Suomen Kulttuurirahastolta neljä suurpalkintoa

Professori emerita Liisa Keltikangas-Järvinen

Liisa Keltikangas-Järvinen väitteli filosofian tohtoriksi vuonna 1977 ja on toiminut vuodesta 1992 lähtien Helsingin yliopistossa psykologian professorina. Keltikangas-Järvisen tutkimusryhmä on tutkinut synnynnäisiä temperamenttieroja monitieteisen, vuosikymmeniä kattavan pitkittäistutkimusaineiston avulla ja yhdistänyt saatuja tuloksia mm. varhaiskasvatukseen ja koulupedagogiikkaan.

Psykologisiin tutkimuksiin pohjaten Keltikangas-Järvinen on kirjoittanut yli 20 tietokirjaa itsetunnosta, sosiaalisuudesta ja temperamentista ja näiden vaikutuksista muun muassa ihmisen yksilöllisyyteen, koulumenestykseen ja elämänhallintaan. Teokset ovat olleet tärkeitä keskustelunavauksia esimerkiksi pienen lapsen sosiaalisesta kehityksestä ja laadukkaan päivähoidon reunaehdoista, temperamenttierojen vaikutuksista kouluarviointiin sekä ujojen ja introverttien vahvuuksista työelämässä.

Keltikangas-Järvisen työn tavoitteena on ollut lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistäminen, erilaisuuden ymmärtäminen sekä syrjäytymisen ehkäiseminen. Hän on tuonut lohtua monille osoittamalla että ujous ei ole poikkeavuus ja että myös huonon itsetunnon kanssa voi tulla toimeen. Toisaalta Keltikangas-Järvisen teokset osoittavat, että omien juurien ja oman kulttuurin tunteminen on avain oman itsensä ymmärtämiseen ja sitä kautta valintoihin, jotka johtavat myös parempaan elämänhallintaan.

Keltikangas-Järvinen on saanut työstään ja tietokirjoistaan useita tunnustuksia. Professoriliitto valitsi hänet Vuoden professoriksi vuonna 2008.

Katso Liisa Keltikangas-Järvisen palkintovideo

Palkinto myönnetään vanhojen totuuksien tuulettamisesta, ujojen rohkeasta puolustamisesta

Kuvataiteilija, kirjailija Mauri Kunnas

Mauri Kunnas syntyi ja kävi koulunsa Vammalassa. Hän opiskeli Taideteollisessa korkeakoulussa ja valmistui graafikoksi vuonna 1975. Hän työskenteli lyhyen aikaa mainostoimistossa, vuosina 1976–83 Turun Sanomien poliittisena pilapiirtäjänä ja sen jälkeen vuoden verran Helsingin Sanomien pilapiirtäjänä, kunnes totesi, ettei aika riitä sekä lastenkirjojen tekemiseen että pilapiirtäjän työhön.

Kirjailijana ja kuvittajana Mauri Kunnas on näyttänyt jo useille sukupolville, millainen Suomi oli ennen meidän aikaamme. Koiramäki-kirjoillaan Kunnas on tuonut maamme historiaa lasten eteen tavalla, josta se on helppo omaksua ja sisäistää, ahmia. Kunnaksen humoristisia yksityiskohtia pursuava tyyli antaa uutta oivallettavaa luku- ja katselukerrasta toiseen. Hän on Suomen vastine Hieronymus Boschille. Mauri Kunnas paitsi tuo historian lähelle myös herättää elävää kiinnostusta sitä kohtaan.

Mauri Kunnas on uudelleenkirjoittanut kirjallisuuden klassikoita. Kunnaksen käsittelyyn ovat päässeet Kuningas Arthurin ritarit, Kalevala ja Robin Hood sekä vampyyrit, viikingit ja kotimaiset kansantarinat näkistä ja kummituksista. Alakouluissa Seitsemän koiraveljestä on tunnetumpi teos kuin Aleksis Kiven samasta aiheesta kirjoittama romaani.

Esikoiskuvakirjastaan Suomalainen tonttukirja (1979) alkaen Mauri Kunnas on hurmannut kotimaiset lukijat sukupolvi toisensa perään ja vaikuttanut myös kansainvälisen yleisön käsitykseen Joulupukista ja muista Korvatunturin asukkaista. Kunnaksen kirjoja on ilmestynyt lähes 40 kielellä.

Katso Mauri Kunnaksen palkintovideo

Palkinto myönnetään klassikoiden koirantajalle, kuvan ja tarinan mestarille

Oikeushammaslääkäri Helena Ranta

Helena Ranta syntyi Kajaanissa ja opiskeli hammaslääketiedettä Helsingin yliopistossa. Hän on kertonut valinneensa hammaslääkärin opinnot, koska ajatteli sen olevan helppo ammatti, jossa on lyhyet työpäivät. Väiteltyään hammaslääketieteen tohtoriksi vuonna 1978 Ranta työskenteli tutkijana mm. Helsingin yliopistossa ja Oslossa sekä Vankeinhoitolaitoksen ylihammaslääkärinä. Vuonna 1989 hän siirtyi oikeusministeriön ylihammaslääkäriksi ja siitä Suomen ensimmäiseksi oikeushammaslääkäriksi.

Vuonna 1994 hän osallistui Estonian laivaturman uhrien tunnistamiseen, mikä antoi pohjan myöhemmälle työlle kansainvälisten oikeuslääketieteellisten tutkijaryhmien jäsenenä, johtajana ja kouluttajana. Hän on ollut näissä tehtävissä mm. Balkanilla, Irakissa, Tšetšeniassa ja Kaakkois-Aasian hyökyaalto-onnettomuuden selvittelyissä. Ranta on työskennellyt lähes kaikilla mantereilla ja nähnyt omien sanojensa mukaan yli kymmenentuhatta ruumista: onnettomuuksien, rikosten ja sotien uhreja.

1990-luvun lopulla Helena Ranta johti tutkimusryhmää, joka selvitti EU:n toimeksiannosta Kosovon Racakista löytyneiden ruumiiden kuolinsyytä. Tutkimustulokset olivat todistusaineistona Jugoslavian entisen presidentin vastaisessa oikeudenkäynnissä.

Edelleen Helena Rantaa pyydetään asiantuntijaksi kansainvälisen politiikan ja oikeuden ajankohtaisiin, vaikeisiin kysymyksiin. Hänellä on myös ollut lukuisia luottamustehtäviä esimerkiksi Plan Suomi Säätiössä, Naisjärjestöjen keskusliitossa sekä Suomen Akateemisten Naisten Liitossa, jonka kautta hän on edistänyt maahanmuuttajanaisten kielikoulutusta ja kotouttamista.

Katso Helena Rannan palkintovideo

Palkinto myönnetään totuuden selvittäjälle, kärsimyksen todistajalle

Kuoronjohtaja, musiikkineuvos Marjukka Riihimäki

Marjukka Riihimäki syntyi Heinolaan asettuneeseen Karjalan evakkoperheeseen, joka muutti varhain isän työn perässä Helsinkiin. Perheen musikaalisista tyttäristä vanhempi lähti opiskelemaan Sibelius-Akatemiaan ja pikkusisarenkin unelmaksi tuli musiikinopettajan ammatti. Ylioppilaaksi päästyään hän aloitti musiikkikasvatuksen opinnot Sibelius-Akatemiassa ja rahoitti opiskelujaan muun muassa keikkailemalla kaupunginteatterissa, liittymällä Radion sinfoniakuoroon ja laulamalla taustoja iskelmätähtien levyille. Jotkin Irwinin, Katri-Helenan, Dannyn ja Markku Aron hitit menevät edelleen ulkoa.

Valmistumisen jälkeen opettajan työt veivät Rekolan ja Töölön yhteiskoulujen kautta Sibelius-lukioon vuonna 1982. Siellä Marjukka Riihimäki opetti yli 30 vuotta. Rekolan koulun Tiernapoikien ravintolakeikkojen ohjauksesta lähti liikkeelle huikeaksi kasvanut ura lauluyhtyeiden ja kuorojen parissa,  eikä työlle ole näkyvissä loppua vieläkään.

Vuonna 1984 perustettiin naiskuoro Philomela  ja pari vuotta myöhemmin Marjukka Riihimäki sai johdettavakseen Klemetti-opiston naiskuoron.  Sibelius-lukion kamarikuoro irtosi opinahjosta Grex Musicus -kuoroksi 1992. Samanaikaisesti  Marjukka Riihimäki ohjasi ja kannusti oppilaitaan yhtyetoimintaan ja johti koulun kuoroja.  Mm. lauluyhtye Rajattoman juuret ovat Sibelius-lukiossa ja Grex Musicuksessa ja sen kantavat voimat ovatkin todenneet Marjukka Riihimäen ohjauksen ja kannustuksen olleen käänteentekevää koko laulajauralleen. Musiikinopettajan työstä eläkkeelle jäätyään Marjukka Riihimäki on jatkanut kuorojensa johtamista ja laajentanut työkenttäänsä asumispalvelukeskus Wilhelmiinan Muistaakseni laulan ja Laulusta Voimaa! -kuoroihin ja ohjannut myös Wilhelmiinan muistisairaiden yksikön laulutoimintaa. 

Marjukka Riihimäen kuorot ovat niittäneet mainetta lukemattomissa kilpailuissa Suomessa ja ulkomailla. Hän on ainoa kuoronjohtaja, joka on voittanut kansainvälisen Tampereen Sävel -kuorokatselmuksen Grand Prix -palkinnon kaksi kertaa, vuonna 2001 Philomelan ja vuonna 2005 Grex Musicuksen kanssa. Hän on alati innostava opettaja, suosittu luennoitsija myös kansainvälisillä kuorofestivaaleilla, sekä kysytty kuoro- ja sävellyskilpailujen tuomari. 

Tasavallan presidentti myönsi Marjukka Riihimäelle musiikkineuvoksen arvon vuonna 2009. Hänet valittiin Vuoden kuoronjohtajaksi vuonna 2006, minkä lisäksi hänelle on myönnetty mm. Kalevalaseuran Kekrinpäivän tunnustuspalkinto (2005) sekä Klemetti-palkinto.

Katso Marjukka Riihimäen palkintovideo

Palkinto myönnetään kuorokulttuurin uudistamisesta, aikuisten ja lasten laulattamisesta