Kainuun rahasto jakoi 194 000 apurahoina

Kainuun rahasto vietti vuosijuhlaansa 7.5.2015 Vuokatissa. Rahasto jakoi yhteensä 20 apurahaa tieteen ja taiteen tekijöille. Juhlassa myös lahjoitettiin taideteos Vuokattiin.

Kokovuotinen työskentelyapuraha myönnettiin keraamikko Ulla Harjulle taiteelliseen työskentelyyn ja taiteen maisteri Markku Heikkiselle Kainuun Kongolaiset –dokumenttielokuvan tekemiseen. Suurimman tieteen apurahan sai diplomi-insinööri Heidi Halonen luusolujen stimulus-menetelmiä ja matemaattista mallinnusta käsittelevään väitöskirjatyöhön.

Maakunnan kärkihankkeina apurahan saivat Musiikkiyhdistys pro Sommelo ry Kainuu ja Kalevala 180-vuotta -teemojen toteuttamiseen Musiikkijuhla Sommelon 10-vuotisjuhlaohjelmassa sekä Routa – Kajaanin Tanssinedistämisyhdistys ry Pilluralli-esityskokonaisuuden toteuttamiseen.

Vuosijuhlan tervetuliaissanat lausui Kainuun rahaston hoitokunnan puheenjohtaja Teija Ravelin ja juhlapuheen piti professori Panu Rajala. Tilaisuudessa esiintyivät Jousiorkesteri Jouheat sekä Ilmari Kianto -seura.

Mayumi Niiranen-Hisatomin teos Vuokattiin

Suomen Kulttuurirahaston Kainuun Rahasto lahjoittaa vuosittain vuosijuhlansa yhteydessä  kainuulaisen kuvataiteilijan teoksen kuntaan, jossa juhla järjestetään. Mayumi Niiranen-Hisatomin moniulotteinen teos ”Elon kirjon ylistyslaulu” lahjoitettiin Vuokatin urheilutalolle.

Professori Vesa Linnamolle Elias Lönnrot -mitali

Palkintomitali myönnettiin liikunnan ja hyvinvoinnin innovatiiviselle tutkijalle.

Suomen Kulttuurirahaston hallitus myönsi Kainuun rahaston vuosijuhlassa Elias Lönnrot –mitalin professori Vesa Linnamolle. Hän on johtanut Jyväskylän yliopiston liikuntabiologian laitoksen liikuntateknologian maisterinkoulutushanketta Vuokatissa vuodesta 2004 lähtien.

Liikuntateknologian maisterikoulutusohjelmasta on vuoden 2004 jälkeen valmistunut runsaat 50 maisteria ja kaksi tohtoria. Vuokatin yksiköstä valmistuneet opiskelijat ovat perustaneet 10 yritystä ja luoneet 60 työpaikkaa, joista yli puolet Kainuuseen. Yksikkö on verkottunut vahvasti paikallisten ja kotimaisten toimijoiden kuten Kajaanin Ammattikorkeakoulun, Oulun yliopiston ja VTT:n kanssa sekä myös kansainvälisesti. Poikkitieteellisyys, yritysläheisyys ja kansainvälisyys ovat olleet Vesa Linnamon johtaman yksikön arvoja alusta saakka.

Mitalin luovutti Suomen kulttuurirahaston viestintäpäällikkö Annakaisa Tavast.

Professori Panu Rajalan vuosijuhlapuhe

Kainuun Kulttuurirahaston apurahat 2015

Etelä-Savon rahasto jakoi apurahoina ja palkintoina yli 600 000 euroa

Suomen Kulttuurirahaston Etelä-Savon rahasto jakoi tämän vuoden apurahansa ja palkintonsa 53. vuosijuhlassaan 6.5.2015 Pieksämäellä. Rahasto vastaanotti 359 hakemusta ja myönsi 84 apurahaa jakosumman ollessa yhteensä 635 000 euroa.

Etelä-Savon Kulttuurirahaston 10 000 euron kulttuuripalkinnon saivat ilmaisutaidon lehtori, filosofian maisteri Katariina Kinnunen sekä ilmaisutaidon ohjaaja AMK Niko Taskinen. Vuoden 2015 Rantasalmi-palkinto luovutettiin toimitusjohtaja Mika Airakselalle puurakentamisen puolustajalle, kestävän kehityksen pioneerille.  Palkinto on suuruudeltaan 20 000 euroa. Maakunnallinen 40 000 euron Kärkihanke-apuraha myönnettiin Laboratorioteatteriyhdistys Fennicalle.

Taiteen osuus apurahoista oli 56 % (333 000 euroa) ja tieteen 43 % (253 500 euroa). Taiteen aloista eniten tukea saivat näyttämötaiteet (27 %), kuvataiteet (22 %) ja säveltaiteet (20 %). Tieteen puolella apurahoja jaettiin eniten kasvatustieteelle ja opetusalalle (30 %), humanistisille tieteenaloille (22 %) sekä yhteiskuntatieteisiin (17 %). Naisten osuus apurahansaajista oli 63 %. Apurahan sai noin 23 % hakijoista, ja apurahojen keskisuuruus oli noin 7 000 euroa.

Kokovuotisia apurahoja neljä, puolivuotisia kahdeksan

Kokovuotiset työskentelyapurahat myönnettiin tänä vuonna tieteeseen ja sen saivat valtiotieteiden maisteri Anne-Maria Hytönen, teologian maisteri Liisa Seppänen, filosofian tohtori Henriikka Vartiainen ja kasvatustieteen maisteri Sanna-Marika Väisänen. Puolivuotisia apurahoja myönnettiin kahdeksan kappaletta, viisi taiteen ja kolme tieteen puolelle. Taiteen puolivuotisen työskentelyapurahan saivat kuvataiteilija Tuomo Kukkonen ja kuvataiteilija AMK Pirita Lautala, teatteri-ilmaisun ohjaaja AMK Aapo Repo, taidegraafikko Ritva-Liisa Virtanen sekä tekstiilimuotoilija AMK Salla Wahlman. Tieteen puolella puolivuotiseen työskentelyyn tukea saivat yhteiskuntatieteen maisteri Piritta Parkkari, filosofian maisteri Paula Thitz sekä filosofian maisteri Sari Toropainen.

Musiikin opiskelija Essi Kettunen sai apurahan 1/2-viulun ja jousen hankintaan. Kuva: Sami Funke.

Kulttuurikiskasta teatteri- ja ruokaelämyksiä

Maakunnallinen Kärkihanke-apuraha 40 000 euroa myönnettiin Laboratorioteatteriyhdistys Fennicalle Juvan, Rantasalmen, Sulkavan ja Joroisten alueilla liikkuvan ammattiteatterin ja ruokakioskin pilotointiin. Hankkeen tavoitteena on ulottaa taide- ja kulttuuritapahtumat JuRaSuJo- kuntakeskuksiin ja kyliin sekä parantaa kulttuurin saavutettavuutta ja saatavuutta syrjäseuduilla.

Kulttuurikiskasta tarjoillaan kohderyhmän ja tilaisuuden mukaan räätälöityjä teatteriesityksiä ja ruokakulttuuria, joiden suunnitteluun alueen paikalliset toimijat ja asukkaat otetaan mukaan.  

Kulttuurikiska toimii katuteatteriperiaatteella, ja se tarjoaa kaikille jotain. Kiska voi perustaa katuteatterinsa lähes minne tahansa, koska se kuljettaa mukanaan omaa siirrettävää lavaa. Kulttuuritarjoilun lisäksi Kiska voi toimia myös lähiruuan jakelupisteenä tai ruokaringin perustajana. Soppakattilasta tapahtuvan ruokatarjoilun tausta-ajatuksena on, että hyvä ruoka voi houkutella kulttuuritapahtumiin sellaisia, jotka eivät muuten tapahtumiin osallistuisi.  

Etelä-Savon Kulttuurirahaston myöntämä apuraha on osa Kulttuurikiska-hankkeen laajemmasta rahoituspohjasta. Muita rahoittajia ovat mm. Opetus- ja kulttuuriministeriö sekä hankkeeseen osallistuvat kunnat. 

Palkinnonsaaja Katariina Kinnusen esittely

Palkinnonsaaja Niko Taskisen esittely

Rantasalmi-palkinto: Mika Airaksela

Etelä-Savon Kulttuurirahaston apurahat 2015

Fantasiamaisemassa – Petri Ala-Maunus maalaa entistä abstraktimpia teoksia

Ylimaisema, fantasiamaisema, päällekäyvä. Näillä sanoilla Petri Ala-Maunus kuvailee uusia maalauksiaan, jotka ovat parhaillaan esillä Galleria Heinossa Helsingissä.

Ylimaisema, fantasiamaisema, päällekäyvä. Näillä sanoilla Petri Ala-Maunus kuvailee uusia maalauksiaan, jotka ovat parhaillaan esillä Galleria Heinossa Helsingissä.

Paratiisi on ollut Ala-Maunuksen aiheena aiemminkin. Aiemmin paratiisimaisema on kuitenkin ollut töissä vain taustaa pääosassa olleille ihmisille. Nyt Ala-Maunus halusi kokeilla pelkkää maisemaa. Idean hän sai tamperelaisen lounaspaikkansa seinämaalauksesta. Joku vuoristomaisemassa ei tuntunut oikealta.

– Tajusin, että ongelma oli siinä, että maalaus oli tehty liian nopeasti ja siksi se alkoi ärsyttää. Ajattelin, että jos teen maisemaa, en välitä ajasta, vaan keskityn mieluummin yhteen työhön vaikka kuinka kauan. En mieti, miten vähällä voin päästä vaan kuinka paljon voin antaa.

Ideat tekemisen kautta

Ala-Maunus kertoo hakeneensa uusiin tauluihinsa äärimmäistä kauneutta ja puhtautta. Hän on aiemmin tehnyt selkeämmin esittäviä maalauksia, mutta uusissa töissä esittävä osa voi olla pieni. Tauluissa on myös tyhjiä kohtia.
– Tyhjän tilan jättäminen on minulle uutta ja se on välillä hankalaakin, Ala-Maunus kertoo.

Rohkeutta vaati myös valuttamistekniikka, jossa maali saa valua vapaasti työn pintaa pitkin.

– Kiinnostavinta on, kun antaa vain mennä eikä noudata liian tarkkaan mitään suunnitelmia. Parhaat ideat tulevat aina tekemisen kautta.

– Kiinnostavinta on, kun antaa vain mennä eikä noudata liian tarkkaan mitään suunnitelmia. Parhaat ideat tulevat aina tekemisen kautta.

– Kiinnostavinta on, kun antaa vain mennä eikä noudata liian tarkkaan mitään suunnitelmia. Parhaat ideat tulevat aina tekemisen kautta.

 Vanhat työt uuteen käsittelyyn

Tällä hetkellä työn alla on teoksia Kankaanpään taidekoulun 50-vuotisjuhlanäyttelyyn. Sinne hän maalaa uudestaan ensimmäisen ja toisen opiskeluvuotensa teoksia. Vanhat taulut löytyivät Ala-Maunuksen lapsuuskodista melko huonokuntoisina.
– Ne ovat aloittelijan töiden näköisiä, Ala-Maunus muotoilee. Teoksissa on kuitenkin kiinnostavuutensa.

– Kaikella mitä maalaa, on aina yhteys aiemmin tehtyyn – paitsi näillä ensimmäisillä töillä, joista kaikki on lähtöisin. Niissä käsittelen monia aiheita ensimmäistä kertaa.  Hain jo silloin realistista esittävyyttä töihin, mutta taito ei riittänyt. Mielenkiintoista nähdä, mihin nyt pystyn.

Teksti: Jenni Heikkinen
Kuvat: Harri Tahvanainen

Varsinais-Suomen rahaston apurahat jaettu

Suomen Kulttuurirahaston Varsinais-Suomen rahasto jakoi vuosijuhlassaan Paraisilla tiistaina apurahoja yhteensä 85 hankkeelle. Suurimman apurahan, 40 000 euroa, sai kulttuurituottaja Ulrika Vilke Kakola 2016  monitaidekollaasin toteuttamiseen. Apurahojen lisäksi rahasto myönsi 10 000 euron elämäntyöpalkinnon ohjelmapäällikkö emeritus Kari J. Kettulalle.

Varsinais-Suomen rahaston apurahamäärä on tänä vuonna jo yli miljoona euroa, josta pieni osa jaetaan myöhemmin keväällä opintostipendeinä. Kokovuotisia työskentelyapurahoja annettiin tiistaina kymmenelle tieteen- ja taiteenharjoittajalle ja vähintään puolen vuoden työskentelyn mahdollistavia apurahoja 24 kappaletta.

Kilpailu apurahoista on tiukka. Määräaikaan mennessä Varsinais-Suomen rahastoon tuli yhteensä 1041 hakemusta, joiden yhteissumma oli noin 17 miljoonaa euroa. Hakemuksista vain noin kahdeksan prosenttia tuli hyväksytyksi.

Kirjamessujen keksijä palkittiin

Varsinais-Suomen rahaston hoitokunta myönsi 10 000 euron palkinnon ohjelmapäällikkö Kari J. Kettulalle, ”lukemisen edistäjälle, kirjamessujen keksijälle”. Vuosijuhlassa palkinnon ojentanut rahaston hoitokunnan puheenjohtaja, professori Hannu Salmi totesi Kettulan olevan kirjallisuuden alan monitoimimies, joka työssään ja luottamustehtävissään pyrkinyt löytämään ratkaisuja, joissa kulttuurialan uudet innovaatiot ja liiketaloudellinen ajattelu yhtyvät.

– Kari J. Kettula on ollut mukana vaikuttamassa lukuisten kulttuurialan työpaikkojen syntymiseen ja kulttuurin merkityksen lisääntymiseen taloudellisena voimavarana, eikä vähiten Turun kansainvälisten kirjamessujen ideoijana ja pitkäaikaisena ohjelmapäällikkönä, Salmi totesi.

Omassa juhlapuheessaan Kettula kehotti kulttuuriväkeä yhdistämään paikallista kansainväliseen ja rakentamaan hankkeet luovasti, epävarmuutta ja erilaisuutta sietäen.
− Muistakaa perhosefektit! Suosikaa taiteen ja tieteen normaalin ansaintalogiikan ylittäviä ideoita, Kettula kannusti.

Monitaidetta lääninvankilaan

Ulrika Vilke tuottaa yhdessä yhdeksän eri alan taiteilijan kanssa vanhaan Kakolan lääninvankilaan eri aisteja herättelevän monitaideteoksen keväällä 2016. Teoksessa pohditaan vankeutta ja sen eri muotoja 2010-luvulla. Samalla työryhmä ehdottaa, mitä tyhjilleen jääneessä tilassa voidaan tehdä taiteen näkökulmasta.

Vuorovuosin Turussa ja maakunnassa

Varsinais-Suomen Kulttuurirahaston vuosijuhla pidetään vuorovuosin Turussa ja muualla maakunnassa. Tänä vuonna juhla pidettiin Paraisilla Kappelinrannassa. Juhlaan toi Paraisten kaupungin tervehdyksen kulttuuripäällikkö Ann-Sofie Isaksson, ja juhlan taiteellisesta ohjelmasta vastasivat sopraano Anneliina Koskinen sekä musiikkiopisto Arkipelagin jousiorkesteri Riikka Lehtimäen johdolla.

Sopraano Anneliina Koskinen sai Urho Snellmanin rahastosta apurahan keskiaikaisen musiikin esittämiseen Turun linnassa. Vuosijuhlassa hän säesti lauluaan keskiaikaisin soittimin.

Kuva: Henrik Zoom

Palkinnonsaaja Kari J. Kettulan esittely

Kari J. Kettulan puhe vuosijuhlassa 5.5.2015

Varsinais-Suomen rahaston apurahat 2015

Kymenlaakson rahasto jakoi apurahoina ja palkintona yli 400 000 euroa

Suomen Kulttuurirahaston Kymenlaakson rahaston 54. vuosijuhlaa ja apurahojen jakotilaisuutta vietettiin 5.5.2015 Kouvolassa. Määräaikaan mennessä saapuneita hakemuksia vastaanotettiin 281 kappaletta ja apuraha myönnettiin 40 hakijalle. Jakosumma oli yhteensä 408 000 euroa.

Kymenlaakson Kulttuurirahaston 10 000 euron kulttuuripalkinnon sai Korvenkylän Nuorisoseura ry. Vuoden 2015 Kärkihanke-apuraha 40 000 euroa myönnettiin Kymijoen esittävän taiteen tuki ry:lle Kustaan sota -kansanoopperan toteuttamiseen.

Taiteen osuus apurahoista oli 54 % ja tieteen 44 %.  Taiteen aloista eniten tukea saivat säveltaide (49 %) ja näyttämötaide (17 %). Tieteen puolella apurahoja jaettiin eniten lääketieteelle (29 %) ja yhteiskuntatieteille (24 %). Naisten osuus apurahansaajista oli 67 %. Apurahan sai noin 15 % hakijoista, ja apurahojen keskisuuruus oli n. 10 000 euroa. Kokovuotisen (24 000 euron) apurahan saajia oli viisi ja puolivuotisen (12 000 euron) apurahan saajia oli kuusi.

Kokovuotisia apurahoja viisi, puolivuotisia kuusi

Kokovuotisia 24 000 euron suuruisia työskentelyapurahoja myönnettiin viisi. Taiteen puolella kokovuotisen apurahan sai insinööri AMK, artesaani Tanja Kukkola aiheenaan järviruo’on hyödyntämisen tutkiminen muotoilussa, rakentamisessa ja käsitöissä.  Tieteen puolella apurahan saivat filososfian ja yhteiskuntatieteen maisteri Eveliina Heino venäläistaustaisten perheiden peruspalvelukokemuksia, institutionaalisen luottamuksen rakentumista ja integraatiota käsittelevään väitöskirjatyöhön, diplomi-insinööri Melina Maunula joustavaa innovaatiojärjestelmää rakennemuutostoimialan ja sen yritysten tukena käsittelevään väitöskirjatyöhön, filosofian maisteri Johanna Mäkinen meritaistelun vedenalaisia muinaisjäännöksiä käsittelevään väitöskirjatyöhön sekä filosofian maisteri Pyry Wahlman varhaisen maailmankaikkeuden inflaatiota käsittelevään väitöskirjatyöhön.

Puolivuotiseen työskentelyyn (12 000 euroa) tukea saivat musiikin maisteri Ari Helander musiikkia, kuvaa ja kerrontaa yhdistävien konserttien ja luentojen toteuttamiseen, diplomi-insinööri ja kauppatieteen maisteri Minna Jukka liikekumppanin luotettavuuskäsitettä Suomessa, Kiinassa ja Venäjällä käsittelevään väitöskirjatyöhön, filosofian maisteri Toni Karhu syöttösolujen aktivaatiota käsittelevään väitöskirjatyöhön, filosofian maisteri Susanna Koskelainen amyloidiangiopatiaa suomalaisessa gelsoliiniamyloidoosissa käsittelevään väitöskirjatyöhön, filosofian maisteri Minna Piipponen ihosyövän pitkiä ei-koodaavia RNA-molekyylejä käsittelevään väitöskirjatyöhön sekä kirjailija Ville Vanhala perheväkivaltaa käsittelevän romaanin kirjoittamiseen.

Kärkihanke-apuraha Kustaan sota -kansanoopperalle

Kymenlaakson Kulttuurirahaston 40 000 euron suuruinen Kärkihanke-apuraha myönnettiin Kymijoen esittävän taiteen tuki ry:lle Kustaan sota -kansanoopperan toteuttamiseen. Maakunnallisnen kansanoopperahanke kokoaa yhteen kymenlaaksolaisia toimijoita eri aloilta. Oopperakuorossa laulavat Viihdekuoro Visiitti Iitistä, Joenvarren Laulajat Kouvolasta, Jaalan Viihdekuoro, Myllykosken Metallimiesten kuoro, Kuusankosken Mieslaulajat, Iitin Lauluveikot ja Elimäen Mieslaulajat.  Oopperan orkesteri kootaan Kymenlaakson ammattimuusikoista ja yhteistyössä ovat myös Pohjois-Kymen ja Kotkan seudun musiikkiopistot. Mukana on myös harrastajanäyttelijöitä ja tanssiryhmänä Tanhuseura Kasareikka Kuusankoskelta. Oopperan puvustuksesta vastaa Kymenlaakson ammattikorkeakoulun muotoilun lehtori Seija Kiuru ja näyttörakenteet toteutetaan lehtori Jorma Fagerströmin johdolla. Produktion graafisesta asusta vastaa Anssi Ahola/Mediatoimisto Pamaus.

Kansanoopperan käsikirjoittamisesta ja säveltämisestä vastaa fil. kand., säveltäjä Jouni Sjöblom. Laulujen tekstien sisältö ja musiikki perustuvat historiallisiin faktoihin, jotka on poimittu aikalaiskertomuksista ja sotilaiden päiväkirjamerkinnöistä. Oopperan ohjaa teatteri-ilmaisun ohjaaja Piia Kleimola. Kansanoopperan esityspaikka on historiallisesti merkittävä Anjalan kartanon piha-alue. Kymijoelle viettävään rinteeseen on rakennettu uusi Anjalan kartanon Jokinäyttämö. Kustaan sota –kansanoopperan kantaesitys on 14.8.2015. Produktiolla halutaan samalla kunnioittaa Väärälän rauhan 225-juhlavuotta.

Kulttuuripalkinto Korvenkylän Nuorisoseuralle

Kymenlaakson rahaston 10 000 euron kulttuuripalkinnonto myönnettiin Korvenkylän Nuorisoseura ry.:lle. Nuorisoseuran toiminta ja kesäteatteriesitysten valmistaminen on koko kylää yhdistävä yhteisöllinen ja kokonaisvaltainen tapahtuma, jossa suurin osa alueen asukkaista on tavalla tai toisella mukana. Kesäteatterin näytännöissä on näyttelijöiden lisäksi mukana noin 50-60 henkeä/kyläläistä/toimijaa hoitamassa oheispalveluja. Katsojamääriltään kesäteatteriesitykset ovat olleet menestyksekkäitä.

Korvenkylän Nuorisoseuran toiminnan kulmakivenä on ollut teatteri jo seuran 1906 tapahtuneesta perustamisesta lähtien. Vuonna 1957 yhdistys sai oma seuratalon ”Korvenpirtin” ja kuusi vuotta myöhemmin (1963) taloa jatkettiin näyttämöosalla. Näytelmiä esitettiin oman seuratalon lisäksi lähialueiden näyttämöillä eri puolilla maakuntaa. Varsinainen kesäteatteritoiminta alkoi vuonna 1992, kun oman kotiseutumuseon pihalla esitettiin Heikki Luoman kirjoittama näytelmä ”Vieraas maailmas”. Se kertoi siirretyn karjalaisväestön sopeutumisyrityksistä kantaväestön joukkoon.

Vuonna 1993 lakkautetun Korvenkylän koulun länsipuolen rinteeseen ryhdyttiin rakentamaan teatterikatsomoa ja näyttämöalue tasattiin esityspaikaksi. Katsomo rakennettiin historiallisen ”Anjalan valan” -penkeistä ja siellä esitettiin Ruoska ja Rakkaus -näytelmä. Näytännön myötä voitiin todeta Korvenkylän Nuorisoseuran kesäteatteritoiminta alkaneeksi. Myöhemmin toimintaa on kehitetty eteenpäin mm. panostamalla äänentoistolaitteisiin sekä rakentamalla katsomo uudestaan vuonna 2001.

Nuorisoseuran toiminnan pääpaino on nykyisin kesäteatteritoiminnassa. Vuosittain tuotetaan yksi näytelmä, jossa on noin 15 esitystä. Tämän lisäksi järjestetään tanssi-, tanhu- ja näytelmä- koulutusta. Kesäteatterissa on esitetty mm. näytelmät ”Tähdet Tähdet” ja ”Kaksi Kitaraa”. Tänä kesänä vuorossa on Grease-musikaali. Näytelmän ohjaa Pia Lunkka, kapellimestarina toimii Sami Viitalo ja koreografina Suvi Auvinen.

Johanna Vuolaston vuosijuhlapuhe

Kymenlaakson rahaston apurahat 2015

Yrjö Reenpää -luento tuo maailmankuulun paleoantropologi Richard Leakeyn Suomeen

Richard Leakey (s. 1944) on maailman tunnetuimpia ihmisen esihistorian tutkijoita. Hänen vanhempansa Louis ja Mary Leakey nousivat maailmanmaineeseen erityisesti nykyisen Tansanian Olduvai-rotkon varhaisimpien esi-ihmislöytöjensä ansiosta.

Tohtori Leakey on vaimonsa Meaven ja tyttärensä Louisen kanssa jatkanut vanhempiensa työtä ja avannut tutkimukselle Turkanajärven alueen runsasfossiiliset kerrostumat. Niistä ovat löytyneet monet tärkeimmistä ihmisen varhaisevoluutioon liittyvistä fossiileista.

Richard Leakey on toiminut myös esimerkiksi Kenian kansallismuseon johtajana, Kenian luonnonsuojeluviraston perustajana ja johtajana sekä Kenian eduskunnan jäsenenä ja ministerinä. Hän on pitkään ja näkyvästi toiminut luonnonsuojelun hyväksi ja varsinkin norsujen, sarvikuonojen ja ihmisapinoiden salametsästyksen torjumiseksi. Hän on Transparency Internationalin Kenian osaston puheenjohtaja ja luonnonsuojelujärjestö WildlifeDirectin perustaja.

Richard Leakey on antropologian professori Stony Brookin yliopistossa New Yorkissa, jossa hän toimii perustamansa Turkana Basin Instituten johtajana. Instituutti toimii Keniassa ja edistää elämän historian, muinaisen ilmastonmuutoksen ja ihmisen alkuperän tutkimusta.

Richard Leakeyn luennoi 6. toukokuuta Helsingin yliopiston juhlasalissa aiheesta 50 years of African origins as both researcher and observer. Luento on Suomen Kulttuurirahaston XVI Yrjö Reenpää -luento. Luento on myös osa 20 vuotta täyttävää Biosynteesi-symposiosarjaa.

Suomen Kulttuurirahaston Yrjö Reenpää -luennot

Suomen Kulttuurirahasto perusti 40 vuotta täyttäessään vuonna 1979 luennon kunniaesimiehensä, professori Yrjö Reenpään Suomen tiede- ja taide-elämän hyväksi tekemän elämäntyön kunnioittamiseksi. Alun perin luennot olivat täysin Kulttuurirahaston järjestämiä, mutta vuoden 2008 jälkeen luennot muutettiin haettavaksi apurahaksi Yrjö Reenpään nimeä kantavan vierailun järjestämiseen. Tätä apurahaa voivat hakea kaikki yliopistojen laitokset.

Fysiologian professori ja kulttuurivaikuttaja Yrjö Reenpää (1894-1976) oli mukana Suomen Kulttuurirahaston perustamisvaiheissa ja toimi Suomen Kulttuurirahaston Kannatusyhdistyksen ensimmäisenä puheenjohtajana 1937-1953, sen jälkeen rahaston hallintoneuvoston esimiehenä vuoteen 1968 asti, jolloin hänet nimitettiin Suomen Kulttuurirahaston kunniaesimieheksi.

Reenpää-luentoja on tähän mennessä järjestetty 15, Leakeyn luento on 16. Luentojen tarkoituksena on esitellä merkittävää tutkimusta ja rikastuttaa tiede- ja kulttuurikeskustelua. Luennoitsijat ovat alansa arvostetuimpia ulkomaisia tutkijoita. Luennoissa on alunperin ollut luonnontieteellinen painotus, mutta hakijatahoina voivat nykyisin olla kaikkien tieteenalojen laitokset. Luennot ovat kaikille avoimia.

Luennoitsijalle luovutetaan Wäinö Aaltosen suunnittelema Yrjö Reenpää -mitali.
 

Sukupolvia yhdistävälle toiminnalle kova kysyntä

Koko Suomi leikkii -hanke on osoittanut, että sukupolvien välisille kohtaamispaikoille on suuri tarve. Hankkeen ensimmäisenä vuonna syntyi 134 sukupolvia yhdistävää kohtaamispaikkaa, Terhokerhoa, 114 kunnan alueelle. Terhokerhon osallistujille ja vapaaehtoisille ohjaajille toteutetun kyselyn mukaan 72 % on saanut Terhokerhosta uusia ystäviä.

Suomen Kulttuurirahaston käynnistämän kolmivuotisen (2014–2016) suurhankkeen tavoitteena on innostaa kaikenikäiset suomalaiset leikkimään ja viettämään kiireetöntä aikaa yhdessä. Hankkeen toteuttavat Mannerheimin Lastensuojeluliitto ja Suomen Punainen Risti, jotka perustavat Terhokerhoja Suomen jokaiseen kuntaan. Kerhot ovat maksuttomia ja kaikille avoimia.

Terhokerhot ovat kokoontuneet keskimäärin joka toinen viikko. Osallistumiskertoja on ollut vuoden aikana yli 17 700. Osallistujista puolet on lapsia ja puolet aikuisia. Aikuisosallistujista 55 % on 18–50-vuotiaita ja 45 % yli 50-vuotiaita. Toiminta kiinnostaa yhtälailla sekä tyttöjä että poikia. Aikuisosallistujista joka neljäs on mies ja vapaaehtoisista miehiä on 14 %. Terhokerhot ovat vuoden aikana houkutelleet 320 uutta vapaaehtoista mukaan MLL:n ja SPR:n toimintaan.

– Toteuttamamme kyselyn mukaan Terhokerhoihin osallistutaan erityisesti sen mielenkiintoisen toimintaidean vuoksi: sukupolvien kohtaaminen, kiireetön yhdessäolo ja leikkiminen kiinnostavat. Parhaimmillaan paikalla onkin neljä sukupolvea yhtä aikaa. Myös kerhojen ohjelma koetaan innostavaksi. Jopa 92 % vastaajista koki, että osallistuminen on vaikuttanut positiivisesti heidän mielialaansa, kertoo hankkeen projektipäällikkö Tarja Satuli-Kukkonen.

Terhokerhot vähentämässä yksinäisyyttä

Yksinäisyys on yhä suurempi uhka hyvinvoinnille, ja yksin vietetty aika on Tilastokeskuksen viimeisimmän ajankäyttötutkimuksen mukaan lisääntynyt kaikissa ikäryhmissä. Yksi Terhokerhojen tärkeimmistä tavoitteista on vähentää yksinäisyyttä kaikissa ikäluokissa. Kyselyyn vastanneista 72 % oli saanut Terhokerhon kautta uusia ystäviä. Terhokerhon osallistujien vastauksissa myös joukkoon kuulumisen sekä tarpeellisuuden tunteet nousivat vahvasti esiin.

– Nyky-yhteiskunnassa on hyvin vähän sellaisia paikkoja, joihin eri-ikäiset voisivat kokoontua ja kohdata toisiaan. Terhokerhot tuovat yhteen erilaisia ihmisiä ja vahvistavat paikallista
yhteisöllisyyttä. Monet eläkeläiset käyttäisivät mielellään aikaa lasten kanssa, jos siihen olisi mahdollisuus. Kyselyn mukaan peräti 96 % vastaajista koki yhdessäolon lasten kanssa tuottavan iloa, Satuli-Kukkonen toteaa.

– Tässä toiminnassa ihanaa on juuri se, että kaikenikäisiä ihmisiä on yhdessä. Yleensähän lapset ovat omissa kerhoissaan ja ikäihmiset omissaan. On mukavaa tulla hyväksytyksi muuallakin kuin vanhojen kekkereissä. Tulee tunne, että olen vielä käyttökelpoinen, iloitsee eräs Terhokerho-osallistuja.

Lisätietoja:
Koko Suomi leikkii -hankkeen projektipäällikkö Tarja Satuli-Kukkonen, p. 040 524 0888, tarja.satuli-kukkonen(at)mll.fi
Viestintäjohtaja Liisa Partio, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, p. 040 580 8984, liisa.partio(at)mll.fi
Tiedottaja Jenni Hietala, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, p. 050 462 5832, jenni.hietala(at)mll.fi

www.kokosuomileikkii.fi

www.terhokerho.fi

Millainen ruokailuympäristö saa syömään terveellisesti?

– Ostoskäyttäytymistä on tutkittu iän kaiken, kaupat ja ravintolat haluavat vaikuttaa asiakkaisiinsa esimerkiksi musiikki- ja sisustusvalinnoillaan.  Miksei tietoa voisi valjastaa siihen, että ohjataan tai tuetaan ihmisiä terveellisempiin elämäntapoihin? elintarvikekehityksen tutkimusprofessori Anu Hopia pohtii.

Tutkimusprofessori Anu Hopia

Tutkimusprofessori Anu Hopia

Hopia yhdessä työryhmänsä kanssa pyrkiikin tutkimaan, miten ympäristö, jossa syödään, saisi ruokailijat valitsemaan terveellisempiä vaihtoehtoja. Mukana on monen alan asiantuntijoita markkinoinnista musiikkiin, sekä ravintoloita, keittiö- ja sisustustarvikkeiden myyjiä, arkkitehtitoimisto ja kauppa.

Haastattelua tehtäessä työryhmä oli juuri aloittamassa hypoteesien testaamisen tutkimusravintolassa. Siellä tutkijat voivat seurata, miten pienet muutokset ympäristössä – esimerkiksi äänimaailmassa ja visuaalisessa ilmeessä – vaikuttavat ruokailijoiden lounaskokemukseen, siihen mitä ruokaa he valitsevat ja miten viihtyvät ravintolassa.

– Tähän saakka hypoteesimme ovat toimineet, mutta kun lähdetään laboratoriosta ulos, tilanne muuttuu. Ravintolaympäristössä vaikuttavat niin monenlaiset asiat, ettei pelkkä lautasliinan väri ratkaise.

Miltä salaatti kuulostaa?

Hopian työryhmä on jo ehtinyt huomata, että kun säveltäjä säveltää salaatilta kuulostavan kappaleen, kuulijat tunnistavat sen sellaiseksi. Mutta saako salaattimusiikki syömään salaattia? Ainakin musiikki, jonka piti kuvata makeaa, sai koehenkilöt tekemään sokerisempia drinkkejä, kuin ”hapanta” musiikkia kuunnellut ryhmä.

Aiempien tutkimusten perusteella on myös selvää, että ruoan ulkonäkö vaikuttaa siihen, miten se maistetaan ja haistetaan. Esimerkiksi punainen maistetaan yleensä makeampana. Laihdutusruoan taas ehkä kannattaisi olla sinistä, sillä sitä ei yleensä haluta syödä.

Anu Hopia uskoo, että työn perusteella olisi saatavissa konkreettisia työkaluja ravintoloiden ja ruokaloiden käyttöön, niin tilojen suunnitteluun kuin ruoan esillepanoonkin. Itse Hopia toivoisi pääsevänsä tekemään tutkimusta myös laitoksiin, esimerkiksi sairaaloihin tai vanhainkoteihin.
– Siellä ruokailu voi olla päivän tärkein tilanne, joten sillä voisi olla iso vaikutus hyvinvointiin.

Tutkimusryhmän tekemä keittokirja viidelle aistille: www.5dcookbook.fi

Jos keittokirja ei avaudu selaimellasi, pääset Turun yliopiston uutiseen aiheesta tästä.

Teksti: Jenni Heikkinen
Kuvat: Harri Tahvanainen

Kuvauspaikkana toimi ravintola Pompier.

Päijät-Hämeen Kulttuurirahasto jakoi apurahoina 374 000 euroa

Suomen Kulttuurirahaston Päijät-Hämeen rahasto vietti 44. vuosijuhlaansa Lahdessa 25.4.2015.

Rahasto jakoi apurahoja yleis- ja nimikkorahastoista yhteensä 374 000 euroa, kaikkiaan 52 saajalle. Hakemuksia tuli tänä vuonna 307 kpl, yhteissummaltaan lähes 3,6 miljoonaa euroa. Edellisestä vuodesta hakemusten määrä kasvoi kahdeksalla prosentilla. Apurahoja jaetaan Päijät-Hämeessä syntyneille tai maakunnassa toimiville henkilöille ja yhteisöille sekä Päijät-Hämeeseen liittyviin ja sitä kehittäviin hankkeisiin.

Kokovuotisen 24 000 euron työskentelyapurahan saivat tänä vuonna filosofian maisteri Mari Dahl sedimenttien jätevesiperäisiä orgaanisia haitta-aineita käsittelevään väitöskirjatyöhön, filosofian maisteri Maija Jylhä-Ollila tekopohjaveden muodostamisen pitkäaikaisvaikutuksia käsittelevään väitöskirjatyöhön sekä kuvataiteilija Joakim Sederholm taiteelliseen työskentelyyn.

Maakunnallisesti erityisen merkittävien hankkeiden apurahoina myönnettiin yhteiskuntatieteiden maisteri Ari Hautaniemelle ja diplomi-insinööri Henri Koukalle kampusradiotoiminnan ja vaihtoehtoradion kehittämiseen Päijät-Hämeessä 20 000 euroa sekä Kauno ry:lle Tukeva porras -toimintamallin levittämiseen Päijät-Hämeen maakunnassa 20 000 euroa.

Päijät-Hämeen rahaston vuosijuhlassa esiintyivät Uusi Lahti -kamariorkesteri johtajanaan Janne Saarinen, sopraano Tiia Salminen sekä Jerry Piipponen (vibrafoni ja marimba) yhdessä Kaisa Kortelaisen (huilu) kanssa. Tilaisuuden tervehdyssanat lausui rahaston hoitokunnan puheenjohtaja, professori Martin Romantschuk. Juhlaesitelmän piti professori Harri Savilahti.
 

Päijät-Hämeen rahaston apurahat 2015

Tehokkaampien aurinkokennojen resepti

Aalto-yliopiston väitöskirjatutkija Hannu Laine kehittää tutkimusryhmässään reseptejä aurinkokennojen piikiekoille.
– Energiantuotanto on yksi ihmiskunnan keskeisimmistä ongelmista ja sen takia olen päätynyt tekemään väitöskirjaani aurinkokennoista, Laine kertoo.
Jokainen aurinkopaneeli koostuu useasta aurinkokennosta, jotka valmistetaan tyypillisimmin piistä. Pii, maankuoren toisiksi yleisin alkuaine, pystyy muuttamaan valon sähköksi.

Tutkimusryhmä, johon Laine kuuluu, tutkii piistä löytyviä epäpuhtausatomeja. Ne voivat estää tai heikentää prosessia jossa valo muuttuu sähköksi.
– Yksinkertaisimmillaan tutkimuksemme on vähän niin kuin ruoanlaittoa. Laitamme piikiekot uuniin, kokeilemme erilaisia reseptejä ja pyrimme löytämään helposti käytettäviä reseptejä ja kikkoja, joilla saataisiin vähennettyä epäpuhtauksien haitallisia vaikutuksia, Laine kuvailee.

Tule hyvä kiekko

Koska hyvin pienetkin epäpuhtaudet voivat vaikuttaa, laboratoriossa ollaan erittäin tiukkoja puhtaudesta ja käytössä onkin Pohjoismaiden suurin puhdastila. Myös piikiekot pitää aluksi pestä, eli niitä liotetaan hapoissa ja emäksissä. Pesun jälkeen kiekot voidaan laittaa uuniin, johon ajetaan fosforikaasua. Fosforikaasu vetää epäpuhtaudet kiekkojen pinnalle. Sitten kiekkojen ominaisuuksia voidaan mitata, ja tutkia millä reseptillä saadaan paras tulos.

– Jos keksittäisiin tosi hyvä resepti, parhaassa tapauksessa aurinkokennofirmat voisivat käyttää sitä ja saavuttaa sen avulla halvemmalla tehokkaampia aurinkokennoja, jolloin aurinkosähkön hinta laskisi – mistä tietysti hyötyisivät ihan kaikki.

Video: Verna Kovanen ja Ida Kukkapuro (Kuvituskuva: Mikko Raskinen / Aalto-yliopisto)
Puhdastilassa kuvaamiseen on saatu Aalto Nanofabin lupa.