Yleislääketieteen erikoislääkäri, dosentti Timo Carpén haluaa hoitaa potilaitaan mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Siksi hän viihtyy palliatiivisen eli parantumatonta ja etenevää sairautta sairastavien potilaiden hoidon parissa.
”Palliatiivisessa hoidossa työ on todella laaja-alaista ja tiivistä tiimityötä hoitajien ja muiden ammattilaisten sekä potilaan läheisten kanssa. Ajattelen sen olevan lääkärin ydintyötä”, hän kuvailee.
Palliatiivinen hoito myös koskee meistä monia niin suoraan kuin välillisesti: Maailman terveysjärjestö (WHO) arvioi, että Suomessa palliatiivista hoitoa tarvitsee vuosittain noin 75 000 ihmistä, ja määrä on kasvussa. Hoidon piirissä on niin syöpää kuin esimerkiksi keuhko-, munuais- ja sydänsairauksia sairastavia potilaita. Palliatiivinen hoito tutkitusti parantaa potilaan elämänlaatua ja vähentää sairaalapalveluiden käyttöä elämän loppuvaiheessa, minkä lisäksi se vähentää selvästi myös potilaiden läheisiin kohdistuvaa kuormitusta.
Tutkimustiedon mukaan palliatiivisesta hoidosta on sitä suurempi hyöty, mitä aiemmin se aloitetaan. Nyt Carpén on lähdössä Kanadan Torontoon Princess Margaret Cancer Centreen kahden vuoden fellowship-jaksolle tutkimaan, voiko virtuaalisesta oireseulonnasta olla apua vaikeimmista oireista kärsivien syöpäpotilaiden löytämisessä ja ohjaamisessa varhaisen erityistason palliatiiviseen hoitoon oikea-aikaisesti ja tehokkaasti. Virtuaalista seulontaa verrataan tutkimuksessa perinteiseen reittiin eli syöpälääkärin seulontaan ja arviointiin.
Kytköksiä globaaleihin ilmiöihin
Tutkimusryhmän työ kytkeytyy lukuisiin globaaleihin trendeihin. Väestö ikääntyy niin Suomessa kuin muissakin teollistuneissa maissa, terveydenhuollon resursseista käydään tiukkaa vääntöä, ja koronaviruspandemia vauhditti digitalisaatiota myös terveydenhoidossa.
Nykyisin palliatiivisen hoidon kohdentamisen haasteena on löytää suuresta potilasjoukosta ne, joiden oiretaakka on suurin ja jotka hyötyisivät hoidosta eniten. Oiretaakka viittaa Carpénin mukaan niin henkiseen, sosiaaliseen, psyykkiseen kuin fyysiseenkin kärsimykseen, kuten ahdistukseen sekä kipuun ja pahoinvointiin.
Torontossa jo aiemmin toteutettu tutkimus on antanut viitteitä siitä, että toimivalla seulonnalla voidaan löytää eniten palliatiivisesta kontaktista hyötyvät potilasryhmät. Carpén osallistuu professori Camilla Zimmermannin tutkimusryhmään ja tutkimuksen kakkosvaiheeseen, jossa selvitetään satunnaistetulla tutkimusasetelmalla virtuaalisen oireseulonnan toimivuutta.
Carpén uskoo, että kun oikein kohdennettu virtuaalinen oireseulonta tuottaa potilaista tietoja reaaliajassa ja helpottaa vaikeaoireisimpien potilaiden seulomista, hoitoketjuja voidaan merkittävästi nopeuttaa ja potilaiden elämänlaatua parantaa. Koska palliatiivisen kontaktin on havaittu vähentävän kalliiden sairaala- ja päivystyspalveluiden käyttöä, samalla hellittää terveydenhuollon resursseihin kohdistuva paine.
”Hyötyjiä ovat siis sekä yksilö läheisineen että yhteiskunta”, Carpén sanoo.
Palliatiivisen hoidon tarvitsijoiden määrä ei ole tulevaisuudessa vähenemässä. Carpén huomauttaa, että palliatiivisen hoidon tarpeen piirissä on potilaita pienistä lapsista ikäihmisiin ja että väestö jatkuvasti ikääntyy.
Tavoitteena tehokkuus
Vaikka pandemia levensi digiloikkaa, Carpénin mielestä digitaalisissa työkaluissa on terveydenhuollossa edelleen huomattavasti kehityspotentiaalia. Samalla on kuitenkin huomioitava digitaalisten välineiden rajoitteet.
”Siksi niiden käyttöä on suosittava sellaisten potilaiden kanssa ja sellaisilla aihealueilla, joissa ne on todettu toimiviksi ja tehokkaiksi. Digitaalisista palveluista tarvitaan myös lisää tutkimusnäyttöä”, Carpén toteaa.
Jos tutkimustulokset osoittavat virtuaalisen seulonnan toimivan, digitaalista oireseulontaa voidaan tulevaisuudessa hyödyntää paremmin – myös Suomessa. WHO:n arvion mukaan Kanada on palliatiivisen hoidon osalta kansainvälisessä vertailussa kärkitasoa ja Suomea edellä. Carpén pitääkin tärkeänä, että Suomeen voidaan tuoda ulkomailta tutkimusosaamista ja uusia näkemyksiä, joiden avulla Suomen palliatiivisen hoidon tasoa voidaan entisestään kehittää.
Nyt Carpén toimii usean väitöskirjan ohjaajana laajassa, professori Tiina Saarron johtamassa suomalaisessa tutkimushankkeessa, jossa selvitetään kroonisiin sairauksiin kuolleiden aikuisten elämän loppuvaiheen hoidon toteutumista valtakunnallisesti. Kun kaksivuotinen jakso Torontossa päättyy, Carpénin tavoitteena on perustaa Suomeen oma tutkimusryhmä.
”On laaja kokonaisuus järjestää parasta mahdollista hoitoa potilaille samalla kun rajallisia resursseja yritetään kohdentaa oikein. Ratkottavana on monenlaisia haasteita, mutta näen tulevaisuuden kehityksen silti erittäin positiivisena.”
Lääketieteen tohtori, dosentti Timo Carpén sai säätiöiden post doc -poolin apurahan vuonna 2024 väitöksen jälkeiseen tutkimukseen Princess Margaret Cancer Centressä Kanadassa. Tutkimuksessaan hän selvittää virtuaalisen oireseulonnan vaikutuksia varhaiseen palliatiiviseen hoitoon pääsyssä.
