Suomen Kulttuurirahasto (SKR) käynnisti syksyllä 2018 selvityksen väitöskirjarahoituksensa koetusta vaikuttavuudesta. Kulttuurirahasto myönsi vuosina 2005–2007 väitöskirja-apurahoja yhteensä 24,5 miljoonalla eurolla. Selvitys toteutettiin kyselytutkimuksena mainitulla ajanjaksolla Kulttuurirahaston Keskusrahastosta väitöskirja-apurahaa hakeneille henkilöille. Verkkokyselylomake lähetettiin yhteensä 3 570 apurahanhakijalle, ja vastauksia saatiin 961 kappaletta. Vastaajista 251 henkilöä ei ollut koskaan saanut SKR:n apurahaa. Selvityksen toteutti Optifluence Oy, ja vastuullisena tutkijana toimi valtiotieteiden tohtori Petro Poutanen. Kyselyn tulokset kuvaavat vastaajajoukkoa, eivätkä ne ole yleistettävissä koko Suomea koskeviksi.

Tohtoriopinnot koetaan hyödyllisiksi

SKR:n apurahan vuosina 2005–07 saaneista 69 % ilmoitti olevansa tavoitteidensa mukaisella työuralla – riippumatta siitä, oliko tuolloin valmisteltu väitöskirja valmistunut vai ei. Vastaajilla, jotka eivät koskaan olleet saaneet SKR:n apurahaa, vastaava osuus oli 53 %.

”Tohtorinkoulutus antaa valmiudet hankkia ja jalostaa tietoa sellaisella tasolla, että siitä on hyötyä käytännössä kaikissa asiantuntijatehtävissä.” – väitellyt vastaaja

Kaikista kyselyyn vastaajista 18 % kertoi, että ei ole väitellyt. Miesvastaajilla tyypillisin syy väitöskirjan kesken jäämiseen oli se, että vastaaja oli saanut muita mielenkiintoisia työtehtäviä (33 % miesvastaajista), kun naisilla vastaava luku oli 21 %. Naisista taas huomattava osa (22 %) kertoi väitöskirjan olevan yhä työn alla (miesvastaajista 12 %). Rahoituksen päättymisen kertoi syyksi 8 % ei-väitelleistä vastaajista.

Selvityksen mukaan väitöskirja-apurahaa SKR:lta hakeneet päätyvät tyypillisimmin tutkimustehtäviin. Vuosina 2005–2007 apurahaa saaneista tutkimustehtävissä kertoi työskentelevänsä 69 % ja niistä, jotka eivät olleet saaneet ollenkaan apurahaa, tutkimustehtävissä työskenteli 51 %. Noin kolmannes tutkimustehtävissä työskentelevistä kertoi olevansa post doc -tutkijoita, noin kolmannes dosenttitason tai vanhempia tutkijoita. Naisia on jonkin verran enemmän ”muissa tutkimustehtävissä” (16 %) kuin miehiä (10 %), kun taas miesten joukossa on enemmän professoritasoisia (12 %) kuin naisissa (6 %).

Selvityksen mukaan myös muille kuin akateemisille urille päätyvät hyötyvät tohtoriopinnoistaan ja väitöskirjastaan. Etenkin hanke- ja hallintotyössä olevat kokevat tohtoriopinnot merkityksellisiksi uran kannalta, vaikka eivät olisikaan väitelleet. Vastaajat näkivät tohtorinopintojen vaikuttavuutena etenkin oman osaamisen kehittämisen ja uudet työmahdollisuudet, mutta myös uuden tieteellisen tiedon ja osaamisen synnyttämisen.

”Olen saanut [tohtoriopintojen] ohessa mielenkiintoisia, tutkimustani tukevia töitä. Näin olen myös kyennyt hyödyntämään osaamistani yhteiskunnassa.” – ei-väitellyt vastaaja

Väitöskirja parantaa tulotasoa

Muulla kuin tutkijan uralla työskentelevät kertovat useimmiten olevansa ylempiä toimihenkilöitä tai johtotehtävissä. Miehistä johtotehtävissä on 21 % ja naisista 13 % muilla kuin tutkimusurapoluilla työskentelevistä. Naisia on suurempi osuus töissä kunnissa tai kuntaliitoissa (33 %) kuin miehiä (23 %), kun taas miehistä suurin osa työskentelee yksityisissä yrityksissä (39 %), joissa naisia on huomattavasti vähemmän (17 %).

–Työnantajakentän eroavaisuutta selittänevät ennen kaikkea vahvasti sukupuolittuneet vastaajajoukot eri tieteenaloilla, suunnittelija Olli Vallinheimo Suomen Kulttuurirahastosta kuvailee.

Väitteleminen paransi kyselyyn vastanneiden tulotasoa. Vastausaineiston perusteella se kasvattaa naisilla tulotasoa jyrkemmin kuin miehillä. Tohtorimiehistä 74 % ja -naisista 63 % ansaitsee bruttotuloina 3 500 euroa tai enemmän. Ei-tohtoreista vastaavaan tuloluokkaan kuuluu miehistä 59 % ja naisista 40 %. Yli 5 000 euron tuloluokkaan ylsi väitelleistä miehistä kolmannes ja naisista joka viides.

Myös tieteenalojen välillä on huomattavia eroja. Humanistisilla tieteenaloilla väitöskirjaa tehneiden joukossa yli 5 000 euroa bruttotuloina tienaavia oli joka kymmenes vastaaja, kun taas luonnontieteissä ja lääketieteen alalla noin joka kolmas.

Väitöskirjan rahoitus on sirpaleista

Kyselyyn vastanneilla tohtoriopintojen rahoitus on lähes poikkeuksetta koostunut useista eri lähteistä tai useammalta rahoittajalta saadusta tuesta. Pidempi ja pysyväisluonteinen, mieluiten palkallinen ja työsuhdemuotoinen rahoitusmalli, jossa väitöskirjan tekijä saa olla lähellä yliopistoyhteisöä tai osa sitä, olisi vastausten perusteella toivotuin. Valtaosa vastaajista oli kuitenkin yhtä mieltä siitä, että Suomen Kulttuurirahaston apuraha on merkittävä meriitti tutkijalle.

”Koen, että edelleenkin yliopistolla työskentely on mielekkäämpää yliopiston palkkalistoilla olevana yliopistolle integroitumisen kannalta sekä työskentelyolosuhteiden näkökulmasta. […] Omalta osaltani Kulttuurirahaston rahoitus mahdollisti hallinnollisista velvoitteista vapaita tutkimusjaksoja.” – vastaaja

–Tutkimus vahvistaa jo olemassa olevaa käsitystä väitöskirjarahoituksen pirstaleisuudesta ja tukee osaltaan Kulttuurirahaston päätöstä suosia jatkossa entistä pitempikestoisia rahoitusmyöntöjä, yliasiamies Antti Arjava toteaa.

Vertailuotoksena toimivat vastaavana ajanjaksona Suomen Akatemian rahoittamissa hankkeissa 6 kuukautta tai pitempään palkkasuhteisina väitöskirjaa tehneet henkilöt. Kulttuurirahaston ja Akatemian rahoittamien tutkijoiden julkaisujen tasoissa näkyi vain pieniä eroja.

Tutkijoiden julkaisujen vaikuttavuutta tieteenalakohtaisesti vertailevalla metodilla ei ole nähtävissä merkittävää eroa Kulttuurirahaston ja Akatemian rahoittamien tutkijoiden julkaisujen tasossa. Kuitenkin julkaisutahtia ja viittausten määrää mittaamalla voidaan osoittaa, että Kulttuurirahasto on rahoittanut Akatemian vertailuaineistoon nähden menestyneempiä tutkijoita lääketieteessä, teknisissä tieteissä ja luonnontieteissä kun taas yhteiskunta-, kasvatus- ja humanistisissa tieteissä Akatemian rahoittamat tutkijat ovat tällä mittarilla tarkasteltuna menestyneempiä.

Varsinaisen tutkimusraportin voi pyytää suunnittelija Olli Vallinheimolta.