Tervetuloa Pirkanmaan Säätiöpäivään!

Säätiöpäivässä keskustellaan tieteestä ja taiteesta, journalismista ja apurahoista sekä kuullaan apurahansaajien esityksiä. Esillä on mm. kirjailijoita, muusikoita ja tutkijoita.

Pitkin päivää järjestetään myös apurahaklinikoita, joissa apurahanhakijat voivat keskustella henkilökohtaisesti eri säätiöiden edustajien kanssa apurahoista ja apurahahauista.

Ohjelma on maksuton. Sen tarjoavat Diabetestutkimussäätiö, Emil Aaltosen Säätiö sr, Jalmari Finnen säätiö, Kunnallisneuvos C. V. Åkerlundin säätiö, Majaoja-säätiö, Suomen Kulttuurirahaston Pirkanmaan rahasto, Pro Musica Säätiö sr, Suomen kirjainstituutin säätiö ja Tampereen Oopperatoimintasäätiö.

Tutustu ohjelmaan ja tule mukaan!

Tule tutustumaan tiedettä ja taidetta tukeviin säätiöihin Pirkanmaan Säätiöpäivään maanantaina 1.10.2018 kello 14–19. Tapahtuma järjestetään Tampereella Kulttuuritalo Laikussa (Keskustori 4).

Jyväskylän hiphop-kirjasto – nuorten perustama ja kaikille avoin

Hiphop-kirjasto on hiphop-kulttuurille omistettu kohtaamispaikka, joka tarjoaa paikan kokoontua yhteen ja tehdä sitä mistä pitää. Kuva: Matti Pulkkinen

Hiphop-kirjasto on hiphop-kulttuurille omistettu kohtaamispaikka, joka tarjoaa paikan kokoontua yhteen ja tehdä sitä mistä pitää

Kirjastossa on kirjoja, vinyyleitä, dvd:itä, cd:itä, vhs-kasetteja, c-kasetteja ja jonkin verran historiallista esineistöä. Suurin osa materiaaleista on lainattavissa kotiin. Kirjaston levysoittimilla voi harjoitella dj-taitoja.

Ennen kirjaston syntyä veturitalleilla pyöri pitkään Sunnuntaijamit eli avoin treenivuoro tanssijoille. Kulttuuriklubi Siperian työntekijöitten kautta saimme tietää mahdollisuudesta hakea Suomen Kulttuurirahastolta rahaa nuortenkulttuurin kehittämishankkeeseen. Syntyi idea hiphop-kirjastosta, joka loisi kertaluonteisen tapahtuman sijaan pitkäaikaista vaikuttavuutta. Jyväskylän alueella on pitkä historia hiphop-kulttuurin saralla, ja näin ollen tiesimme, että kiinnostuneita kävijöitä hiphop-kirjastossa riittäisi. Ajatus kirjastosta liittyi lisäksi vahvasti hiphop-kulttuurin arvoihin, joissa historian tietämys on korkeassa arvossa. Kirjaston avulla monet löytäisivät tietoa helpommin, mikä kehittäisi paikallista hiphop-yhteisöä.  Idea oli mielekäs myös siksi, että vastaavasta paikasta emme olleet kuulleet Suomessa.

Kirjasto alkoi muodostua lahjoitusten avulla vaiheessa, jossa päätöstä hankerahasta ei vielä ollut. Jo yleisön lahjoitukset kertoivat, miten tarpeelliseksi ja hyväksi hiphop-kirjasto koettiin. Avajaisissa oli 130 ihmistä, ja siellä pystyimme jo julkistamaan tiedon saamastamme hankerahasta kirjaston kehittämiseen. Hiphop-kirjaston avaaminen sai myös valtakunnallisesti huomattavaa mediajulkisuutta.

Jo yleisön lahjoitukset kertoivat, miten tarpeelliseksi ja hyväksi hiphop-kirjasto koettiin.

Alusta alkaen kirjastolla oli iso merkitys. Intiimin tunnelman ansiosta kirjastolla tutustui uusiin ihmisiin, ja paikka alkoi houkutella yhä enemmän muitakin kuin tanssijoita. Myöhemmin kirjasto on poikinut uusia kehittämisideoita, kuten rapin, breikin, graffitin ja dj-työskentelyn työpaja-toimintaa, jossa on pystytty hyödyntämään kirjaston materiaaleja.

Yksi jatkumo Keski-Suomessa tapahtuneelle on hiphop-kirjaston avaaminen Ruotsissa, Åsa folkhögskolassa, minne muutin Jyväskylästä opiskelemaan breikkiä. Åsassa kirjastolla oli positiivinen vaikutus koko tanssikoulutukseen.

Nuoret ovat innokkaita kirjojen lukijoita, kun niiden aiheet ovat lähellä omaa intohimoa ja kiinnostusta. Nuorten ja nuorten aikuisten halu lukemiseen on ollut hienoa havaita myös Jyväskylässä. Itsekään en ole ollut aikaisemmin kiinnostunut kirjoista, mutta hiphop-kirjasto muutti tilanteen täysin, sillä myös sen tunnelma on mieleisempi kuin tavallisen kirjaston.

Nuoret ovat innokkaita kirjojen lukijoita, kun niiden aiheet ovat lähellä omaa intohimoa ja kiinnostusta.

Jyväskylän hiphop-kirjastolla on käynyt ihmisiä ympäri Suomea. Palaute on ollut erittäin positiivista. Yksi hienoimmista palautteista on tullut paikallisten lisäksi Jyväskylän ulkopuolelta, kun kävijät ovat sanoneet, että heidän paikkakunnallaan ei ole mitään yhtä hienoa kulttuurillista kohtaamispaikkaa.

Visiona on alusta lähtien ollutkin inspiroida muita luomaan omia hiphop-kirjastoja tai vastaavia kohtaamispaikkoja ympäri Suomea. Hiphop-kulttuuri kasvaa kaikkialla maailmassa, joten uskon hiphop-kirjastojen tapaisten paikkojen yleistyvän kaikkialla. Yksi esimerkki laajentumisesta on ollut jo Jyväskylän pääkirjaston kiinnostus hiphop-kirjastoa kohtaan. Yhteistyössä pääkirjaston kanssa hiphop-kirjasto on kiertänyt viemässä muihin kirjastoihin erilaisia hiphop-kulttuurin elementtejä.

Teksti ja kuva: Matti Pulkkinen

Matti ”MattiWatti” Pulkkinen on Joensuusta kotoisin oleva breikkaaja ja breikin opettaja ja yksi Jyväskylän hiphop-kirjaston aktiiveista. Breikkaaminen on vienyt Matin ympäri maailmaa, ja samalla hän on kouluttautunut fysioterapeutiksi Jyväskylän ammattikorkeakoulussa. Matti on ollut perustamassa katutanssikulttuuriin liittyviä yhdistyksiä ja toiminut aktiivisesti hiphop-kulttuurin saralla. Tällä hetkellä hän opiskelee breikkaamista toista vuotta Åsa folkhögskolassa, Ruotsissa.

Suomen Kulttuurirahaston rahoittama Yhdessä enemmän – nuorten kulttuuria nuorten ehdoilla -hanke toteutettiin vuosina 2014–2015 Pirkanmaan, Etelä-Karjalan ja Keski-Suomen rahastojen alueilla. Kussakin maakunnassa nuoret saivat itse ehdottaa, perustella ja toteuttaa toivomaansa taidepainotteista kulttuuritoimintaa omassa lähiympäristössään. Keski-Suomessa nuoret halusivat mm. perustaa hiphop-kirjaston, ja Jyväskylän Veturitalleilla sijaitseva hiphop-kirjasto onkin Suomen ensimmäinen hiphop-kulttuurille omistettu kirjasto.

Rahoitusinfo Tampereella 2.10.2018

Taiteen edistämiskeskus Taike järjestää Tampereella infotilaisuuden taiteen ja kulttuurin tukimuodoista ja niiden hakemisesta. Rahoitusinfo pidetään tiistaina 2.10.2018 klo 12–16 Vapriikin auditoriossa, os. Alaverstaanraitti 5, Tampere.

Tilaisuuden alussa, ennen kello 13:a asiamies Silja Minkkinen-Poikolainen kertoo Pirkanmaan rahaston apurahoista. Kello 13–15 seurataan suoratoistona Helsingissä pidettävä apurahainfo.

Ohjelmaa täydennetään Taiken sivuille http://www.taike.fi/fi/uutinen/-/news/1231922

Ilmoittautumiset su 23.9.2018 mennessä: https://link.webropolsurveys.com/S/D6F029C0AE06F9AD

Tilaisuus on maksuton.

 

Kuvataidetapahtuma FAA värittää tehdasmiljöön

Idean isä ja tapahtuman johtaja on Galleria Himmelblaun yrittäjä Pertti Ketonen, jolla on sadoista taiteilijoista koostuva verkosto ja omien sanojensa mukaan suoranainen addiktio useiden näyttelyiden yhtaikaiseen järjestämiseen.

– Idea on tuoda taide gallerioista myös sinne, missä sitä harvoin nähdään: tyhjiin toimitiloihin, auloihin, käytäville, kaduille ja jopa pysäköintitaloon. Näyttelyt ovat avoinna kesäkuukaudet, mutta yhä enemmän tarjontaa on myös pysyvästi ympäri vuoden, sanoo Ketonen.

FAA-tapahtuman isä Pertti Ketonen. Kuva: Kati Vastamäki

FAA-tapahtuman isä Pertti Ketonen. Kuva: Kati Vastamäki

Finlayson Art Arean johtaja Pertti Ketonen on erittäin kokenut näyttelyiden järjestäjä. Siitä huolimatta jopa hän on hämillään siitä voimasta, jolla vuonna 2015 Tampereella alkanut tapahtuma on lähtenyt lentoon.

FAA lähti liikkeelle vuonna 2015 vaatimattomasti, vain kuudella taiteilijalla. Tänä vuonna mukana on parikymmentä teosta tai näyttelyä. Sekä tekijät, taiteilijat että kävijät ovat innoissaan. Tampereen keskustaan on kehittymässä kansainvälisestikin merkittävä tapahtuma, jota luonnehtii värikkyys, vihreys ja veistoksellisuus.

– Tavoitteemme on tehdä FAA:sta viiden vuoden sisällä paitsi yksi Pohjoismaiden merkittävimmistä kuvataidetapahtumista, myös entistä monipuolisempi kulttuuritapahtuma.

Kävijämääriä on mahdoton laskea, sillä tapahtuma on ilmainen. Vaikuttavaa numerotietoa on kuitenkin olemassa.

– Yksittäisessä näyttelytilassa saattaa käydä yli 1 800 vierasta illassa, kuten viime vuonna Tapahtumien Yön aikana. Finlaysonin vanhalla tehdasalueella sijaitsevissa sadoissa yrityksissä työskentelee ja asioi päivittäin yli 5 000 ihmistä, jotka kaikki pääsevät FAA:n taiteen vaikutuspiiriin. Lisäksi taide yllättää esimerkiksi alueella sijaitsevan elokuvateatterin aulassa, ja teatteri taas myy satoja tuhansia elokuvalippuja vuodessa.

”Yksittäisessä näyttelytilassa saattaa käydä yli 1 800 vierasta illassa, ja teatteri taas myy satoja tuhansia elokuvalippuja vuodessa.”

Tekijät itsekin ovat hämmentyneitä FAA:n nopeasta kasvusta. Onnistumisia selittää moni asia. Yksi niistä on Finlaysonin ainutlaatuinen alue, jota vuokranantaja Keskinäinen työeläkevakuutusyhtiö Varma haluaa kehittää taiteen keinoin. Yhtiö antaa tyhjillään olevia tiloja käyttöön maksutta ja auttaa näyttelyiden rakentamisessa. Alueella on kävijöille hyvät palvelut ja yritykset ovat lähteneet yhteistyöhön, jopa valmistamaan tapahtumalle omia nimikkotuotteita. Ja totta kai kunnia kuuluu myös itse taiteilijoille, sitoutuneille huippuammattilaisille, jotka rakentavat näyttelynsä välillä erikoisiinkin paikkoihin.

FAA:n taustalla on iso joukko innokkaita talkoolaisia, minkä lisäksi tapahtuma tarjoaa harjoittelupaikkoja taideopiskelijoille ja työtä alan pitkäaikaistyöttömille. Alueen katujen maalaukseen on osallistunut myös yleisö, lapsiperheet, teinit ja monet erityisryhmät, kuten AA-ryhmät, maahanmuuttajat ja mielenterveyskuntoutujat.

Tänä kesänäkin FAA:ssa on luvassa vielä aivan uutta. Elokuun viimeisenä viikonloppuna juhlitaan kirjallisuutta Taide&Kirja-tapahtumassa: perjantai on lasten, lauantai FAA18-taiteilija Rosa Liksomin ja sunnuntai pirkanmaalaisten kirjailijoiden päivä. Syyskuun 8. päivänä Puuvilla-salissa aukeaa lasinäyttely, jossa on esillä Markku Pirin viime vuonna Italiassa kiertäneen näyttelyn sekä kolmen nuoren suomalaisen lasitaiteilijan teoksia.

– Finlandia-palkittuja taiteilijoita on luvassa lisää, sekä ensi kesälle että vuodelle 2020, jolloin Finlayson täyttää 200 vuotta, lupaa Ketonen.

Teksti: Kati Vastamäki
Kuvat: Maria Salangina ja Kati Vastamäki

Pertti Ketonen on Galleria Himmelblau Oy:n yrittäjä ja Finlayson Art Area -kuvataidetapahtuman johtaja. Himmelblaun grafiikanpaja on toiminut Finlaysonin alueella vuodesta 1990 ja pysyvä galleria vuodesta 2000. Ketonen on rakentanut lukuisia näyttelyitä museoille ja gallerioille ympäri Suomen, muiden muassa Retrettiin ja Kuhmon Kamarimusiikkiin. Vuonna 2015 hän käynnisti Finlayson Art Area -tapahtuman, joka esittelee suomalaisten ja ulkomaalaisten huipputaiteilijoiden teoksia. FAA18:n taiteilijoita ovat muiden muassa Rosa Liksom, Jasmin Anoschkin, Lars Nyberg ja Pekka Kauhanen.

Maailman kulttuurit Tammerkosken rannalla

Filosofian maisteri Marjo-Riitta Saloniemi toi tuolinsa ja puhelimensa raakaan teollisuustilaan vuonna 1991. Paikka oli Tampereen keskustassa talousvaikeuksien seurauksena hiljalleen tyhjentyvän Tampellan tehdashalli, josta viimeisiä koneita kannettiin pois. Uusia tiloja oli etsitty aktiivisesti pari vuotta, Teknillisen museon tuhoisasta palosta saakka.  ”Esineistöä piti saada turvaan, ja kun lisäksi muut museot sijaitsivat hajallaan ympäri kaupunkia, aloimme ajaa museokeskuksen perustamista tähän tilaan. Asiat etenivät, ja vuonna 1996 nykyinen sisääntulotila ja 25 metriä teollisuushallia avattiin museona”, kertoo Saloniemi.

EU-puheenjohtajavuoden ohjelma ajoi museoväen vielä kuukausiksi väistötiloihin, mutta hyvityksenä kaupunki rakensi museokeskuksen tilat nopeutetusti valmiiksi vuonna 2000. Viime vuonna Suomen ensimmäinen museokeskus saavutti ennätykselliset 206 000 kävijää. Suurin yksittäinen kävijäryhmä ovat lapsiperheet ja yläkouluikäiset pojat, pieni ihme museovieraiden joukossa. Heitä houkuttelee Suomen pelimuseon perjantai-iltapäivien ilmainen sisäänpääsy.

Seitsemän museota yhdellä lipulla -konsepti toi Vapriikille toukokuussa Euroopan Vuoden museo -kilpailun kunniamaininnan. Viime vuonna se valittiin Vuosisadan museoksi.

Innovatiivisen ja iloisen edelläkävijän maine on saavutettu kovalla työllä ja kymmenien vuosien aikana rakennetuilla verkostoilla, haistelemalla maailman tuulia, pitämällä yhteyttä muihin museoihin ja tutustumalla aina uusiin ihmisiin. Niiden ansiosta Tampereella on nähty muiden muassa suurnäyttelyt Kielletty kaupunki – elämää Kiinan keisarien hovissa, Terrakotta-armeija ja Kiinan keisarien aarteet, Fabergén aika, Samurai, Samaanit, Tiibet, Sitting Bull, Jadeprinsessa – elämää Han-keisarien Kiinassa ja agitaatioposliinia esitellyt Luokaamme uusi maailma, kaikki Saloniemen käsikirjoittamina ja tuottamina.

Marjo-Riitta Saloniemi sai Pirkanmaan rahaston palkinnon

Vapriikin museoyhteisö on kasvanut alun kymmenestä nykyiseen noin sataan ammattilaiseen. ”Meidän pitää olla tarkkana, että säilytämme tason ja pysymme mielenkiintoisena edelläkävijänä. Käy työstä keksiä asioita ennen muita”, sanoo Marjo-Riitta Saloniemi.
 

Suuritöisin Saloniemen näyttelyistä on ollut terrakotta-armeija. ”Sitä varten ostettiin työtä, asiantuntemusta ja palveluja 130 ihmiseltä neljästä eri maasta. Näyttely oli pakattuna kolmeen lentokoneeseen. Savihevosen tarvitsema rahtikone oli liian iso laskeutuakseen Helsinkiin, joten matkustin patsaan kanssa ensin Amsterdamiin ja sieltä Travemünden kautta laivalla Suomeen.”

Sisällöllisesti hienoimpana näyttelynään Saloniemi pitää Eremitaasista Pietarista tuodun Lomonosovin posliinitehtaan kokoelmaa ja näyttelyä, joka valotti 1920-luvun alun kuohuvia vuosia. ”Neuvosto-Venäjällä elettiin silloin käsittämättömän kokeellista aikaa ja uskottiin kaiken olevan mahdollista.”

Fabergé taas liittyi tutkimuksellisesti juuri siihen aikaan, johon Saloniemi perehtyi omissa yliopisto-opinnoissaan: vuosikymmeniin ennen Venäjän vallankumousta ja Suomen itsenäistymistä, aikakauteen jolloin Helsinki ja Pietari olivat samaa kulttuurialuetta.

”Muuten en ole asiantuntija missään, vaikka tässä työssä oppii ihan valtavasti. Asiantuntemus löytyy verkostojen avulla muista museoista ja yliopistoista. Ja jokaisen näyttelyn kohdalla hämmästyttää sama ilmiö: se että varsinaisten asiantuntijoiden lisäksi Suomesta löytyy valtavasti vakavia ja osaavia harrastajia, samuraita suunnitellessa esimerkiksi ikebanan, budolajien tai maalaustaiteen.”

Saloniemi työskenteli 2000-luvulla pitkään UNESCOn alaisessa Kansainvälisessä museoneuvostossa (ICOM). Kenttätyömatkat ovat vieneet ”suomalaisen museoihmisen ja kaupungin virkamiehen” niin Venezuelan intiaanien pariin kuin Uralin taakse. Etuoikeutetuksi ja nöyräksi hän on tuntenut itsensä Kielletyssä kaupungissa ja Pietari Suuren perustamassa maailman vanhimmassa museossa Kunstkamerassa Pietarissa.

”Muinaiskulttuurien kanssa yhtä tärkeää on populaarikulttuuri, ja kaikki projektit vievät mukanaan. Laajojen suurnäyttelyjen välillä on mukava tehdä sellaisia, joissa asioita voi katsoa läheltä ja tehdä yksityiskohtia näkyviksi.”

”Tamperelaiselle museokeskukselle ei voisi olla parempaa paikkaa kuin kosken partaalla vanhassa tehdaskiinteistössä. Koko kaupunki on syntynyt Tammerkosken takia, ja sen identiteetti nojaa teollisuuteen”, sanoo Marjo-Riitta Saloniemi.

Vapriikin museoyhteisö on kasvanut alun kymmenestä nykyiseen noin sataan ammattilaiseen. ”Meidän pitää olla tarkkana, että säilytämme tason ja pysymme mielenkiintoisena edelläkävijänä. Käy työstä keksiä asioita ennen muita”, sanoo Marjo-Riitta Saloniemi.

Teksti: Kati Vastamäki
Kuvat: Mikko Ovaska

 

 

 

Lasikomppania – eteenpäin!

Urjalassa, Nuutajärvellä on puhallettu lasia jo 225 vuotta ja niin näyttää tapahtuvan tulevaisuudessakin. Lasinpuhallus lisättiin tänä vuonna Suomen kansalliseen Elävän perinnön luetteloon. Tunnustuksella on merkitystä, sillä aineettoman kulttuuriperinnön säilyminen on monilla käsityöaloilla vaarassa.

Alma Jantunen työnsä parissa. Kuvaaja: Hanna Maria Anttila

Alma Jantunen työnsä parissa. Kuvaaja: Hanna Maria Anttila

Nuutajärvellä lasialan yrittäjät, Nuutajärven Lasikylän kulttuurisäätiön Lasiakatemia ja Koulutusyhtymä Tavastian lasialan koulutus muodostavat keskuksen, jossa alan tietotaito ja osaaminen välittyvät uusille tekijöille. Kylän kuumaa sydäntä lasiuuneineen ylläpitää tänä vuonna 15 vuotta toiminut Nuutajärven Lasitaitajat ry, Lasikomppania.

Lasinpuhaltaja on muuttunut tehdastyössä erikoistuneesta osaajasta monenlaisia tekniikoita käyttäväksi käsityöläiseksi, joka myös suunnittelee ja markkinoi omaa tuotantoaan ja osaamistaan. Massatuotannon sijaan puhaltajia työllistävät nyt taiteen tekeminen, muotoilukokeilut ja piensarjat.

Nuutajärvellä tiivis verkostoituminen tuo töitä ja tunnettuutta yleensä yksin toimiville tekijöille. Yhdistysmuotoisena toimiva Lasikomppanian lasihytti uuneineen on kylän kaiken toiminnan keskiössä, mutta sinne tullaan tekemään töitä kauempaakin, koska vastaavaa paikkaa lasin valmistukseen ei ole muualla Suomessa.

Tilava, toimiva ja laajat mahdollisuudet kuuman lasin työstöön tarjoava lasihytti on mahdollista ylläpitää, kun käyttäjiä on paljon. Jäsenten lisäksi hyttiä vuokrataan ulkopuolisille alan toimijoille. Hytissä myös järjestetään workshopeja ja tapahtumia. Kansainvälisestikin ainutlaatuinen Nuutajärven lasintekijöiden yhteisö on luonut hyvän pohjan monenlaiselle toiminnalle.

Tulevaisuuden elävään lasikylään kaivataan entistä enemmän avoimia ovia ja elämyksellistä ohjelmaa. Toiveissa on eri taiteenalojen sekoittumista ja tilaisuuksia taiteilijoiden kohtaamiselle. Vanhojen tehdastilojen ja ympäristön muovaaminen tähän käyttöön on yksi haasteista. Kehitykseen vauhtia ja valoa tulevaisuuteen on tuonut Nuutajärven Lasikylän kulttuurisäätiö, joka on tarttunut visioinnin haasteisiin.

Toukokuussa aukeava ”Muistijälki”-näyttely esittelee kesän ajan lasitaiteilijoille merkityksellisiä muistoja Nuutajärveltä.

Tervetuloa tutustumaan Lasikylään!
Alma Jantunen
Nuutajärven Lasitaitajat ry:n, Lasikomppanian puheenjohtaja
etunimi.sukunimi@lasisirkus.fi

Lue lisää Nuutajärven lasikylästä sekä aineettomasta kulttuuriperinnöstä ja Elävän perinnön luettelosta

Alma Jantunen on syntynyt Tampereella 1973 ja valmistunut lasialan artesaaniksi Wetterhoffin käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksesta 1996. Hän on asunut ja työskennellyt Nuutajärvellä pysyvästi vuodesta 1999, jolloin hän perusti lasinpuhaltaja Johannes Rantasalon kanssa Lasisirkuksen. Siellä he työskentelevät edelleen. Jantunen työskentelee lasitaiteilijana ja puhaltaa lasia myös monille muille taiteilijoille ja muotoilijoille.

Pirkanmaan rahastolta 84 apurahaa ja palkinto Marjo-Riitta Saloniemelle

Suomen Kulttuurirahaston Pirkanmaan rahasto jakoi 11.5.2018 vuosijuhlassaan Tampere-talossa yhteensä 1 244 000 euroa.

Tänä vuonna rahasto halusi tukea tavanomaista selvästi suuremmalla apurahalla monitieteistä tutkimushanketta. Hakemusten perusteella apurahan saajaksi valittiin Ph.D. Jari Hietasen ja työryhmän robottien ja ihmisten välistä vuorovaikutusta käsittelevä hanke, jolle myönnettiin 130 000 euroa.

Kärkihankeapurahat myönnettiin tänä vuonna kahdelle kulttuurihankkeelle. Livelaboratorio Tampere Oy sai 40 000 euroa musiikkitalo G Livelab Tampereen ohjelmatoiminnan käynnistämiseen ja taiteilijapalkkioihin ja Sanataideyhdistys Yöstäjä ry 45 000 euroa Kirjalitta kiertueella -lastenkirjallisuustapahtuman järjestämiseen.

Pirkanmaan rahaston nimikkorahastoista merkittävä osa ohjaa apurahoja lääketieteen eri aloille. Muilla tieteen apurahoilla tuetaan tänä vuonna esimerkiksi sosiaalista mediaa ja lapsuutta sekä länsimaisen mieskuvan rakentumista käsittelevää tutkimusta.

Taiteelliseen työskentelyyn myönnettiin kuusi kokovuotista apurahaa. Ne saivat kirjailija Siiri Enoranta, teatteri-ilmaisun ohjaaja AMK Katja Kähkönen, säveltäjä Minna Leinonen, elokuva- ja teatteriohjaaja Kirsi Marie Liimatainen, tanssitaiteilija Ville Oinonen ja lasinpuhaltaja Johannes Rantasalo. Taiteen apurahoja myönnettiin myös esimerkiksi musiikki-, tanssi- ja sirkusopintoihin, Oriveden seudun kansallispuvun tarkistamiseen sekä erilaisten tapahtumien ja festivaalien järjestämiseen.

Syöpälasten hyvinvoinnin edistämiseen ja syöpätutkimukseen osoitettuja Eeva ja Jouko Järvisen nimikkoapurahoja jaettiin tänä vuonna yhteensä 56 000 euroa. 

– Rahastomme tavoitteena on tieteen ja kulttuurin edistäminen. Me pystymme parhaiten vastaamaan tähän etsimällä uutta avaavaa, uudenlaisia yhdistelmiä synnyttävää, mutta samalla korkealaatuisia hakemuksia kulttuurin, taiteen ja tieteen alalta. Yksi lempisanontani on ”täytyy tehdä niin hyvää, että hirvittää, mikään muu ei riitä huomenna”. Te olette tehneet hakemuksia, jotka täyttävät tämän tavoitteen, sanoi hoitokunnan puheenjohtaja Esa Halme apurahansaajille vuosijuhlassa.

Palkinto näyttelypäällikkö Marjo-Riitta Saloniemelle


Kuva: Harri Hinkka

Vuoden 2018 palkinto myönnettiin maailmankuvan avartamisesta, historiantajun rikastamisesta Museokeskus Vapriikin näyttelypäällikkö, fil. maisteri Marjo-Riitta Saloniemelle. Palkinnon arvo on 15 000 euroa.

Pirkanmaan rahaston hoitokunta palkitsi Marjo-Riitta Saloniemen hänen laaja-alaisesta työstään maailman kulttuureita esittelevien näyttelyiden järjestäjänä ja vastuuhenkilönä sekä aktiivisena museotoiminnan suunnannäyttäjänä. Saloniemen vastuulla Museokeskus Vapriikissa on usein ollut näyttelytoiminnan koko prosessi ensikosketuksesta maailman museoiden kanssa aina näyttelyesineiden valintaan, näyttelyn suunnitteluun ja julkaisujen tekoon. Kaikessa työssään Saloniemi on toiminut samalla pieteetillä ja korkealla vaatimustasolla. Sen tuloksena yleisö on saanut nauttia tietopohjaltaan laajoista, esteettisesti ja näyttelyteknisesti harkituista ja korkeatasoista näyttelyistä, jotka ovat herättäneet suurta huomiota Suomessa ja maailmalla ja avartaneet yleisöjen maailmankuvaa.

Ruovedellä syntynyt Saloniemi on toiminut Vapriikissa museoamanuenssina 1990–2007, museonjohtajana 2013–2016 ja näyttelypäällikkönä vuodesta 2007. Hän on tuonut Vapriikkiin muiden muassa näyttelyt Kielletty kaupunki – elämää Kiinan keisarien hovissa, Jääkauden jättiläiset, Suomalaisten pyhiinvaellukset keskiajalla, Terrakotta-armeija ja Kiinan aarteet, Tiibet, Fabergén aika ja Samuraiden aika.

Hän on yksin tai yhdessä muiden kanssa toimittanut parikymmentä näyttelyitä tai muuta historiaa käsittelevää tieteellistä julkaisua.

Saloniemi on myös toiminut Unescon alaisen Kansainvälisen museoneuvoston (ICOM) jäsenenä 2004–2009 ja presidenttinä 2010–2016.

Apurahoista tilastojen valossa

Tieteen aloille palkinto mukaan lukien myönnettiin 37 apurahaa (yhteensä 717 500 euroa), taiteen aloille 44 apurahaa (502 500 euroa) ja opintoihin 4 apurahaa (24 000 euroa). 

Kokovuotisia, vähintään yhdeksän kuukauden työskentelyyn tarkoitettuja apurahoja myönnettiin 24 ja vähintään puolivuotisia 15 kappaletta. Suurin osa hakijoista ja apurahansaajista on tamperelaisia, mutta kaikkiaan 13 pirkanmaalaiseen kuntaan myönnettiin ainakin yksi apuraha.

Pirkanmaan Kulttuurirahastoon saapui tänä vuonna 1 008 hakemusta, joiden yhteenlaskettu hakusumma oli 20 708 056 euroa. Viime vuonna hakemusmäärä oli 1 046 kappaletta ja hakusumma 18 128 601 euroa.

Kuvataiteilija Heta Laitakarin näyttely Talvipuutarhassa


Heta Laitakari näyttelynsä avajaisissa. Kuva: Harri Hinkka

Vuosijuhlan yhteydessä Tampere-talon Talvipuutarhassa avattiin kuvataiteilija Heta Laitakarin näyttely. Näyttelyn avasi kirjailija Juha Siro, ja se on avoinna yleisölle 12.–22.5.2018 ja 24.–27.5.2018 Tampere-talon aukioloaikoina.

Vuosijuhlassa tilaustanssiteos, lasten ja nuorten teatteria ja kuorolaulua

Vuosijuhlan aloitti Tanssiteatteri MD:n esittämä katkelma Pirkanmaan rahaston tilausteoksesta Kenttä. Teos käsittelee sisällissodan muistoa nykynaisen näkökulmasta, ja sen koreografian on tehnyt Susanna Leinonen. Teoksen ensi-ilta on 26.10.2018. Kangasalan Pikkuteatteri esitti katkelman Astrid Lindgrenin saturomaaniin perustuvasta näytelmästä Veljeni Leijonamieli. Näytelmän ovat ohjanneet Mika Eerola ja Sari Anttila, ja sen ensi-ilta on 13.6.2018. Händel-kuoro, johtajanaan Debra Gomez-Tapio esitti juhlassa Randall Thompsonin Alleluian.


Kangasalan Pikkuteatteri Pirkanmaan rahaston vuosijuhlassa 11.5.2018. Kuva: Harri Hinkka

Juhlapuheen vuosijuhlassa piti historian professori Pirjo Markkola otsikolla Sorsapuiston vuosisadat. Hän kuvasi juhlapuheessaan sitä, miten Sorsapuisto on 200 vuodessa muuttunut syrjäisistä Hatanpään kartanon torpparien viljelemistä vainioista ja sisällissodan näyttämöstä nykyiseksi tieteen, taiteen ja kulttuurin tekemisen paikaksi keskellä kaupunkia.

Tanssiteatteri MD esitti vuosijuhlassa katkelman Pirkanmaan rahaston tilausteoksesta Kenttä.
Kuva: Harri Hinkka

 

Tervetuliaissanat 11.5.2018, Esa Halme

Vuosijuhlapuhe 11.5.2018, Pirjo Markkola

Kiitospuhe 11.5.2018, Marketta Vaismaa

Talvipuutarhan näyttelyn avajaispuhe 11.5.2018, Juha Siro

 

Taiteen kielioppia II

Taiteilija Tuula Lehtinen ottaa kirjoituksessaan Taiteen kielioppia II kantaa vapaan, ateljeessa tehtävän taiteen puolesta. Kuva: Tomas Byström

Taiteilija Tuula Lehtinen ottaa kantaa vapaan, ateljeessa tehtävän taiteen puolesta. Kuva: Tomas Byström

Mitä merkitystä on sillä, mitä sanoja me apurahoista päättävät käytämme puhuessamme taiteesta? Sanavalinnat ohjaavat hakemusten sisältöjä, mutta eivät aina tue taiteen vapaata kasvua ja sen sisältä nousevia tavoitteita. 

Rohkea avaus

”Rohkea avaus, oven toisella puolella 30 astetta pakkasta.” Hakuaikana julkaistu Facebook-päivitys jäljitteli hauskasti monien apurahoja jakavien tahojen käyttämää ilmaisua.

Miten ihan tavallisen taiteilijan työtä voisi kuvailla ”rohkeaksi avaukseksi”? Kysymys pyörii nytkin monen taiteilijan mielessä. Kuinka on mahdollista laatia vakuuttava hakemus aikana, jolloin aina peräänkuulutetaan jotain ennennäkemätöntä, uutta luovaa projektia?

”Rohkea avaus, oven toisella puolella 30 astetta pakkasta.”

Moni tuntee lannistuvansa jo siinä vaiheessa, kun yrittää selvittää ohjeista hyvän hakemuksen perusteita ja arvailee mitä kulloinkin mahdollisesti halutaan rahoittaa. Apurahaviidakko voi tuntua läpipääsemättömältä ryteiköltä, josta on vaikeaa kuvitella löytyvän tukea hakijan omaan tilanteeseen ja tarpeeseen.

Viime vuosina apurahahakemusten määrä on kasvanut. Samanaikaisesti erityyppisiä rahoitusmuotoja ja hakuja on kohdistettu yhä laajemmin taiteen alueella toimiville ammattikunnille varsinaisen taiteellisen työn jäädessä prosentuaalisesti pienempään osaan. Monesti yksittäisen taiteilijan tekemä hakemus joutuu kilpailemaan yhteisöjen ja jopa yritysten hakemusten kanssa.

Hakija joutuu usein vastaamaan kysymyksiin oman hankkeensa tärkeydestä ja vakuuttamaan apurahoista päättävät jopa oman työnsä yhteiskunnallisesta merkityksestä. Sikäli hakemuksen laatiminen muistuttaa monin tavoin markkinointikampanjan laatimista. Miten myydä oma työ apurahan jakajille? Miten saada heidät uskomaan, että työllä on merkitystä, vaikkei osaakaan sanallisesti kuvailla, mikä kohderyhmä siitä hyötyy ja millä tavoin?

Projekti vai hanke

Hakemuksista kuvastuvat ajankohtaiset ja kiinnostavat taiteen ilmiöt sekä aikaisemmin myönteisen apurahapäätöksen saaneiden hankkeiden sisällöt. On luonnollista hakea tukea hankkeelle tai projektille, jonka sisältö ja muoto myötäilevät näkyvästi huomioituja tapahtumia ja niiden tekijöitä.

Mutta voiko ateljeessa tehtyä taiteellista työtä kutsua projektiksi tai hankkeeksi, jolla on yleisesti hyödyllinen päämäärä ja tavoite?

Vapaan, ateljeessa tehtävän taiteellisen työn merkitys tuntuu ajautuvan rahoitusviidakossa yhä ahtaammalle. Näin siitä huolimatta, että juuri sentapaisen työrauhan saavuttaminen on oikeastaan mahdollista vain apurahan turvin. Ja vaikka juuri sitä tarvitaan, jotta ajatukset ja ilmaisu kehittyvät ja jotta niissä on pohjaa ja voimaa.

Olisiko rahoittajien nyt oikea hetki tehdä rohkea avaus ja nähdä vapaa taiteen tekeminen tärkeänä tekona ja sinä perusarvona, mitä se luonnostaan ilman korulauseita on ollut ja on edelleen?

Teksti: Tuula Lehtinen
 

(Lue myös Taiteen kielioppia I, joka oli Tuula Lehtisen kommenttipuheenvuoro Bisnes & kulttuuri -seminaarissa Tampere-talossa syksyllä 2017.)

Tuula Lehtinen on tamperelainen kuvataiteilija, jonka pitkään uraan kuuluu museo- ja gallerianäyttelyitä niin Suomessa kuin ulkomailla, erityisesti muissa pohjoismaissa. Hänet tunnetaan lukuisista julkisista teoksista, joita löytyy mm. HAM:n wc-tiloista ja E18 -moottoritien varrelta Kymenlaaksosta sekä Tampereen Rantatunnelista. Hän on tamperelaisen Frei Zimmer -yrityksen toimitusjohtaja ja Pirkanmaan rahaston hoitokunnan ja Suomen Kulttuurirahaston hallintoneuvoston jäsen.

Tehdassaari tuo tapahtumat keskelle Nokiaa

Vanhan nokialaisen tehdasrakennuksen suojissa tapahtuu paljon. Tehdassaaressa järjestetään koko perheen tapahtumia, taidenäyttelyitä, juhlia ja työpajoja. Lisäksi Tehdas 108 antaa työtilat kymmenkunnalle eri alojen ammattilaiselle. Vanhan tehdaskiinteistön käyttöönsä ottanut Tehdassaaren Osuuskunta on työskennellyt vuodesta 2012 kehittääkseen talosta yhteisöllisen kulttuurikeskuksen ja työtilan.

Pirkanmaan rahasto myönsi vuonna 2014 Tehdassaaren Osuuskunnalle apurahan teollisuustilan muuntaminen taiteen työ- esiintymis- ja harrastustiloiksi sekä yhteisötaideprojektin toteuttamiseen.

Pirkanmaan rahasto myönsi vuonna 2014 Tehdassaaren Osuuskunnalle apurahan teollisuustilan muuntaminen taiteen työ- esiintymis- ja harrastustiloiksi sekä yhteisötaideprojektin toteuttamiseen.

 

Pirkanmaan rahasto myönsi vuonna 2014 Tehdassaaren Osuuskunnalle apurahan teollisuustilan muuntaminen taiteen työ- esiintymis- ja harrastustiloiksi sekä yhteisötaideprojektin toteuttamiseen.

Toiminnassa alusta asti mukana ollut osuuskunnan jäsen Sanna-Kaisa Salonen kertoo kulttuurikeskuksen saaneen paikkakunnalla paljon huomiota ja se tunnetaan jo melko laajasti. Odotuksiakin on, niin paikkakuntalaisilla kuin tehdassaarelaisillakin.

– Suuria suunnitelmia riittää, Salonen nauraa.

Talossa toimii eri alojen ammattilaisia graafikosta eri alojen taiteilijoihin, joten toiminnan kirjo on suuri.

– Onneksi tila mahdollistaa monenlaista, Salonen sanoo. Lähitulevaisuudessa luvassa onkin esimerkiksi taidesuunnistusta ja valokuvanäyttely.

Pirkanmaan rahasto myönsi vuonna 2014 Tehdassaaren Osuuskunnalle apurahan teollisuustilan muuntaminen taiteen työ- esiintymis- ja harrastustiloiksi sekä yhteisötaideprojektin toteuttamiseen.

 

Kulttuurirahaston Pirkanmaan rahasto myönsi vuonna 2014 Tehdassaarelle apurahan muun muassa tanssisalin rakentamiseen ja Kotona-yhteisötaidehankkeen toteutukseen.  Viime syksynä toteutettu projekti sai osallistuneilta ja yleisöltä hyvää palautetta. Kaikille avoimessa hankkeessa eri-ikäiset osallistujat toteuttivat tanssillisen esityksen ja tekivät taidetta.

Projektin vetänyt tanssitaiteilija Noora Nenonen toivoo, että vastaavia projekteja voitaisiin järjestää jatkossakin.
– Apurahat mahdollistivat sen, että osallistuminen oli ilmaista, mikä on minulle tärkeää. Kulttuuri ei saa olla vain paremman väen oikeus.

Pirkanmaan rahasto myönsi vuonna 2014 Tehdassaaren Osuuskunnalle apurahan teollisuustilan muuntaminen taiteen työ- esiintymis- ja harrastustiloiksi sekä yhteisötaideprojektin toteuttamiseen.

Kuvat: Harri Tahvanainen

Lisätietoa Tehdassaaresta: www.tehdas108.fi