Suomalaisen nykytaiteen kansainvälinen ääni

Levysoittimesta kajahtava sopraano täyttää tilan. Ääni on sekoitus ristiriitaista itsetutkiskelua sekä haudanryöstäjän teon oikeutusta, katumusta ja häpeää. Kyse on Confession Piece for Voice -ääniteoksesta, jonka taiteilija Jonna Kina toteutti yhdessä säveltäjä Lauri Supposen kanssa vuonna 2021. Teos oli esillä Helsinki Contemporary -galleriassa, ja se löytyy nykytaiteen museo Kiasman kokoelmista.

Ääni on ollut Kinalle aisteista tärkein lapsuudesta lähtien. Hän pohtii teoksiaan äänen kautta silloinkin, kun ne ovat hiljaisia.

”Äänen taipumus vaikuttaa suoraan tunnerekisteriin on usein lopulta moniaistinen kokonaisuus. Siksi se on luonteva tekijä myös kuvataiteessa, missä hiljaisuus on tyypillinen tilan ominaisuus. Minua kiehtoo, miten ääni voi toimia tunnepuolen, intuitiivisen ja käsitteellisen, irrationaalisenkin rajapinnoilla”, Kina toteaa.

Uusien maailmojen tulkitsija

Nainen värikkäässä villapaidassa istuu puisten tikkaiden päällä.

Kina sanoo olevansa omimmillaan uuden äärellä. Taiteilijana hän havainnoi ympäristöään ja luo tulkintojensa pohjalta uusia maailmoja. Äänen lisäksi Kina käyttää työssään liikkuvaa kuvaa, installaatiota, valokuvaa, veistosta ja kieltä. Kaikkea ei hänen mukaansa voi sanallistaa – jos voisi, taiteen tekeminen voisi muuttua tylsäksi.

Joskus teokset syntyvät pakottavasta tarpeesta. Mieleen saattaa jäädä kummittelemaan työstämistä vaativa asia. Näin kävi haudanryöstäjistä kertovan näyttelykokonaisuuden kohdalla.

Kaikki alkoi Mazzano Romanosta vuonna 2017. Kina oli italialaiskylässä taiteilijaresidenssissä, kun hän löysi paikallisesta arkeologisesta museosta faliskikulttuurille kuuluneen ruukun. Muinainen, haudasta ryöstetty esine lumosi taiteilijan, joka palasi katsomaan ja kuvaamaan ruukkua yhä uudestaan ja uudestaan.

Ruukku päätyi lopulta osaksi Red Impasto Jar -nimistä videoteosta. Kyseessä on liikkuva muotokuva teollisen moottorin päälle asetetusta ruukusta, joka pyöriessään paljastaa katsojalle koko hauraan olemuksensa.

”Ruukun tarinaa ei tunneta, mutta se oli tarkoitettu tuonpuoleiseen elämään. Minun oli tehtävä siitä teos, jotta pääsin irti sen paulasta. Ruukku sai pohtimaan, onko oikeus esittää kulttuuria tai kieltä, jota ei tunne, tai onko museolla oikeus esittää esine, joka kuuluu toisen ihmisen muistolle”, Kina sanoo.

Liikkuvuus avaa uusia ovia

Viime syksynä Kina työskenteli kolme kuukautta Kööpenhaminassa sijaitsevassa Fabrikken-residenssissä Kulttuurirahaston avustuksella. Taideyliopiston Kuvataideakatemiassa maisterin tutkinnon suorittanut Kina on opiskellut ja työskennellyt myös New Yorkissa ja Jerusalemissa.

Liikkuvuuden merkityksen ymmärtää hänen mukaansa vasta, kun siihen tarjoutuu mahdollisuus.

”Uusi ympäristö aktivoi aisteja ja synnyttää uusia ajatuksia eri tavalla kuin turvallinen kotiympäristö. Vasta matkustaessa ymmärtää, ettei tänne Suomeen kukaan tule ohikulkumatkalla. Joskus vasta jälkikäteen huomaa, mitä residenssissä sai aikaan ja mikä omassa työssä meni eteenpäin.”

Nainen värikkäässä villapaidassa nojaa valkoiseen seinään.

Kansainvälisten kontaktien luominen on Kinan mukaan yksi residenssityöskentelyn tärkeimmistä anneista. Kööpenhaminassa ollessaan hän tapasi kuraattori Nadim Sammamin, joka kutsui Kinan Berliiniin KW Institute for Contemporary Artissa tänä keväänä järjestettävään ryhmänäyttelyyn. Esillä on Kinan Secret Words and Related Stories -teos. Maaliskuussa taidekeskuksessa nähdään myös Kinan lukuperformanssi.

Kuraattorikohtaamisten lisäksi Kina pitää arvossa myös ajatustenvaihtoa kanssataiteilijoiden kanssa. Fabrikken-residenssissä ollessaan Kina sai mentorikseen paikallisen nykytaiteilijan, Joachim Koesterin.

”Toinen taiteilija ymmärtää prosessin eri vaiheet ja siihen liittyvät asiat kuten materiaalit ja muodot mikrokosmostasolla. Myös teknisten neuvojen vaihtaminen on hyödyllistä”, hän sanoo.

Taiteen merkitys on korostunut

Viime vuonna Kinan uraan ja henkilökohtaiseen elämään mahtui kolme kansainvälistä museonäyttelyä, gallerianäyttely ja äidiksi tuleminen. Kiireisen kauden jälkeen hänellä on meneillään tarkasteluvaihe, eräänlainen taiteellinen inventaario.

”Taiteilija ei ole kone. Haluan syventyä, hiljentyä ja edetä rauhallisesti, olla uuden äärellä. Joskus on tärkeää hukata itsensä, jotta voi yhtäkkiä löytää itsensä mielenkiintoisen asian parista ja antaa sen johtaa jonnekin”, Kina sanoo.

Myös vallitseva ilmapiiri on saanut Kinan pohtimaan omaa tekemistä sekä taiteen olemusta suhteessa muuhun maailmaan. Uhkakuvien täyttämässä maailmassa taiteen merkitys on hänen mukaansa erityisen korostunut.

”Haluan muistaa ajatella hyvää ja mennä asioiden äärelle, jotka koskettavat, ja joiden puoleen nykyisenlainen yhteiskunta ei kutsu. Taide on kanava, jonka kautta kaikenlaisia asioita on mahdollista käsitellä”, Kina toteaa.

Taiteilija Jonna Kina sai residenssiapurahan vuonna 2023. Hän työskenteli kolme kuukautta Fabrikken-residenssissä Tanskassa syksyllä 2023.

Taiteen keinoin ihmiseltä ihmiselle

Teksti ja kuvat: Laura Iisalo

Kuvataiteilija ja valokuvaaja Essi Maaria Orpana työskentelee Helsingissä. Hän on yksi neljästä vuoden 2022 residenssiapurahan saajista.

Kuvataiteilija Essi Maaria Orpana on vasta aloittelemassa uraansa, mutta siihen on jo mahtunut monta uutta oivallusta ja käänteentekevää sattumusta. Kamera on aina ollut Orpanan keskeinen työväline, mutta hän on viimeisen vuoden aikana laajentanut tekemistään valokuvista ja videoista uusiin materiaaleihin sekä työskentelytapoihin.

Orpanan Aalto-yliopiston valokuvataiteen maisteriohjelmassa suorittama lopputyö, Such is the Silence, levittäytyy ympäröivään tilaan tapettien, asujen ja vanhojen esineiden välityksellä.

Hylätyissä taloissa otetuissa valokuvissa esiintyy neiti Silence, vanhaan asuun pukeutunut Orpana.

Teoskokoelma oli esillä Turun Taidehallissa loppuvuodesta 2020, ja osana Copenhagen Photo Festivalin ohjelmistoa kesällä 2021. Suomen valtio osti kokonaisuudesta kolme teosta kokoelmiinsa.

– Ymmärsin Such is the Silencia työstäessäni ensimmäistä kertaa, kuinka voin yhdistää erilaisia elementtejä valokuvaan ja videoon. Olen ollut viime aikoina vielä enemmän kiinnostunut esineiden välisestä dialogista ja tilallisten tunnelmien luomisesta, Orpana sanoo.

Residenssi mahdollistaa uusien työtapojen kokeilemisen

Orpana viimeistelee paraikaa pro gradu -tutkielmaansa, jonka aihe liittyy lopputyön taiteelliseen osioon ja sen tutuksi tekemään taloon. Hän sanoo oivaltaneensa kirjoitusprosessin aikana, kuinka suuri merkitys hänen lapsuudellaan ja isovanhempien asuttamalla maalaistalolla on ollut Such is the Silence -teoskokonaisuuden synnyssä.

– Pukeuduimme pikkusiskoni kanssa lapsena mummun vaatteisiin leikeissämme, ja mummu kertoi maatilan alueella asuvista erilaisista hahmoista. Olen vasta nyt ymmärtänyt, kuinka paljon lapsuuteni liittyy tapaani työskennellä, samoin identiteetin ja oman paikan etsiminen. Olen ollut tärkeiden asioiden äärellä tajuamatta sitä tietoisesti.

”Jos pystyn teoksillani herättämään katsojassa ajatuksia, kysymyksiä tai tunteita, olen mielestäni saavuttanut jotain.”

Kuvataiteilija ja valokuvaaja Essi Maaria Orpana työskentelee Helsingissä. Hän on yksi neljästä vuoden 2022 residenssiapurahan saajista.

Orpana sanoo ajattelevansa, että pohjimmiltaan taide on aina henkilökohtaista, ja toisaalta käsitteet kuten identiteetti tai elämään väistämättä liittyvä kuolevaisuus ovat yleisinhimillisiä olemassaolon teemoja. Siksi niihin on niin helppo samastua.

– Tuntuu, että nykypäivän somekulttuuri ja yhteiskunta vieraannuttavat meitä todellisesta elämästä ja luonnosta, jossa elämän kiertokulku on kaunista ja enemmän läsnä. Nämä ovat asioita, joita mietin aika paljon. Jos pystyn teoksillani herättämään katsojassa ajatuksia, kysymyksiä tai tunteita, olen mielestäni saavuttanut jotain, hän sanoo.

Ensi vuoden syyskuussa Orpana lähtee kolmeksi kuukaudeksi Kööpenhaminaan taidekeskus Fabrikkeniin Suomen Kulttuurirahaston residenssiohjelman mahdollistamana. Työrupeaman tärkein anti on sen mukanaan tuoma vapaus kokeilla erilaisia työskentelymenetelmiä, joiden myötä syntyy toivottavasti uusia teoksia. Niitä Orpana esittelisi mielellään Helsingissä, jossa hänellä ei ole vielä ollut yksityisnäyttelyä.

– Haluan testata erilaisia tapoja yhdistää digitaalisia kuvia ja videoita eri materiaaleihin. Residenssi on täydellinen tilaisuus kehittää omaa työskentelyä eteenpäin ja syventyä uusiin ideoihin, hän sanoo.

Kuvataiteilija Essi Maaria Orpana sai 7500 euron apurahan taiteelliseen työskentelyyn Fabrikken-residenssissä Tanskassa vuonna 2021.