikin opinnoissa hän syventyi flamencon lisäksi Suomen mustalaismusiikkiin.

– Suomalaiset mustalaislaulut ovat todella arvostettuja Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmässä. Muun muassa mestarilaulaja Hilja Grönfors on pitänyt siellä kursseja, Åkerlund toteaa.

Romanilaulun tunnusmaisimpana piirteenä voidaan pitää vibratoa. Åkerlund puhuu myös liu’uista ja kiekauksista, jotka molemmat ovat tyypillisiä sekä flamenco- että mustalaismusiikille.

– On arveltu, että mustalaiset ovat lähteneet Intiasta tuhat vuotta sitten. Runsas vibraton käyttö ja monet muut äänenkäytön tyylipiirteet lienevät lähtöisin sieltä, muusikko arvelee.

– On ollut hirveän vaikeaa löytää erilaisia sanoja, millä voisi kuvata eri tyylipiirteitä. Tein kirjallisen lopputyöni flamencolaulun äänenkäytöstä, ja loppujen lopuksi kuvailin sitä kiekaus-tyylipiirrettä espanjankielisellä sanalla ”quejío dentro”. Se viittaa sanatarkasti valittavaan äänenkäytön tapaan, jota käytetään sekä flamenco- että mustalaislaulussa.

”Romanilaulannan runsas vibraton käyttö lienee lähtöisin Intiasta, josta mustalaiset lähtivät liikkeelle noin tuhat vuotta sitten.”

Åkerlund sai työhönsä Suomen Kulttuurirahaston puolivuotisen apurahan. Sen lisäksi hän sai jatkoapurahan Taikelta, joten seuraavan vuoden ajan muusikolla on vapaus keskittyä luovaan työhön ja musiikin tekemiseen.

– Tarkoitukseni on nyt ensin perehtyä ja analysoida muun muassa SKS:n arkistomateriaalia. Menen myös käymään Tarton kirjallisessa museossa, jonka kokoelmissa on Viron romanilauluja sekä muita perinnelauluja. Haen tällä innoitusta laulujen sävellyksiin ja sanoituksiin. Toiveenani ja tavoitteenani on tehdä levy, joka koostuu uusista romanikielellä kirjoitetuista mustalaislauluista. Koska taustani on niin vahvasti flamencossa, on vaikea kuvitella etteivätkö uudet lauluni saisi vaikutteita sieltä. Flamencosävelmään voisi esimerkiksi sanoituksen kautta hakea Suomen mustalaislaulutyyliä, kertoo Åkerlund innostuneena.

Musiikin moniosaajalla on jatkuvasti monta rautaa tulessa, kun hän säveltää, sanoittaa, tanssii, laulaa, soittaa pianoa ja tekee tuottajan työtä erilaisissa projekteissa. Se olisikin laulaja-lauluntekijän seuraava askel ja suuri haave.

– Tuottajan työhön menee ihan hirveästi aikaa ja siinä on omat haasteensa. Olen miettinyt, että olenko henkilö, joka haluaa tehdä sellaista työtä. Musiikin tekemisen ohella tunnen kuitenkin koko ajan vahvemmin, että se on se mun juttu! Nyt nuotinnan ja analysoin vanhoja kappaleita, sitten alan kirjoittamaan lauluja ja sen jälkeen onkin levyn tekemisen vuoro. Siinä vaiheessa pääsen taas tuottajan hommiin, Åkerlund iloitsee tulevaisuuden visiot selkeinä mielessään.

Musiikin maisteri Anette Åkerlund sai 12 000 euron apurahan romanilaulujen kirjoittamiseen vuonna 2019.

Romanien perinne arkistoon

– Romaneilla ei ole aiemmin ollut pääsyä omaan historiaansa, kun ei ole ollut mitään paikkaa, mistä tietoa olisi kootusti löytynyt. Siksi Romanien kulttuuriperintö: arkistointi, arvostus ja tutkimus -projekti on ainutlaatuinen ja uraauurtava, sanoo Sarita Friman-Korpela Romaniasiain neuvottelukunnasta. Kyseessä on neuvottelukunnan,  Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ja Kansallisarkiston yhteinen hanke, jonka tavoitteena on perustaa Suomen romanien arkisto, Finitiko kaalenko arkiivos.

Romanien kulttuuriperintö -hankkeessa tallennetaan yksityisten ihmisten muistitietoa ja perinnettä sekä jo olemassa olevia romaniarkistoja.

Romanien kulttuuriperintö -hankkeessa tallennetaan yksityisten ihmisten muistitietoa ja perinnettä.

Romanien kulttuuriperintö -hankkeessa tallennetaan yksityisten ihmisten muistitietoa ja perinnettä sekä jo olemassa olevia romaniarkistoja. Aineisto voi olla tekstejä, mutta myös valokuvia ja äänitteitä. SKS:aan tulevat kansanperinneaineistot, yhdistysten asiakirjat Kansallisarkistoon. Tähän asti aineistot ovat olleet hajallaan ja niitä on ollut vaikea löytää ja hyödyntää. Nyt tarkoituksena on saattaa aineistot saman hakujärjestelmän alle, jolloin ne olisivat helpommin löydettävissä ja käytettävissä.

– Vuosina 2009–12 toteutetun Romanihistoria-tutkimusprojektin aikana totesimme, että SKS:ssa on varsin mittavat romaniaineistot, silloin keräsimme myös uutta aineistoa. Osa aineistosta on kuitenkin yhä järjestämättä, tutkija Risto Blomster SKS:sta kertoo.

Romanitutkimus on lisääntynyt muun muassa Helsingin yliopiston romanikielen ja -kulttuurin oppiaineen perustamisen myötä. Tutkimus on Blomsterin mukaan myös kansainvälisesti kasvussa.

– Tutkimusta ja tulevaisuutta varten kaipaamme ehdottomasti myös romanien itsensä tuottamaa aineistoa.

Tieto arkistosta saatava leviämään

Merkittävä osa hanketta on myös arkistosta tiedottaminen romaneille, erityisesti erilaisiin yhteisöihin. Aiemmin arkistointiin on romaniyhteisössä suhtauduttu osittain varauksellisesti

– Arkistointi ehkä yhdistetään tilastointiin, tahdonvastaiseen tiedonkeruuseen, mikä on romaneille historiallisesti valitettavan tuttua. Siksi nyt on tärkeää tiedottaa ja kertoa, että kaikki osallistuminen on vapaaehtoista ja kyse on julkisen tiedon keräämisestä, Friman-Korpela kertoo.

– On tärkeää varmistaa, että yhdistysten ja yksityisten ihmisten oma ääni säilyy arkistossa, etteivät ne ole vain ulkopuolisesta näkökulmasta koottua tietoa, Blomster huomauttaa.

– 1960- ja -70-lukujen aktiivit, ihmiset jotka olivat silloin perustamassa yhdistyksiä ja toimivat poliittisesti, ovat nyt jäämässä eläkkeelle tai jo eläkkeellä, ja he tekevät omia pesänselvityksiään. Siksi nyt on hyvä hetki tarkastella sitä aikaa.

Romanien kansallispäivää vietetään 8.4.