Takaisin artikkelilistaukseen
Säätiö
Ruotsinkieliset eivät ole identiteeteiltään yhtenäisiä
11.10.2018
Erityisesti asuinpaikka vaikuttaa ruotsinkielisten identiteetteihin. Pääkaupunkiseudulla identiteeteissä näkyvät erityisesti sukupuoli, yhteiskuntaluokka ja poliittinen kanta. Pohjanmaalla puolestaan korostuu kiinnittyminen asuinpaikkaan ja sukuun.
Identiteettejä kahdella kielellä, tutkimus suomen- ja ruotsinkielisistä

Monissa asioissa suomen- ja ruotsinkielisten identiteettierot ovat hämmästyttävän pieniä ja ruotsinkielisten identiteeteissä on samanlaista hajontaa kuin suomenkielillä. Tulokset käyvät ilmi Suomen Kulttuurirahaston ja e2:n tuoreesta julkaisusta Identiteettejä kahdella kielellä – tutkimus ruotsin- ja suomenkielisistä. Sen ovat tehneet e2:n tutkijat, valtiotieteiden tohtorit Ville Pitkänen ja Jussi Westinen. Tutkimus pohjautuu yli 6000 vastaajan kyselyaineistoon.

Pääkaupunkiseudun ja Pohjanmaan ruotsinkieliset eroavat eniten toisistaan

Pohjanmaan ruotsinkieliset korostavat identiteeteissään sukua, kotiseutua, maakuntaa ja uskonnollisuutta keskimääräistä useammin. Pääkaupunkiseudulla painottuvat sukupuoli, yhteiskuntaluokka, poliittinen kanta ja eurooppalaisuus.

Myös arvopohjassa on eroja: arvoliberaaleina itseään pitäviä on eniten pääkaupunkiseudulla (58%) ja Varsinais-Suomessa (52%). Pohjanmaalla ja Keski-Pohjanmaalla heitä on selvästi vähemmän (34%). Alueelliset erot ovat samankaltaisia ruotsin- ja suomenkielisten keskuudessa.

Arvoliberaaleina itseään pitäviä on eniten pääkaupunkiseudulla (58%) ja Varsinais-Suomessa (52%).

- Juurevuus, perinteikkyys ja vahva ylpeys kotiseudusta ovat leimallisia myös suomenkielisille pohjalaisille. Mielenkiintoista on, ettei tämä kuitenkaan sulje pois identifioitumista maailmankansalaisuuteen, joka on yhtä tärkeää Pohjanmaan ja pääkaupunkiseudun ruotsinkielisille, tutkija Jussi Westinen avaa. 

Alueelliset identiteetit erityisen tärkeitä ruotsinkielisille

Paikkaan kiinnittyvät identiteetit ovat tärkeitä suomalaisten enemmistölle – myös ruotsinkielisille. Tärkeitä kiinnittymisen kohteita ovat erityisesti lapsuuden lähikasvuympäristö, lapsuuden maakunta ja nykyinen asuinmaakunta.

– Havaitsimme, että paikkaan kiinnittyvät identiteetit ovat sitä tärkeämpiä, mitä ruotsinkielisemmässä kunnassa ihminen asuu.  Osittain tuloksia voi selittää vähäinen muuttoliike ja osin se, että ruotsinkieliset muodostavat tiiviitä paikallisyhteisöjä, Jussi Westinen toteaa.

Ruotsinkielisissä vain hieman enemmän arvoliberaaleja kuin suomenkielisissä

Kokonaisuudessaan suomen- ja ruotsinkieliset ovat yhteiskunnallisilta asenteiltaan, arvoiltaan ja identiteeteiltään hämmästyttävän samanlaisia. Suhtautuminen esimerkiksi eri kansalaisryhmien yhteiskunnalliseen asemaan, työelämäkysymyksiin, mediaan ja kulttuuriin on samankaltaista. Kieliryhmät eivät asetu vastakkaisiin leireihin yhdessäkään yli kolmestakymmenestä asiakysymyksestä.

Ruotsinkieliset korostavat hieman suomenkielisiä useammin poliittista kantaansa osana identiteettiä.

Myös arvoliberaali–arvokonservatiivi-ulottuvuudella erot ovat yllättävän pieniä. Arvoliberaaleiksi itsensä mieltäviä on ruotsinkielisissä 44 prosenttia ja suomenkielisissä 39 prosenttia. Arvokonservatiiveja on suomenkielisissä (33 %) vain hieman enemmän kuin ruotsinkielisissä (26 %).

Ruotsinkieliset korostavat hieman suomenkielisiä useammin poliittista kantaansa osana identiteettiä. Poliittisen kannan korostaminen ei kuitenkaan ole yhteydessä RKP:n äänestämiseen, vaan se korostuu erityisesti vasemmistopuolueita äänestävien ruotsinkielisten keskuudessa.

– Sama havainto pätee myös koko väestön tasolla. Erityisen usein politiikka on osa identiteettiä vasemmistoliiton kannattajilla, Ville Pitkänen kertoo. 

Huolestuneilla voimakas vähemmistöidentiteetti

Vähemmistöön kuulumista pitää tärkeänä identiteettinsä kannalta yli 60 prosenttia ruotsinkielisistä. Se muodostaa selvimmän eron kieliryhmien välille. Toinen merkittävä ero liittyy siihen, että vain kolme prosenttia suomenkielisistä, mutta jopa 30 prosenttia ruotsinkielisistä ajattelee, että ruotsinkielisillä menee liian huonosti.

Vajaa puolet (45%) niistä, joille vähemmistöidentiteetti on erittäin tärkeä, kokee suomenruotsalaisten olevan huonossa asemassa.

Huoli suomenruotsalaisten asemasta on yhteydessä vähemmistöidentiteettiin. Vajaa puolet (45%) niistä, joille vähemmistöidentiteetti on erittäin tärkeä, kokee suomenruotsalaisten olevan huonossa asemassa. Näin ajattelee vain viidennes (19%) niistä, joille vähemmistöidentiteetti ei ole lainkaan tärkeä. 

– Tutkimus ei valitettavasti kerro syy-yhteyden suuntaa. Kiinnittävätkö voimakkaasti kielivähemmistöön samastuvat ruotsinkieliset muita enemmän huomiota kieliryhmän asemaan vai onko asia päinvastoin eli vahvistavatko huolet vähemmistöidentiteettiä. Vaikutusta voi olla molempiin suuntiin, Ville Pitkänen pohdiskelee.

Identiteettejä kahdella kielellä. Tutkimus ruotsin- ja suomenkielisistä on hankkeen kolmas julkaisu. Pyhyyden teemaa käsittelevä neljäs raportti ilmestyy vuoden lopulla. 

Tutkimustulokset perustuvat 6 398 henkilön vastauksiin. Taloustutkimus keräsi aineiston käyntihaastatteluin ja internetpaneelilla 5.10.2017–11.1.2018 -välisenä aikana. Analyysit ja tutkimusraportin on tehnyt e2. Suomen Kulttuurirahasto ja e2 ovat vastanneet yhdessä tutkimushankkeen suunnittelusta ja rahoituksesta.

Lisätietoja: VTT, tutkija Ville Pitkänen,  ville.pitkanen@e2.fi
VTT, tutkija Jussi Westinen, jussi.westinen@e2.fi