Hae sivustolta

Aloita hakeminen kirjoittamalla hakusana. Haku ymmärtää synonyymit, välilyönnit ja eri taivutusmuodot. Ennakoiva toiminto ehdottaa hakusanoja kirjoittaessasi.
Hae sivustolta
Tiede ja taide
Ohjeet Yhteystiedot

Nuoret kulttuurikriitikoina – kranttu, nautiskelija vai taideahmatti?

Pian koko Suomi saa tietää, mitä mieltä nuoret ovat taiteesta. Kulttuurin suurhankkeessa, Taidetestaajissa, kahdeksasluokkalaisille annetaan mahdollisuus toimia kulttuurikriitikkoina, ja ensimmäiset nuorten antamat arviot on nyt julkaistu kaikkien nähtäväksi.

Taidetestaajien verkkosivustolla on jo tuhansia arvioita, ja uusia lisätään aina luokkien tekemien taidevierailujen jälkeen. Osoitteessa www.taidetestaajat.fi kuka tahansa voi seurata, mitä nuoret ovat kokeneet ja mitä he ajattelevat. Hanke tuo nuorten äänen kuuluviin, ja aikuiset pääsevät kurkistamaan nuorten maailmaan.

Hankkeen rahoittavat Suomen Kulttuurirahasto ja Svenska kulturfonden.

– Toivomme, että koko Suomi seuraa nuorten kriitikoiden palautetta ja että aikuisetkin innostuvat aiheesta. Oman alueen nuorten palaute näkyy yhdellä vilkaisulla ja vapaiden kommenttien kautta siihen voi syventyä tarkemmin, sanoo Kulttuurirahaston yliasiamies Antti Arjava.

Oman kaupungin teatterin, orkesterin tai museon saamia tähtiä voi verrata muihin.

Syventää taidesuhdetta

Taidetestaajia koordinoi Suomen lastenkulttuurikeskusten liitto, jonka koko Suomen kattava jäsenkeskusten verkosto hoitaa taidematkojen järjestelyt.

– Keskuksilla on pitkä kokemus yhteistyöstä koulujen ja kulttuuriorganisaatioiden kanssa. Kulttuurin saavutettavuus sekä laadukas tarjonta lapsille ja nuorille ovat liiton painopisteitä, kertoo Suomen lastenkulttuurikeskusten liiton puheenjohtaja Päivi Setälä.

– Taidetestaajat johdattaa nuoret syventämään suhdettaan taiteeseen. Nuoret ovat yhtä tärkeä yleisö kuin aikuiset.

Tänä lukuvuonna kaikkiaan noin 58 000 taidetestaajaa tutkii suomalaisen kulttuurin kentän laidasta laitaan. Kaikille kahdeksasluokkalaisille ja heidän opettajilleen tarjotaan ilmaiseksi pääsyliput ja matkat kahdelle taidevierailulle. Nuorten testattavaksi on valittu muun muassa taidenäyttelyitä, konsertteja, teatteri- ja tanssiesityksiä sekä oopperaa.

– Taidetestaajat saattaa avata nuorille uuden maailman, jossa he voivat kokea merkittäviä elämyksiä. Taide tuodaan siten lähemmäksi nuorten omaa elämää, pohtii nuorisotutkija Katariina Löfblom.

– Nuoret eivät yleensä koe taiteeksi asioita, jotka ovat heidän lähipiirissään, eivätkä he koe olevansa taiteen harrastajia.

Taidekritiikki kännykällä

Taidetestaajia varten on luotu selainpohjainen sovellus, jolla he arvioivat taidekokemuksensa. Sovellusta käytetään älylaitteilla, kuten kännyköillä. Aluksi nuoret vastaavat kysymyksiin, joilla selvitetään heidän suhdettaan taiteeseen. Vastausten perusteella kukin saa leikkimielisen kriitikkoprofiilin: yksi voi olla kranttu, toinen nautiskelija ja kolmas ahmatti.

Jokaisen taidevierailun jälkeen nuoret raportoivat sovelluksen kautta muun muassa, millaisia tunteita taidekokemus herätti ja lähtisivätkö he taidevierailulle uudelleen. Kriitikkona nuori oppii analysoimaan ja kiteyttämään ajatuksiaan. Mielipiteen kertominen myös vahvistaa itsetuntoa, huomauttaa Päivi Setälä.

Selainarvioinnin lisäksi monien vierailujen yhteydessä on mahdollisuus päästä keskustelemaan taiteilijoiden kanssa.

– Erilaisilla osallistamisen tavoilla tuemme nuorten uskallusta kokea taide-elämyksiä ja vaikuttua kokemastaan, Päivi Setälä kertoo.

– Nuorten antamat merkitykset pääsevät esille, kun he saavat itse kertoa niistä. Lisäksi osallistujat ovat varmasti kiinnostuneita lukemaan muiden nuorten arvioita, Löfblom toteaa.

– On tärkeää, että nuoria taidevierailulla johdattava henkilö, kuten museon opas, on vuorovaikutuksessa nuorten kanssa, eikä vain jaa tietoa ja lukkoonlyötyjä merkityksiä. Ei pidä ajatella, että taiteesta on vain yksi oikea tulkinta.

 

Mikä Taidetestaajat?

  • Kolme lukuvuotta (2017–2020) kestävä kulttuurin suurhanke, joka vie taiteen äärelle kaikkiaan noin 180 000 nuorta.
     
  • Mukana ovat koko Suomen koulut Hangosta Utsjoelle.
     
  • Kaikki nuoret tekevät yhden taidevierailun omassa maakunnassaan ja yhden valtakunnalliseen kohteeseen, joista useimmat sijaitsevat Helsingissä.
     
  • Hankkeen kokonaisbudjetti on 20 miljoonaa euroa.
     
  • Vierailukohteet tarjoavat kouluille mahdollisuutta ennakko- ja jälkityöskentelyyn (esimerkiksi keskustelua taiteilijan kanssa), mikä syventää taidekokemusta.
     
  • Tavoitteena on tarjota nuorille ikimuistoisia taide-elämyksiä ja kannustaa luomaan läheinen suhde taiteeseen.

Taide toiseen -apurahat jaettu

Suomen Kulttuurirahasto on myöntänyt vuoden 2017 Taide²-apurahat. Apurahoja myönnettiin yhteensä 760 000 euroa kuudelle hankkeelle, joiden toteuttajat ovat Women in Film & Television Finland ry, Suomen Kuvanveistäjäliitto, Teatterin tiedotuskeskus TINFO, Taiteilijayhdistys Hiljaisuus, Universum sekä Esitystaiteen keskus.

Suomen Kulttuurirahaston Taide²-apurahat olivat haettavana maalis-huhtikuussa 2017 toista kertaa. Apuraha suunnattiin taiteen alan rekisteröidyille yhteisöille, säätiöille ja julkisille taidelaitoksille, joita kannustettiin yhteistyöhön keskenään tai vapaiden toimijoiden kanssa.

Taide²-apurahahakemuksia jätettiin hakuaikana 110, joista 10 valittiin toiselle kierrokselle.

– Haun ensimmäisellä kierroksella myönnettiin pienempiä apurahoja erityisesti hankkeen ulkopuolisen sparraajan palkkaamiseksi. Sparraajan käyttö kehittikin monessa tapauksessa hankesuunnitelmia huomattavasti, kertoo Kulttuurirahaston erityisasiantuntija Johanna Ruohonen.

Hakemusten jatkokehittelyn jälkeen apuraha myönnettiin kuudelle, joista suurin, 190 000 euroa, Women in Film & Television Finland ry:lle. Taide²-apuraha on tarkoitettu laajamittaisiin taiteellista tuotantoa uudistaviin hankkeisiin, jotka pyrkivät lisäämään ja monipuolistamaan taiteen laatua sekä laajentamaan taiteen yleisöpohjaa. Apurahalla halutaan mahdollistaa taiteellisen tuotannon pidempiaikainen suunnittelu- ja valmistelutyö sekä laajamittainen toteutus.

– Rahoitettavien hankkeiden joukossa on useita kunnianhimoisia kehityshankkeita, joiden tavoitteena ovat rakenteelliset muutokset omassa toiminnassa ja omissa toimintaympäristöissä, Ruohonen kuvaa.

Taide toiseen -apuraha kuudelle

Women in Film & Television Finland ry: NÄKYVÄKSI

Women in Film & Television Finland ry:n NÄKYVÄKSI-hankkeessa tuetaan naiskäsikirjoittajia, jotka valmistelevat ensimmäistä pitkää näytelmä- tai dokumenttielokuvaansa tai televisiosarjaansa. Hankkeesta vastaavat kokeneet elokuva-alan ammattilaiset käsikirjoittaja Raija Talvio ja luova tuottaja Jenni Koski.

Puolitoistavuotisessa hankkeessa valitaan neljä käsikirjoittajaa syksyllä 2018 alkavaan puoli vuotta kestävään käsikirjoitushankehautomoon. Itsenäisen työskentelyn ja kirjoittamisen ohella metodiin kuuluu ohjattuja työpajoja, täydennyskoulutusta, henkilökohtaista sparrausta sekä etämentorointia.

– Mukaan valitut tekijät työstävät omia käsikirjoituksiaan ja antavat aktiivisesti palautetta myös toisilleen. Heidän tuekseen palkataan ulkopuolisia asiantuntijoita kotimaasta ja ulkomailta. Lopputuloksena syntyy valmiita käsikirjoituksia, jotka toivottavasti kiinnostavat myös rahoittajia ja elokuvanlevittäjiä, Raija Talvio kertoo.

– Elokuva-alan tasa-arvokysymykset ovat herättäneet paljon keskustelua viime vuosina Suomessa, ja aiheesta on saatu myös tuoretta tutkimustietoa. NÄKYVÄKSI-hankehautomo on konkreettinen askel puheista tekoihin tilanteessa, jossa elokuvan perinteiset rahoittajatahot ovat olleet hitaita reagoimaan tasa-arvoisemman tuotantokulttuurin luomiseksi Suomessa. Tekijälähtöinen toimintamallimme soveltaa uusia tasa-arvon lähtökohtiin perustuvia työskentelytapoja niin päätöksenteossa, käsikirjoittamisessa kuin hankkeiden kehittelyssä, kertoo Jenni Koski.

Hankkeen lopussa tuloksia esitellään avoimessa seminaarissa. Metodista tehdään toiminta- ja tuotantomalli, jota voidaan vapaasti käyttää luovien alojen ammattilaisina toimivien naisten taiteilijuuden ja tekijyyden tukemiseksi kotimaassa ja ulkomailla.

Suomen Kuvanveistäjäliitto: Julkisen taiteen liikkuva laboratorio

Kuvanveistäjäliiton hankkeessa elävöitetään Helsingin katukuvaa nykytaiteella. Kesällä 2019 toteuttavaan näyttelyyn valitaan kymmenen suurta liikuteltavaa teosta, joiden toteuttajina ovat kuvanveistäjät yhteistyössä esimerkiksi performanssitaiteilijoiden, arkkitehtien, valosuunnittelijoiden, tanssijoiden tai muiden luovien alojen osaajien kanssa.

Teoksilla tarjotaan kaupunkilaisille mahdollisuus kohdata taidetta osana katuelämää ja arkea. Tämän toivotaan herättävän ihmisiä katsomaan ympäristöään uudella tavalla sekä synnyttämään keskustelua julkisen taiteen mahdollisuuksista kaupunkiympäristössä. Samalla laajennetaan ihmisten käsitystä nykykuvanveiston mahdollisuuksista sekä ylitetään taiteenvälisiä raja-aitoja. Suurelta yleisöltä tullaan  myös keräämään tietoa julkisen taiteen kokemisesta, merkityksestä ja mahdollisuuksista.

Tapahtuma on pitkään aikaan suurin tilallisen julkisen taiteen näyttelyprojekti Helsingissä. Se pyrkii nostamaan myös Helsingin profiilia kuvataidekaupunkina. Helsingin taidemuseo HAM toimii hankkeen yhteistyökumppanina.

– On tärkeää, että kuvanveistotaide sen moninaisissa muodoissaan koetaan merkittävänä ja uudistavana osana elävää kulttuuria ja yhteiskuntaa, toteaa Kuvanveistäjäliiton puheenjohtaja Anssi Pulkkinen.

Teoksia voidaan sijoittaa kaupungin ydinkeskustasta lähiöihin, vilkkaista kohteista rauhallisempiin. Teoksia siirretään näyttelyn aikana useamman kerran, minkä vuoksi jo suunnitteluvaiheessa otetaan huomioon teosten helppo siirreltävyys, kestävyys ja turvallisuus.

Teatterin tiedotuskeskus (TINFO)

Teatterin tiedotuskeskuksen (TINFO) hankkeessa teatterialan ammattilaiset verkostoituvat kansainvälisesti. Kansainvälisten yhteistuotantojen ja esitysvierailuiden määrä kasvaa ja taiteilijoiden ja tuottajien ammatillinen osaaminen vahvistuu. Yleisöpohjien kasvattamisen lisäksi hanke uudistaa tuotantoajattelua, kokoaa sosiaalista pääomaa ja luo uusia kansainvälistymisen malleja.

Hankkeen päätoimintamuotoja ovat räätälöity mentorointi ja kansainvälistymisohjelma teatterin ja esitystaiteen ryhmille, työpareille ja opintojensa loppuvaiheessa oleville taideopiskelijoille. Hankkeen yhteistyökumppanit ovat eurooppalaisia alan asiantuntijoita, jotka pyörittävät vierailunäyttämö-, festivaali- ja residenssitoimintaa. Myös taiteellisesti korkeatasoiset suuret ranskalaiset ja saksalaiset näyttämöt ja esitystoiminnan agentuurit kiinnostavat. 

Mentorointiohjelmaan valitaan noin viisi suomalaista esittävien taiteiden ryhmää, jotka saavat kukin mentorikseen ulkomaisen, kokeneen esittävien taiteiden ammattilaisen. Mentori voi olla erikoistunut esimerkiksi yhteistuotantoihin, suurten näyttämöiden erityispiirteisiin tai esityskonseptien tuotteistamiseen.

Tavoitteena on saattaa suomalaiset ryhmät osaksi kansainvälisten residenssien ja festivaalien verkostoa, joissa mentorointi pääosin tapahtuu.

– Yhteistuotantojen ja lisääntyvien esitysvierailuiden ansiosta esitysten elinkaaret pidentyvät. Ulkomainen, kokenut mentorituki lisää myös taiteellista laatua, Teatterin tiedotuskeskuksen johtaja Hanna Helavuori toteaa.

Esitystaiteen keskus ry: Sata ja yksi salaisuutta

Eri taiteiden rajapinnoilla liikkuva esitystaide ottaa usein kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin ja yksilön asemaan yhteisössä. Sillä on kyky ottaa käyttöönsä  uusia nuoriso- ja nykytaiteen ilmiöitä eivätkä uudet digitaaliset sovellukset ole sille vieraita.

Esitystaiteen keskuksen Sata ja yksi salaisuutta -hankkeessa lähestytään erityisesti pienten paikkakuntien nuoria, joille kulttuurin uusia muotoja on tarjolla vähemmän. Esitystaiteen ammattilaiset järjestävät yläkouluikäisille ja sitä vanhemmille nuorille työpajoja esitystaiteen perusteista ja mahdollisuuksista. Työpajan jälkeen nuoret aloittavat itsenäisen työskentelyn esitykseksi, joka toteutetaan heidän omalla paikkakunnallaan. Esitys voi olla esimerkiksi flashmob- tyyppinen kannanotto, yhteisöllinen tapahtuma, esitysmuotoinen performanssi tai sosiaalisessa mediassa esittävä video. Nuoret saavat työskentelyynsä etätukea ja kannustusta ohjaajiltaan. Käytännön kysymyksissä heitä auttaa myös hankkeeseen sitoutettu paikallinen nuoriso-ohjaaja.

Hankkeessa käytettävät esitystaiteen  metodit tarjoavat paitsi mahdollisuuksia sosiaaliseen vuorovaikutukseen, myös keinoja tutkia mm. ruumiillista vuorovaikutusta ja minuuden suhdetta yhteiskuntaan. Toteutuspaikkakuntien yleisöjä hanke haastaa ottamaan vastaan uudenlaisia taiteen muotoja ja sisältöjä, ja tekee nuorten maailmankuvaa tutuksi niiden kautta.

Hankkeessa syntyneitä esityksiä tuodaan mahdollisesti erilaisille festivaaleille ja tapahtumiin. Hankkeen pohjalta kirjoitetaan myös toimintamalli sovellettavaksi muihin taidealan hankkeisiin.

Taiteilijayhdistys Hiljaisuus: Hiljaisuuden vuodenajat

Hiljaisuuden vuodenajat -hankkeen tarkoituksena on kehittää taiteellisen työskentelyn mahdollisuuksia ja korkeatasoisten kulttuuritapahtumien tarjontaa Lapin alueella. Hankkeen pääkoordinaattorina ja tuottajana toimii kittiläläinen Taiteilijayhdistys Hiljaisuus ry, joka on järjestänyt vuodesta 2010 lähtien ulkomaistakin kiinnostusta herättänyttä Hiljaisuus-festivaalia Kaukosen kylässä Kittilässä.

Hiljaisuuden vuodenajat pyrkii tavoittamaan uusia yleisöjä suomalaiselle nykytaiteelle ja monitaiteisille tapahtumille. Hanke konkretisoituu monitaiteisten konserttien sarjaan, jossa yhdistyy modernin klassisen musiikki ja esittävät taiteet. Konserteissa hyödynnetään jo olemassa olevia teoksia säveltaiteen ja esittävien taiteiden alalta, mutta myös luodaan uutta ja ennen kokematonta taiteellista materiaalia. Konserttien sisällöstä ja suunnittelusta vastaavat Hiljaisuus-festivaalin taiteelliset johtajat. Kuvataiteilija Reidar Särestöniemen ateljee ja galleria tarjoavat konserteille mieleenpainuvan ympäristön Kittilässä.

Taiteilijayhdistys Hiljaisuus ry toteuttaa hankkeen yhteistyössä Särestöniemen museon, Kittilän kunnan ja alueen matkailualan yrittäjien kanssa. Hanke kehittää ammattitaiteilijoiden ympärivuotisia työskentelymahdollisuuksia Lapissa.

Hankkeen ensimmäinen konsertti järjestetään kesäkuussa 2018.

Uusien tuotantomallien Universum

Universum on neljän helsinkiläisen ammattiteatterin yhteenliittymä, jonka tarkoituksena on edistää teatterin monimuotoisuutta ja sisältöajattelua. Universum syntyi vuonna 1998 uudenlaisen, yhteistyöhön perustuvan tuotantoajattelun pohjalta. Universumin jäsenteattereita ovat Aurinkoteatteri, Sirius Teatern, Teater Mars ja Teatteri Venus.

Yksi Universumin toimintamuodoista on vuonna 2014 alkanut Story Sharing Universum. Sen tarkoituksena on auttaa maahanmuuttajia, turvapaikanhakijoita ja syntyjään suomalaisia kohtaamaan toisiaan tarinoiden avulla. Toiminnan ytimessä ovat olleet Story Sharing Café -kahvilatapahtumat, joita on järjestetty enimmäkseen pääkaupunkiseudulla. Toimintaan on kuulunut myös tarinatyöpajoja turvapaikanhakijoille pääkaupunkiseudun vastaanottokeskuksissa. Toimintamalli sai keväällä 2017 Vuoden teatteriteko -palkinnon, ja on nyt osa Helsingin kaupungin virallista kotoutumistoimintaa.

Taide²-apurahalla Universum perustaa kolmeksi vuodeksi Esittävän taiteen kotoutustyön keskuksen (ETKK) Itäkeskukseen. Kiinteä tila mahdollistaa säännöllisen Story Sharing Café -toiminnan, ja keskusta hyödynnetään myös matalan kynnyksen toimintaan kuten kotoutumistyön parista nouseviin yhteisöllisiin esityksiin, eri taiteen alojen työpajoihin ja esitysklubeihin.

Story Sharing Universum kutsuu myös perustamaansa kansainväliseen verkostoon kuuluvien yhteistyökumppanien esityksiä vierailemaan Helsinkiin. Lisäksi vieraillaan tutustumassa ja mahdollisuuksien mukaan esiintymässä kansainvälisillä festivaaleilla.

Universum aikoo myös kokeilla uudenlaisia tapoja tuottaa Itäkeskukseen VOS-järjestelmän ja vapaan kentän yhteistuotantoja. Universum tarjoaa Itäkeskuksen näyttämöitään laadukasta sisältöteatteria tuottavien pienten helsinkiläisten ammattiryhmien ja erityisryhmiä edustavien teatteriryhmien käyttöön oman toimintansa lomassa. Itäkeskukseen tuodaan myös vierailuesityksiä maakuntateattereiden tarjonnasta pääkaupunkiseudun yleisön nähtäville. Yhteistuottajuuteen ja ensemble-ajatteluun pohjautuvaa Autonominen vierailuyhteistyö -mallia pilotoidaan Aurinkoteatterin ja Kansallisteatterin välillä keväällä 2018.

 

Lisätiedot

Suomen Kulttuurirahasto, erityisasiantuntija Johanna Ruohonen, etunimi.sukunimi@skr.fi

Women in Film & Television Finland ry, tuottaja Jenni Koski, kassa@wift.fi

Suomen Kuvanveistäjäliitto, toiminnanjohtaja Tiina Veräjäkorva, tiina.verajankorva@sculptors.fi

Teatterin tiedotuskeskus TINFO – Theatre Info Finland, kansainvälisten asioiden päällikkö Jukka Hyde Hytti, jukka.hytti@tinfo.fi

Esitystaiteen keskus, toiminnanjohtaja Annamari Karjalainen, annamari.karjalainen@eskus.fi

Taiteilijayhdistys Hiljaisuus ry, festivaalijohtaja Joonas Martikainen, joonas@hiljaisuusfestivaali.fi

Universum ry, tiedottaja Andrea Brandt, andrea@universum.fi

 

Keski-Pohjanmaan rahastolle uusi puheenjohtaja

Suomen Kulttuurirahaston Keski-Pohjanmaan rahaston hoitokunta on järjestäytymiskokouksessaan valinnut hoitokunnan puheenjohtajaksi 1.10. alkaen johtaja, tekniikan tohtori Tanja Risikon.

Varapuheenjohtajaksi valittiin toimitusjohtaja Janne Ylinen, joka aloitti uutena hoitokunnan jäsenenä 1.10. Muita uusia hoitokunnan jäseniä ovat taiteen maisteri Päivi Aittomäki,  kauppat. tohtori Jennie Elfving, luokanopettaja Saara Howe, kouluneuvos Taina Lehtonen, toimittaja Anni Saari ja tekniikan tohtori Justin Salminen.

Määrävuosien täytyttyä pitkän ja ansiokkaan rupeaman hoitokuntatyössä päättivät puheenjohtaja Eino Laukka sekä hoitokunnan jäsenet Sirkka Haavisto, Ritva Kangas, Pekka Paajanen, Anita Salmi, Sakari Telimaa sekä Veijo Tikanmäki.

Eino Laukalle J.W. Snellman -mitali

Suomen Kulttuurirahaston hallitus on myöntänyt toimitusjohtaja Eino Laukalle J. W. Snellman -mitalin pitkästä ja ansiokkaasta työstä Kulttuurirahaston hyväksi. Hallituksen puheenjohtaja Riitta Pyykkö ojensi mitalin rahaston neuvottelupäivien yhteydessä Kokkolassa 1.9.2017.

 

Keski-Pohjanmaan rahasto on yksi Suomen Kulttuurirahaston 17 maakuntarahastosta. Se perustettiin vuonna 1959, jolloin se kuului Etelä-Pohjanmaan rahaston kanssa yhteiseen Pohjanmaan rahastoon. Vuonna 1963 Keski-Pohjanmaan rahastosta tuli oma rahastonsa. Keski-Pohjanmaan rahasto jakaa vuonna 2018 apuahoina yhteensä 426 000 euroa, jossa kasvua edellisvuodesta on 4 %. Maakuntarahaston apurahat ovat seuraavan kerran haettavana 10.1.-9.2.2018. Keskusrahaston apurahojen hakuaika puolestaan on 1.-31.10.2017.  Rahaston asiamiehenä toimii Mika Virkkala ja sihteerinä Piia Hietanen.

 

                                                         

 

 

Eino Laukka toimi Keski-Pohjanmaan rahaston hoitokunnan puheenjohtajana 2008-2017. Kuva: Henri Keski-Sikkilä.

Kulttuurirahaston keskeisiin luottamustehtäviin uusia henkilöitä

Suomen Kulttuurirahaston hallitus on valinnut säätiön uudeksi puheenjohtajaksi toimikaudelle 1.10.2017–30.9.2018 fil. kand. Jari Sokan.

Hallituksen uutena jäsenenä aloitti tieteen- ja teknologiantutkimuksen professori Petri Ylikoski Helsingin yliopistosta.

Hallituksessa jatkavat professori Pertti Haaparanta Aalto yliopiston Taloustieteen laitos Economicumista, johtaja Hanna Hiidenpalo Keskinäinen Työeläkevakuutusyhtiö Elosta, kirjailija Jari Järvelä Kotkasta, näyttelijä, teatteritaiteen tohtori Jussi Lehtonen Suomen Kansallisteatterista, professori Johanna Mappes Jyväskylän yliopistosta, professori Mikko Niemi Helsingin yliopistosta, professori Anne Birgitta Pessi Helsingin yliopistosta, professori Ari Sihvola Aalto yliopiston Sähkötekniikan korkeakoulusta,  toimitusjohtaja Aino Turtiainen-Visala Fazer Konserttitoimisto Oy:stä ja Fredrika Wetterhoff -säätiön toiminnanjohtaja Hannele Yrjö-Koskinen Hämeenlinnasta. Hallituksen jäsenen toimikausi on kolme vuotta, ja perättäisiä toimikausia voi olla enintään kolme.

Kulttuurirahaston hallintoneuvoston esimiehenä on aloittanut professori Pirjo Ståhle. Hallintoneuvostoon on valittu uusina jäseninä kustantaja Anna-Riikka Carlson, pääkirjoitustoimituksen esimies Matti Kalliokoski, lääketieteen tohtori Leena Niemistö, vararehtori Riitta Pyykkö sekä pääjohtaja Mari Walls.

Kulttuurirahaston Kannatusyhdistyksen johtokunnan puheenjohtajana jatkaa maakuntajohtaja Asko Peltola. Varapuheenjohtajaksi on valittu yhteiskuntatiet. maisteri Siru Ahopelto ja jäseniksi rehtori Liisa Holmberg, toimitusjohtaja Juha Ruotsalainen sekä toimitusjohtaja Jaakko Tapaninen.

 

Jari Sokka (vas). ja Petri Ylikoski. Kuvat: Heikki Tuuli

Ilmaiseksi teatteriin? Pohjois-Karjalan rahaston Tie teatteriin -hanke käynnistyy

Suomen Kulttuurirahaston Pohjois-Karjalan rahasto käynnistää Tie teatteriin -hankkeen, jonka tavoitteena on tasoittaa teatterin parista eksyneiden pohjoiskarjalaisten tietä takaisin teatteriin. Hankkeen aikana Pohjois-Karjalan Kulttuurirahasto jakaa 800 vapaalippua Joensuun kaupunginteatterin vapaavalintaiseen esitykseen.

Hankkeen tarkoituksena on innostaa pohjoiskarjalaisia käyttämään entistä aktiivisemmin teatterin palveluja. Ilmaisen teatterilipun voi saada jokainen, joka kokee, että teatterissa käynnit ovat jääneet syystä tai toisesta vähiin. Teatteriin pääsee lähettämällä 31.3.2018 mennessä Joensuun kaupunginteatteriin kertomuksen siitä, miksi tie teatteriin ei ole löytynyt tai siltä on eksynyt. Kertyvää aineistoa voidaan käyttää teatterin toiminnan kehittämisessä ja mahdollisesti myös tutkimusaineistona.

Kaupunginteatteri lähettää kiitoksena kertomuksesta vapaalipun, jonka voi vaihtaa valitsemaansa kaupunginteatterin omien tuotantojen teatterilippuun. Vapaalippu on voimassa vuoden 2018 loppuun. Vapaalippuja on jaossa rajattu määrä, joten nopea toiminta kannattaa. Kaupunginteatterin ohjelmatarjontaan voi tutustua osoitteessa teatteri.jns.fi.

Kertomukset lähetetään  osoitteeseen teatteri@jns.fi (viestin aiheena Tie Teatteriin) tai postitse Joensuun kaupunginteatteri, Tie Teatteriin, Rantakatu 20, 80100 Joensuu. Viestiin lisätään lähettäjän nimi ja osoite sekä tieto siitä, haluaako yhden vai kaksi lippua.  

Pohjois-Karjalan Kulttuurirahasto on yksi suurimmista Suomen Kulttuurirahaston maakuntarahastoista. Sen tarkoituksena on Pohjois-Karjalan maakunnan henkisen ja taloudellisen kulttuurin vaaliminen ja kehittäminen. Tätä tarkoitustaan se toteuttaa ensisijassa apurahoja myöntämällä. Rahastolla on Keskusrahastolta saatavan tuen turvin mahdollisuus toteuttaa myös omia tärkeiksi kokemiaan kulttuurihankkeita, jollainen myös nyt käynnistettävä hanke on.

 

Lisätietoja:

Leena Kinanen, vt. teatterinjohtaja, leena.kinanen(at)jns.fi, 050 401 5211
Pohjois-Karjalan Kulttuurirahaston asiamies Asko Saarelainen, puh. 050 4343 464, asko.saarelainen(at)skr.fi

 

 

Säätiösetä menee metsään

Keskusrahasto jakaa apurahoja 26 miljoonaa euroa eli miljoonan edellisvuotta enemmän.

Kulttuurirahastolla on nimikkorahastoja, joiden ansiosta maa- ja metsätaloudelle tarkoitettuja varoja on suhteellisen runsaasti. Lokakuun 2017 haussa Kulttuurirahasto myöntää noin miljoonan euron lisärahoituksen tutkimuksiin, jotka koskevat kestävää, biologisia vuorovaikutuksia hyödyntävää maataloutta. Lisärahoituksella tuetaan kolmesta viiteen tutkimushanketta, joiden tavoitteena on joko uuden tutkimustiedon tuottaminen tai olemassa olevan tiedon soveltaminen käytäntöön.

Uudessa videoblogissaan Säätiösetä perehdyttää meitä nimikkorahastojen maailmaan.

Lisätietoja haettavista apurahoista sekä hakuohjeet  www.skr.fi/apurahat. Hakuaika kestää 31.10. klo 16.00 asti, ja tapahtuu entiseen tapaan Apurahanhakijan verkkopalvelussa osoitteessa www.skr.fi/haku.

Vuosisadan rakentajat –kilpailu ratkesi. Säätiöiltä lähes 2,5 miljoonaa euroa nuorten hyväksi

Vuosisadan rakentajat -haastekilpailu etsi ratkaisuja nuorten hyvinvoinnin parantamiseksi. Kilpailu oli 44 suomalaisen säätiön lahja 100-vuotiaalle Suomelle.

Voittajaratkaisuja rahoitti Kulttuurirahaston lisäksi 20 säätiötä, jotka päättivät palkita viisi tiimiä lähes 2,5 miljoonalla eurolla. Palkinnon saivat Gutsy Go, Someturva, RT Lit, Integrify ja Elämän peili, jotka pääsevät kehittämään ja toteuttamaan ratkaisujaan käytännössä.

”Suomessa on jo jonkin aikaa kytenyt vakava ongelma: nuorisobarometrin mukaan lähes puolet nuorista ei enää usko Suomen myönteiseen tulevaisuuteen ja yhteiskuntaan kuulumisen tunne on romahtanut. On erityisen hienoa, että säätiöt päättivät satsata uudenlaiseen rauhankoulutuksen malliin”, sanoo Aram Aflatuni, pääpalkinnon voittaneen Gutsy Go:n vastaava tuottaja.

Gutsy Go –tiimin siltoja rakentava idea on jo nyt saanut nuoret ympäri Suomen tekemään hyvää yhteisöilleen. He ovat kehittäneet toimintamalleja, joissa muun muassa puututaan ikäihmisten yksinäisyyteen tekemällä eläintreffejä vanhainkoteihin ja lisätään viihtyvyyttä omalla asuinalueella siivoustalkoilla.

Gutsy Go kouluttaa yläkoululaisista rauhantekijöitä. Toimintamalli tavoittaa nuoret siellä, missä he viettävät eniten aikaa, koulussa ja sosiaalisessa mediassa. Nuoret luovat projekti-ideat oman alueensa hyväksi ja toteuttavat ne. Tavoitteena on seuraavien vuosien aikana viedä toiminta kymmenille paikkakunnille ja synnyttää toteutuneista ideoista satojen rauhantekojen videopankki, joista kuka tahansa voi innostua ja valita itselleen sopivan.

“On ollut huikeaa nähdä tarinoiden voima. Vaikka työ on vielä alussa, tuhannet ihmiset ovat innostuneet nuorten somessa jakamista videoista ja rauhan innovaatiot ovat lähteneet leviämään”, Aflatuni kertoo.

Gutsy Go jakaa säätiöiltä saamansa puolentoista miljoonan euron rahoituksen kolmen vuoden toimintabudjetiksi. Rahoituksella muun muassa koulutetaan kymmeniä ohjaajia, viedään toiminta eri puolille Suomea ja luodaan digitaaliset työkalut koulujen ja nuorten käyttöön.

“Rahoitus on meille todella merkittävä asia. Sen avulla uusi malli voidaan toteuttaa Suomessa laajamittaisesti”, Aflatuni sanoo.

Lisätietoa Gutsy Gon toiminnasta www.gutsy.fi/gutsygo

Kulttuurirahaston apurahojen haku alkaa, jakosumma nousee miljoonalla

Suomen Kulttuurirahaston keskusrahaston apurahat vuodelle 2018 ovat haettavina 1.−31.10.2017. Keskusrahasto jakaa 26 miljoonaa euroa eli miljoonan edellisvuotta enemmän.

Kulttuurirahaston koko jakosumma vuodelle 2018 on 38,5 miljoonaa euroa, josta keskusrahaston osuus on 26 miljoonaa ja maakuntarahastojen 12,5 miljoonaa euroa. Kasvua viime vuoteen on yhteensä 1,5 miljoonaa euroa. Keskusrahaston apurahojen hakuaika on 1.−31.10.2017. Haku tapahtuu entiseen tapaan Apurahanhakijan verkkopalvelussa osoitteessa www.skr.fi/haku. Myös lausunnon voi jättää verkossa lokakuun loppuun mennessä. Verkkopalvelu sulkeutuu viimeisenä hakupäivänä klo 16.00.

Taiteen aloilla tuetaan työskentelyä ja erilaisia hankkeita, tieteen apurahat on suunnattu erityisesti väitöskirjatöihin ja niiden jälkeiseen tieteelliseen työskentelyyn. Yhteisöt voivat hakea apurahoja erilaisten kulttuurihankkeiden toteuttamiseen.

Eminentia ja Taidetta hoitolaitoksiin -erityisapurahat ovat haettavina edellisvuosien tapaan. Tieteen aloilla voi yhdistää palkallisen työsuhteen apurahaan hakemalla Tohtorikoulutettavan yhteisrahoitus -tukimuodon kautta apurahaa. Lisätietoa erityisapurahoista on osoitteessa www.skr.fi/apurahat. Yleiset hakuohjeet ovat luettavissa osoitteessa www.skr.fi/hakuopas.
 

Lisärahoitusta maatalouteen liittyvälle tutkimukselle

Suomen Kulttuurirahasto myöntää lokakuun 2017 haussa noin miljoonan euron lisärahoituksen tutkimuksiin, jotka koskevat kestävää, biologisia vuorovaikutuksia hyödyntävää maataloutta. Lisärahoituksella tuetaan kolmesta viiteen tutkimushanketta, joiden tavoitteena on joko uuden tutkimustiedon tuottaminen tai olemassa olevan tiedon soveltaminen käytäntöön. Tutkimusaiheet voivat liittyä esimerkiksi maaperän ja  pölyttäjien terveyteen, viljelykasvien monimuotoisuuteen ja ilmastonmuutokseen sopeutumiseen tai torjunta-aineiden ja lannoitteiden ympäristö- ja ekosysteemivaikutuksiin.

”Nimikkorahastojensa ansiosta Kulttuurirahastolla on maa- ja metsätaloudelle korvamerkittyjä varoja suhteellisen runsaasti. Lisärahoituksen toivotaan kannustavan laajoihin tutkimushankkeisiin, joilla selvitetään esimerkiksi maatalouden vaikutuksia vesistöjen rehevöitymiseen tai etsitään keinoja ravinteiden kierron parempaan hallintaan. Tavoitteena on varmistaa, että maataloutta voidaan Suomessa harjoittaa kestävästi tulevaisuudessakin”, toteaa Kulttuurirahaston yliasiamies Antti Arjava.

Keskusrahaston apurahat jaetaan perinteisesti vuosijuhlassa 27.2.2018.

Kulttuurirahaston apurahainfo pidetään Helsingin Musiikkitalon ravintolassa, Mannerheimintie 13 a, tiistaina 10.10. klo 16.15 alkaen. Infoa voi seurata myös verkon välityksellä facebook.com/kulttuurirahasto ja youtube.com/kulttuurirahasto

 

Lisätietoja:

Suomen Kulttuurirahasto, Juhana Lassila, asiamies, etunimi.sukunimi@skr.fi

Tutkimus ja käytäntö kohtaavat

– Aloitin urani arkkitehtina Helsingissä 1970-luvun alkupuolella. Tuolloin kaupunkisuunnittelun piirissä toimi myös sosiologeja. Keskustelu kaupungin ja rakentamisen kehittämisestä oli mielestäni moniäänisempää ja siten kiinnostavampaa ja hyödyllisempää kuin nykyisin, Davidsson kuvailee.

Arkkitehdin työ on Davidssonin mukaan pitkälle yksilöpohjaista suorittamista, ja työn jälkeä perustellaan arkkitehdin omilla mielipiteillä.

– Siitä on ajan saatossa alkanut muodostua eräänlainen rasite. Kykymme perustella on ikään kuin kaventunut. Tarvitsemme tähän muutosta ja ravistelua, uudenlaisia käsitteitä ja raikkaita näkökulmia, hän toteaa.

Tarve kasvoi ja kehittyi Davidssonin ja Tarkelan mielissä pitkään, mutta sopivaa ratkaisua ei tuntunut löytyvän. Kunnes he huomasivat sanomalehdessä jutun Sanna Lehtisestä ja tämän ympäristösuunnittelun estetiikkaa koskevasta väitöskirjasta. Pienen mutkan kautta he saivat yhteyden Lehtiseen, joka kiinnostui yhteistyötarjouksesta.

– Myös tutkijan työ on hyvin itsenäistä. Olen aina ollut käytännön pariin tähtäävä tutkija, mutta väylät yritysmaailmaan ovat olleet hankalasti löydettävissä. On hienoa saada osaamiseni yrityksen käyttöön. Tarvitsen tämän tyyppistä tekemistä, jotta pystyn kehittämään omaa ajatteluani, Lehtinen pohtii.

Tavattuaan kolmikko huomasi, että heillä voisi olla paljonkin annettavaa toisilleen, mutta vielä puuttui keino lähteä toteuttamaan yhteistyötä käytännössä.

Palaset loksahtivat paikoilleen, kun tutustuin PoDoCo-ohjelmaan. Yhteistyömme sujahti prosessin raameihin täydellisesti, Sanna Lehtinen kertoo.

–  Palaset loksahtivat paikoilleen, kun tutustuin PoDoCo-ohjelmaan. Yhteistyömme sujahti prosessin raameihin täydellisesti. Yleensä tämän kaltaisissa ohjelmissa pitää olla jo heti alussa tarjota valmis ratkaisu, mutta sitähän meillä ei tässä vielä ole. Vuosi perustutkimuksen tekemiselle antaa rauhan kehitellä jotain täysin uutta, kertoo Lehtinen.

Tohtorikoulutettujen ja elinkeinoelämän PoDoCo-yhteistyöohjelma edistää nuorten tohtoreiden työllistymistä yrityksiin ja tukee elinkeinoelämän kykyä uudistua pitkäjänteisesti. Yksittäisen PoDoCo-projektin kokonaispituus on 1–2 vuotta, ja se jakautuu kahteen 6–12 kuukauden mittaiseen jaksoon. Ensimmäinen vaihe on säätiörahoitteinen tutkimusjakso, jota seuraa samanpituinen yrityksen rahoittama soveltava jakso.

Myös Davidsson ja Tarkela innostuivat PoDoCo-ohjelmasta, joten he tekivät Lehtisen kanssa hakemuksen, ja tulivat valituiksi ohjelmaan.

– Olemme lähteneet liikkeelle keskustelujen kautta sekä määritelleet ja sanallistaneet eri käsitteitä varmistaaksemme, että ymmärrämme toisiamme. Tässä alussa Lehtinen tutustuu myös arkkitehdin käytännön työhön ja suunnitteluprosessin eri vaiheisiin. Etsimme parhaillaan sopivaa projektia, jossa Lehtinen olisi mukana alusta lähtien. Näin pystymme tuomaan filosofian käsitteitä mukaan käytäntöön jo suunnittelun alkumetreiltä asti, Davidsson kuvailee.

– Toivomme, että yhteistyömme tuloksena kykymme perustella arkkitehtuurisia valintojamme kasvaisi ja siitä tulisi rikkaampaa ja merkityksellisempää. Pitkällä tähtäimellä tarkoitus on, että saamme tästä uuden käytännön toimintamallin. Olisi hienoa, jos suunnittelupalavereissa olisivat jatkossa mukana niin insinöörit, arkkitehdit kuin tutkijatkin, Davidsson miettii.

Toivomme, että yhteistyömme tuloksena kykymme perustella arkkitehtuurisia valintojamme kasvaisi ja siitä tulisi rikkaampaa ja merkityksellisempää, Aki Davidsson miettii.

– Yritykselle, joka harkitsee lähtevänsä mukaan tällaiseen yhteistyöhön sanoisin ohjeeksi, että on hyvä olla aito tarve ja tahto kehittää yrityksen toimintamalleja, toteaa Davidsson.

Suunnitelmalle ei myöskään kannata asettaa liian tarkkoja rajoja, vaan jättää tilaa yllätyksille.

– On hyvä pysyä avoimena sille, mitä tutkija voi tarjota yritykselle. Tutkijan tulisi osata kuunnella mitä yritys haluaa, ja pohtia siihen lisäarvoa tuottavia ratkaisuja. Kannustan tutkijakollegoja ottamaan rohkeasti yhteyttä yrityksiin ja tarjoamaan osaamistaan yrityksen käyttöön, Lehtinen lisää.

Molempien mielestä lähtötilanteessa on hyvä varata aikaa keskusteluun ja tutustumiseen. He korostavat myös keskinäisen kunnioituksen ja avoimuuden merkitystä.

– Tutkijan ja pragmaatikon keskustelukulttuurit saattavat olla hyvinkin erilaiset. Ihan peruskäsitteitäkin kannattaa jaksaa selventää ennen varsinaisen työn aloittamista, näin säästytään väärinymmärryksiltä. Lisäksi mielenkiinto toisen työtä ja toimintaympäristöä kohtaan on ehdoton edellytys yhteistyölle, Davidsson summaa.

Lisätietoja PoDoCo-ohjelmasta: www.podoco.fi

Teksti ja kuva: Jenni Hietala

PoDoCo-apurahahaku käynnissä 15.9.–3.11.

Tohtorikoulutettujen ja elinkeinoelämän PoDoCo-yhteistyöohjelma edistää tohtoreiden työllistymistä yrityksiin ja parantaa Suomen elinkeinoelämän kykyä uudistua pitkäjänteisesti.

Yksittäisen PoDoCo-projektin kokonaispituus on 1–2 vuotta, ja se jakautuu kahteen 6–12 kuukauden mittaiseen jaksoon. Ensimmäinen vaihe on säätiörahoitteinen tutkimusjakso, jota seuraa samanpituinen yrityksen rahoittama soveltava jakso. PoDoCo-ohjelmaan voivat osallistua toimialasta riippumatta kaikki suomalaiset tai Suomessa liiketoimintaa harjoittavat yritykset ja kaikki väitöskirjan vastikään tehneet tai lähiaikana väittelevät henkilöt.

PoDoCo-ohjelman apurahat on tarkoitettu uusia uria avaavaan tutkimukseen aiheesta, joka on elinkeinoelämän kannalta relevantti. Ohjelman puitteissa tohtori ja yrityskumppani ideoivat yhdessä tutkimushankkeen, jonka toteuttavalle tohtorille haetaan rahoitusta mukana olevilta säätiöiltä. Säätiöt myöntävät ohjelmaan valituille työskentelyapurahan vuodeksi tai puoleksi vuodeksi. Kokovuosiapurahan suuruus on 28.000 euroa.

PoDoCo-ohjelman apurahat ovat haettavissa nyt. Haku on voimassa 15.9.–3.11.2017. Tulokset julkaistaan viimeistään joulukuussa 2017.

PoDoCo-ohjelma järjestää vuosittain kaksi hakukierrosta, joissa kussakin jaetaan noin 17 apurahaa. Yhdeksän säätiötä ovat sijoittaneet PoDoCo-ohjelmaan noin 1 000 000 euroa vuodelle 2017. Ohjelman rahoittajasäätiöt ovat Suomen Kulttuurirahasto, Jenny ja Antti Wihurin rahasto, Maa- ja vesitekniikantuki ry, Svenska kulturfonden, Tekniikan Edistämissäätiö, Maj ja Tor Nesslingin Säätiö, KAUTE-säätiö, Liikesivistysrahasto ja Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiö. Ohjelman toteutuksesta vastaa DIMECC Oy.

Lisätietoa ohjelmasta ja apurahahausta:
www.podoco.fi
Ohjelmapäällikkö Essi Huttu, etunimi.sukunimi@dimecc.com