Kuvataide ja humanistiset tieteet saivat tuttuun tapaan eniten rahoitusta

Satakunnan Kulttuurirahaston apurahan sai 53 hakijaa. Apurahan saajien lukumäärä nousi viime vuoteen nähden 18 %, jonka mahdollisti aiempia vuosia merkittävästi suurempi jakosumma. Kokovuotisia henkilökohtaisia työskentelyapurahoja myönnettiin yhteensä 9 kappaletta. Kokovuotisten apurahojen lisäksi vähintään puolivuotisia työskentelyapurahoja myönnettiin 15 kappaletta.

Euromääräisesti eniten apurahoja myönnettiin kuvataiteisiin (125 000€), humanistisiin tieteisiin (112 000€), lääketieteeseen (99 000€), säveltaiteisiin (91 000€) ja yhteiskuntatieteisiin (74 000€). Nuorin apurahan saaja on vasta 13-vuotias, hänelle myönnettiin apuraha soittimen hankintaan. Kappalemääräisesti eniten apurahoja myönnettiin Poriin (22 kpl), Raumalle (6 kpl), Helsinkiin (6 kpl) ja Turkuun (5 kpl).

Satakunnan rahaston kärkihankeapurahaa kaikkien aikojen suurin summa, 80 000 euroa

Satakunnan Kulttuurirahaston Kärkihankerahoitus myönnettiin tänä vuonna kahdelle hakijalle. Ville Kirjanen ja Ars Pori työryhmälle myönnettiin 40 000 euroa Satakunnan rahaston kärkihankkeena Ars Pori -taidefestivaalin ja näyttelykokonaisuuksien tuottamiseen. Pauliina Tuomi ja Pori Laboratory of Play -työryhmälle myönnettiin 40 000 euroa Satakunnan rahaston kärkihankkeena viihteellistyvän yhteiskunnan arvoja ja mediakriittisen lukutaidon lisäämistä Satakunnassa käsittelevään tutkimukseen.

Taidetta kaikille -apuraha myönnettiin yhdelle hakijalle, Ondiso Madetelle ”How do you feel” -projektin toteuttamiseen, yhteensä 20 000 euroa.

Tänä vuonna taiteelle myönnettiin euromääräisesti 45% ja tieteelle 55% apurahoista. Kappalemäärinä vastaavat luvut ovat taide 31 apurahaa ja tiede 22 apurahaa. Keskimääräinen myönnetty apuraha oli noin 13 800 euroa. Satakunnan Kulttuurirahasto vastaanotti tänä vuonna 264 hakemusta, joiden yhteenlaskettu summa oli 5 078 315 euroa.

Mitali rakennustutkija Liisa Nummelinille

Rakennustutkija Liisa Nummelinille myönnettiin Elias Lönnrot -mitali rakennusperinnön, arkkitehtuurin ja kulttuuriympäristöjen säilyttämisen hyväksi tehdystä työstä.

Liisa Nummelin (s. 1959 Kuopio) on keskeinen asiantuntija koko Satakunnan alueen rakennusperintöä, arkkitehtuuria ja kulttuuriympäristöjen säilyttämistä koskevissa asioissa. Hän on toiminut Satakunnan Museon rakennustutkijana yli 30 vuotta, toimien maakunnassa rakennussuojelun asiantuntijana mm. kaavoitukseen liittyvistä asioissa, sekä ottaen asiantuntijana kantaa myös yksittäisiin rakennussuojeluun liittyviin kysymyksiin. Hänen työssään keskeistä on aina ollut rakennettua ympäristöä koskevan tiedon kokoaminen ja levittäminen.

Nummelin kuuluu alansa pioneerisukupolveen. Rakennussuojelun hallintotoimikunta esitti vuonna 1986, että kaikkiin maakuntamuseoihin tulisi saada rakennushistorian asiantuntija maakuntamuseoiden kehittämiseksi Museovirastoa avustaviksi alueellisiksi asiantuntijaelimiksi. Tavoitteena oli luoda vuonna 1985 säädetyn rakennussuojelulainsäädännön mukainen rakennussuojelun alueellinen toimijaverkosto. Nummelin aloitti rakennustutkijana Satakunnan Museossa vuonna 1990 uuden viran ensimmäisenä haltijana.

Tehtävässään Liisa Nummelin on ottanut avoimesti ja rohkeasti kantaa rakennussuojelun haasteisiin. Rakennusperintöä kohtaaviin uusiin uhkiin hän on vastannut kehittämällä jatkuvasti asiantuntemustaan ja jakamalla tietoa luennoimalla ja kirjoittamalla ajankohtaisista aiheista. Uusina haasteina ovat tulleet esiin mm. moderniin arkkitehtuuriin kohdistuvat uhat, kun yhä useimpia arvokiinteistöjä on uhattu purkaa esim. home- ja kosteusongelmien vuoksi, ilman että ongelmiin ja niiden aiheuttajiin on ensin pureuduttu kunnolla. Myös kiinteistöjen kunnossapidon haasteet ovat lisääntyneet niiden käyttötarkoitusten muuttuessa. Tekniikka on monipuolistunut ja materiaalivaihtoehdot moninaistuneet, ja myös taloudelliset vaatimukset ohjaavat yhä useammin päätöksentekoa myös rakennussuojelua koskevissa kysymyksissä.

Työssään Nummelin on joutunut paitsi ottamaan kantaa rakennussuojeluun, myös muistuttamaan rakennetun ympäristön kokonaisuuteen vaikuttavista maisemallisista ja kulttuuriympäristöllisistä arvoista, sekä luonto- ja virkistysarvoista.

”Varsin nuorta rakennusperintöämme, kuten kouluja, uhkaa nyt purkaminen sisäilmaongelmien, ikäluokkien pienenemisen sekä suurten kaupunkiseutujen imun myötä. Rakennussuojelutyön painopiste on siirtynyt perinteisestä rakentamisesta sotien jälkeen syntyneeseen moderniin rakennusperintöön. Tarvitaan lisää tietoa – uusia rakennus- ja kulttuuriympäristöinventointeja sekä uusia välineitä tallentamiseen, hallinointiin ja jakamiseen.” (Liisa Nummelin 14.1.2021 Turun yliopiston blogitekstissä).