Teksti: Essi Kähkönen
Kuvat: Jiri Halttunen

Masennus on yksi isoimmista kansanterveydellisistä ongelmista Suomessa. Depressio vie joka vuosi tuhansia ihmisiä työkyvyttömyyseläkkeelle ja aiheuttaa kärsimystä ja hätää niin masentuneelle itselleen kuin tämän lähipiirille.

Julkisessa keskustelussa kummastellaan aika ajoin yhteiskunnan avuttomuutta hoitaa masennusta ja kysytään, ovatko terveydenhuollon tarjoamat mahdollisuudet auttaa masennuspotilasta ajan tasalla.

"Depressio ei todennäköisesti ole yksi ja yhtenäinen sairaus, vaan monta erilaista sairautta."

”Tämän saman kysymyksen äärellä ollaan tietyllä tapaa myös minun väitöstutkimuksessani, jossa tutkin masennuksen hermostollista perustaa. Depressio ei todennäköisesti ole yksi ja yhtenäinen sairaus, vaan monta erilaista sairautta. Silti depressiota hoidetaan usein siten kuin kaikki masentuneet olisivat samankaltainen joukko sairastuneita”, sanoo väitöskirjatutkija Elina Kangas Jyväskylän yliopiston psykologian laitokselta.

Oireita laidasta laitaan

Kuvitellaanpa, että meillä on tässä kaksi masentunutta tutkimuspotilasta. Toisella heistä on oireita, joita voidaan luonnehtia affektiivisiksi ja kognitiivisiksi: hänellä on alentunut omanarvontunto, kohtuuttomia syyllisyyden tunteita, itsetuhoajatuksia ja esimerkiksi keskittymisvaikeuksia.

Toisen masennuspotilaan oirekuvaa hallitsevat niin sanotut vegetatiiviset oireet: tämä henkilö on usein hyvin väsynyt, hänen tapansa toimia on joko kiihtynyt tai vaihtoehtoisesti hidastunut, ja hänen ruokahalussaan on tapahtunut selviä muutoksia.

”Yhteistä kummallekin potilaalle on se, että he eivät koe mielihyvää kenties mistään, ja heidän mielialansa on apea ja sanalla sanoen masentunut.”

Mutta muiden oireiden erilaisuus on tässä se seikka, joka vaatii huomiota.

”Ei ole täysin samankaltaista masennuspotilasta eikä täysin yhteneväistä oirekuvaa. Masennusoireita esiintyy eri tavoin ja ne painottuvat eri lailla eri potilailla”, Kangas toteaa.

Mitä tapahtuu masentuneen aivoissa?

Kangas keskittyy väitöstyössään selvittämään varhaisen tiedonkäsittelyn muutoksia depressiota sairastavilla. Menetelmänä hän käyttää lähinnä aivosähkökäyrä- eli EEG-mittauksia.

Kangas tutkii masennusta sairastavien tutkimushenkilöiden aivovasteita esimerkiksi neutraaleihin kuulo- ja tuntoärsykkeisiin sekä erilaisia tunteita kuvastaviin kasvonilmeisiin. Tuloksia hän vertaa kontrolliryhmän koehenkilöihin, joilla ei ole masennusta.

"Aivosähkökäyrätutkimukset antavat arvokasta tietoa siitä, onko masentuneiden ihmisten varhaisessa tiedonkäsittelyssä eroja ei-masentuneisiin verrattuna.”

”Varhaisella tiedonkäsittelyllä tarkoitan tässä sitä tiedonkäsittelyn vaihetta, joka tapahtuu automaattisesti aivoissamme jo ennen kuin havaitsemme ärsykkeen tietoisesti”, sanoo Kangas.

”EEG:n avulla pystytään mittaamaan aivojen hermosolujoukkojen sähköistä toimintaa millisekuntien tarkkuudella, ja siksi aivosähkökäyrätutkimukset antavat arvokasta tietoa siitä, onko masentuneiden ihmisten varhaisessa tiedonkäsittelyssä eroja ei-masentuneisiin verrattuna.”

Korona viivästytti koehenkilöiden kohtaamista

Kankaan tutkimusasetelma aivovasteiden eroista terveiden ja depressiota sairastavien välillä joutui jäihin jo tutkimuksen alkuvaiheessa. Syynä oli koronapandemia.

”Tutkimustyöt on tehtävä laboratoriossa, ja ne vaativat kohtaamisia tutkittavien ja tutkijan välillä. Riskiä koronainfektiosta ei voitu ottaa. Olen tällä välin keskittynyt tutkimukseni muihin osa-alueisiin, ja omaan tutkimusaineistooni perustuvat aivovastetutkimusten tulokset tekevät vielä tuloaan.”

Työtä hänellä on riittänyt. Kankaan mukaan on tärkeää selvittää, millä tavalla depression eri oireprofiileja ja alatyyppejä voitaisiin tulevaisuudessa erotella nykyistä tarkemmin.

”Se mahdollistaisi myös masennusoireyhtymässä sairauden yksilöllisemmän hoidon ja antaisi eväitä lääkehoidon ja terapian potilaskohtaiselle suunnittelulle.”

Haussa depression biomarkkereita

Masennuksen diagnosoinnissa on Kankaan mukaan jatkossakin oleellisinta lääkärin ja potilaan välisessä vuorovaikutuksessa tapahtuva kliininen haastattelu.

Masennusdiagnoosin tueksi olisi kuitenkin hyödyllistä löytää depressiolle tyypillisiä biomarkkereita. Biomarkkerilla tarkoitetaan oikeastaan mitä tahansa sellaista ominaisuutta, jolla voidaan luotettavasti mitata ja määritellä yksilön terveydentilaa.

”Depression biomarkkereiden avulla erilaisia sairauden alatyyppejä pystyttäisiin erottelemaan toisistaan entistä tarkemmin. Masennuksen biomarkkereita saattaa tulevaisuudessa löytyä esimerkiksi tutkimistani aivovasteista”, Kangas huomauttaa.

Tutkija painottaa, että masennus monitahoisena oireyhtymänä kaipaa vielä paljon perustutkimusta.

”Se, mitä tutkin ja teen, on juurikin perustutkimusta. Tämänkaltaisen tutkimuksen merkitys on siinä, että se luo parhaimmillaan pohjaa esimerkiksi depression kliinisiä biomarkkereita ja yksilöllisesti räätälöityjä masennuksen hoitomalleja kehittävälle soveltavalle tutkimukselle.”

Elina Kangas sai 26 000 euron apurahan masennuksen hermostollista perustaa käsittelevään väitöskirjatyöhön E. J. Längmanin rahastosta vuonna 2022.