Satumaarit Myllyniemi on kulttuuriantropologi ja matkailututkija. Hän valmistelee väitöstutkimusta suomalaisista toisen maailmansodan yliluonnollisiksi tulkituista kokemuksista Oulun yliopiston kulttuuriantropologian oppiaineeseen. Väitöstutkimus liittyy Lapin sotatapahtumien osalta Oulun yliopiston akatemiahankkeeseen Lapland’s Dark Heritage.

Lauri Elsilä on proviisori ja aivotutkija Helsingin yliopistossa. Hänen väitöskirjaan tähtäävä tutkimuksensa käsittelee psykedeelien neurofarmakologiaa, erityisesti riippuvuuksien hoidon ja hermoverkostojen näkökulmista.

Voisi sanoa, että Myllyniemen ja Elsilän tutkimuksissa liikutaan inhimillisen kokemuksen reuna-alueilla. Heidän tutkimuksensa sivuavat ihmisten mystisiä ja yliluonnollisia kokemuksia.

Myllyniemen ja Elsilän tutkimuksissa liikutaan inhimillisen kokemuksen reuna-alueilla.

Myllyniemi kerää tutkimuksessaan toisen maailmansodan aikaisia kertomuksia kokemuksista, joita voi luonnehtia yliluonnollisiksi. Hän tarkastelee näitä kertomuksia osana laajempaa kulttuuriperintöä. Tällaiset kauan vaietut kertomukset äärimmäisen hädän ja puutteen ääreltä voi nähdä osana suomalaista vaiettua kulttuuriperintöä.

Elsilän psykedeelien neurofarmakologiaa käsittelevän tutkimuksen keskiössä on aivokemiallisten prosessien lisäksi myös niiden aiheuttamat mystiset kokemukset. Olisiko psykedeeleja ja niiden aiheuttamia kokemuksia mahdollista valjastaa osaksi jo olemassa olevia terapeuttisia käytäntöjä? Miten psykedeelit toimisivat osana tällaista terapiaa? Elsilä kertoo miten tällaisia aineita ja niiden aiheuttamia kokemuksia tutkitaan.

Myllyniemen ja Elsilän tutkimukset kuuluvat täysin erilaisiin tutkimusperinteisiin. Kuitenkin heidän tutkimusaiheitaan yhdistää yllä mainitun kaltaisten kokemusten lisäksi se, että tutkimusten aiheista ei ole pitkään aikaan haluttu keskustella tai niistä ei ole saanut keskustella, eikä niitä ole ollut mahdollista tutkia.

Kuuntele podcast kotisivuillamme tai katso keskustelu videona YouTube/kulttuurirahasto.

Suomen Kulttuurirahasto on myöntänyt Satumaarit Myllyniemelle apurahan suomalaisten toisen maailmansodan yliluonnollisiksi tulkittuja kokemuksia käsittelevään väitöskirjatyöhön.

Suomen Kulttuurirahasto on myöntänyt Lauri Elsilälle apurahan hallusinogeenejä ja aivojen muovautuvuutta käsittelevään väitöskirjatyöhön.

Selja Ahava on kirjailija ja dramaturgi. Hän on julkaissut kolme romaania, ja hänen teoksiaan on käännetty 16 kielelle. Ahavan kirjojen toistuvia teemoja ovat menetys, muutos ja ihmisen suhde selittämättömään.

Sami Kivikkokangas (s. 1985) on erikoispsykologi, psykodynaaminen nuorisopsykoterapeutti ja työnohjaaja. Hänen väitöskirjatyönsä käsittelee psykoterapeuttista muutosta, erityisesti haavoittuvuuden, häpeän ja seksuaalisuuden kysymyksissä: miten ja minkälaisen vuorovaikutuksen kautta aktiivinen toimijuus suhteessa ongelmalliseen ja häiritsevään voi tulla uudella tavalla mahdolliseksi ja kokemuksellisesti omaksi otetuksi?

Ahava ja Kivikkokangas käsittelevät töissään muutosta. Näistä lähtökohdista podcastissa pohditaan, mitä kirjallisuus, psykologia tai psykoterapia oikeastaan ovat. Yhteistä ja keskeistä näille kaikille on  “toisen nahkoihin meneminen”, niin kuin Ahava asian muotoilee.

Kirjallisuuden määrittävä ongelma on Ahavan mukaan kielen ja todellisuuden suhde. Miten epätäydellisellä välineellä saadaan kuvattua todellisuutta? Ahavan tämän hetkinen työ käsittelee muodonmuutoksia. Kuinka paljon olento voi muuttua ja pysyä edelleen samana olentona? Mistä me alamme ja mihin me lopumme?

Kivikkokangas onnistuu podcastissa valaisemaan psykologiaa ja psykoterapiaa kertomalla minkälaista psykoterapeutin työ on käytännössä ja mitä psykoterapeuttisessa prosessissa tapahtuu asiakkaalle ja terapeutille. Erilaisia psykoterapioita on nykyään monenlaisia. Niitä yhdistää Kivikkokankaan mukaan itsehavainnointikyvyn kehittäminen ja kehittyminen.

Podcastin perusteella vaikuttaa ilmeiseltä, että taide, esimerkiksi juuri kirjallisuus, voi olla erittäin terapeuttista. Keskustelussa kuitenkin nousee muutamaan otteeseen esiin mielenkiintoinen ero  terapian ja taiteen välillä.

Kuuntele podcast kotisivuillamme tai katso keskustelu videona YouTube/kulttuurirahasto.

SKR Podcastit löytyvät myös Spotifyn, iTunesin ja Androidin Podcast-sovellusten kautta.

Filosofian tohtori Johanna Konttori toimii tällä hetkellä Helsingin yliopiston uskontotieteen yliopistonlehtorina. Hänen väitöstutkimuksensa (Monsieur, näkemyksemme eivät ole samalta planeetalta!, 2015) käsittelee Ranskassa käytyjä poliittisia debatteja musliminaisten päähuiveista ja kasvohunnuista. Konttorin väitöksen jälkeinen tutkimus keskittyy uskontolukutaidon kehittämiseen Suomessa. Hänen kiinnostuksenkohteensa tutkimuksen saralla ovat muun muassa uskontososiologia, islam Euroopassa, uskonnonlukutaito ja kansallisen identiteetin ja uskonnon suhde.

Ville Löppönen on Savonlinnassa syntynyt taiteilija, joka on valmistunut kuvataiteen maisteriksi Kuvataideakatemiasta vuonna 2007. Löppönen valmistui myös ortodoksisen teologian maisteriksi Itä-Suomen yliopistosta keväällä 2018. Hänen teoksiaan on esitetty Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Australiassa. Hänen muotokuvansa taiteilija Henry Wuorila-Stenbergstä voitti kolmannen palkinnon tanskalaisessa Brewer J.C. Jacobsenin Portrait Now! –muotokuvakilpailussa vuonna 2013. Löppöselle maalaaminen toimii dialogina toiseuden kanssa.

Podcastin perusteella Johanna Konttoria voisi kuvailla omaa uskontoaan harjoittamattomaksi tai maallistuneeksi uskonnontutkijaksi, Ville Löppöstä puolestaan uskonnolliseksi taidemaalariksi. Maalaus on hänelle rukous. Molemmat ovat erittäin kiinnostuneita uskonnoista ja uskonnollisesta ajattelusta. Heidän näkökulmansa ja kokemusmaailmansa ovat kuitenkin hyvin erilaisia. Minkälainen yhteisymmärrys heidän välilleen syntyy?

Kuuntele podcast kotisivuillamme tai katso keskustelu videona YouTube/kulttuurirahasto.

SKR Podcastit löytyvät myös Spotifyn, iTunesin ja Androidin Podcast-sovellusten kautta.

SKR Podcastin ensimmäisessä jaksossa ”Teatterin lohtu ja teologinen kaipuu” keskustelevat näytelmäkirjailija-ohjaaja Minna Harjuniemi ja sosiaalieetikko Toni Koivulahti. Molempien työ on pitkälti kirjoittamista. Näytelmän ja käsitteellisen tutkimuksen kirjoittaminen eroavat toki toisistaan, mutta keskustelun kuluessa hahmottuu myös mielenkiintoisia yhtäläisyyksiä.

Podcastissa pohditaan myös taiteen moraalia. Minna Harjuniemi näkee taiteen jonakin, jonka on voitava käsitellä tabuja ja moraalisesti arveluttavia, jopa tuomittavia asioita. Miten yhteensovittaa arkiset moraalikäsityksemme ja luova taiteellinen prosessi?

Lisäksi keskustellaan vallasta ja väkivallasta kahdesta, hyvin erilaisesta näkökulmasta. Harjuniemi pohtii tämän hetkisessä työssään kysymystä vallasta seksuaalisuuden näkökulmasta. Miltä se tuntuu ja näyttää tilanteessa, jossa yksilöllisyys ja riippumattomuus vaikuttavat olevan tärkeimpiä yhteiskunnallisia ihanteitamme? Toni Koivulahden tavoite on puolestaan käsitteellistää erilaisia tapoja ajatella väkivaltaa. Miten esimerkiksi voisimme ajatella ylisukupolvista väkivaltaa? Voisiko ihmisten aiheuttamia ylisukupolvisia luonnonkatastrofeja ajatella eräänlaisena ”hitaana väkivaltana”?

Voit kuunnella Podcasteja täältä: https://skr.fi/skr-podcast sekä iTunesissa tai Androidin Podcast-sovelluksilla. Voit myös katsoa niitä videona www.youtube.com/kulttuurirahasto.