Leena Reittu tekee hakkuista taidetta
Luonto tuo yllätyksellisyyttä kuvataiteilija Leena Reitun teoksiin.
Kolin Luontokeskus Ukossa on esillä pieniä puuveistoksia, joita näkyy myös seinille ripustetuissa valokuvissa. Vaikka ollaan Pohjois-Karjalassa, teosten juuret ovat osaltaan helsinkiläisessä Pirkkolan metsässä. Muutama vuosi sitten Pirkkolan puistoon suunnitellusta monitoimihallista nousi kiivas keskustelu. Monet paikalliset vastustivat hallihanketta, jonka tieltä kaadettiin vanhaa metsää.
Kuvataiteilija Leena Reittu osallistui silloin osana maisteriopintojaan aktivismikurssille, jolla käytiin tutkimassa Pirkkolan hakkuuaukean herättämiä tunteita. Pirkkolassa hän alkoi kaivaa kantoja esiin lumesta ja sai idean performanssista, jossa kaivetaan kaikki hakkuuaukean kannot esiin ja ikään kuin annetaan kaarnan nähdä auringonvalo viimeisen kerran. Siitä lähtien hakkuuaukeat ovat olleet osa hänen taidettaan.
Reitun teoksia on esillä Luontokeskus Ukossa 28.12.2022 asti. Hän työskentelee itsekin Kolilla ja vaikuttaa Kolin kulttuuriseurassa, joka muun muassa pyörittää taiteilijaresidenssiä Kolin kylällä.
Kolilla esillä olevissa valokuvissa ja teoksissa näkyy hyvin Reitun työskentelyprosessi. Hän ottaa hakkuuaukeilta hakkuujätettä, tekee siitä veistoksen ja vie sen takaisin hakkuupaikalle, missä se jatkaa elämäänsä. Patsaiden muodot ottavat inspiraatiota jäkälien mikroskooppisista kaarista.
Hakkuuaukeilla sijaitsevia veistoksia ei ole merkitty tai kulkua niiden luo opastettu. Silti Reittu ajattelee, että ne ovat myös ihmisille. ”Mie tykkään yllätyksellisyydestä, että voi sattumanvaraisesti kävellä jonnekin ja sitten siellä on joku outo möykky.”
Yllätyksellisyyttä tuo myös luonto itse. ”Joku oli jossain vaiheessa yrittänyt siirtää yhtä veistosta ja se oli kastunut ja alkanut kasvaa lahottajaa, mikä oli tosi siistiä – kiitos vaan sille vandaalille”, nauraa Reittu.
Puu on ollut opinnoista asti hänelle tärkeä materiaali. Valmistuttuaan Saimaan ammattikorkeakoulusta vuonna 2015 hän osti puunrungon ja teki siitä teossarjan. Nyt samasta rungosta on tullut jo neljä teossarjaa – joka kerta aina vähän pienempiä teoksia.
”Tällainen kierrättäminen tuntuu omalta jutulta”, sanoo Reittu. ”Haluan, että puulla on jokin muukin tarkoitus, se on kuitenkin elävää materiaalia. Olen lukenut paljon puista ja ottanut selvää niiden elämästä. Sen myötä suhtaudun puihin empaattisemmin kuin ennen. Yritän, etten työlläni ainakaan lisäisi kaikkea sitä sotkua, mitä maailmassa on.”
Reittu kuvailee, miten pääkaupunkiseudulla pieniäkin metsäplänttejä puolustetaan kiivaasti. Pohjois-Karjalassa on Reitun mukaan eri tilanne, vaikka sielläkin joistakin ihmisille tärkeistä paikoista syntyy meteliä. ”On surullista, missä mittakaavassa hakkuita täällä tehdään. Vaikuttamisen keinot ovat aika vähissä”, kuvailee Reittu.
Hän pitää taidettaan osaltaan aktivismina. ”Jollain tavalla on pakko yrittää käsitellä omaa turhautumistaan hakkuisiin. Hyviä keinoja vaikuttaa ei ole, mutta jotain tyydytystä voi saada siitä, että tekee edes jotakin. Kun olen taiteilija, miksen käyttäisi sitä kanavaa vaikuttamiseen.”
Leena Reittu on saanut vuosina 2019 ja 2022 puolen vuoden apurahan taiteelliseen työskentelyyn Pohjois-Karjalan rahastosta.
