Vanha sanonta siitä, että toisen roska on toisen aarre pitää todellakin paikkansa korutaiteilija Wiebke Pandikowin kohdalla. Pandikowin taiteen materiaalina ovat kierrätetyt muovipussit, joista hän muokkaa taidekoruja.

- Olen aina vihannut muovia. Se on hirveää, sitä on kaikkialla ja se tukkii koko luonnon. Nyt rakastan muovia, sehän taipuu mihin vaan, Pandikow sanoo.

Korujen aines on varsin arkinen ja niin on valmistustapakin: ne syntyvät silitysraudan avulla. Lehtien muotoilussa Pandikow käyttää myös kolvia. Kuumalla käsiteltäessä muovi muuttaa hitaasti muotoaan ja siitä tulee arkisten pussien sijaan jotain aivan muuta. Lämpötilasta riippuen se voi alkaa muistuttaa enemmän herkkää kasvia tai kulunutta luuta. Muovin hyvä puoli on sen kestävyys. Ohuet ja kepeätkin osat kestävät, eikä niitä tarvitse juuri varoa.

Inspiraatio meren rannalta

Pandikow keksi alkaa tehdä koruja muovipusseista luettuaan pusseista tehdystä sadetakista. Puolitoista vuotta sitten hän alkoi kokeilla, mitä pusseista voisi saada ja huomasi niiden taipuvan varsin moneen muotoon. Muoviin Pandikow yhdistelee esimerkiksi luuta tai puunpalasia.

Ensimmäinen Pandikowin myymä muovikoru päätyi yhdysvaltalaisen keräilijän kokoelmaan. Osa koruista on puhtaasti taideteoksia, mutta moni varsin käyttökelpoinen kestävyytensä ansiosta.

Aiheensa Pandikow saa yleensä luonnosta ja osa materiaalistakin löytyy meren rannalla kävellessä.

- Olen kotoisin paikasta jossa on 20 asukasta, siksi luontoaiheet ovat läheisiä, Suomeen yhdeksän vuotta sitten Saksasta muuttanut taiteilija kertoo.

Luonto antaa inspiraatiota ja tavallaan myös materiaali kannustaa luontoaiheisiin: se on ihmisen tekemää ja tuo väistämättä mieleen ihmisen vaikutuksen luontoon.

Pandikowin internetsivu
Facebook-sivu

Kuvat ja video: Harri Tahvanainen
Kuva teoksesta Past: Wiebke Pandikow