Kulttuurin tukijoukot: Lassi Patokorvelle kulttuuri on osa ihmisenä olemista
Kannatusyhdistyksen johtokunnan tuore jäsen Lassi Patokorpi on Länsi-Uudenmaan museon johtaja, joka identifioituu ennen kaikkea humanistiksi. Hänelle humanismi on tapa tarkastella maailmaa: kaikki ei ole mitattavissa, eivätkä asiat ole täydellisiä. Humanismia ja kulttuuria käytetään Patokorven mukaan myös kirosanoina, ja siksi hän haluaa puhua niiden puolesta.
Miten päädyit museoalalle?
Opiskelin yliopistossa englantilaista filologiaa ja sivuaineina muun muassa historiaa ja museologiaa. Museoala on aina kiinnostanut minua, mutta ainevalintani eivät ehkä olleet se perinteisin tapa päätyä alalle. Museoammattilaisten koulutukseen kuuluu paljon käsitteitä, ilmiöitä ja historiallisia suuntauksia. Tekstit ovat siinä keskeinen tapa lähestyä historiaa. Minua kiinnostaa vastakkainen lähestymistapa eli se, mitä esineiden kautta voi kertoa historiasta.
Mitä esineet kertovat meille?
Materiaaliset olosuhteet kuvaavat aina omaa aikaansa. Tutkiessani suomalaista vaatturityötä huomasin kiinnostuvani napeista. Käytin infrapuna-analyysia selvittääkseni niissä käytettyjä materiaaleja ja tutkin tuontitilastoja. Selvitin muun muassa, että 1930-luvulla Suomessa myytyihin nappeihin käytettiin Amazonilla kasvaneiden palmujen pähkinöitä. Niitä kuljetettiin Japaniin ja sieltä Saksaan työstettäviksi ennen Suomeen päätymistä. Kuopiolaisen räätälin tekemässä puvussa oli siis pitkän matkan kulkenut nappi. Kyseinen nappi kertoo, kuinka globaalissa maailmassa tuolloin elettiin ja myös siitä, millaiset suhteet Suomella oli Saksaan 1930-luvulla.
Mitä kulttuuri merkitsee sinulle Lassi Patokorpi?
Kulttuuri on kaikkien yhteinen asia, se on osa ihmisenä olemista. Mielestäni on lyhytnäköistä puhua kulttuurista käsitteillä, joiden tarkoitus on laskea ja mitata sen tuomaa taloudellista lisäarvoa. Kulttuuri on itseisarvo.
Millaisena näet museoiden roolin muuttuvassa ja digitalisoituvassa maailmassa?
Museot säilyttävät konkreettisia todisteita ihmiselämästä, se on mielestäni niiden suurin valttikortti – jotain mitä muilla ei ole. Mutta museoillahan on erilaisia rooleja eri kulttuureissa. Perinteiset eurooppalaiset museot keräävät näytteitä ihmisen toiminnasta läpi historian. Afrikassa ja Etelä-Amerikassa taas museot ovat enemmän paikkoja, jotka tarjoavat mahdollisuuden osallistua aktiivisesti yhteiskunnalliseen elämään ja vahvistaa omaa identiteettiä.
Museot voivat tarjota monenlaisia kulttuurisisältöjä eri tavoin. Helsingin kaupunginmuseossa oli aikanaan näyttely, jossa sisältönä oli pelkästään erilaisia hajuja kertomassa kaupungista ja herättämässä muistoja. Tietynlaiset sisällöt sopivat paremmin digitaalisesti esitettäviksi. Esineitä taas ei nettiin kannata laittaa.
On kuitenkin tutkittu, että taideteoksen katsominen fyysisenä objektina aktivoi useampia ja eri aivoalueita kuin siitä tehdyn digitaalisen toisinnon katsominen. Se kertoo mielestäni siitä, että jokin taika aidossa esineessä on.
Mitä Kannatusyhdistys ja Suomen Kulttuurirahasto merkitsevät sinulle?
En juurikaan tuntenut Kannatusyhdistyksen toimintaa aiemmin, vaikka Kulttuurirahasto olikin tuttu. En varmasti ole ainoa, jolle Kannatusyhdistys on vieraampi ja odotankin sitä, että pääsemme johtokunnassa miettimään, miten yhdistys Suomen kulttuurielämässä näkyy ja miten herätämme keskustelua kulttuurin parissa toimimisesta.
Kulttuuri on kaikkien yhteinen asia, se on osa ihmisenä olemista. Mielestäni on lyhytnäköistä puhua kulttuurista käsitteillä, joiden tarkoitus on laskea ja mitata sen tuomaa taloudellista lisäarvoa. Kulttuuri on itseisarvo. Jos siitä puhuu vain numeroiden valossa, ei sen tarkoitusta ymmärrä.
Kulttuurirahaston perustaminen kansalaiskeräyksen kautta on oiva esimerkki siitä, miten kansa tuossa maailman ajassa tunnisti kulttuurin merkityksen ja oli valmis tukemaan sitä. Tuntuu, että olemme vähitellen unohtaneet näiden vanhojen instituutioiden ja puolestapuhujien merkityksen. Ajassamme kulttuuri vaikuttaakin olevan kuin joku isovanhemmilta peritty huonekalu, jonka arvoa ei tunneta, ja joka hylätään roskalavalle. Ymmärryksen puutteessa voimme menettää ison osan historiaamme ja muistiamme.
