Residenssi mahdollistaa aikahypyn

Teksti: Antti Kivimäki
Kuvat: Sami Mannerheimo

– Parhaimmillaan residenssivierailu saa taiteilijan tekemään aikahypyn, kertoo kuvataiteilija Maija Luutonen.

Hänelle kävi näin vuonna 2009. Hän oli kolmikymppinen, valmistunut muutama vuosi aiemmin Kuvataideakatemista ja etsiskeli omaa tapaansa olla taiteilija. Hän meni New Yorkiin kahdeksi kuukaudeksi residenssiin, johon ei kuulunut työhuonetta vaan pelkkä majoitus.

– Residenssiaikana moni asia kirkastui minulle. Sitä seurasi Suomessa parin vuoden tiivis työskentelyjakso, jolloin tapahtui paljon, ei niinkään ansioluettelon näkökulmasta mutta oman itseni ja kehitykseni kannalta, Luutonen kertoo.

Hänestä tuntui kuin hän olisi tehnyt aikahypyn.

– Pystyin etenemään työskentelyssäni paljon nopeammin kuin olisin ilman residenssiä pystynyt. Ohitin turhia epäilysvaiheita. Näin selkeästi tiettyjä ongelmia työskentelyssäni ja pystyin ratkaisemaan ne.

Vuonna 2012 Luutonen sai erityisen ansioituneelle nuorelle kuvataiteilijalle myönnettävän vuotuisen Dukaattipalkinnon. Nyt hän on nelikymppinen, tuottelias ja tunnustettu kuvataiteilija.

Jotta hän ei jämähtäisi kiertämään samoja uria, hän haki ja pääsi heinä-syyskuuksi 2019 New Yorkin Triangle-residenssiin.

Triangle sijaitsee Dumbossa eli pienellä maakaistaleella Brooklynissa Hudson-joen rannalla, kahden Manhattanille johtavan sillan katveessa. Alueella on vanhoja teollisuus- ja varastorakennuksia, joita on muutettu taiteilijoiden työtiloiksi.

Triangle on neljän työtilan ja toimiston kokonaisuus suuressa, Helsingin Kaapelitehtaan mittaluokkaa olevassa vanhassa tehdasrakennuksessa. Kolme muuta taiteilijaa ovat paikallisia.

– Heidän kauttaan sai hyvän käsityksen paikallisten taiteilijoiden kiireisestä elämästä. Vaihtuvuus oli suurta, ja monet tulivat vain tekemään jonkin projektin loppuun. New York on hyvin kallis kaupunki, joten useimmilla oli jokin palkkatyö. Työhuoneelle he tulivat iltaisin ja viikonloppuisin tekemään toisen työvuoronsa.

Triangleen kutsuttiin viikoittain vierailijoita, kuten taiteilijoita tai kuraattoreita, joiden kanssa työtilan jäsenet juttelivat ja verkostoituivat. Välillä jäsenet myös kokoontuivat keskenään kommentoimaan toistensa töitä ja keskustelemaan työtavoista.

Residenssipaikkaan kuuluu noin 40 neliön asunto Brooklynin Williamsburgissa. Manhattanin vastarannalla sijaitseva vanha työläisalue on viime vuosikymmeninä muuttunut kalliiksi taiteilija- ja hipsterialueeksi.

Asunnolta saattoi matkata lautalla työhuoneelle. Matka taittui 25 minuutissa, mikä on New Yorkin mittapuulla kadehdittavan lyhyt työmatka. Maisemana oli New Yorkin siluetti.

– Lauttamatka oli hyvin rentouttava, mikä on harvinaista hektisessä New Yorkissa.

Luutonen on kiitollinen myös siitä, että hän saattoi ottaa puolisonsa ja 11-vuotiaan tyttärensä mukaan niin asunnolle kuin työhuoneellekin.

Luutonen ei asettanut itselleen residenssiajaksi tuotantotavoitteita. Hän vietti aikaa työhuoneella ja kaupungilla, otti valokuvia, teki luonnoksia ja kirjoitti tekstejä. Näitä fragmentteja hän levitteli työhuoneen lattialle ja pinosi teemoittain kasoihin.

– Halusin olla mahdollisimman avarakatseinen itseni ja ajatusteni suhteen. Suomessa työhuoneella on liian helppo seurata vanhoja rutiineita. Vieraassa ympäristössä ei ole tuttuja rutiineja ja polkuja, joten siellä voi ottaa tietoisesti askelen taaksepäin ja kirjoittaa uusia sääntöjä työskentelymetodeihin.

Ajattelu tuotti tulosta. Luutosella on selkeitä aavistuksia siitä, mihin suuntaan hänen taiteensa lähtee kehittymään ja muuttumaan.

– Muutos kuitenkin tapahtuu hitaasti, useita vuosia irtioton jälkeen.

Luutonen ei halua sanoa hahmotelmiaan ääneen, jotta paperille painetut sanat eivät kahlitsisi hänen luovuuttaan.

Onko tämä se residenssistä haettu taiteellinen aikahyppy?

– Sitä ei voi varmaksi tietää kuin vasta jälkikäteen.

Kuvataiteilija Maija Luutonen sai elokuun 2018 haussa apurahan taiteelliseen työskentelyyn Triangle-residenssissä New Yorkissa.