Toukokuussa Aleksanterin teatterissa vietetään kuusi iltaa tanssija Alpo Aaltokosken 30-vuotista taiteilijauraa juhlien. Iltojen aikana nähdään Aaltokosken uusi Navigaatio-soolo ja vaihtuvia vierailevia esiintyjiä, niin tanssijoita kuin muusikoitakin.

– Mikäs sen parempaa, kuin juhlia työn parissa, Aaltokoski itse kommentoi.

Nyt, reilu kuukausi ennen esityksiä, Aaltokoski rakentaa ja harjoittelee toukokuun Navigaatio-teosta tiiviissä yhteystyössä muusikoiden kanssa.

– Musiikki kuten tanssikin navigoi, tapailee eri tyylejä. Esitys ei ole omakuva, mutta jotta voi navigoida, pitää olla kiintopisteitä, Aaltokoski kertoo. Nämä kiintopisteet löytyvät vuosien varrelta, vanhoista teoksista ylijääneistä osista, ajatuksista jotka ovat jääneet mieleen pyörimään, mutta joille ei aiemmin ole löytynyt sopivaa toteutustapaa.

Esitys onkin kokoelma erilaisia tyylejä, ja joukosta erottuu muun muassa jo Aaltokosken ensimmäisessä soolossa, De una Semillassa, näkynyt latinalaisamerikkalainen vaikutus.

– Olin miettinyt soolon tekemistä jo aiemmin, tuntui että siihen olisi materiaalia. Juhlavuosi sopi tähän hyvin, mutta ei ollut mikään lähtökohta, että tämä on juhlaesitys.

Kun Aaltokoski alkoi työstää esitystä, hänen mieleensä palautui tunnelmia ensimmäisen soolon tekemisestä.

– Siitähän on aika kauan aikaa, 20 vuotta. Aloin miettiä, mitä kaikkea elämässä onkaan tapahtunut.

Vaikka Navigaatio on soolo, Aaltokoskesta se tuntuu kuitenkin yhteistyöprojektilta. Mukana ovat tiiviisti paitsi muusikot, myös lavastaja ja puvustaja. Samalla esityksessä kulkevat lukuisat kokemukset menneiltä vuosilta.

– Liikkeet liittyvät erilaisiin teemoihin, ihmisiin ja tapahtumiin. Tiedän, että yleisössäkin on paljon yhteistyökumppaneita ja ihmisiä, jotka ovat seuranneet työtäni pitkään. En minä tätä yksin ole tehnyt.

Usko omaan alaan säilyy

Aaltokoski on uransa aikana ehtinyt tehdä yli 50 koreografiaa ja esiintynyt lähes 30 maassa. 30-vuotistaiteilijajuhla ei ole tanssijalle mikään itsestäänselvyys.

– Aika vähän on 58-vuotiaita tanssijoita, jotka ovat yhä aktiivisia, Aaltokoski myöntää. Hänestä olisi kuitenkin sekä tanssitaiteen kehityksen, että esitysten monipuolisuuden takia tärkeää, että myös vanhempia tanssijoita olisi.

– Vanhemmat tanssijat voisivat tuoda esityksiin erilaisia teemoja.

Taiteilijajuhla on vielä edessä, mutta samalla Aaltokoski suunnittelee ja työstää jo lukuisia muita projekteja. Työn alla on muun muassa Together teoksen teemoja jatkavat Veljet-työnimellä työstettävä teos. Myös yhteys latinalaiseen Amerikkaan on säilynyt, ja suunnitteilla on esityksiä ja yhteistyötä muun muassa Nicaraguassa ja Boliviassa.

Aaltokosken usko omaan alaan ja työhön on edelleen vahva.

– Teatterikorkeakoulussa opiskellessani harkitsin lopettamista. Olin liian tunnollinen, väsyin ja tajusin opiskelleeni väärin. Se oli minun kriisini, sen jälkeen olen uskonut tekemiseeni.

Teksti: Jenni Heikkinen
Kuvat: Jani Laukkanen, Stefan Bremer

Lisätietoa esityksistä täällä.

Niilo Mäki –instituutissa halutaan varmistaa, että suomalaiset ovat jatkossakin maailman parhaita lukijoita. Yksi keino on Ekapeli.

Tietokoneella ja mobiililaitteilla pelattavan Ekapelin avulla lapset voivat opetella lukemisen perustaitoja. Peli on saatavilla verkosta ilmaiseksi ja sitä pelaa keskimäärin 6000 lasta päivittäin. Kulttuurirahaston tuella peliin kehitetään nyt entistä parempaa palautejärjestelmää, jonka avulla sitä pystytään ohjaamaan paremmin ja lapsen edistys näkyy selvemmin.

– Lapsi voi tehdä harjoituksia itsenäisesti, mutta on hyvä, jos aikuinen tukee harjoittelua, etenkin jos lapsella on ongelmia lukemaan opettelussa. Palautejärjestelmän kautta aikuinen saa lisätietoa, mitkä sisällöt ovat lapselle vaikeita oppia, Juha-Matti Latvala Niilo Mäki -säätiöstä kertoo.

Palautejärjestelmän kautta myös pelin tekijät saavat tärkeää tietoa, jota voidaan hyödyntää tutkimuksessa ja jatkokehityksessä. Samalla peliä kehitetään myös niin, että lapsi voi pelata sitä useammalla laitteella, esimerkiksi koulussa ja kotona, ja jatkaa aina siitä, mihin on viimeksi jäänyt. Näin hänen kehitystään voidaan seurata tarkemmin.

Apua suomen oppimiseen

Sen lisäksi, että Ekapeli opettaa lukemista, siitä on versio myös maahanmuuttajien suomen opiskelua varten. Ensimmäinen suomen kielen perusteita harjoittava peli tehtiin venäjänkielisille ja sittemmin Ekapelista on tehty versiot myös äidinkieleltään  kurdia, somalinkieltä, viroa, kiinaa, englantia ja arabiaa puhuville lapsille. Maahanmuuttajille suunnatut pelit sisältävät ohjeita lapsen omalla äidinkielellä ja eri kieliversiot huomioivat kullekin kieliryhmälle tyypilliset ongelmat suomen opiskelussa.

Tällä hetkellä tavoitteena on tehdä myös maahanmuuttajien peleistä mobiililaitteilla toimivat versiot.

– Toiveenamme olisi saada pelistä myös aikuisille soveltuva versio. Pelimuoto sinänsä sopii ihan hyvin aikuisopiskelijallekin, mutta nyt esimerkiksi grafiikat on suunniteltu lapsille, eivätkä ne ehkä innostaisi aikuista.

Niilo Mäki -säätiössä suunnitellaan laajempiakin toimia lukutaidon rapautumista vastaan. Ongelmiin halutaan puuttua hyvissä ajoin, ennen kuin niistä tulee vakavampia.

– Haluaisimme tukea lukemisen taitojen kehittymistä kaikissa vaiheissa: lukutaidon perusteiden ja lukemisen oppimista, luetun ymmärrystä ja lukumotivaatiota – maahanmuuttajia unohtamatta.

Teksti: Jenni Heikkinen
Kuvat: Juha-Matti Latvala

Ihmissalakuljetus, huumekauppa, paritus, talousrikollisuus ja laiton asekauppa ovat paitsi rikollisuutta, myös tuottavaa bisnestä. Oikeustieteen tohtori Tatu Hyttinen tutkii rikollisen rahan talousrikosvastuuta.

Rikoksella ansaittu raha on lähes kaikkialla laitonta, niin sanottua likaista rahaa. Sen alkuperän piilottamiseksi nähdään vaivaa. Rahaa pestään kierrättämällä sitä maasta toiseen, pienissä erissä tileiltä toisille (smurffaus), kiinteistö- ja osakekaupoilla, kyber- ja internethuutokaupalla tai ostamalla virtuaalivaluuttaa. Pitämällä raha liikkeessä.

Vuosittain maailmassa pestään rahaa yli kymmenen kertaa Suomen bruttokansantuotteen määrä, noin 2,7 prosenttia maailman BKT:sta.

Hyttinen tutkii rahanpesun rikosoikeudellista sääntelyä, kielletyn ja sallitun rajaa: miksi ja miten rahanpesu on syytä kriminalisoida.

Aihepiiriä on tähän asti tutkittu vähän. Rikosoikeus on perinteisesti kansallisesti määriteltyä, mutta yhä kasvava osa rikollisuudesta liittyy kansainvälisiin sopimuksiin ja kriminaalipolitiikkaan kuten terrorismi, ihmiskauppa ja rahanpesu.

– Lainsäädännön harmonisointi on vaikeaa, mutta välttämätöntä, Hyttinen sanoo.

Tietoa tarvitaan heti

Rahanpesu ei helpolla lopu. Se on kuitenkin vaikeutunut, koska Euroopan unioni on poikkeuksellisen aktiivinen rahanpesunvastaisissa toimissa.

Suomalaisilla pankeilla on vahva velvoite puuttua rahaliikenteeseen, jossa alkuperä ei ole läpinäkyvä ja selvä. Pankit voivat reagoida jo muutaman satasen tilillepanoon.
– Suomen laissa kaikki rikoksella saatu raha on likaista rahaa, Hyttinen sanoo.

– Eniten sitä tulee talousrikoksista, maailmanlaajuisesti eniten huumekaupasta.

Hyttisen post doc -tutkimus vastaa kotimaiseen tietotarpeeseen ja tavoitteena on tuottaa suomenkielinen monografia muun muassa poliisin, tuomarien, syyttäjien, sijoituspalveluyritysten ja verottajan käyttöön. Suomen oikeustoimintaperiaatteilla ja aihepiirillä on kansainvälistä kiinnostavuutta, joten kolme artikkelia suunnataan kansainväliselle lukijakunnalle.

Teksti: Taina Saarinen
Kuva: Robert Seger

Ornamenttien hyödyntämistä parivalinnassa on arveltu lähinnä urosten piirteeksi. Kiiltomatonaaraiden loistama valo on selvä esimerkki myös päinvastaisesta houkutussignaalien käytöstä. Valosaaste saattaa kuitenkin sekoittaa kiiltomatojen hienostunutta järjestelmää.

Tohtoriopiskelija Gautier Baudry Oulun yliopiston biologianlaitokselta tutkii väitöskirjatyössään kiiltomatonaaraan loistavaa houkutusvaloa ja valosaasteen vaikutusta koiraan parivalintaan.

– Suvunjatkamisessa tarpeellisten koristautumiskeinojen on yleensä arveltu olevan lähinnä urosten ominaisuuksia, riikinkukko ehkä tunnetuimpana esimerkkinä. Sen sijaan naarailla koristautuminen on harvinaista tai ainakin paljon heikommin tunnettua. Kiiltomato on ehkä paras eliölaji tutkia naaraiden ornamentteja.

Näyttää olevan selvää, että kiiltomatonaaraat loistavat valoa suvunjatkamistarkoituksessa. Kiiltomatojen bioluminesenssi on seksuaalisesti valikoitunut piirre, jolla siivettömät naarat pyrkivät houkuttelemaan lentäviä uroksia parittelukumppaneikseen.

– Kiiltomatojen bioluminesenssia on tutkittu vasta viime aikoina. Ominaisuus on kehittynyt varoitussignaaliksi mutta saanut muitakin hyödyllisiä käyttötarkoituksia. Kiiltomatojen evoluution ja seksuaalikäyttäytymisen osalta on vielä paljon selvitettävää. Kiinnostavaa on esimerkiksi se, kuinka naaraat ”mainostavat” itseään, Baudry kertoo.

Energian kulutuksen tasapaino

Aikuiset kiiltomatonaarat eivät nauti lainkaan ravintoa. Sitä, miten naaraat pariutumisjärjestelyissään optimoivat niukat voimavaransa parhaan lisääntymistuloksen saavuttamiseksi, ei kuitenkaan tiedetä.

– Naaraiden on tasapainoiltava kolmen tekijän välillä. Energian on riitettävä houkutusvalon loistamiseen, hengissä selviämiseen ja munantuotantoon. Epäonni lentävien uroskiiltomatojen houkuttelussa voi kostautua heikkona munimistuloksena. Muun muassa tätä selvitämme kenttäkokeilla Tvärminnessä, Baudry selittää.

Viime aikoina havaitun kiiltomatojen vähenemisen syyksi on arvioitu valosaasteen lisääntymistä.

-Urokset ”sokeutuvat” eivätkä löydä naaraiden luokse, eikä naarailla ole energiaa riittävän kirkkaaseen loistamiseen. Valosaaste on rapauttamassa myös ihmisten päiväjärjestystä, mikä saattaa olla yhtenä esteenä hyvinvoinnillemme.

Teksti ja kuvat: Sauli Herva

36 000 vastaajaa 46 eri maasta vastasi kyselyyn Hobitti-fantasiaelokuvatrilogiasta. He kertoivat, mitä pitivät elokuvasta, ovatko J. R. R. Tolkienin tarinoiden faneja, mikä tarinoiden merkitys on heille ja miten se näkyy heidän arjessaan. Aberystwythin yliopiston professori Martin Barkerin käynnistämästä hankkeesta koostui ainutlaatuisen suuri vastaanottotutkimus, jonka parissa tutkijat nyt työskentelevät ympäri maailmaa. Suomen tutkijaryhmän hanketta johtaa Irma Hirsjärvi Jyväskylän yliopiston Nykykulttuurin tutkimuskeskuksesta.

– Tolkien ja hänen teoksensa ovat tunnettuja ympäri maailman ja ovat olleet jo vuosia. Laaja, globaali yleisö teki Hobitista sopivan kansainvälisen tutkimuksen aiheen, Hirsjärvi sanoo. Suomalaiset tutkijat käyvät läpi vastausten Suomen aineiston ja tarkastelevat muun muassa mitä fantasia merkitsee sen käyttäjille ja kuinka vastaajat käyttävät fantasiafiktiota osana arkeaan sekä millaisia fani-ilmiöitä nousee esiin.

– On kiinnostavaa nähdä, miten Hobittia on katsottu, millaisia odotuksia sitä kohtaan on ollut. Elokuvan kautta päästään tarkastelemaan myös kulttuurisia eroja vastaanotossa, ikäryhmien eroja, sukupuolten eroja, fanien eroa valtavirran katsojiin – erilaisia yleisöjä eri puolilla maailmaa suhteessa samaan kulttuurituotteeseen.

– Tässä on aikamoiset mahdollisuudet valita aineistoja, maita, kielialueita ja kysymyslomakkeesta eri kysymyksiä ja painopisteitä.

Suomi ja muu maailma

Koko kyselylomakkeen koonti, kääntäminen ja testaus tehtiin tutkijoiden vapaaehtoisvoimin. Kysely päättyi viime keväänä ja kesän aikana tilastollinen osuus käytiin läpi. Koko aineisto on ollut tutkijoiden käytössä syksystä lähtien. Suomessa ensimmäisiä, alustavia tuloksia on tarkoitus julkaista kesäkuussa Kulttuurintutkimuksen päivillä ja fantasia- ja scifiharrastajien tapahtumassa Finnconissa.

Koska kysymykset olivat aivan samat kaikille, aineisto mahdollistaa vertailevan tutkimuksen. Tutkijoilla ympäri maailman on käytössään sama aineisto ja he pääsevät myös hyödyntämään toistensa tuloksia. Hirsjärvi odottaa innostuneena vertailua esimerkiksi Latinalaiseen Amerikkaan ja Kiinaan.

-Suomessa meillä on ihan erityinen fantasiaharrastajien verkosto kun vertaa vaikka muihin Pohjoismaihin. Meillä on ollut pitkään fantasia- ja scifiharrastajien  yhteisiä tapahtumia, Finnconeja, ja organisoitua yhdistystoimintaa. Oletan, että tämä tulee jotenkin näkymään aineistossa.  Siellä näkynee myös muun muassa suomalaisen lukemisen taso.

Fantasia on monelle fanille tärkeä osa elämää ja poikkeaa siinä monesta muusta genrestä. Hirsjärvi odottaakin kiinnostuksella, miten selvästi fanit ja muu yleisö erottuvat tutkimusaineistossa toisistaan.

– Fantasia näyttää antavan faneille paljon, se tuo elämään nautintoa ja älyllistä kutkutusta. Alustavien tulosten mukaan Hobitti-trilogian epäonnistuneisuuskin oltiin valmiita antamaan anteeksi, sillä faneille oli tärkeää päästä takaisin Tolkienin luomaan maailmaan vielä hetkeksi.

Kuvat: Jasmin Syrjälä