Hae sivustolta

Aloita hakeminen kirjoittamalla hakusana. Haku ymmärtää synonyymit, välilyönnit ja eri taivutusmuodot. Ennakoiva toiminto ehdottaa hakusanoja kirjoittaessasi.
Hae sivustolta
Tiede ja taide
Ohjeet Yhteystiedot

Taidekoti Kirpilä juhlii nykytaiteella

Taidekoti Kirpilän perustamisesta tulee kesäkuussa 2017 kuluneeksi 25 vuotta. Taidekoti juhlii merkkipäiväänsä näyttävällä nykytaiteen näyttelyllä, joka levittäytyy Taidekodin pysyvän ripustuksen joukkoon sekä Hesperian puistoon. Berliinissä asuvan taiteilijan Jenna Sutelan kuratoima näyttely Kohtauksia pöydillä on avoinna 28.5.–30.8.2017.

Kohtauksia pöydillä ammentaa Taidekodissa vuosittain aina 1980-luvun alusta lähtien järjestetyistä cocktail-kutsuista, joiden ajankohta määrittyi Hesperian puiston kastanjoiden kukintasyklin mukaan. “Kastanjankukkajuhlat 2017” järjestetään yleisölle avoimina sunnuntaina 28.5. klo 12–16 ja tapahtumaa seuraa koko kesän auki oleva näyttely. Kansainvälisiä ja suomalaisia taiteilijoita, tutkijoita, kirjoittajia ja suunnittelijoita koolle kutsuva kokonaisuus pyörii sekä asunnon seurustelutilojen että Taidekodin vitriinejä koristavien venäläisten ja kiinalaisten posliiniastioiden ympärillä. Mukana on teoksia monille aisteille, syötävistä kuunneltaviin: konsertti, installaatioita ja veistoksia.

”Näyttelyn teokset ammentavat juhlaperinteestä, ja ne liittyvät ruokaan ja ruokailuun monista näkökulmista. Teokset kommentoivat aiheita tapakulttuurista aivo-suolisto-akselin yhteyksiin, ekosysteemeihin ja infrastruktuuriin”, kuvailee kuraattori Jenna Sutela.

Näyttelyssä esiintyvät taiteilijat ovat Hayley Aviva Silverman, Hertta Kiiski, PWR Studio, Raimo Saarinen, Tomoko Sauvage, Christina Stadlbauer & Ulla Taipale sekä Jenna Sutela & Elvia Wilk. Kohtauksia pöydillä -kokonaisuuden tuottajana toimii Saara Karhunen.

”Paitsi, että näyttelystä tulee itsessään todella kiinnostava, se varmasti avaa myös uudenlaisia näkökulmia Juhani Kirpilän keräämään taidekokoelmaan ja sen teoksiin”, iloitsee museonjohtaja Johanna Ruohonen.

Taidekoti Kirpilä on lääkäri Juhani Kirpilän (1931−1988) Kulttuurirahastolle lahjoittama koti, jossa on esillä hänen keräämänsä suomalaisen taiteen kokoelma, yhteensä yli 500 teosta kultakauden mestariteoksista 1980-luvulle. Taidekoti on avoinna yleisölle maksutta keskiviikkoisin klo 14−18 ja sunnuntaisin 12−16 sekä sopimuksen mukaan tilatuilla opastuksilla.

Lisätietoja:

Museonjohtaja Johanna Ruohonen, johanna.ruohonen(at)skr.fi, puh 040 5163475 ja tuottaja Saara Karhunen, saara.karhunen(at)gmail.com , puh 044 0835820.

Taidekoti Kirpilä, Pohjoinen Hesperiankatu 7.
www.taidekotikirpila.fi
 

Jotkut taas väittävät -antologia sohii kulttuurin ja journalismin sokeita pisteitä

Kulttuurijournalismin tuoreet mestarit kirjoittivat antologian ja jakavat sitä ilmaiseksi kirjastoihin ja kahviloihin.

Missä ovat kulttuurin ja journalismin sokeat pisteet? Miten kulttuurista voisi kirjoittaa paremmin? Millainen on taidetta käsittelevien juttujen yleisö ja mitä se haluaa? Näihin kysymyksiin vastaa kulttuurijournalismin mestarikurssilaisten kirjoittama antologia Jotkut taas väittävät. Tekstikokoelmaa jaetaan valikoituihin kirjastoihin ja kahviloihin. Painetun antologian kanssa samaan aikaan julkaistaan verkkoversio, jossa on lisää juttuja.

Jotkut taas väittävät sisältää tekstejä viideltätoista taiteeseen ja kulttuuriin erikoistuneelta toimittajalta, jotka osallistuivat syksyllä 2016 Suomen Kulttuurirahaston järjestämälle kulttuurijournalismin mestarikurssille. Juttujen ohuena punaisena lankana on marginaali: kulttuurin keskustan ulkopuolelle jääneet tai jättäytyneet ihmiset ja ilmiöt.

Anton Vanha-Majamaa kuvaa esseessään Johanna Tukiaista bahtinilaisen karnevaalin narrina; Sonja Saarikoski käy tekstissään dialogia koreografi Sonya Lindforsin kanssa kulttuurisesta omimisesta, valkoisuudesta ja yhteiskunnan hierarkkisista rakenteista; Iida Sofia Hirvonen listaa kolumnissaan ohjeita taiteesta kirjoittaville ja neuvoo, miten otetaan oikeaoppinen ilme näyttelyn avajaisissa.

Mestarikurssilla etsittiin tapoja tehdä syvempää ja parempaa journalismia. Journalismin tehtävän, toimittajan roolin ja minämuotoisen kirjoittamisen pohtiminen näkyy myös antologian teksteissä. Juttujen kuvitukset on tilattu Suomen parhailta valokuvaajilta ja piirtäjiltä. Antologian ja verkkosivujen ulkoasusta vastaa suunnittelutoimisto Double Happiness.

Antologian päätoimittajaksi valittiin kurssilaisten keskuudesta Noora Vaarala.

“Haluamme, että antologia on mahdollisimman monen kulttuurin ystävän ja vihollisen luettavissa, joten jaamme sitä kirjastoihin ja kahviloihin kautta maan. Antologian tiimoilta järjestetään myös tapahtumia lukuisissa kirjastoissa”, Vaarala sanoo.

Kulttuurijournalismin mestarikurssille haki 209 toimittajaa. Osallistujat valittiin hakemusten, työnäytteiden ja haastattelujen perusteella. Viisi kuukautta kestäneellä kurssilla osallistujat tapasivat yli 300 taiteilijaa, journalistia sekä taide- ja kulttuurialojen asiantuntijaa. Kurssin rehtorina toimi Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksen entinen esimies, toimittaja Jaakko Lyytinen.

Jotkut taas väittävät -antologian verkkoversio avautuu luettavaksi 1. helmikuuta. Painetut antologiat saapuvat kirjastoihin helmikuun aikana.

www.jotkuttaasväittävät.fi

www.facebook.com/jotkuttaasvaittavat
www.instagram.com/jotkuttaasvaittavat
Twitter: #jotkuttaasväittävät #jtv

Lisätiedot ja haastattelupyynnöt
päätoimittaja Noora Vaarala: 040 559 8180, noora.vaarala(a)gmail.com

Poromerkit ja perimätieto kerätään tietokirjaan

– Lähdin kymmenvuotiaana paimeneen ja aloin myös merkitä poroja. Nyt olen hoitanut poroja 30 vuotta ja elämäni aikana olen ollut vain pari viikkoa muissa töissä, kertoo Hannu Magga, joka tutkii porojen merkinnässä käytettäviä sukumerkkejä ja tallentaa suullista poronhoitoperinnettä.

– Sain sukuperintönä kiinnostuksen poromerkkeihin. Ympärilläni on aina ollut paljon vanhuksia, joilta olen kuullut kertomuksia poronhoidosta, sellaista perimätietoa mitä ei kirjoista löydy.

Magga aloitti työnsä tutkimalla oman sukunsa käyttämien poromerkkien periytymistä. Siitä tutkimus laajentui ja nyt tutkittuna on 96 sukua.

Osan sukulaisuudesta kertovista samankaltaisuuksista näkee yhdellä silmäyksellä.

Perinteiset poronomistajien käyttämät tunnisteet, joilla porot merkitään, kertovat Maggan mukaan selvästi omistajien sukulaissuhteista.

Osan sukulaisuudesta kertovista samankaltaisuuksista näkee yhdellä silmäyksellä. Kullakin suvulla on oma merkkilinjansa, ja lasten käyttämät merkit ovat muunnelmia vanhempien sukulaisten merkeistä.

– Ei tarvitse katsoa kirkonkirjoista, kuka on kenellekin sukua, vaan sen näkee aivan selvästi merkeistä. Merkeistä löytyy sukuyhteyksiä Etelä-Ruotsia myöten, Magga selittää. Hän on jäljittänyt sukumerkkien periytymismekanismia useamman sukupolven taakse.

Kuva Hannu Maggan omista kokoelmista. Kuvassa Maggan isovanhemmat Oula Henriksen Magga sekä Saara Isakdatter Näkkälä Kalkujärvessä 1930-luvulla.

Kuvassa Maggan isovanhemmat Oula Henriksen Magga sekä Saara Isakdatter Näkkälä Kalkujärvessä 1930-luvulla.

Tekeillä tietokirja

Maggan tarkoituksena on koota keräämistään tiedoista tietokirja. Siihen kuuluisi myös kartta, josta näkee missä mikäkin suku elää. Tutkittavaa riittää, sillä Norjan puolelta Magga ei vielä ole kerännyt tietoa.

– Työ tuntuu laajenevan joka päivä. Viimeksi viikko sitten löysin uuden sukuyhteyden.

– Lisäksi kirjaan tulee kertomuksia elämästä saamelaisalueella, omasta suvustani ja tuttaviltani sekä omia kokemuksiani.

Tärkeää on myös tieto porosta ja sen hoitamisesta, esimerkiksi siitä, miten poro reagoi erilaisiin säätiloihin.

– Vanhoilta ihmisiltä löytyy porosta paljon sellasta tietoa, mitä nykyään ei tunneta. Näiden tietojen tallentamiseen on nyt viimeiset hetket käsillä.

Kuvat Hannu Maggan omista kokoelmista. Viimeisessä kuvassa Maggan isovanhemmat Oula Henriksen Magga sekä Saara Isakdatter Näkkälä  Kalkujärvessä 1930-luvulla.

6.2. vietetään saamelaisten kansallispäivä. Helmikuun 6. päivänä 1917 pidettiin Norjan Trondheimissa ensimmäinen saamelaiskokous.

Teksti: Jenni Heikkinen
Kuvat Hannu Maggan omista kokoelmista.

Taidetestaajat mukana Educa-messuilla

Taidetestaajat on mukana Suomen suurimmassa opetus- ja kasvatusalan tapahtumassa Educa-messuilla 27.-28. tammikuuta Messukeskuksessa Helsingissä.

Taidetestaajat vie kolmen vuoden aikana kaikki Suomen kahdeksasluokkalaiset – lähes 200 000 nuorta – kokemaan ja arvioimaan taidetta. Hanke on Suomen Kulttuurirahaston historian suurin ja se toteutetaan yhteistyössä Svenska kulturfondenin ja Suomen lastenkulttuurikeskusten liiton kanssa. Ensimmäiset Taidetestaajat lähtevät liikkeelle syksyllä 2017.

Taidetestaajien osastolla 6k78 messuvieraat pääsevät testaamaan ensimmäisten joukossa nuorille suunnattua arviointityökalua.
Perjantaina 27.1. Taidetestaajista kerrotaan myös Educa-messujen Opettajien olohuoneessa klo 11 alkaen. Tarjolla on makupaloja Taidetestaajien kulttuuritarjonnasta seuraavan aikataulun mukaisesti:

11.00 Teatteri Taimine: lyhennelmä näytelmästä “Piece of Cake”
11.20 Haastattelussa Antti Arjava, yliasiamies, Suomen Kulttuurirahasto

12.00 Teatteri Taimine: lyhennelmä näytelmästä “Piece of Cake”
12.20 Haastattelussa Iina Berden, neuvotteleva virkamies, Opetus- ja kulttuuriministeriö

13.00 Compañía Kaari & Roni Martin: otteita teoksesta ”Kill Carmen”
13.30 Keskustelussa Saara Vesikansa, toiminnanjohtaja ja Anu-Maarit Moilanen, vastaava koordinaattori, Suomen lastenkulttuurikeskusten liitto

14.00 Compañía Kaari & Roni Martin: otteita teoksesta ”Kill Carmen”
14.30 Haastattelussa Kaari Martin, taiteellinen johtaja ja koreografi sekä Siiri Oinonen, aluekoordinaattori, Suomen lastenkulttuurikeskusten liitto

15.00 Suomen Kansallisooppera: Otteita oopperoista “Sevillan parturi” ja “Taikahuilu”
15.30 Haastattelussa Lauri Pokkinen, Yleisö- ja yhteiskuntavastuupäällikkö, Suomen Kansallisooppera ja –baletti

16.00 Suomen Kansallisooppera: Otteita oopperoista “Sevillan parturi” ja “Taikahuilu”
                           
Lisätiedot:

http://educa.messukeskus.com/
www.taidetestaajat.fi
 

Kamarimusiikki ja hyvinvointi kohtaavat Tampereella

Uusi ja uudenlainen festivaali Tampere Chamber Music tuo kamarimusiikin lumon Tampereelle 19.–22. tammikuuta 2017. Vaikuttavien konserttien lisäksi suurelle yleisölle on tarjolla luentoja ja muusikoille mestarikursseja ja klinikkatyöskentelyä.

– Festivaalin lähtökohtina ovat olleet omat kokemukseni muusikkona, kiinnostukseni hyvinvointiin sekä yleensä musiikin valtava voima ja vaikutus ihmiseen, sanoo festivaalin taiteellinen johtaja, pianotaiteilija Heini Kärkkäinen.

Kun taide täyttää elämän, myös sen mukanaan tuomat ilot ja surut vaikuttavat erityisen voimallisesti.

Musiikki hoitaa, mutta sen tekemiseen ja esittämiseen liittyy asioita, jotka voivat jopa tuottaa vahinkoa. Ja kun taide täyttää elämän, myös sen mukanaan tuomat ilot ja surut vaikuttavat erityisen voimallisesti. Muusikon ammatti on sekä fyysisesti että psyykkisesti kuluttava ja paljon vaativa.

– Muusikon pitää omaksua teoksia, tulla muiden kanssa toimeen yhteissoitollisesti, kestää ahdistavat esiintymis- ja onnistumispaineet. Menestystä taas seuraa lähes vääjäämättä arvokeskustelu oman itsen kanssa: miten välttää narsismi ja säilyttää terve suhtautuminen tekemiseen. Toisaalta muusikon pitää sietää yksin puurtamista. Työttömyydenkään aikana ei saa menettää uskoa siihen, että taiteella ja omalla tekemisellä on merkitys.

Kärkkäinen vastustaa suoritus- ja kilpailukeskeistä kulttuuria ja haluaa vahvistaa aidompaa arvomaailmaa.

– Kvaliteetti on muusikolle tärkeä asia, mutta tämä aika korostaa virheetöntä suorituskulttuuria. Julkisuutta ja menestymistä tavoitellaan. Taiteen arvo on jotain ihan muuta. Se on jakamista ja kokemista soittajien ja yleisön kesken. Se on jotain hienompaa, puhtaampaa ja intiimimpää kuin mitä suurten areenojen tähtikultti voi tarjota.

Tavoitteena löytää uutta yleisöä

Kaikki konserttien teokset, niiden säveltäjät ja esittäjät ovat Kärkkäiselle itselleen läheisiä.

– Festivaalin esiintyjät ovat pitkäaikaisia kollegoitani ja ystäviäni – maailman huippuja, mutta silti megajulkisuuden yläpuolella olevia vaatimattomia taiteilijoita. Mukana ovat muiden muassa sellisti Robert Cohen, viulisti Priya Mitchell sekä jazz-muusikko ja saksofonisti Jukka Perko. Kuuden konsertin sarjasta muodostuu kokonaisuus, joka ilmentää musiikin erilaisia ulottuvuuksia ja joka varmasti jättää jälkensä kuulijaan. Konserttien teemat ovat liike, voima, sointi, yhdessä, lämpö ja rauha, ja niihin sopivat teokset olen valinnut pitkälti vaistonvaraisesti. Kaikki teokset ja säveltäjät ovat olleet minulle itselleni tärkeitä.

Festivaalin tavoitteena on myös voittaa kamarimusiikille uutta yleisöä.

Festivaalin tavoitteena on myös voittaa kamarimusiikille uutta yleisöä. Kuva: Maarit Kytöharju

– Voin luvata, että musiikista ei tarvitse tietää mitään tullakseen konsertteihin. Kuultavat Ravelin, Franckin, Beethovenin, Debussyn ja muiden säveltäjien teokset ovat hienointa kamarimusiikkia, jota on kirjoitettu. Tampereella on myös harvinainen tilaisuus kuulla Brahmsin kaikki kolme pianokvartettoa samassa konsertissa ja saada näin kuva hänen musiikkinsa eri puolista.

Me muusikot olemme aina tienneet, että musiikki parantaa ja voimistaa, ja nyt myös tieteellinen tutkimus paljastaa koko ajan uusia asioita siitä, miten musiikki meitä parantaa.

Muusikon hyvinvointiin liittyvät teemat koskettavat myös luentojen muuta yleisöä.

– Naistentautien erikoislääkäri Leena Larva käsittelee lantion asennon merkitystä selkäkivuissa, jazz-vaikutteinen Avara Group luovaa arkielämää ja lastenpsykiatri Jari Sinkkonen pohtii yhdessä Robert Cohenin kanssa muun muassa esiintymisjännitystä ja ego-kulttuuria. Me muusikot olemme aina tienneet, että musiikki parantaa ja voimistaa, ja nyt myös tieteellinen tutkimus paljastaa koko ajan uusia asioita siitä, miten musiikki meitä parantaa. Niistä kertoo neurologi Seppo Soinilan luento.

Muusikon ja festivaalijärjestäjän kiireen keskelläkin Kärkkäinen pyrkii keskittymään käsillä olevaan hetkeen.

– Vaikka maailmassa on paljon huolta ja epävakautta, voisimme yrittää keskittyä tähän hetkeen ja niihin suuriin onnellisiin asioihin, joita voimme kokea aisteillamme – esimerkiksi kuuntelemalla musiikkia. Uskon, että siitä syntyy vakautta ja hyvinvointia.”

Teksti: Kati Vastamäki
Kuvat: Maarit Kytöharju

Taidekoti Kirpilä suuntaa vinon katseen kokoelmaansa

Taidekoti Kirpilä aloittaa queer-opastusten tarjoamisen keväällä 2017. Queer-opastuksilla Kirpilän taidekokoelman teoksia tarkastellaan uusista, heteronormatiivisia perinteitä rikkovista näkökulmista. Sateenkaaren väriseen luentaan opastuksilla johdattelee Taidekoti Kirpilän opas, FM Karoliina Arola.

”Taidekoti Kirpilän teoksista aukeaa monia tulkintamahdollisuuksia, joiden avulla voi löytää epänormatiivisia ja monipuolisia identiteettipositioita ja -pohdintoja. Kokoelma on moniääninen ja rikas erilaisten minuuksien ja niiden representaatioiden suhteen”, kuvailee taidehistorian dosentti Juha-Heikki Tihinen, joka on kouluttanut Taidekodin henkilökuntaa queer-teemoihin. Tihinen on yksi keskeisistä queer-tutkimuksen edistäjistä Suomessa ja aiemmin opastanut museoyleisöjä suuntaamaan katsetta vinolla tavalla tuttuihin teoksiin esimerkiksi Kansallisgallerian kokoelmissa.

Taidekoti osallistuu uusilla opastuksilla Suomi 100 – Sateenkaaren väreissä -hankkeeseen, jota koordinoivat Seta ry ja Kulttuuria kaikille -palvelu. Hankkeen tarkoituksena on tehdä näkyväksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen historiaa osana itsenäisen Suomen historiaa.

Reumalääkäri Juhani Kirpilän (1931–1988) ja hänen elämänkumppaninsa Karl Rosenqvistin koti osoitteessa Pohjoinen Hesperiankatu 7 avattiin Taidekoti Kirpilänä yleisölle kesäkuussa 1992. Juhani Kirpilä oli lahjoittanut testamentillaan kotinsa ja yli viidensadan teoksen taidekokoelmansa Suomen Kulttuurirahastolle. Kirpilän kokoelmaa esitellään yleisölle Taidekodin aukioloaikoina keskiviikkoisin klo 14–18 ja sunnuntaisin klo 12–16 sekä sopimuksen mukaan tilatuilla opastuksilla.

Sateenkaaren väreissä -hankkeeseen osallistuminen on osa Taidekoti Kirpilä 25-vuotisjuhlavuoden ohjelmaa, ja queer-opastusten lisäksi Taidekodin juhlavuoden tarjontaa ovat taidehistorialliset yleisöluennot, konsertit, koko perheen Lastensunnuntait sekä nykytaiteen ”Kastanjankukkajuhlat”-juhlanäyttely.

Maksuttomia queer-opastuksia järjestetään sunnuntaisin 19.2., 19.3. ja 2.4. Opastukset alkavat klo 14.30 ja kestävät noin tunnin. Lisäksi teemaopastuksia voi maksusta tilata ryhmille muina ajankohtina.

Lämpimästi tervetuloa Taidekoti Kirpilän juhlavuoteen sekä queer-opastuksille!

Lisätietoja amanuenssi Pia Hyttinen ja museonjohtaja Johanna Ruohonen, sähköposti: etunimi.sukunimi@skr.fi.
 

www.taidekotikirpila.fi

Apurahaneuvontaa Pirkanmaan rahaston toimistolla 19.1.

Pirkanmaan rahaston toimistolla Ylöjärvellä ovet ovat avoinna torstaina 19.1. kello 13–17. Toimisto sijaitsee osoitteessa Mastontie 6, 2. krs. Sisäänkäynti rakennuksen päädystä.

Tervetuloa kysymään apurahoista ja niiden hakemisesta.

Tilaisuuteen ei tarvitse ilmoittautua.

Etelä-Karjalan rahaston apurahainfo 30.1.

Etelä-Karjalan rahasto järjestää apurahainfo maanantaina 30.1.2017 klo 13.00-15.00 Lappeenrannan kaupungintalon valtuustosalissa (Villimiehenkatu 1).

Infossa on tarjolla ajankohtaista hakutietoa, vinkkejä ja neuvontaa Etelä-Karjalan Kulttuurirahaston apurahojen hakemista suunnitteleville. Tilaisuudessa on mahdollisuus myös esittää hakemuksen tekemistä ja rahoitusta koskevia kysymyksiä. Vapaa pääsy, kahvitarjoilu klo 12.30 alkaen.

Tervetuloa!

Lisätietoa Etelä-Karjalan rahastosta ja sen myöntämistä apurahoista

Liikkumaan kannustava kaupunki

Jos kaupunki on rakennettu oikealla tavalla, se kannustaa ihmisiä liikkumaan arjessaan ja tästä hyötyvät niin ihmisten oma terveys, ympäristö kuin koko kaupunki. Tästä oletuksesta lähtee Mikko Kärmeniemen tutkimus, jossa hän selvittää ympäristön vaikutusta pohjoissuomalaisten fyysiseen aktiivisuuteen.

Kärmeniemi tutkii, miten yhdyskuntasuunnittelulla voidaan vaikuttaa ihmisten päivittäisiin liikkumisvalintoihin. Pääosin huomio on siinä, kannustaako ympäristö hypäämään auton rattiin, pyörän satulaan, vai voiko arjen askareet hoitaa kävellen.

– Tutkimuksista alkaa olla jo melko vankkoja todisteita siitä, että kävelyn ja pyöräilyn ehdoilla toteutetut yhdyskuntarakenteet olisivat sekä terveyden että ympäristön ja myös ylipäätään kaupunkien elinvoimaisuuden kannalta tärkeitä.

Olemme syntyneet liikkumaan, emme liikuteltaviksi.

Liikuntatutkijat ovat Kärmeniemen mukaan yhä enemmän siirtyneet painottamaan arjen liikunnan merkitystä liikuntaharrastusten sijaan.

– Olemme syntyneet liikkumaan, emme liikuteltaviksi, Kärmeniemi kiteyttää.

Fyysiseen aktiivisuuteen kannustava elinymäristö koostuu Kärmeniemen mukaan useista tekjöistä. Yksi on riittävä tiiviys: väestötiheys takaa, että syntyy lähipalveluita, joita ihmiset pystyvät hyödyntämään. Toinen tekijä on katuverkosto ja infrasturktuuri, jossa on panostettu pyöräily- ja kävelymahdollisuuksiin, jotta eri määränpäiden välillä liikkuminen on helppoa. Kolmantena Kärmeniemi nostaa esiin maankäytön monipuolisuuden.

–  Jotta päivittäiset askareet voi hoitaa kävellen, pyöräillen tai julkisten kulkuvälineiden avulla, asuntojen, työpaikkojen ja palveluiden on sijaittava iloisessa sekamelskassa keskenään, ei niin että tietty alue on varattu vain asutukselle tai esimerkiksi kaupalle.

Suomella omat erityispiirteensä

Maailmalla ympäristön ja fyysisen aktiivisuuden yhteyttä on tutkittu jo paljon, mutta Suomessa vähemmän. Suomeen kuitenkin liittyy erityispiirteitä, kuten myöhäinen kaupungistuminen, jonka vuoksi kaupungit on rakennettu pitkälti yksityisautoilun ehdoilla.

Autollakin pitää päästä liikkumaan kaupungissa, mutta se ei saisi olla ensisijainen vaihtoehto.

– Eheyttävästä suunnittelusta on puhuttu paljon, mutta mielestäni kaupunkeja suunnitellaan edelleen pitkälti niin että marketit rakennetaan pelloille ja uudet asuinalueet kaupungin reunoille aika väljästi, ja työpaikat pelkästään niille varatuille paikoille.

Omassa tutkimuksessaan Kärmeniemi käyttää hyväkseen pohjoissuomalaisista kerättyä syntymäkohorttidataa. Hän pyrkii löytämään siitä seikkoja, jotka aiempien tutkimusten perusteella tukevat fyysistä aktiivisuutta.

Pitkittäisaineistot tarjoaa mahdollisuuden seurata, vaikuttaako ympäristö oikeasti liikkumiseen vai onko se seurausta jostain muusta.

Kärmeniemi toivoo, että tutkimuksen tulokset vaikuttaisivat siihen, miten kaupunkeja suunnitellaan. Konkreettisesti se tarkoittaisi esimerkiksi suurempia investointeja kävelyyn, pyöräilyyn ja julkiseen liikenteeseen. Tällaiset suunnitelmat herättävät usein vahvoja tunteita.

– Vastakkainasettelua syntyy helposti, eikä se ole hyväksi. Autollakin pitää päästä liikkumaan, mutta se ei saisi olla ensisijainen vaihtoehto.

Teksti: Jenni Heikkinen
Kuva: Mikko Niiles/STT Lehtikuva