Residenssijakso Japanissa avarsi taiteellista ajattelua
Taiteilijat Ki Nurmenniemi ja Tuomas A. Laitinen kuvaavat työskentelyä TOKASin residenssissä Tokiossa käänteentekevänä kokemuksena taiteelleen.
”Myriagon on pitkään ollut meille luova ja ilotteleva yhteinen juttu. Se on sallinut meidän kokeilla asioita, joita emme ehkä yksin olisi lähteneet tekemään”, Ki Nurmenniemi kertoo.
Kuraattorina, tutkijana ja kirjoittajana työskentelevä Ki Nurmenniemi sekä kuvataiteilija ja muusikko Tuomas A. Laitinen perustivat taiteellisen kollaboraation Myriagonin vuonna 2015.
Heidän mukaansa Myriagon valtava kaleidoskooppi, jonka projekteissa äänimaisemat sekä kuvalliset ja kirjalliset elementit yhdistyvät performansseiksi, installaatioiksi ja julkaisuiksi.
Taiteilijat päätyivät hakeutumaan residenssiin, sillä he halusivat syventyä tutkimaan tarkemmin, mitä kaikkea Myriagon on. He työskentelivät loppuvuodesta 2022 Suomen Kulttuurirahaston residenssiohjelman kautta Tokyo Arts and Space -residenssissä Tokiossa kahden kuukauden ajan.
Japani valikoitui kohteeksi osittain siksi, että Laitisella oli sinne jo ennestään kontakteja, mutta ennen kaikkea siitä syystä, että molempia taiteilijoita kiehtoo japanilainen estetiikka, filosofia ja erityisesti tilakäsitys.
Tokiossa ollessaan he tutkivat tilaa käymällä temppeleissä sekä kävelemällä suurkaupungin kaduilla.
”Meille oli tosi tärkeää saada kehollinen kokemus tilassa, jossa on koko ajan jotain uutta. Halusimme havainnoida sitä, miten päivittäinen elämä järjestäytyy suurkaupungissa”, Laitinen kertoo.
”Kävelimme Japanissa keskimäärin yli kymmenen kilometriä päivässä, eikä se ole meille tavanomaista”, Nurmenniemi jatkaa.
Lukuisia yhteistyöprojekteja
Residenssiaikana syntyi useita kestäviä yhteyksiä, joiden taiteilijat uskovat jatkuvan pitkälle tulevaisuuteen.
Laitisella on meneillään mustekaloihin liittyvä projekti, ja hän on lähiaikoina menossa Okinawaan, missä hän tekee yhteistyötä japanilaisen tiedeinstituutin Okinawa Institute of Science and Technologyn kanssa, joka tutkii mustekalojen aivoja.
Nurmenniemi puolestaan tutustui residenssiaikana japanilaiseen kuraattoriin, jonka hän esitteli norjalaiselle kollegalleen. Näin uudet kontaktit limittyvät ja risteävät aikaisemmin eri puolilla maailmaa luotuihin yhteyksiin.
”Kutsun sitä seitittämiseksi. Myös monet aikaisemmat kontaktini Aasiassa ovat jo tavanneet uusia japanilaisia yhteyksiäni”, hän kertoo.
Japanissa Laitinen ja Nurmenniemi pitivät mielensä avoimena ja jättivät tilaa spontaaneille tapahtumille. He matkustivat paljon myös Tokion ulkopuolella.
”Emme olisi etukäteen voineet aavistaa, että päädymme puhaltamaan lasia Tokiossa tai ponitilalle Naganon alueella”, Nurmenniemi kertoo.
Lasiteos päätyi osaksi Laitisen Ars Fennica -teosta ja ponitilalla Nurmenniemi tutustui paikallisiin kulttuuritoimijoihin, jotka olivat perustamassa residenssiä. Nurmenniemi on nyt projektissa mukana konsulttina, sillä hän on tutkinut residenssitoimintaa kestävyysnäkökulmasta.
Moniulotteisia vaikutuksia
Taiteilijat kertovat, että TOKASissa vietetty aika oli heidän taiteelleen käänteentekevä kokemus, ja he uskovat sen vaikutusten säteilevän pitkälle tulevaisuuteen.
”Työskentelemme molemmat niin, että teoksiimme tulee osia eri matkoilta vaikutteina, reseptin osina. Japanista jäi useita reseptin osia, jotka sekoittuvat sitten muihin ideoihin ja synnyttävät jotain uutta”, Laitinen kertoo.
Nurmenniemi sanoo, että hänessä lähti liikkeelle suuria filosofisia pohdiskeluja. Matkan jälkeen hän kertoo ahmineensa 1100-luvun japanilaisten naisrunoilijoiden tekstejä.
”Uskon saavani niistä valtavasti vaikutteita omaan kirjalliseen työhöni, ja se tulee varmasti näkymään myös Myriagonin tulevissa teoksissa.”
”Minulle jäi valtava nälkä päästä takaisin Japaniin ja sukeltaa syvemmin siihen kulttuuriin. Kokemus jätti myös vahvan toiveen vastavuoroisuudesta, niin että sieltäpäin virtaisi vaikutteita myös Suomeen”, hän jatkaa.
Maailman avartumista
Residenssiasiantuntija Irmeli Kokko on hiljattain arvioinut Kulttuurirahaston laajentuneen residenssiohjelman.
Arviointia varten Kokko haastatteli taiteilijoita siitä näkökulmasta, mitä sellaista arvoa residenssit voivat tuottaa, jota työskentelyapuraha ei tarjoa. Taiteilijoiden kokemukset olivat pitkälti samansuuntaisia kuin Nurmenniemi ja Laitinen kuvaavat.
”Työskentelyjaksoja länsimaiden ulkopuolella kuvattiin maailmankuvaa avartavina ja ennakkokäsityksiä purkavina. Nämä kokemukset vaikuttivat omaan taiteeseen ja auttoivat suhteellistamaan taidekäsityksiä ja lisäämään kulttuurisen moninaisuuden arvostusta.”
Haastattelujen perusteella residenssityöskentely oli synnyttänyt kestäviä yhteyksiä, joiden vaikutukset säteilevät kotimaiseen taidekenttään.
”Tulokset eivät välttämättä näy heti, vaan ne saattavat tulla ulos vasta pidemmän ajan kuluttua taideteoksina tai kansainvälisinä yhteistyöprojekteina.”
Kokon mukaan Kulttuurirahaston residenssiohjelman kehittämisessä on ollut globaali näkökulma, mikä erottaa sen muista pohjoismaisista ohjelmista.
Suurin osa Pohjoismaiden kansainvälisistä residenssiohjelmista suuntautuu Yhdysvaltoihin tai Eurooppaan. Kulttuurirahaston ohjelma on laajentunut niiden lisäksi Aasiaan, Etelä-Amerikkaan ja Australiaan, ja Euroopan sisällä esimerkiksi Viroon ja Islantiin.
”Ohjelman globaali laajuus on hieno ja pohjoismaisessa mittakaavassa poikkeuksellinen.”
Kulttuurirahaston residenssiohjelmasta tekee erityisen myös sen perusteellinen valmistelutyö.
”Residensseissä on käyty paikan päällä, jolloin Kulttuurirahasto voi taata, että taiteilijat saavat tukea ja henkilökohtaista mentorointia.”
