Teksti: Kati Tuomola

Vuonna 2017 eläinlääkäri Kati Tuomola tutkimusryhmineen tutki 261 ravihevosen suun kilpailun jälkeen. Tutkimuksissa havaittiin, että eriasteisia mustelmia ja haavaumia kuolaimen vaikutusalueella oli 84 prosentilla hevosista. Vakavaksi luokiteltuja suuvaurioita oli yhdellä hevosella viidestä ja kohtalaisia kahdella viidestä. Verta suun ulkopuolella havaittiin 2 prosentilla ja suun sisäpuolella 10 prosentilla hevosista.    

Kuvassa: Crescendo-kuolaimella (b), suoralla puoltajankuolaimella (c) tai suoralla muovikuolaimella  (ns. Happy Mouth -kuolain) (d), oli suurempi riski kohtalaiseen tai vakavaan suuvaurioon verrattuna hevosiin, jotka kilpailivat nivelkuolaimella (a, e, f).

Tutkimus oli osa Suomen Hippoksen ravihevosten hyvinvointiprojektia, ja sen tuloksena syntyi myös video sekä sarjakuvamainen ohje, joiden avulla hevosen hoitaja tai valmentaja voi muutamassa minuutissa tarkastaa eläimen suun osana muita hoitorutiineja.

Tutkimuksen toisessa osassa tehtiin riskianalyysi aiemmin tutkituille lämminverisille ja suomenhevosille. Siinä selvisi, että hevosilla, jotka kilpailivat ravilähdössä ns. Crescendo-kuolaimella, suoralla puoltajankuolaimella tai suoralla muovikuolaimella (ns. Happy Mouth -kuolain), oli suurempi riski kohtalaiseen tai vakavaan suuvaurioon verrattuna hevosiin, jotka kilpailivat nivelkuolaimella. Toinen löydös oli, että suorilla kuolaimilla oli yhteys hammaslomavaurioihin. Kolmantena havaittiin, että tammoilla oli suurempi riski kohtalaisiin tai vakaviin suuvaurioihin ruuniin verrattuna.

Kuolaintulos voi kertoa siitä, että nämä tietyt kuolaintyypit ovat vahingollisempia kuin toiset tai siitä, että nämä tietyt kuolaintyypit valitaan hevosille, joilla käytetään isompaa ohjaspainetta.

Tutkimuksen kolmannessa osatyössä tutkittiin 208 kenttähevosen suu kilpailun jälkeen kesällä 2018 ja 2019.  Tämä osatutkimus on tehty yhteistyössä Suomen Ratsastajainliiton (SRL) kanssa.  Tutkimus ei ole vielä valmis, mutta tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että kenttähevosilla vaurioita oli vähemmän kuin ravihevosilla. Vakavaksi luokiteltuja vaurioita oli yhdellä hevosella kahdestakymmenestä ja kohtalaisia joka neljännellä. Poneilla vaurioita oli vähemmän kuin hevosilla.

Vaikka kuolaimia on käytetty tuhansia vuosia ja hevoskilpailuja järjestetään ympäri maailmaa, hevosten suita on tutkittu kilpailujen yhteydessä yllättävän vähän. Aiemmin on julkaistu yksi islanninhevosia ja yksi poolo- ja laukkahevosia käsittelevä tutkimus. Lisäksi Ruotsissa on tehty vastaava tutkimus ravihevosille, ja siinä saadut tulokset olivat hyvin samankaltaisia kuin Tuomolan tutkimuksessa.

– Toivottavasti tutkimuksemme lisää tietoisuutta hevosten suuvaurioista, auttaa ennaltaehkäisemään niitä ja parantaa näin kilpailevien hevosten hyvinvointia.

Tutkimustulokset on julkaistu kaikille avoimina englanninkielisinä julkaisuina.

Tutkimuksen ensimmäinen osa (2019):
Tuomola, Kati, Nina Mäki-Kihniä, Minna Kujala-Wirth, Anna Mykkänen, ja Anna Valros. (2019). Oral Lesions in the Bit Area in Finnish Trotters After a Race: Lesion Evaluation, Scoring and Occurrence. Frontiers in Veterinary Science 6 (Article 206): 1–12.

Tutkimuksen toinen osa (2020):
Tuomola K, Mäki-Kihniä N, Valros A, Mykkänen A, Kujala-Wirth M. Risk factors for bit-related lesions in Finnish trotting horses. Equine Vet J Accept Author Manuscript (2021)

Eläinlääket. lis. Kati Tuomola sai vuonna 2020 Pirkanmaan rahaston apurahan ravi- ja kenttähevosten kuolaimiin liittyviä suuvaurioita käsittelevään väitöskirjatyöhön.