Selkokirjallisuus on teko yhdenvertaisuuden puolesta
Sujuva ja kriittinen lukutaito on edellytys monenlaiseen osallisuuteen yhteiskunnassa. Selkokirjallisuus voi rohkaista, kannustaa ja motivoida – ja kehittää siinä sivussa lukutaidon lisäksi empatiaa ja ymmärrystä.
Hätäuloskäynti – tai exit – voi joissakin tilanteissa olla elintärkeä sana. Siksi lukutaito on jopa elonjäämistaito.
Mutta se on paljon muutakin. Kasvatustieteiden professori, luku- ja kirjoitustaidon kehityksen sekä oppimisen asiantuntija Minna Torppa Jyväskylän yliopistosta huomauttaa, että yhteiskunta käytännössä ja erityisesti nykypäivänä pyörii lukutaidon avulla. Perusarki, koulutus, työelämä ja palvelujärjestelmä sekä yhteiskunnan seuraaminen ja osallisuus edellyttävät lukemista.
Eikä lukutaidossa ole kyse ainoastaan siitä, että ymmärtää, mitä jonollinen merkkejä yhdessä sanana, lauseena ja virkkeenä tarkoittaa. Peruslukutaidon lisäksi puhutaan funktionaalisesta lukutaidosta, kuten luetun ymmärtämisestä sekä tietojen yhdistelemisestä ja arvioimisesta.
”Ja sitten on kriittisen lukutaidon näkökulma”, Torppa sanoo. ”Vaatii aika paljon lukemista, että voi etsiä, vertailla ja arvioida tietoa ja erottaa esimerkiksi mis- ja disinformaation tai propagandan oikeasta ja luotettavasta tiedosta.”
Lukutaidon trendi huolenaiheena
Lukutaidon välttämättömyyden vuoksi selkokieli eli yleiskielen yksinkertaistettu muoto on tasa-arvoteko. Torppa sanoo, että erityisesti viranomaisille palveluiden tarjoaminen selkokielellä on yksi tapa huolehtia yhdenvertaisuudesta.
”Kielen selkeyden tarve ja haaste tulevat hyvin selkeästi esille esimerkiksi lakiteksteihin perustuvien asioiden viestinnässä. Lakiteksti on monimutkaista ja tarkkaa, mutta samalla siihen perustuvien ohjeiden on oltava selviä ja yksiselitteisiä, jotta lukija pystyy niitä ymmärtämään.”
Selkokielestä eivät hyödy ainoastaan esimerkiksi suomea opiskelevat maahanmuuttajat tai ihmiset, joilla on oppimis- tai lukivaikeuksia. Viime vuoden lopulla julkaistun, nuorten osaamista mittaavan Pisa-tutkimuksen mukaan suomalaisnuorten lukutaito oli heikentynyt huomattavasti edelliseen arviointiin verrattuna.
Minna Torppa”Kun lukutaito jää heikoksi, se voi vaikuttaa paitsi koulutuksessa ja työelämässä myös ylipäätään arjessa pärjäämiseen.”
Torppa sanoo Pisa-kokeen mittaavan juuri ymmärtävää ja funktionaalista lukutaitoa. Tulokset huolestuttavat häntäkin, sillä ne osoittavat myös kuilun hyvien ja heikkojen lukijoiden välillä kasvavan.
”Enää emme voi olla ylpeitä siitä, että heikompien osaajien määrä olisi Suomessa muihin maihin verrattuna pieni. Kun lukutaito jää heikoksi, se voi vaikuttaa paitsi koulutuksessa ja työelämässä myös ylipäätään arjessa pärjäämiseen.”
Yhdeksi selitykseksi heikentyneeseen lukutaitoon on esitetty vaikeutta pysähtyä ja keskittyä johonkin tehtävään ja tehdä se sinnikkäästi loppuun. Torppa kertoo, että tutkimusten mukaan tarkkaavuuden, sinnikkyyden ja lukemisen välillä on yhteyksiä. Esimerkiksi pitkällisten ohjeiden lukeminen ja sisäistäminen voi olla vaikeaa, jos keskittyminen ei onnistu.
Tukena minäpystyvyydelle
Selkokielinen kirjallisuus on matalan kynnyksen keino harjoitella ja kehittää lukutaitoa. Jos suomen kielen taito on heikkoa tai kirjaan keskittyminen vaikeaa, yleiskieliseen kirjaan tarttumisen kynnys voi nousta liian korkeaksi.
Torppa puhuu minäpystyvyyden kokemuksesta, joka vaikuttaa merkittävästi siihen, mitä ihminen päättää tehdä. Minäpystyvyys syntyy paitsi aiemmista kokemuksista myös erilaisista sisäistetyistä uskomuksista. Joskus minäpystyvyys perustuu varmempaan tietoon, joskus vahvemmin uskomuksiin, joita voi kokeilemalla ravistella.
”Itse en lähde juoksemaan maratonia, koska ajattelen, etten pysty siihen. Samalla tavalla joku ajattelee, ettei lue, koska se on hänelle liian vaikeaa.”
Selkokirjan lukemalla voi saada todisteen siitä, että pystyy lukemaan kokonaisen kirjan. Kun lukeminen alkaa sujua, se yleensä myös kiinnostaa entistä enemmän, ja samalla lukutaito kehittyy ja sanavarasto karttuu harppauksin.
Sisäänheittäjänä kohti yleiskieltä
Selkokirjat mainitaan usein, kun kouluja parjataan vaatimustason laskusta. Torppa ymmärtää arvostelua mutta muistuttaa, ettei kaiken kirjallisuuden tarvitse muuttua selkokieliseksi. Selkokirjat voivat olla ikään kuin sisäänheittäjinä kirjallisuuden maailmaan.
”Voi toivoa, että porttiteoria toimii tässäkin tapauksessa”, hän sanoo naurahtaen.
Minna Torppa”Matalan kynnyksen selkokirjallisuus mahdollistaa paljon asioita ihmisille, joille yleiskieliset tekstit ovat vaikeita.”
Toiveena on tutkia, millainen motivoiva voima selkokirjoilla voi olla. Kirjallisuus kun ei ole pelkästään tiedon hankkimista ja lisäämistä, vaan lisäksi sen ajatellaan kehittävän esimerkiksi empatiaa ja tunnetaitoja. Kirjat voivat paitsi tarjota vertaistukea myös avata uusia horisontteja ja siten lisätä ymmärrystä itsestä ja muista.
Torppa pitää tärkeänä, että selkokieli ei korvaa yleiskieltä.
”Mutta matalan kynnyksen selkokirjallisuus mahdollistaa paljon asioita ihmisille, joille yleiskieliset tekstit ovat vaikeita. On kiinnostavaa nähdä, kenelle selkokirjat sopivat ja miten niitä osataan esimerkiksi kouluissa käyttää.”
Selkopolku-kirjapaketit suomalaisiin yläkouluihin
Suomen Kulttuurirahaston lahjoittamat Selkopolku-kirjapaketit, yhteensä 80 000 selko- ja helppolukuista kirjaa, otettiin käyttöön suomalaisissa yläkouluissa syksyllä 2024. Selkopolku-kirjalahjoitusten taustalla on huoli suomalaisnuorten heikkenevästä lukutaidosta ja koulujen jatkuvista haasteista hankkia kirjallisuutta kaikkien saataville.
