Teksti ja kuvat: Laura Iisalo

Teknologinen kehitys etenee vauhdilla, ja algoritmit ohjaavat valintojamme yhä enenevissä määrin, kun vietämme aikaa digitaalisessa ympäristössä kuten sosiaalisessa mediassa.

Aiheesta käydään yhteiskunnallista keskustelua, mutta kauppatieteiden tohtori Joel Hietasen mielestä tekoälyn mahdollista automaatio nähdään Suomessa usein elämää helpottavana, neutraalina asiana, ja siihen liittyvät ongelmat pyritään ratkaisemaan optimoimalla tai mekaanisesti korjaamalla. Hänen mukaansa olisi tärkeämpää puhua algoritmien vaikutuksista yksilöön.

– On hämmästyttävää, että vaikka ihmiset yleisesti ottaen vaalivat yksityisyyttään, sitä ei sosiaalista mediaa tai automaatioteknologiaa käyttäessä koeta tärkeäksi. Kodit ja ranteet laitetaan täyteen erilaisia ylikansallisten yritysten valmistamia laitteita, jotka keräävät dataa ja lähettävät sitä pitkin maailmaa. Suomessa ei käydä kriittistä keskustelua siitä, miksi tämän tapainen kuluttaja-automaatio tai algortiminen läsnäolo on niin houkuttelevaa ja nautinnollista, hän sanoo.

"On hämmästyttävää, että vaikka ihmiset yleisesti ottaen vaalivat yksityisyyttään, sitä ei sosiaalista mediaa tai automaatioteknologiaa käyttäessä koeta tärkeäksi."

Professorina Helsingin yliopistolla toimiva Hietanen johtaa uutta tutkimusta, joka pyrkii selvittämään, mitä ihmisen minäkuvalle tapahtuu automatisoidun teknologian ohjailemassa ja kulutukseen perustuvassa ympäristössä.

Hanke kokoaa yhteen joukon kulutuskulttuuriin ja teknologiaan perehtyneitä tutkijoita, joihin kuuluvat muun muassa tohtori ja professori Eric J. Arnould Aalto-yliopistosta sekä Mikael Andéhn ja professori Alan Bradshaw Lontoon Yliopistoon kuuluvasta Royal Hollowaysta.

– Haluamme tutkia ja filosofisesti pohtia, kuinka paljon teknologia käskee ihmistä ja luo minäkuvan maailman rajat. Mehän kuvittelemme hallitsevamme teknologiaa ja jo sana user, eli käyttäjä, viittaa siihen. Teknologia kuitenkin käyttää meitä jopa enemmän kuin uskallamme ajatella ja nykyään tunnistetaan, että sosiaalinen media aiheuttaa esimerkiksi masennusta ja eristäytyneisyyttä maailmasta, Hietanen sanoo.

Algoritmit ruokkivat vihapuhetta

Minuuteen liittyvien kysymysten lisäksi kolmivuotisen tutkimus pyrkii tarkastelemaan ihmisten ryhmäkäyttäytymistä digitaalisessa ympäristössä ja selvittämään, kuinka automaatioteknologia vaikuttaa esimerkiksi vihapuheen ja niin kutsutun parviälyn syntyyn.

– Algoritmejä hyödyntävien yritysten logiikka on hajottaa ihminen datapaloiksi ja kohdistaa ja myydä niitä globaalissa kontekstissa. Ihmiset halutaan saada tuottamaan dataa ja tuottamisesta tulee nopeampaa, jos heidän tunnetilojaan kiihdytetään antamalla vahvoja ärsykkeitä, jolloin syntyy vihapuhetta ja innostusta. Se taas johtaa kuplien syntyyn ja viime aikoina ollaan Amerikassa nähty, kuinka esimerkiksi sosiaalisessa mediassa kiihtyneet salaliittoteoriat siirtyivät kaduille, Hietanen sanoo.

"Ihmiset halutaan saada tuottamaan dataa ja tuottamisesta tulee nopeampaa, jos heidän tunnetilojaan kiihdytetään antamalla vahvoja ärsykkeitä."

Myös muuttuva aikakäsitys ja monet muut kiihtyvän kehityksen ja kaupallistamisen vaikutukset kiinnostavat Hietasta. Tarkoituksena ei kuitenkaan ole määritellä, ovatko teknologisoituvan kulutuskulttuurin aiheuttamat muutokset hyviä tai huonoja, vaan tarkastella niitä ilmiönä. Toistaiseksi Hietasella on aiheeseen liittyen kysymyksiä enemmän kuin vastauksia.

– Millainen tunnelma vallitsee maailmassa, joka on enenevissä määrin algoritmien ohjaama? Ja ennen kaikkea: Mikä siinä meidän subjektiivisuudessa on se, joka niin mielellään ottaa vastaan tämän automaation ja antaa itsestään sille kaiken? Millainen on minuus, joka on tullut imaistuksi mukaan tällaiseen?

Kauppatieteiden tohtori Joel Hietasen johtamalle tutkimukselle minäkuvan muutoksesta teknologisoituvassa kulutuskulttuurissa myönnettiin 180 000 euron apuraha vuonna 2021.