Takaisin artikkelilistaukseen
Apurahat
Kuoppakeraaminen arvoitus
16.12.2019
Populaatiogeneetikko Tiina Mattila ratkoo kivikautisia väestönliikkeitä Uppsalan yliopistossa. Kuva: Tiina Lämsä
Populaatiogeneetikko Tiina Mattila ratkoo kivikautisia väestönliikkeitä Uppsalan yliopistossa. Kuva: Tiina Lämsä
Populaatiogeneetikko Tiina Mattila selvittää muinais-dna:n avulla, mitä kävi Etelä-Ruotsin viimeisille metsästäjä-kerääjille. Hän sai tutkimukseensa Post doc -poolin 45 000 euron apurahan vuonna 2018.

Etelä-Ruotsin rannikolla eli noin 5000–4000 vuotta sitten kummaa porukkaa. Kuoppakeraamisen kulttuurin ihmiset elättivät itsensä pääosin eläinten pyynnillä ja pienimuotoisesti kasvien keräilyllä. Tavallisista pyytäjistä poiketen he tekivät savesta ruukkuja, johon painelivat koristeeksi kuoppia.

Yleensä historian saatossa maatalouskulttuurit ovat suoraviivaisesti levinneet ja metsästäjä-kerääjät väistyneet.

Etelä-Ruotsin rannikolla sen sijaan oli jo aiemmin varhaisia maanviljelijöitä. Sitten ilmaantui kuoppakeraaminen pyyntikulttuuri, kunnes tuhannen vuoden rinnakkaiselon jälkeen eri suunnista saapuneet maanviljelyskulttuurit syrjäyttivät heidät.

Se tiedetään, että kuoppakeraamisen kulttuurin edustajat eivät olleet maanviljelijöitä, jotka olisivat palanneet pyytäjiksi, vaan oma porukkansa, sanoo populaatiogeneetikko ja tutkijatohtori Tiina Mattila.

Hän tutkii nyt ainakin pari vuotta Uppsalan yliopistossa näiden myöhäisten pyytäjien arvoitusta muinais-dna:n avulla.

Suuri kysymys on, mitä tapahtui pyytäjien ja viljelijöiden kohdatessa. Ehkä teknologisesti voimakkaat viljelijät syrjäyttivät pyytäjät. Tai ehkä kulttuurit sulautuivat rauhanomaisesti toisiinsa niin että pyytäjät omaksuivat viljelijöiden teknologian ja sitten tehtiin yhdessä lapsia.

Kiintoisaa on ero sukupuolten välillä. Mikäli viljelijät tulivat voimalla, he saattoivat ottaa itselleen vaimot pyytäjistä, mutta miehille kävi huonosti. Tällöin murrosvaiheen jäämistöstä pitäisi löytyä paljon mieslinjaista y-kromosomin dna:ta viljeliijöiltä ja naislinjaista mitokondrio-dna:ta pyytäjiltä.

Sekään ei välttämättä tarkoita väkivaltaa. Ehkä viljelijöistä juuri yksinäiset miehet lähtivät vaeltamaan uusille alueille.

Karkeasti ottaen viljelijät ovat geneettisesti lähellä nykyeurooppalaisia, kun taas pyytäjien perimä on vieraampaa. Sitäkin lienee jonkin verran sekoittunut nykyskandinaaveihin, mutta käsitys tästä tarkentuu projektin aikana.

Muinais-dna:ta saadaan vainajilta talteen lähinnä hampaista ja luista. Vanhoissa jäänteissä dna-ketjut ovat pilkkoutuneet hyvin lyhyiksi palasiksi, mutta vertaamalla ja yhdistämällä paloja saadaan tietokoneella rakennettua yksilön alkuperäinen perimä.

Dna koostuu neljän emäksen eli adeniinin, guaniinin, sytosiinin ja tymiinin vaihtelusta. Muinais-dnan pätkien päissä tymiiniä on paljon, koska ajan oloon sytosiini muuttuu tymiiniksi.

Nuo ketjun osat ovat käyttökelvottomia. Toisaalta niistä tunnistaa kätevästi sen, mikä on muinais-dna:ta eikä esimerkiksi tutkijoiden dna:ta.

Lisätietoja Post doc -poolin apurahoista osoitteessa postdocpooli.fi