Pirkanmaan rahaston apurahat haettavina 10.1.–9.2.2018

Pirkanmaan rahasto myöntää vuonna 2018 apurahoina yhteensä 1 249 000 euroa taiteelliseen työskentelyyn, tieteellisiin jatko-opintoihin ja tutkimukseen sekä erilaisiin kulttuurihankkeisiin ja kotiseututyöhön.

Rahasto tukee oivaltavia ja korkeatasoisia hankkeita, nousevia ja uudistavia kykyjä sekä eri tavoin marginaaliin jääviä aloja ja tapahtumia ja lähikulttuuria.

Apurahaa voivat hakea pirkanmaalaiset tai Pirkanmaan hyväksi työtä tekevät yksityishenkilöt, työryhmät tai yhteisöt.

Yleisrahastosta myönnetään apurahoja kaikille kulttuurielämän aloille, nimikkorahastosta lahjoittajan määrittelemille aloille. Jakovuoroiset nimikkorahastot ovat Aamulehden 100-vuotisrahasto, Kaisa Ahosen rahasto II, Matti ja Helvi Heikkilän rahasto, Leena Lindfors-Sarasteen rahasto, Marjatta Melkas-Rusasen ja Anneli Melkaksen rahasto, Nordman-Norvasmaan rahasto, Irmeli Näsäsen rahasto, Elli ja Elvi Oksasen rahasto, Linnea Pirilän rahasto, Pirkanmaan Sydäntutkimusrahasto ja Aino Valvaalan rahasto.

Ensimmäistä kertaa haettavana on erityisapuraha, joka on tarkoitettu monitieteisen tutkimushankkeen käynnistämiseen tai toteuttamiseen. Apurahalla halutaan kannustaa tutkijoita uudenlaiseen yhteistyöhön, uusiin kumppanuuksiin ja kunnianhimoisiin avauksiin eri tieteenalojen välillä. Pirkanmaan rahasto on valmis tukemaan hanketta selvästi tavanomaista suuremmalla summalla huomioiden hankkeen työsuunnitelman ja kustannusarvion.

Lisäksi haettavina ovat Eeva ja Jouko Järvisen nimikkoapurahat syöpälasten hyvinvoinnin edistämiseen, 30 000 euroa, ja syövän eliminoimiseen johtaviin tutkimuksiin, 30 000 euroa.

Lasten ja nuorten kulttuurille on varattu merkittävä summa ja kulttuurin Kärkihankkeeseen vähintään 40 000 euroa.

Hakemus liitteineen ja lausunnot lähetetään verkossa 9.2.2018 kello 16 mennessä.

Apurahaneuvontaa järjestetään avoimin ovin rahaston toimistolla Ylöjärvellä 24.1.2018 kello 15–18.

Rahaston apurahoista päättää hoitokunta, joka edustaa monipuolisesti rahaston toiminta-alueen taiteen, tieteen, yhteiskunnan ja talouselämän asiantuntemusta.  

Apurahat julkistetaan vuosijuhlassa 11.5.2018.

Taidetta megalopoliksessa

Taiteilija-tutkija, koreografi Simo Kellokumpu vietti syksyllä 2017 kolme kuukautta Tokion Art and Space (aiemmin Tokyo Wondersite) -residenssissä pitkäaikaisen yhteistyökumppaninsa, ranskalaistaiteilija Vincent Roumagnacin kanssa.

– Hain Tokion residenssiin, koska halusin tehdä uuden taiteellisen projektin ja työstää tohtorintutkintoon johtavaa taiteellista tutkimustani hypermobiilin Tokion viitekehyksessä. Viime vuosina olen työskennellyt paikka- ja kontekstisidonnaisesti, mutta ennen residenssiä teoksistani puuttui megalopoliksen mittakaavassa tapahtunut työ, Kellokumpu kertoo.

– Halusin myös siirtää taiteellis-tutkimuksellisen prosessini toisenlaiseen tutkimusympäristöön, tutustua japanilaiseen nykytaiteeseen sekä opiskella japanilaisen science fictionin historiaa.

Taiteellisessa työssä, prosessissa ja ajattelussa tapahtuva liike ja kulttuurinen vaihto on toiminut residenssin keston takia syvällä tasolla.

– Mahdollisuus syventyä taiteelliseen prosessiin kolme kuukautta oli oppimisprosessina riittävän pitkä aika, jotta vuorovaikutuksellinen suhde vieraaseen kulttuuriin ehtii kehittyä. Taiteellisessa työssä, prosessissa ja ajattelussa tapahtuva liike ja kulttuurinen vaihto on toiminut residenssin keston takia syvällä tasolla. Tietysti tämäntyyppiset kulttuurisia eroja, toiseuksia ja ymmärryksiä täydentävät prosessit ovat hyvin hitaita, ja haluaisinkin palata Tokioon takaisin.

Kellokummun mukaan residenssijakso moninaisti hänen työtään monella tapaa ja avasi pitkäkestoisia jatkosuunnitelmia taiteellisen työskentelyn suhteen.

Kuva Shapeshifter (The Tokyo Series) -valokuvasarjasta.

Kuva Shapeshifter (The Tokyo Series) -valokuvasarjasta.

– Taiteellinen yhteistyö japanilaisen mangataiteilija Nao Yazawan ja Vincent Roumagnacin kanssa on ollut residenssissä antoisaa. Tein residenssijakson aikana Roumagnacin kanssa myös Shapeshifter-valokuvasarjat Kiotossa, Yōrōssa ja Tokiossa.

Kellokummun seuraava taiteellinen työprosessi tapahtuu Macaossa tammikuussa 2018.

– Etsin mahdollisuuksia asettaa Japanissa valmistellut työt esille myös Suomessa. Tutkimusprojektiani varten palaan Helsinkiin ja pyrin saamaan sen valmiiksi vuoden 2019 aikana. Aion myös selvittää, milloin minun on mahdollista palata Tokioon.

Teksti: Annakaisa Tavast
Kuvat: Vincent Roumagnac
Kansikuva pompom-installaatiosta

Haemme apurahasihteeriä

Haemme työsuhteeseen ajalle 1.2.2018–31.5.2019

APURAHASIHTEERIÄ

Sihteerinä hoidat säätiön apurahaprosesseihin liittyviä käytännön tehtäviä. Toimenkuvaasi kuuluvat apurahaneuvonta, hakemusten tarkistus, apurahakokouksiin ja –päätöksiin liittyvät sihteeritehtävät, apurahamyöntöjen tarkistus, päätösten ilmoittaminen hakijoille, apurahoihin liittyvien tilastojen sekä todistusten ja ilmoitusten hoitaminen sekä mm. hakuohjeiden ja muun apurahoihin liittyvän viestintämateriaalin valmistelu. Lisäksi ylläpidät säätiön nimikkorahastorekisteriä.

Odotamme, että olet

– saanut sihteeritehtäviin esim. merkonomin koulutuksen

– hankkinut useamman vuoden työkokemuksen sihteeritehtävistä

– erityisen huolellinen

– organisointikykyinen ja vastuuntuntoinen

– yhteistyökykyinen ja palveluhenkinen
 

On tärkeää, että kykenet itsenäiseen työskentelyyn ja pidät myös rutiineista.

Tarjoamme sinulle mielenkiintoisen työn kulttuurin parissa ja vakaan työnantajan edut.

Työsuhteen alkamisajankohdasta voidaan hieman neuvotella. Lähetä työhakemuksesi ja ansioluettelosi sekä palkkatoivomuksesi 5.1.2018 mennessä osoitteeseen hakemus@skr.fi otsikolla: apurahasihteeri.

Lisätietoja tehtävästä antaa asiamies, apurahat ja kulttuuri Juhana Lassila ajanjaksolla 2.–5.1.2018 klo 14.00–15.30, puh.  (09) 6128 1230. Lisätietoja toiminnastamme saat osoitteesta www.skr.fi

 

 

Kulttuurirahastolta merkittävä rahoitus maatalouden vesistövaikutusten tutkimiseen

Suomi on asettanut kunnianhimoiset tavoitteet vesien tilan parantamiselle ja ravinteiden kierrätykselle. Fosfori on Itämeren ja sisävesien rehevöitymisen ongelmaravinne, jonka tärkein lähde on maatalous. Maatalouden fosforikuormituksen vähentämiseen on panostettu voimakkaasti niin Suomessa kuin muuallakin. Tästä huolimatta kuormitus on pienentynyt vain vähän, eikä hajakuormituksesta kärsivien vesien tila ole merkittävästi parantunut.  

”Kulttuurirahasto on viime vuosina etsinyt aktiivisesti tapoja tukea suomalaista maataloutta tavoilla, jotka parantavat ympäristön tilaa ja turvaavat täällä kestävän maatalouden harjoittamisen pitkälle tulevaisuuteen. Rahoitamme myös perustutkimusta, mutta tältä hankkeelta odotamme tuloksia, joita voidaan suoraan soveltaa ravinnekuormituksen vähentämiseen viljelijöidenkin kannalta tehokkaimmin”, toteaa Kulttuurirahaston yliasiamies Antti Arjava.

Kolmivuotiseksi suunnitellun hankkeen ensimmäiselle vuodelle Suomen Kulttuurirahasto on myöntänyt miljoona euroa, ja kokonaisuudessaan sille on varattu 2,8 miljoonaa euroa, mikä tekee siitä Kulttuurirahaston kaikkien aikojen kalleimman tutkimushankkeen.

”Rahoitus nostaa säätiöiden ja tutkimuslaitosten yhteistyön aivan uudelle tasolle. On hienoa, että Suomen Kulttuurirahasto antaa tukea ympäristötutkimukseen, jossa etsitään ratkaisuja vesistöjemme tilan parantamiseen”, toteaa SYKEn tutkimusjohtaja Per Mickwitz.

”Maailmanlaajuinen epäonnistuminen maatalouden ravinnekuormituksen vähentämisessä voi osin johtua taustalla olevien mekanismien puutteellisesta tuntemuksesta. Nyt käynnistyvä hanke tutkii fosforikuormitusta monitieteisesti ja eri mittakaavoissa, laboratoriokokeista aina valuma-aluetarkasteluihin”, kertoo hankkeen koordinaattori, SYKEn erikoistutkija Petri Ekholm.

”Tutkimus tehdään tiiviissä yhteistyössä päätöksentekijöiden ja muiden keskeisten sidosryhmien kanssa. Ratkaisut tarjoavat näin todellisen tuen päätöksentekoon ja sopivien keinojen valintaan.”

Tutkimus koostuu kolmesta osasta. SYKE vetää osiota, jossa tarkastellaan peltojen ravinnepitoisuutta ja pelloilla tehtyjä toimenpiteitä. Osiossa selvitetään myös edellytykset ja vaihtoehdot jatkuvasti päivittyvän tietokannan rakentamiselle. Tavoitteena on, että yhtenäisen ja luotettavan tietokannan avulla maatalouden ympäristönsuojelutoimet voidaan kohdentaa nykyistä tehokkaammin ja tarkoituksenmukaisemmin sinne, missä niiden tarve on suurin.  

Luken johdolla selvitetään maatalouden fosforikuormituksen biologista käyttökelpoisuutta ottamalla huomioon myös vesistön sisäistä kuormitusta säätelevät prosessit. Tavoitteena on tuoda maatalouden vesiensuojelun päätöksentekoon uusi menetelmä, jonka avulla voidaan suositella kustannustehokkaita toimenpideyhdistelmiä erilaisille valuma-alueille ja vastaanottaville vesistöille.

Helsingin yliopiston johdolla kehitetään tuotannollisesti ja ympäristöllisesti kestävä viljelyjärjestelmä, joka kykenee sopeutumaan ilmastonmuutoksen aiheuttamiin paineisiin useiden maatilojen pelto- ja metsäalaa sisältävien kuivatusalueiden mittakaavassa. Siinä tutkitaan yksittäisten fosforikuormitusta vähentävien käytännön toimenpiteiden sijaan kuivatusalueella toteutetun viljelyjärjestelmän kokonaisvaikutuksia.

”Viljelijät ovat jo pitkän aikaa tehneet erilaisia toimia maatalouden vesistövaikutusten vähentämiseksi. Oikean tiedon saanti maatalouden vesistövaikutuksista korostuu ilmastomuutoksen vaikutusten kasvaessa”, toteaa MTK:n toiminnanjohtaja Antti Sahi.

”Toimenpiteiden tuloksellisuuden arvioimiseksi uutta tarkempaa tietoa tarvitsevat niin käytännön viljelijät kuin poliittiset päättäjätkin.”

Lisätiedot

Tutkimusjohtaja Per Mickwitz, SYKE, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Hankkeen koordinaattori, erikoistutkija Petri Ekholm, SYKE, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Toimitusjohtaja Antti Sahi, MTK ry, etunimi.sukunimi@mtk.fi

Osioiden vastuutahot

Kohti maatalouden digiloikkaa ja tehokasta hallintaa: erikoistutkija Jussi Kauppila, SYKE, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Maatalouden rehevöittävä fosforikuormitus ja sen vähentäminen: erikoistutkija Risto Uusitalo, Luke, etunimi.sukunimi@luke.fi

Viljelyjärjestelmien sopeutuminen muuttuviin ilmastollisiin olosuhteisiin ja ympäristövaatimuksiin – Käytännön ratkaisut kokeilualueilla ja vaikutusten seuranta: professori Laura Alakukku, Maataloustieteiden laitos Helsingin yliopisto, etunimi.sukunimi@helsinki.fi

PoDoCo-ohjelman syksyn 2017 apurahat myönnetty

Tohtoreita ja yrityksiä yhdistävä Post Docs in Companies -ohjelma on siivittänyt jo 64 tohtoria elinkeinoelämän palvelukseen. Ohjelman myötä ensimmäiset tohtorit ovat työllistyneet yrityksiin pysyvästi. Samalla pienet ja suuret suomalaisyritykset ovat saaneet tuoretta tutkimusosaamista vauhdittamaan innovaatioitaan. Syksyn apurahahakukierroksella rahoitettiin 15 uutta tohtorien ja yritysten yhteistyöprojektia.  

Uusia ratkaisuja rakennusdatan hallintaan ja kudosten 3D-tulostamiseen

PoDoCo-ohjelman syksyn 2017 hakukierrokselle osallistui lähes 500 nuorta tai pian valmistuvaa tohtoria ja 40 yritystä. Tohtoreiden ja yritysten yhteistyöprojekteja syntyi yhteensä 28, joista rahoitettiin 15. Syksyn apurahahakukierroksella rahoitetuissa PoDoCo-projekteissa tohtorit tutkivat muun muassa optisten komponenttien uusia ohutkalvopinnoitteita, 3D-biotulostuksen mahdollisuuksia kudosten valmistukseen ja rakennusteollisuuden datan käyttöä uusien elinkaaripalveluiden tarjoamiseksi.

Tohtori Kati Stranius tutkii yhdessä leppävirtalaisen Oplatekin kanssa optisten komponenttien ohutkalvopinnoitteita tavoitteena avata yritykselle uusia asiakassegmenttejä lasersovellusten alueelta.

”Tämä yhteistyö tarjoaa minulle mahdollisuuden palata takaisin Suomeen ja työllistyä kotiseudulleni Pohjois-Savoon, jossa voisin hyödyntää tohtorintutkinnon ja ulkomailla vietetyn tutkimusjakson kautta hankkimaani osaamista alueen elinkeinoelämän hyväksi”, Stranius kuvaa projektin merkitystä itselleen.

”Vahvan osaamisen lisäksi sujuvan yhteistyön Oplatekin kanssa takaa myös Savon murteeni”, Stranius lisää nauraen.

PoDoCo-ohjelma tarjoaa myös nuorille yrityksille oivia mahdollisuuksia hyödyntää uusinta akateemista tutkimusta. Esimerkiksi 3D-tulostusteknologioihin erikoistunut 3DTech Oy tutkii yhdessä Sanna Turusen kanssa 3D-biotulostuksen mahdollisuuksia kudosten valmistamiseen.

”Lääketieteen alalla on jatkuva pula elinluovuttajista, minkä vuoksi biotulostamisesta etsitään ratkaisua tähän ongelmaan”, taustoittaa 3DTech Oy:n perustaja ja omistaja Tomi Kalpio.

”Vaikka biotulostus on edennyt suurin harppauksin, tarvitaan vielä ratkaisuja muun muassa prosessin tarkkuuden, solujen elinkelpoisuuden sekä erilaisia materiaaliyhdistelmiä sisältävien rakenteiden tulostamisen parantamiseksi ennen kuin kokonaisen elimen tulostaminen mahdollistuu. Tällä projektilla on tarkoitus taklata näitä haasteita”, Turunen täydentää projektin tavoitteita.

Eräs tohtorin palkkaavista yrityksistä on Granlund Oy, joka kehittää yhdessä Pal Sudip Kumarin kanssa rakennusdatan käyttöä rakennuksen elinkaaren aikana sen energiatarpeiden ja käyttökustannusten pienentämiseksi.

”Kehitettävän BDaaS-konseptin (Building Data as a Service) avulla pystytään käsittelemään valtavia määriä heterogeenistä rakennusdataa, sekä tuottamaan niiden pohjalta järjestelmällisiä ja yksilöityjä dataratkaisuja. Näin voidaan edistää parempien käyttö- ja kunnossapitomenetelmien kehitystä sekä parantaa rakennusten energia- ja kustannustehokkuutta sekä loppukäyttäjien hyvinvointia”, kertoo innovaatio- ja kehitysjohtaja Tuomas Laine Granlundilta.

Ensimmäiset PoDoCo-tohtorit työllistyneet yrityksiin

Ensimmäiset tohtorien ja yritysten yhteiset PoDoCo-projektit käynnistyivät syksyllä 2015 ja ovat päättyneet kuluvan vuoden aikana. Ohjelman kautta useat tohtorit ovat työllistyneet pysyvästi yritysten palvelukseen.

Sekä tohtoreiden että yritysten kokemukset yhteistyöprojekteista ovat hyvät. Tästä esimerkkinä on KONEen ja Juho Kokkalan yhteistyöprojekti.

”KONEella on erinomaisia kokemuksia PoDoCo-ohjelmasta. Panostamme asiakaskokemukseen, joten haluamme ymmärtää yhä paremmin, miten rakennuksissa ja niiden välillä liikutaan. Juho Kokkalan projekti hissien henkilöliikenteen ennustamiseksi ja siten matkustajien palveluaikojen minimoiseksi sopi tähän erinomaisesti. PoDoCo-projektin päätteeksi saatoimmekin palkata tekniikan tohtorin jatkamaan tutkimustyötään people flow -suunnittelutiimissämme”, kertoo Samu Salmelin, KONEen Services and Solutions R&D -yksikön johtaja.

”PoDoCo-projekti vaikutti käänteentekevästi urani suuntaan”, täydentää matemaattisen mallintamisen parissa KONEella jatkava Kokkala.

Seuraava apurahahakukierros keväällä 2018

PoDoCo-ohjelman seuraava apurahahakukierros järjestetään 1.3.–15.4.2018. Ohjelmaan voi osallistua toimialariippumattomasti mikä tahansa yritys ja kuka tahansa väitöskirjan vastikään tehnyt tai lähiaikana väittelevä henkilö.

PoDoCo -ohjelmaa rahoittavat Suomen Kulttuurirahasto, Jenny ja Antti Wihurin rahasto, Maa- ja vesitekniikan tuki ry, Svenska kulturfonden, Tekniikan edistämissäätiö, KAUTE-säätiö, Liikesivistysrahasto, Maj ja Tor Nesslingin säätiö ja Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiö sijoittaen ohjelmaan vuosittain yhteensä lähes miljoona euroa. Tämä mahdollistaa arviolta 35 kokovuosiapurahan myöntämisen vuosittain.

 

PoDoCo-ohjelman syksyn 2017 apurahat myönnettiin seuraaville henkilöille:

Nimi

Yhteistyöyritys

Ala

Apuraha (€)

Säätiö

Akram Saad Ullah

CubiCasa

Tietojenkäsittely ja informaatiotieteet

14 000

Liikesivistysrahasto

Bhattacharjee Arnab

Herantis Pharma Oyj

Kliininen lääketiede

28 000

Jenny ja Antti Wihurin rahasto

Bruzzo Escalante John

Flowrox Oy

Koneenrakennus

28 000

Jenny ja Antti Wihurin rahasto

Ghasemi Mehdi

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ry

Kieli- ja kirjallisuustieteet

28 000

Suomen Kulttuurirahasto

Ketonen-Oksi Sanna

Talent Vectia Oy

Tulevaisuudentutkimus

28 000

Suomen Kulttuurirahasto

Klemetti Rudolf

Myontec Oy

Terveystieteet

28 000

Liikesivistysrahasto

Kurkela Jari

Firstbeat Technologies Oy

Terveystieteet

28 000

Suomen Kulttuurirahasto

Mardoukhi Ahmad

Robit Plc

Materiaalitekniikka

28 000

Jenny ja Antti Wihurin rahasto

Najafi Jabdaraghi  Robab

Summa Semiconductor Oy

Nanoteknologia

28 000

Tekniikan edistämissäätiö

Nguyen Trung Hieu

Elisa Oyj

Tietojenkäsittely ja informaatiotieteet

28 000

Tekniikan edistämissäätiö

Pal Sudip Kumar

Granlund Oy

Koneenrakennus

28 000

Jenny ja Antti Wihurin rahasto

Rimpiläinen Tommi

RoadCloud

Elektroniikan tutkimusala

28 000

Suomen Kulttuurirahasto

Stranius Kati

Oplatek Group Oyj

Materiaalitekniikka

28 000

KAUTE säätiö

Turunen Sanna

3DTech Oy

Materiaalitekniikka

28 000

Suomen Kulttuurirahasto

Vrzakova Hana

Stereoscape

Tietojenkäsittely ja informaatiotieteet

21 000

Tekniikan edistämissäätiö

 

Lisätiedot:

PoDoCo-ohjelman päällikkö, Essi Huttu, DIMECC Oy, etunimi.sukunimi@dimecc.com

PoDoCo-ohjelman johtoryhmän puheenjohtaja, Yrjö Neuvo, Aalto-yliopisto, etunimi.sukunimi@aalto.fi

Tutkimus: yleisö on tyytyväinen museoihin, mutta kaipaa lisää tietoa

Taloustutkimus teki elo–marraskuussa 2017 edustavan tutkimuksen suomalaisten museokäynneistä, museoihin liittyvistä näkemyksistä sekä Museokortista. Tutkimuksen tärkein viesti on, että suomalaiset ovat yleisesti hyvin tyytyväisiä museoihin ja museokäynteihinsä. He kävisivät museoissa enemmän, jos museoissa käyminen tulisi mieleen useammin.

– Lomalla ja matkoilla käydään paljon museoissa. Museossa käyminen tulee helpommin mieleen Euroopan suurkaupungissa kuin kotimaanmatkoilla. Suomessa kannattaisikin tavoitella vielä enemmän sekä kotimaisia että ulkomaisia turisteja, tiivistää Taloustutkimuksen tutkimusjohtaja Pasi Holm.

Ihmiset käyvät museoissa pääasiassa siksi, että ovat kiinnostuneita niistä. Muita syitä ovat elämysten hakeminen, oppiminen, ajanviete, sivistyminen sekä lomaohjelma. Tutkimuksesta selviää, että yleisö toivoo median kirjoittavan museoista enemmän. Museot voisivat myös ristiinmarkkinoida enemmän, jotta kävijät saisivat tietoa muista lähimuseoista.

Lapsiystävällisyys on kotimaisten museoiden valtti

Lapsiperheet ovat yksi kasvava yleisöryhmä museoissa. Kotimaisten museoiden lapsiystävällisyyttä pidetäänkin parempana kuin ulkomaisten. Myös opastus ja näyttelyn ymmärrettävyys saivat kotimaisissa museoissa paremmat arviot. Sen sijaan käynnin elämyksellisyys sekä näyttelyiden sisällöt ja taso arvioitiin useimmiten ulkomaisissa museoissa paremmiksi.

–  Selvitys osoittaa, että vaikka suomalaiset museokävijät ovat lähtökohtaisesti tyytyväisiä, museokokemusta on mahdollista vielä parantaa. Kulttuurirahaston uusi Museovisio-hanke haluaa auttaa juuri tässä. Museoille myönnetään kaksivaiheisen haun avulla suuria, jopa 300 000 euron apurahoja kävijäkokemuksen parantamiseen liittyviin uudistuksiin, kertoo Suomen Kulttuurirahaston erityisasiantuntija Johanna Ruohonen.

Jo yli 80% tuntee Museokortin

Suomen museoliiton 2,5 vuotta sitten lanseeraaman Museokortin tuntee jo 81 prosenttia suomalaisista. Museokortti sisältää vuoden sisäänpääsyt kaikkiin noin 250 järjestelmään liittyneeseen museoon.

­– Tutkimuksen mukaan Museokortilla on noin 300 000 asiakkaan potentiaali, mikä kuulostaa erinomaiselta museoiden kannalta. Mitä enemmän museokortin omistajia sitä enemmän kävijöitä ja sitä enemmän puhetta museoista. Ihmiset saavat sitä mitä kaipaavat, eli ajatuksen mennä museoon, summaa Suomen museoliiton pääsihteeri Kimmo Levä.

11 prosenttia vastaajista kertoo omistavansa kortin ja heistä 93 prosenttia aikoo uusia kortin melko todennäköisesti. Museokortti on lisännyt 79 prosenttia kortin omistajien käyntejä uusissa museoissa ja 68 prosenttia suosikkimuseoissaan.

Lisätiedot:

Suomen museoliitto, pääsihteeri Kimmo Levä, etunimi.sukunimi@museoliitto.fi
Suomen Kulttuurirahasto, erityisasiantuntija Johanna Ruohonen, etunimi.sukunimi@skr.fi
Taloustutkimus, tutkimusjohtaja Pasi Holm, etunimi.sukunimi@taloustutkimus.fi

Suomen museoliitto on museoalan keskusjärjestö. Sillä on yli 200 yhteisöjäsentä, jotka ylläpitävät yli 400 ammattimaisesti hoidettua museokohdetta. Museoliitto valvoo museoiden etua, edustaa museoita ja toimii museoiden yhteistyöverkostona.

Suomen Kulttuurirahasto on yksityinen säätiö, joka jakaa apurahoja keskusrahastosta ja 17 maakuntarahastosta kulttuurin ja tieteen eri aloille.

Taloustutkimus on asiantuntijaorganisaatio, joka suunnittelee ja toteuttaa yritysten ja julkisen sektorin toimeksiannosta markkina- ja mielipidetutkimuksia.

”Miksi museoon? Suomalaisten näkemykset museoista -tutkimus 2017”

Urut soimaan Musiikkitaloon

Helsingin Musiikkitalon säätiö vastaanotti 3. syyskuuta 2017 säveltäjä Kaija Saariaholta miljoonan euron lahjoituksen konserttiurkujen hankkimiseksi Musiikkitalon Konserttisaliin. Konserttiurkujen hankinta Konserttisaliin oli alunperin suunnitelmissa, mutta urut päätettiin jättää rakennusvaiheessa säästösyistä toteuttamatta.

“Päätökseni aloittaa tämä hanke tilaisuuden tullen oli nopea. Vaikka ympärillämme on monta kipeätä tarvetta, katson, että musiikki-ihmisenä ja säveltäjänä tämä on konkreettinen mahdollisuus vaikuttaa kauaskantoisesti Suomen musiikkielämään  – urut ovat ihmisikään verrattuna ikuiset. Musiikkitaloon rakennettavat urut takaavat onnistuessaan jatkuvuuden sille musiikkiperinteelle,  jota orkesteriurkumusiikki edustaa: ne antavat sekä tämän päivän että tulevien polvien säveltäjille mahdollisuuden inspiroitua soittimesta. Mutta ennen kaikkea urut tarjoavat suomalaiselle yleisölle tilaisuuden kokea urkuorkesteriteokset niiden mahtavasti ja autenttisesti soivassa muodossa”, Saariaho kertoo lahjoituksensa taustoista.

Muut hankkeen tukijat

Säveltäjä Kaija Saariahon lahjoituksen innoittamina urkuhankkeeseen mukaan ovat lähteneet Jane ja Aatos Erkon säätiö (500 000 €),  Svenska litteratursällskapet i Finland Fredrik Paciuksen muistorahasto (500 000 €), Jenny ja Antti Wihurin rahasto (300 000 €), Suomen Kulttuurirahasto (300 000 €), Svenska kulturfonden (100 000 €)  ja Pro Musica Säätiö (26 000 €).

Musiikkitalon päätoimijoiden edustajien, Helsingin kaupungin, opetus- ja kulttuuriministeriön ja Ylen, rahoitusosuus hankkeelle on kunkin osalta on 500 000 euroa.

Helsingin Musiikkitalon säätiö avaa  11. joulukuuta myös kansalaiskeräyksen, jonka tuotoilla tuetaan urkukonserttien järjestämistä Musiikkitalossa ja tilataan uusia urkuteoksia kotimaisilta säveltäjiltä.

Tavoitteena Suomen suurimmat urut

Musiikkitaloon tavoitellaan urkuja, joissa on 90–100 äänikertaa. Konserttisaliin suunniteltavien urkujen kokoon vaikuttaa muun muassa käytettävissä oleva tila. Mikäli urut toteutuvat tämänhetkisen suunnitelman mukaisessa koossa, tulevat ne olemaan Suomen suurimmat urut. Kokonaiskustannusarvio on noin 4,2 miljoonaa euroa, sisältäen mm. urkujen rakentamisen ja asennustöiden aiheuttamat kustannukset Musiikkitalossa.

Tällä hetkellä tavoitteena on, että urut soivat Musiikkitalossa syksyllä  2021, jolloin Musiikkitalo viettää kymmenvuotisjuhlaa.

Urkujen suunnittelutyöryhmää johtaa professori, musiikin tohtori, urkutaiteilija Olli Porthan. Ryhmän muut jäsenet ovat professori emeritus, urkutaiteilija Kari Jussila, lehtori, musiikin tohtori, urkutaiteilija Jan Lehtola, musiikin opiskelija, urkutaiteilija Petúr Sakari, lehtori, diplomiurkuri, urkutaitelija Pekka Suikkanen, lehtori, musiikin tohtori, urkutaiteilija Ville Urponen sekä professori, urkutaiteilija Olivier Latry Pariisin konservatoriosta.

Suunnittelutyössä tullaan konsultoimaan myös Musiikkitalon arkkitehtejä (LPR-arkkitehdit) sekä Musiikkitalon akustikko Yasuhisa Toyotaa (Nagata Acoustics).

Musiikkitalon urkuhankkeen ohjausryhmän puheenjohtajana toimii Kiinteistöosakeyhtiö Helsingin Mannerheimintien 13 a:n hallituksen puheenjohtaja Juha Lemström.

Lisätietoja:
Helsingin Musiikkitalon säätiön varapuheenjohtaja Arne Wessberg, p. 0400 618 800

Lisätietoa kansalaiskeräyksestä ja urkuhankkeesta: www.urutsoimaan.fi

Supernovat – avaruuden energeettiset räjähdykset

Jussi Härmänen

Tähtitieteilijä Jussi Harmanen kuuluu Tuorlan observatorion supernovaryhmään.

Supernova on räjähdys, joka päättää massiivisen tähden ydinfuusioon perustuvan elinvaiheen.

– Supernovien tutkimus on kehittynyt voimakkaasti viime vuosikymmeninä. Aihe on kansainvälisesti kuuma, sillä supernovien avulla voidaan tutkia muun muassa tähtien evoluutiota ja maailmankaikkeuden rakennetta ja kehitystä eli kosmologiaa, toteaa tähtitieteilijä Jussi Harmanen, joka tekee Turun yliopistossa väitöskirjaa erikoislaatuisista supernovista.

Räjähtäessään supernovat tuottavat raskaita alkuaineita ja levittävät myös tähden sisuksissa muodostuneita alkuaineita, kuten hiiltä, happea ja rautaa ympäröivään avaruuteen.

– Supernovat ovat mahdollistaneet nykyisten planeettakuntien muodostumisen, sillä alkuräjähdyksen jälkeen maailmankaikkeus koostui pääasiassa vedystä ja heliumista. Maapallon ja sittemmin elämän muodostuminen ei olisi ollut mahdollista ilman supernovia, Harmanen kuvailee.

Erikoislaatuiseksi supernovan tekee joko sen kirkkaus tai spektri eli säteilyn kirkkausjakauma aallonpituuden mukaan. Harmanen tutkii erityisesti tyypin II supernovia.

– Harvinaisissa tyypin IIn supernovissa havaitaan kapeat ja voimakkaat vedyn emissioviivat, jotka ovat seurausta laajenevan supernovan vuorovaikutuksesta tähteä ympäröivän aineen kanssa. Yleensä ympäröivää ainetta ei ole riittävästi, joten kapeita viivoja ei havaita. Tyypin IIn supernovana räjähtäneellä tähdellä on ollut voimakas tähtituuli tai massapurkauksia lyhyen ajan sisällä ennen räjähdystä. Jo pelkästään tästä voidaan vetää johtopäätöksiä räjähtäneestä tähdestä vertaamalla havaintoja esimerkiksi läheisten massiivisten tähtien ominaisuuksiin, kertoo Harmanen.

Pro gradu -tutkielmaansa varten Harmanen analysoi SN2011ap:ksi nimetyn supernovan laajan havaintoaineiston.

– Havaintojen huolellisella analyysillä voidaan tutkia supernovina räjähtävien tähtien elinkaarten viimeisiä vaiheita. Tutkimuksessani arvioin muun muassa räjähdyksessä muodostuneen radioaktiivisen nikkelin määrän, joka lopuksi hajoaa stabiiliksi raudaksi. Määrittelin myös supernovan räjähdysmallin sekä tähden ominaisuuksia mahdollisimman tarkasti.

Tuorlan observatorion teleskooppi

Tuorlan observatorion teleskooppi

Väitöskirjatyössään hän jatkaa SN2011ap:n kaltaisten harvinaisten supernovien tutkimusta.

– Turun yliopisto on mukana muun muassa laajassa kansainvälisessä ePESSTO-ohjelmassa (extended Public ESO Spectroscopic Survey of Transient Object), jossa alun perin tavoitteena oli luokitella 2 000 supernovaa. Näistä 150 kohdetta valittaisiin perusteelliseen seurantaan. Tulen hyödyntämään myös tätä aineistoa tutkimuksessani.

Supernovien tutkimuksesta haastavaa tekee se, että lähiavaruudessa ne ovat melko harvinaisia: Linnunradassa supernovia räjähtää arviolta noin kerran sadassa vuodessa. Muissa galakseissa supernovia havaitaan vuosittain yhteensä tuhansia, mutta pääasiassa pelkkinä valopisteinä kaukaisen etäisyyden takia.

– Haasteena on ymmärtää supernovia pelkästään havaitun valon ja sen muutoksen perusteella. Lisäksi osa kiinnostavista räjähdyksistä tapahtuu niin etäällä, että niitä voidaan havaita vain kohteen ollessa kirkkaimmillaan. Tyypillisesti supernovien himmenemistä tulisi seurata vähintään muutamia kuukausia kattavan kokonaiskuvan saamiseksi.

Kansikuva: Supernova SN2011ap:n kenttä, havainto Nordic Optical Telescopella 8.7.2012
Teksti ja muut kuvat: Jenni Hietala

 

Hieno tunnustus Kainuun rahaston kulttuurihankkeelle

Kainuu 100 -peli on voittanut The Game Development World Championship 2017 -kilpailun Suomi-kategoriassa.

Maailman suurimman riippumattomille pelikehittäjille suunnatun vuotuisen kilpailun, The Game Development World Championship (GDWC), vuoden 2017 voittajat on valittu. Kilpailuun osallistui tänä vuonna yli 3 500 pelikehittäjää yli sadasta maasta.

Tänä vuonna kilpailuun nostettiin yhteistyössä Finpron ja Visit Finlandin kanssa erikoiskategoria “Suomi”. Kategorian tavoitteena oli löytää Suomea erityisesti matkailukohteena esitteleviä pelejä.

GDWC:n pääyhteistyökumppanit vuonna 2017 ovat olleet Lenovo, Finpro/Visit Finland ja Kajaanin ammattikorkeakoulu.

Suomi-kategorian voittaja

Peli: Kainuu 100, pelin kehittäjä Afterlife Entertainment, Suomi

Käyttöjärjestelmät: Android, iOS

Kainuu 100 on AR-peli eli lisättyä todellisuutta hyödyntävä peli. Peli ohjaa pelaajan tutkimaan Kainuun alueen tärkeimpiä nähtävyyksiä samalla periaatteella kuin esimerkiksi erittäin suosittu Pokemon Go -peli.

Aloitteen Kainuu 100 -kulttuuripelin tekemiseen teki Suomen Kulttuurirahaston Kainuun rahasto, ja pelin on rahoittanut Suomen Kulttuurirahasto. Pelikonseptin toteuttamisessa on tukenut Kainuun Etu Oy:n Kavio Game Brewery -hanke.

 

Katso pelin esittelyvideo: https://www.youtube.com/watch?v=iNOscvXl7ag
 

Lisätietoja kilpailusta: www.thegdwc.com.

Kulttuurirahasto auttaa taiteilijoita maailmalle

Suomen Kulttuurirahaston hallitus on myöntänyt lähes 200 000 euroa liikkuvuusapurahaa 39 taiteilijalle tai työryhmälle. Tuki kansainvälisen työskentelyn kuluihin oli haettavana ensimmäistä kertaa elokuussa 2017.

Kulttuurirahaston liikkuvuusapurahan tavoitteena on mahdollistaa taiteilijoille tai työryhmille ulkomaisen oleskelujakson avulla uusia välineitä ja verkostoja taiteellisen työskentelyn tueksi. Apuraha edellyttää vähintään kahden viikon mittaista yhtäjaksoista oleskelua kohteessa. Myönnettyjen apurahojen suuruus on 3 000–10 000 euroa, ja niillä rahoitetaan esimerkiksi residenssityöskentelyä, festivaaliosallistumisia, näyttelyprojekteja ja kansainvälisiin yhteishankkeisiin liittyviä matkoja.

”Saimme elokuun haussa yhteensä 247 hakemusta, joiden korkea taso kertoo siitä, että suomalaiset taiteilijat ovat kansainvälisesti verkottuneita, ja heidän teoksillaan ja projekteillaan on kysyntää myös maailmalla”, toteaa Kulttuurirahaston erityisasiantuntija Johanna Ruohonen.

”Myönnetyillä liikkuvuusapurahoilla rahoitetaan eri taiteenalojen projekteja lähes kaikissa maanosissa. Vaikka hankkeella olisi rahoitus muuten olemassa, esimerkiksi teoskuljetusten tai suurten työryhmien matkojen rahoittaminen saattaa olla ongelmallista. Liikkuvuusapuraha auttaa työssä eteenpäin. Rahoitettavien hankkeiden joukossa on myös yksittäisten tekijöiden pitkäkestoisempia ulkomaisia työskentelyjaksoja”, Ruohonen lisää.

Nyt myönnettyjen apurahojen yhteissumma on 197 000 euroa. Kymmenen tuhannen euron suuruisia apurahoja myönnettiin viidelle työryhmälle. Näiden joukossa oli Association WHS ry, joka sai apurahan suomalais-thaimaalaisen tanssi- ja nykysirkusesityksen harjoituksiin ja esittämiseen.

”Teemme yhteistyötä Thaimaan tunnetuimman tanssiryhmän Pichet Klunchun Dance Companyn kanssa”, kertoo WHS-teatterin perustajajäsen, pukusuunnittelija ja lavastaja Anne Jämsä.

”Eurooppalaisperäisen nykysirkuksen ja thaimaalaisen perinteisen Khon-teatterin yhdistäminen avaa mahdollisuuksia uudenlaiselle globaalille visuaaliselle esitystaiteelle. Apurahan avulla voimme toteuttaa kolme uutta kahden viikon harjoitusjaksoa Bangkokissa tähän mennessä pidettyjen lisäksi. Esityksen ensi-ilta on Helsingissä todennäköisesti joulukuussa 2018.”

Myös kuvataiteilijat Petteri Nisunen ja Tommi Grönlund saivat 10 000 euron apurahan. He käyttävät sen rahoittamaan yksityisnäyttelyä Shanghain Minsheng Museum of Art -museossa.

”Hangzhoun China Academy of Art -yliopistossa työskentelevät kuraattorit Dajuin Yao ja Ma Nan näkivät töitämme pari vuotta sitten Yuz museossa Shanghaissa sekä viime helmikuussa Helsingin Taidehallissa. He olivat kiinnostuneita saamaan Grey Area -näyttelymme hieman päivitettynä esille Shanghain Minsheng taidemuseoon. Hyödynnämme liikkuvuusapurahaa teosten kuljetukseen sekä näyttelyn aikaisiin matka- ja majoituskuluihin”, Petteri Nisunen kertoo.

 

Lisätiedot

Erityisasiantuntija Johanna Ruohonen, etunimi.sukunimi@skr.fi

Liikkuvuusapurahojen saajat 2017