Alinan kuvat: Marko Tikkinen
Teksti ja Elli Isokosken kuva: Anna Bui 

Tanssitaiteilija Elli Isokoski sai vuonna 2018 kolmivuotisen Taidetta hoitolaitoksiin -apurahan kotona asuvien ikäihmisten kanssa tehtävään taiteelliseen työskentelyyn. Hankkeen kohderyhmänä ovat kotona asuvat ikäihmiset, joiden on toimintakyvyn rajoituksista tai muista syistä johtuen haastavaa osallistua kodin ulkopuoliseen kulttuuritoimintaan.

– Olen valinnut osallistujat yhteistyössä Käpyrinne ry:n Iloa arkeen pysäkkitoiminnan ja Myllypuron palvelukeskuksen, sekä tapaamieni kotisairaanhoitajien kanssa. Tulevaisuudessa mukana saattaa olla muitakin tahoja. Pidän avoimia esittelytilaisuuksia keskusten päivätoiminnan yhteydessä. Näitä kanavia pitkin löydän osallistumaan innostuneet ikäihmiset, joita sitten tapaan heidän omissa kodeissaan, Isokoski kertoo.

Osallistujien kanssa katsotaan lyhyitä tanssielokuvia, keskustellaan ja liikutaan yhdessä. Tutustuminen ja yhdessä tekeminen voivat johtaa myös oman tanssielokuvan syntymiseen.

– Olen tavannut esimerkiksi 94-vuotiasta Alinaa tammikuusta lähtien noin kerran viikossa. Maaliskuun puolivälissä Alinalta tuli idea lyhytelokuvaksi, ja toukokuun alussa kuvasimme idean. Etsimme kevään tunnelmaa kylmänä ja vähän sateisena päivänä, ja hauskaa oli, Isokoski naurahtaa.

– Olen tehnyt ikäihmisten kanssa töitä vuodesta 2002 lähtien. Ihastuin tanssielokuviin ehkä kymmenen vuotta sitten katsojana Loikka-tanssielokuvafestivaalilla, Elli Isokoski muistelee.

– Minulle heräsi hyvin nopeasti ajatus, että tätä voisi tehdä ikäihmisten kanssa, ja vuonna 2010 toteutin ensimmäisen projektini, joka liittyi tanssielokuviin. Työskentelin silloin hoitolaitoksissa asuvien ikäihmisten kanssa. Nyt vanhustenhoidon trendi on muuttunut siten, että yhä enemmän halutaan panostaa kotihoitoon laitoksissa asumisen sijaan. Tämän projektin suunnittelussa on taustalla kiinnostuksen kohteeni työskennellä ikäihmisten ja tanssielokuvan parissa sekä vanhustyön puolelta tullut toive kehittää kulttuuritoimintaa ikäihmisille koteihin vietäväksi.

Isokoski on järjestänyt neljä avointa tilaisuutta, joissa hän on kertonut ikäihmisille ja muille kiinnostuneille toiminnastaan ja joissa osallistujat ovat päässeet myös itse jakamaan ajatuksiaan katsotuista elokuvista. 

Kantin Pysäkin elokuvahetkessä erityisesti Kurki-elokuva herättää ihastusta. Vanhempi rouva huudahtelee useaan otteeseen ihastuneesti, miten hieno lintu kurki on. Luonnon liikkeet -videossa taas naurattaa selvästi taustalla kuuluvan, kevättä rinnassa olevan sammakon kurnutus. Osallistujille jaetaan Pommacia, eli ”samppanjaa ja vaahtokarkkeja”. Kädet käyvät ahkerasti karkkikipolla ja kuuluu tyytyväisiä huokauksia, ”kun karkkia saa nykyään niin harvoin”.

– Seuraavan elokuvan, Ystävät, toteutin viikonlopun mittaisessa Kino Obscure -tapahtumassa. Elokuvassa on mukana kuusi lasta ja neljä vanhempaa ihmistä, joille kuvauspäivä oli hauskaa vaihtelua tavalliseen arkeen, Isokoski esittelee.

Ystävät-elokuvan päätyttyä tilassa on hiljaista. Tunnelma on harras, hieman surullinenkin. Elokuvan aiheet, ystävyys, aika ja ikääntyminen, koskettavat ja liikuttavat selvästi kaikkia osallistujia. Alina, jonka kanssa käydyistä keskusteluista idea elokuvaan sai alkunsa, kiteytti ajatuksensa näin: ”Ensin ystäviä on laumoittain ja sitten ei ketään”. Myös moni paikan päällä oleva vanhus saattaa kokea olonsa yksinäiseksi ja aihe selvästi herättää tunteita. Eräs rouva kertoo tarinan tyttärestään, joka asuu kaukana Espanjassa.

Viimeisenä elokuvana esitettävä irlantilaisen koreografin David Bolgerin Deep end dance kuitenkin aiheuttaa naurunpurskahduksia ja saa tunnelman jälleen keventymään. Hoitajan lämmin käsi silittää olkapäätä ja pehmeä ääni rauhoittaa. Elokuvahetki on päättynyt.