Kuuden sinfonian säveltäjä

Erkki Melartinilla (1875–1937) oli monia merkittäviä rooleja suomalaisessa musiikkielämässä: hän oli kapellimestari, Sibelius-Akatemian pitkäaikainen johtaja, musiikinteorian opettaja ja kokonaisen säveltäjäsukupolven kouluttaja. Hänen koko elämänsä tärkein sisältö oli kuitenkin säveltäminen.  ”Jos vain saisi säveltää, se on päivittäinen rukoukseni”, hän kirjoitti vuonna 1906 tuberkuloosipotilaana, kun kaikki rasittavaksi katsottu työ oli häneltä kielletty. ”Räjähdän kappaleiksi, jos en kohta saa purkaa päässäni olevia musiikillisia ideoita paperille”, hän kirjoitti usein lukukausien lopussa lomaa odotellessaan.

Melartinin kuudesta sinfoniasta viisi ensimmäistä vuosilta 1902−1916 edustaa saksalaiseen orkesteritraditioon nojautuvaa kansallisromanttista sävellysperinnettä. Aikoinaan, ennen maamme itsenäistymistä, niiden kantaesitykset muodostuivat suuriksi juhlatilaisuuksiksi Jean Sibeliuksen myötä syntyneen kansallisen sinfoniakonsertin lajityypin mukaisesti. Tunnusmerkillistä näille konserteille oli säveltäjän läsnäolo ja ohjelmiston koostuminen kokonaisuudessaan tämän uutuusteoksista.

Melartin johti itse kaikkien sinfonioidensa ja useimpien suurimuotoisten orkesteriteostensa ensiesitykset ja sai yleisöltä poikkeuksetta suuret suosionosoitukset ja ylenpalttiset kukkatervehdykset. Aikakauden musiikkiarvostelijat antoivat Melartinin orkesterituotannolle tunnustusta, olihan hän Sibeliuksen ohella tuon ajan ainoa suomalainen sinfonikko.

Erityisesti Melartinin orkesterimusiikki oli kuitenkin vaarassa jäädä pelkiksi nimekkeiksi arkistoluetteloihin, sillä partituurit olivat saatavissa ainoastaan käsikirjoitusten valokopioina Suomalaisen musiikin tiedotuskeskuksessa (nykyinen Music Finland). Kapellimestarit, musiikintutkijat tai muusikot eivät päässeet tutustumaan teoksiin kovin helposti. Alkuperäisiin käsin kirjoitettuihin partituureihin ja äänilehtiin sisältyi myös puutteita, vääriä ääniä, epäloogisuuksia ja lyhennyksiä, jotka ovat tuottaneet käsikirjoituksiin tutustuneille päänvaivaa ja pitäneet kynnyksen sinfonioiden esittämiseen korkeana. Käytännössä Melartinin orkesterimusiikkia ei tunnettu, saati esitetty sodanjälkeisessä Suomessa. Siksi on ollut tärkeä tuottaa näiden kansallisesti merkittävistä teoksista luotettavat ja selkeät materiaalit.

Paljon enemmän kuin pelkkä partituuri

14 vuoden mittaisen puhtaaksikirjoitushankkeen myötä Melartinin kaikki kuusi sinfoniaa on saatu valmiiksi. Lisäksi, osin seuran omalla panostuksella, on puhtaaksikirjoitettu sinfoninen runo Traumgesicht, sävelruno Marjatta, kuvaelmamusiikki Väinämöinen luo kanteleen sekä orkesterisarja baletista Sininen helmi. Yhteensä nykypäivän vaatimukset täyttäviä, Sibelius-ohjelmalla kirjoitettuja partituurinsivuja on hankkeessa syntynyt yli 1200.

− Työskentely tämän merkittävän suomalaisen sinfoniasyklin kanssa on ollut suuri kunnia − ja samalla sydämen asia. On tärkeää, että arkistoihin ansiotta hautautuneet teokset saavat uusia mahdollisuuksia tulla kuulluiksi, iloitsee nuottigraafikko ja Melartin-seuran varapuheenjohtaja Jani Kyllönen, joka vastasi teosten puhtaaksikirjoituksesta ja toimitustyöstä.

Hankkeessa syntyneitä partituureja voi vapaasti tutkia ja ladata Erkki Melartin -seuran sivuilta erkkimelartin.fi/em. Jokaisen teoksen yhteyteen on liitetty myös tutkimuksellinen esipuhe, jossa tuodaan esiin kokonaan uutta tietoa kyseisen teoksen synty- ja esityshistoriasta ja muista erityispiirteistä. Esipuheet on myös käännetty englanniksi. Suomen johtava musiikkikustantamo Fennica Gehrman vastaa materiaalin vuokrauksesta orkestereille niin Suomessa kuin kansainvälisesti.

Suomen Kulttuurirahasto on tukenut editointihanketta vuodesta 2006

Tiivistetysti Melartin-seuran suururakan tuloksena on syntynyt

• 6 puhtaaksikirjoitettua sinfoniaa orkesterimateriaaleineen
• 4 muuta puhtaaksikirjoitettua suurta orkesteriteosta
• 10 tutkimuksellista esipuhetta puhtaaksikirjoitettuihin partituureihin suomeksi ja englanniksi
• Partituurien ja esipuheiden avoin saatavuus seuran kotisivuilla
• 200 sivua puhtaaksikirjoitushankkeeseen nivoutuvaa Melartin-tutkimusta vertaisarvioidussa Musiikki-lehdessä
• 20 Melartin-esitystä puhtaaksikirjoitetusta materiaalista eri sinfoniaorkestereiden konserteissa
• Levytys vuonna 2016: RSO, Hannu Lintu, Soile Isokoski. Ondine (ODE 1283-2)
• Heikki Poroilan laatimassa Melartinin teosluettelossa (2016) uusimpaan tutkimukseen perustuvaa tietoa Melartinin orkesterisävellyksistä
• Helsingin Sanomien artikkeli hankkeesta vuonna 2016 (ks. https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000002916226.html)

Jatkohankkeita vireillä

Erkki Melartin-seura ei jää lepäämään laakereillaan tämän hankkeen päätyttyä. Melartinin suuren, vaikuttavan, jälkiwagneriaanisen oopperan Aino käsin kirjoitettu alkuperäinen materiaali on mennyt 110 vuoden aikana huonoon kuntoon ja tarvitsee välttämättä oman editointiprojektinsa. Musiikkielämä odottaa myös tämän monitahoisen ja tavattoman mielenkiintoisen säveltäjän elämäkertaa, koska sellaista ei ole vielä koskaan kirjoitettu. Nämä hankkeet ovat jo vireillä, mutta samanaikaisesti seuran tavoitteena on innostaa orkestereita ja kapellimestareita tekemään myös viimeksi valmistuneista sinfonioista korkeatasoisia esityksiä ja tulkintoja. Myös uusi kokonaislevytys sinfonioista puhtaaksikirjoitetun aineiston pohjalta olisi enemmän kuin tarpeen.

Lisätiedot: http://erkkimelartin.fi
Melartin-seuran puheenjohtaja tuire.ranta-meyer@metropolia.fi

Teksti: Melartin-seuran puheenjohtajan Tuire Ranta-Mayerin tekstin pohjalta