Vaatteet pois ja lauteille

Heli ja Ville Blåfield kiertävät maakuntia taltioimassa, miten nyky-Suomi saunoo.

Ovi avataan usein pyyhe päällä, kun Heli ja Ville Blåfield tulevat tekemään kuvareportaasia.
 ”Olemme sattuneet saapumaan aina juuri, kun sauna on alkamassa. Kätellään ja hypätään lauteille”, valokuvaaja Heli Blåfield sanoo.

Viimeisten kymmenen kuukauden aikana hän ja toimittaja Ville Blåfield ovat kiertäneet maakuntia selvittämässä, millainen on arkisauna nyky-Suomessa. Sisaruksilta ilmestyy aiheesta kirja Teoksen kustantamana vuonna 2019. Yksittäisiä juttuja voi jo lukea verkkopalvelu Rapportissa.

Metodi ”vaatteet pois ja saunaan” vaatii tekijöiltä herkkyyttä ja tilannetajua. Vaikka paikalle olisi ajettu kiireellä, lauteilla ei voi hötkyillä ja suorittaa, sanoo Heli.

Kuva Kanta-Hämeestä: Riihimäellä perheen perjantaisaunassa taloyhtiön saunavuorolla, syyskuussa 2017.

Kuva Kanta-Hämeestä: Riihimäellä perheen perjantaisaunassa taloyhtiön saunavuorolla, syyskuussa 2017.

”Olen huomannut, että tilanteen jännitystä laukaisee se, että osaa olla mahdollisimman läsnä, kuunnella kuvattavia ja kunkin saunan tunnelmaa.”

Blåfieldejä kiinnostaa nimenomaan arkisauna, eivät erikoiset saunat tai ”rustiikkinen wanhan ajan sauna”, kuten Ville muotoilee.

Projekti on vienyt sisarukset muun muassa perheen taloyhtiön saunavuoroon Riihimäelle, divarifutisjengin kuphallisaunaan Senäjoelle, opiskelijakylän unisex-viikkosaunaan Jyväskylään ja lastentarhanopettajien mökkisaunaan Kouvolaan.

He ovat huomanneet, että vaikka miljöö olisi tuiki tavallinen taloyhtiön sauna ritilämuovimattoineen ja kaakeliseinineen, saunahetki kohoaa arjen yläpuolelle. Esimerkiksi riihimäkeläisperheelle viikoittaisesta saunavuorosta oli muodostunut tärkeä rituaali.

”Perheen kolme lasta olivat aika vilkkaita, joten isä oli tehnyt tunnin mittaisen rauhoittavan musiikin soittolistan lempikappaleistaan. Hän oli ostanut Clas Ohlsonilta vedenkestävän kaiuttimen, jonka viritti suihkuhuoneeseen joka kerta”, Ville kertoo.

Perhesauna muistutti Blåfieldejä heidän omasta lapsuudestaan Helsingin Töölössä. Taloyhtiön saunaan hipsittiin sisäpihan kautta kylpytakit päällä, pakkasellakin.

Sauna-Suomi -reportaasisarjassa vieraillaan kaikissa Suomen maakunnissa 2017-2018 aikana. Kuva Kymenlaaksosta: ystävykset Kouvolassa Haukkajärven rannalla mökkisaunassa marraskuussa 2017.

Kuva Kymenlaaksosta: ystävykset Kouvolassa Haukkajärven rannalla mökkisaunassa marraskuussa 2017.

”Monet vahvat lapsuusmuistoni liittyvät saunaan”, kertoo Heli. Häntä kiehtoo saunojen kuvaamisessa juuri aiheen tuttuus. ”On tärkeää kuvata myös arkisia asioita, eikä aina etsiä sitä kummallisinta.”

Vaikka vasta on toisten mielestä vihta, suomalaisessa saunakulttuurissa on Blåfieldien havaintojen mukaan enemmän yhdistäviä kuin erottavia tekijöitä.

”Saatan tuntea toiseutta inarilaisessa baarissa helsinkiläisenä, mutta saunassa ollaan jotenkin samassa koodistossa. Ei ole titteleitä eikä statuksia”, sanoo Ville.

Heli on samaa mieltä. ”Kun olen selannut kuvia läpi, minulle on tullut tunne, että suomalaiset eivät olekaan niin kaukana toisistaan.”

Yhteiskuntat. maisteri Heli Blåfield sai 9 500 euron apurahan 27.2.2018 kuvajournalistisen Sauna-Suomi-projektin kuluihin.

Kainuun rahastolta tukea harrastajateattereille

Kainuun Kulttuurirahasto on päättänyt tukea kainuulaista laadukasta harrastajateatteritoimintaa omalla projektilla. 

Rahasto julistaa kainuulaisten harrastajateattereiden haettavaksi apurahan, jonka tavoitteena on tukea paikallista laadukasta teatteria ja nostaa esiin kainuulaisia ihmisiä, ilmiöitä sekä heidän kuvaajiaan ja tulkitsijoitaan. Sinisten vaarojen Kainuussa kirjailijat ja heidän tekstinsä ovat erottamaton osa ihmisen elämää. Harrastajateatterituen tavoitteena onkin herättää kysymään, ketkä ovat tulevaisuuden Ida Aspeja, Eino Leinoja, Ilmari Kiantoja, Veikko Huovisia, Tittamari Marttisia. Millaiset menneisyyden tai nykyisyyden tekstit ja niiden tulkinnat puhututtavat tulevaisuudessa?

Harrastajateatteriapuraha kohdennetaan Kainuun alueella toimiville harrastajateattereille. Apuraha on tarkoitettu tukemaan teatteriproduktion tuottamista siten, että harrastajateatterilla on mahdollisuus laadukkaaseen yhteistyöhön teatterin ammattilaisten kanssa. Tukea voidaan hakea produktion palkattavan asiantuntijan palkkakustannuksiin sekä produktion materiaalikustannuksiin: esimerkiksi käsikirjoitustyöhön, ohjaukseen, lavastukseen tai puvustukseen.

Hakemuksessa toivotaan kuvausta teatteriproduktion kokonaisideasta, sen kytkeytymisestä ja kiinnittymisestä Kainuuseen taustoituksineen. Hakemuksesta tulee käydä ilmi suunniteltu työryhmä ja palkattavan tai palkattavien asiantuntijoiden nimi sekä produktion toteutussuunnitelma kustannusarvioineen. Kustannusarviossa on oltava arvio mihin apuraha kohdennetaan.

Hakuaika 13.6.2018 asti.

Apurahat arvioi asiantuntijatyöryhmä. Apurahasta päättää Kainuun rahaston hoitokunta 24.8.2018. Päätös julkaistaan elokuun 2018 loppuun mennessä. Apurahat maksetaan hakijan kanssa yhdessä sovitulla aikataululla. Haettavissa olevan tuen määrä produktiota kohden on korkeintaan 15 000 euroa.

Hakemus tulee toimittaa viimeistään 13.6.2018 kello 16.00 mennessä sähköpostilla Antti Toivaselle, etunimi.sukunimi@skr.fi ja viimeistään 13.6.2018 postileimalla varustetulla kirjeenä osoitteeseen Kainuun rahasto c/o Kainuun Etu Oy, Intelli PL 10, 87100 Kajaani. Lisätietoja antaa rahaston asiamies Antti Toivanen, p. 044 551 4554.

Hyvä, paha Disney-isä

Olen ollut Disney-tuotantojen ja käsintehdyn, perinteisen piirrosanimaation ystävä jo pienestä pitäen. Disney-elokuvat edesauttoivat sitä, että minusta tuli jo nuorella iällä animaatioharrastaja sekä -keräilijä. Opin myös lukemaan Aku Ankka -sarjakuvalehden avulla.

Vuonna 2014 opiskelin Kentin yliopistossa Englannissa Master of Arts -tutkintoa ja tein lopputyöni nuorille tytöille suunnatuista hevosanimaatioista. Hämmästelin gradussani sitä, kuinka ratsastaminen ja hevosten kanssa työskentely oli vielä 1900-luvun taitteessa ensisijaisesti miesten karski harrastus. Alle sata vuotta myöhemmin valitsemissani piirretyissä ”hevostelu” esitettiin pehmeiden arvojen kautta feminiinisenä, hyväntahtoisena pikku puuhasteluna. Kuinka ollakaan, tänä päivänä ratsastus mielletään yhä useammin ensisijaisesti naisten ajanvietteeksi.

Tutkimani piirretyt olivat varsin pieniä tuotantoja, ja työni saikin minut pohtimaan, mitä ideologisia viestejä piileskelisi suuremman mittakaavan animaatiotuotannoissa, joilla todistettavasti olisi miljoonia katsojia. On kiusallisen helppoa ajatella, ettei lastenelokuvilla ole vaikutusvaltaa, eikä niihin siksi tarvitse kiinnittää erityistä huomiota. Mutta entäs sitten, kun elokuvien levikkialue kattaa globaalisti koko maailman?

Hallitseva ja vaikutusvaltainen Disney-isä

Lastenviihde on kasvavan tärkeässä asemassa, kun lähdetään pohtimaan, mistä aikuisiän käsitykset elämästä kumpuavat. Lastenviihde voi luoda, ylläpitää ja vahvistaa mitä moninaisempia olettamuksia, koskien esimerkiksi sukupuolirooleja.  Keväällä 2016 aloin kypsytellä ajatusta tohtorintutkinnosta ja suuntasin katseeni rohkeasti suoraan Disney-elokuviin. Luin animaatioiden alkuperäistekstejä, katsoin elokuvia, etsiskelin yhteistä nimittäjää. Yllättäen silmiinpistävä elementti löytyi nopeasti: isähahmot.

Aino ja Kulkuri. Kulkuri on Disney-isähahmo elokuvasta Kaunotar ja Kulkuri.

Aino ja Kulkuri. Kulkuri on Disney-isähahmo elokuvasta Kaunotar ja Kulkuri.

Disney-isä on usein näkyvä ja merkittävä, hallitseva ja vaikutusvaltainen. Tuntui hurjalta, ettei isän hahmosta oltu päästetty irti edes 2000-lukua lähestyttäessä: sen sijaan isästä oli tullut ikään kuin itsestään selvä osa narratiivia. Pocahontasin isä Powhatan valitsee tälle puolison (1995). Soturineito Mulan pelastaa Kiinan, mutta ei osaa iloita saavutuksestaan, ennen kuin on saanut isänsä hyväksynnän (1998). Vuonna 2010 julkaistussa Liisa ihmemaassa -elokuvassa Liisa onnistuu vapauttamaan itsensä epämieluisan pakkoavioliiton ikeestä ainoastaan loikkaamalla isänsä saappaisiin ja jatkamalla tämän liiketoimintaa: ojasta allikkoon.

Tiettyyn pisteeseen asti isän merkitystä voi yrittää perustella historiakontekstilla, mutta se tuntuu häiritsevän ontuvalta fantasiamaailman pyörteissä, sillä Disney-elokuviin on kirjoitettu isähahmo usein silloinkin, kun se esiteoksesta sattuu puuttumaan. Näin on esimerkiksi Lewis Carrollin Liisa Ihmemaassa -kirjan kohdalla. Ryhdyin puntaroimaan, mistä ilmiö johtui. Tutkimuskirjallisuudessa tyydyttiin usein toteamaan, että Disney-elokuvien perhemalli on joko ’stereotyyppinen’, ’konservatiivinen’, ’viktoriaaninen’ tai ’patriarkaalinen’. Pidin luonnehdintaa yksinkertaistettuna ja riittämättömänä, sillä se ei antanut vastausta kysymyksiini.

Tutkimusta löytyi huomattavan paljon Disney-naisista, Disney-markkinoinnista sekä esimerkiksi Disney-luonnosta. Sen sijaan Disney-miehet loistivat poissaolollaan, vaikka useimmiten elokuvat kertoivat juuri heistä. Halusin löytää selityksen Disney-isälle: tahdoin tietää, miten ja miksi niin useassa elokuvassa ympäröivää yhteiskuntaa käsitellään isän hahmon kautta. Miksi isä on edelleen perheen määrittävä ja yhdessä pitävä voimavara? Mikä on isähahmon merkitys näille elokuville, puhumattakaan sitten brändistä itsessään?

Pois valmiiksi lokeroiduista karsinoista

Tällä hetkellä olen edennyt tutkimuksessani noin puoleen väliin, keskittyen yrityksen vuosikymmeniin ennen Walt Disneyn poismenoa vuonna 1966. Pyrin hahmottamaan sitä, miten studion elokuvien mieskuva on lähtökohtaisesti muodostunut, ja missä määrin voidaan katsoa tämän näkemyksen säilyneen tai muuttuneen nykytuotannoissa.

Se, että elokuva on visuaalisesti miellyttävä, tai että sen tarina on vetävä, ei tarkoita, etteikö sen sanoma voisi silti olla falski ja kehityskelpoinen. Universaaliuteen ja iättömyyteen tahtoisi yhdistää jotain muutakin, kuin valmiiksi lokeroidut karsinat miehille ja naisille. Tutkijana koen olevani etuoikeutetussa asemassa, kun pystyn sijoittamaan kysymyksen laajempaan perspektiiviin ja selittämään vaikuttimia tuotantoprosessin takaa. Ajattelen, että tämä on myös työni perimmäinen tarkoitus. Toivon, että englanninkielinen väitöskirjani lisää tietoisuutta näitä elokuvia kohtaan, ja sitä kautta edistää niiden monimuotoisuutta. Mitä useampi ihminen tulee kriittiseksi katsomaansa kohtaan ja lausuu ääneen haluavansa parempaa katsottavaa, sitä voimakkaampi ääni on.

En itse nauttinut lapsena Disneyn ”prinsessaelokuvien” katselusta, mutta en osannut silloin pukea sanoiksi, miksi. Vasta varttuneempana oivalsin, etten löytänyt elokuvista juurikaan samaistumisen kohteita. Suurin osa klassikkokaanonin prinsessoista siivoaa, laittaa kotia, ryhtyy nukkumaan tai muuten vain yrittää kuluttaa aikaansa odotellessa, että prinssi ilmestyisi jostain. Sittemmin jopa Disneyn kaltainen suuryhtiö on lähtenyt painokkaasti kehittämään naiskuvaansa ja etsimään uusia teemoja, koska tänä päivänä näistä samoista prinsessoista on saatu aikaan paljon julkista porua. En todennäköisesti ole yksin, kun väitän, että miehillekin samankaltainen, pieni kasvojenkohotus tekisi terää. Onhan tämän päivän miehisyyskin vastaavasti paljon muutakin, kuin henkistä lujuutta ja fyysistä voimaa.

Teksti: Aino Isojärvi
Kuvat: Malin Axtell

Tytötkin kuvaavat!

”Useita elokuva-alalla tapahtuneita ahdistelutapauksia nousi päivänvaloon syksyllä 2017 kautta maailman. On ollut järkyttävää lukea, kuinka moni naispuolinen alan ammattilainen on joutunut miespuolisen kollegansa tai esimiehensä seksuaalisen ahdistelun kohteeksi,” kauhistelee Girls Film! -lyhytelokuvatyöpajan tuottaja Riitta Ryhtä. ”Ahdistelusyytteet tekevät alasta jopa naisia vahvasti sortavan ja alistavan. Näin ei missään nimessä saisi olla!”

Euphoria Borealis ry järjesti kesäkuussa 2017 viisipäiväisen, 14–18-vuotiaille tytöille suunnatun lyhytelokuvatyöpajan, johon osallistui 22 tyttöä. Pajan tarkoituksena oli auttaa tyttöjä löytämään omia vahvuuksiaan ja ymmärtämään, että nainen ei ole altavastaaja miesvaltaisella elokuva-alalla. Girls Film! -työpajan periaatteena oli, että kaikki syrjintä, arvostelu ja rasismi jätettiin pajan ulkopuolelle.

4.–8.6.2018 Nuorten toimintakeskus Hapen tiloissa Sörnäisissä järjestetään uusi työpaja, jossa tytöt pääsevät opettelemaan elokuvantekoa. Työpajassa harjoitellaan elokuvakäsikirjoittamisen perusteita ja saadaan ammattilaisten opastusta kameroiden, äänityskaluston ja editointiohjelmien käyttöön. Luentojen ja käytännönläheisen opetuksen avulla tytöt tekevät lyhytelokuvan ideointivaiheesta valmiiksi elokuvaksi. Työpajassa syntyneet elokuvat esitetään 8.6. elokuvateatteri Orionissa, tai jossain muussa Helsingin elokuvateatterissa.

Tytöt kuvaamassa kohtausta lyhytelokuvaan vuoden 2017 työpajassa.

Tytöt kuvaamassa kohtausta lyhytelokuvaan vuoden 2017 työpajassa.

Tavoitteena korjata vääristyneitä näkemyksiä

Girls Film! -työpajan tavoitteena on luoda nuorille turvallinen ympäristö, jossa jokainen voi olla oma itsensä ja jossa jokaisen ideoita ja ajatuksia arvostetaan. Työpajaan haetaan avoimella haulla 25 elokuvanteosta kiinnostunutta pääkaupunkiseutulaista nuorta, jotka ovat fyysisestä sukupuolesta riippumatta tyttöjä.

Vuoden 2017 ilmoittautumisen yhteydessä tytöt kirjoittivat lyhyet perustelut sille, miksi haluaisivat osallistua työpajaan. Eräs 17-vuotias hakija mainitsi perusteluissaan muun muassa, että hän ei ole uskaltanut hakeutua koulunsa AV-tiimiin, koska siellä on ainoastaan poikia.

Työpajan edetessä kävi myös ilmi, että monessa yhteydessä tytöistä välittyy vääristynyt naiskuva. He eivät välttämättä itse tiedostaneet sitä, vaan ovat omaksuneet sen olennaisena osana ilmaisuaan.

”On jo todistettu, että virheettömien kauneusihanteiden ihannointi ja tavoittelu vääristävät minäkuvaa ja edesauttavat monenlaisten ongelmien, kuten syömishäiriöiden syntymistä. Yksi Girls Film! -työpajan tavoitteista onkin korjata näitä näkemyksiä”, Ryhtä toteaa. ”On myös tärkeää tehdä työtä sen eteen, että alalle pääsisi tekijöiksi enemmän naisia. Mitä enemmän käsikirjoittajina, ohjaajina tai muissa rooleissa kameran takana on naisia, sitä enemmän myös valkokankaalla näkyy naisrooleja.”

Ryhmäytyminen ja pelkojen kartoittaminen tärkeää

Vuoden 2017 pajan alussa kartoitettiin harjoituksen avulla osallistujien ajatuksia, toiveita ja pelkoja tulevasta viikosta. Useampi tytöistä mainitsi, että pelottavinta olivat tutustuminen ja kavereiden saaminen; entä jos kavereita ei saisikaan. Ryhmäläiset keskustelivat peloistaan, ja yhdessä sovittiin, että toisten huomioonottamiseen täytyy panostaa. Työpajan aikana tytöt olivatkin hyvin solidaarisia toisiaan kohtaan. Myös tulevassa työpajassa huomiota kiinnitetään erityisesti siihen, ettei kenellekään tule ulkopuolisuuden tunnetta, vaan kaikki otetaan mukaan tekemiseen.

Kohtaus 14, dramaattista kuvamateriaalia tulossa!

Kohtaus 14, dramaattista kuvamateriaalia tulossa!

Mikä työpajassa sitten oli parasta? Palautteen perusteella tyttöjen suurin pelko ainakin lienee osoittautunut turhaksi, sillä parasta olivat ”ystävät ja elokuvanteko”, ”ystävät ja kuvaaminen” sekä ”ystävät ja näytteleminen”. Oli myös hienoa ”saada tehdä itselle mielenkiintoista ja rakasta asiaa mahtavien uusien ihmisten kanssa”.

Annetaan siis tytöille ystäviä ympärille ja kamera käteen, niin kyllä tytötkin kuvaavat!

Teksti: Anna Bui
Kuvat: Riitta Ryhtä

Euphoria Borealis ry sai 14 000 euron apurahan 27.2.2018 Girls Film! -elokuvatyöpajan järjestämiseen.

PoDoCo apurahat nyt haettavina

Onko yrityksessänne sellaisia ideoita, joiden analyysissa ja toteutuksessa nuori tohtori voisi olla avuksi? Oletko nuori tohtori, joka on kiinnostunut tutkimusosaamisensa soveltamisesta yritysmaailmassa? PoDoCo ohjelma on oikea ratkaisu!

Tohtorikoulutettujen ja elinkeinoelämän PoDoCo -yhteistyöohjelma edistää tohtoreiden työllistymistä yrityksiin ja parantaa Suomen elinkeinoelämän kykyä uudistua pitkäjänteisesti. Yksittäisen PoDoCo-projektin kokonaispituus on 1-2 vuotta ja se jakautuu kahteen 6-12 kuukauden osaan. Aluksi on säätiörahoitteinen tutkimusvaihe ja sitä seuraa samanmittainen yrityksen rahoittama soveltava vaihe. PoDoCo-ohjelmaan voivat osallistua toimialariippumattomasti kaikki suomalaiset tai Suomessa liiketoimintaa harjoittavat yritykset ja kaikki väitöskirjan vastikään tehneet tai lähiaikana väittelevät henkilöt.

PoDoCo-ohjelman apurahat on tarkoitettu uusia uria aukovaan tutkimukseen aiheesta, joka on elinkeinoelämän kannalta relevantti. Ohjelman puitteissa tohtori ja yrityskumppani ideoivat yhdessä tutkimushankkeen, jonka toteuttavalle tohtorille haetaan rahoitusta mukana olevilta säätiöiltä. Säätiöt myöntävät ohjelmaan valituille työskentelyapurahan vuodeksi tai puoleksi vuodeksi. Kokovuosiapurahan suuruus on 28 000 euroa.

PoDoCo-ohjelman apurahat ovat haettavina 1.3–15.4.2018. Haun tulokset julkaistaan viimeistään kesäkuussa 2018.

PoDoCo-ohjelma järjestää vuosittain kaksi hakukierrosta, jossa kussakin jaetaan noin 17 apurahaa. Yhdeksän säätiötä ovat sijoittaneet PoDoCo-ohjelmaan noin 1 000 000 euroa vuodelle 2018. Ohjelman rahoittajasäätiöt ovat Suomen Kulttuurirahasto, Jenny ja Antti Wihurin Rahasto, Maa- ja vesitekniikantuki ry, Svenska Kulturfonden, Tekniikan Edistämissäätiö, Maj ja Tor Nesslingin Säätiö, Kaute-säätiö, Liikesivistysrahasto ja Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiö. Ohjelman toteutuksesta vastaa DIMECC Oy.

Lisätietoa ohjelmasta ja apurahahausta saa PoDoCo-ohjelman kotisivuilta, (www.podoco.fi) sekä ohjelmapäällikkö Essi Hutulta, etunimi.sukunimi@dimecc.com, puh. 040 840 9259.

         

Palkinnot merkittävistä kulttuuriteoista 2018

Professori, emerita Kaisa Nyberg

Kaisa Nybergin ala on kryptologia eli tiede, joka tutkii matemaattisin menetelmin tiedon turvallista varastointia ja siirtämistä. Tavallisille kansalaisille kryptologia voi olla vierasta, vaikka käytämme sen sovelluksia sujuvasti esimerkiksi verkkokaupassa asioidessamme tai älypuhelimella kommunikoidessamme.

Kaisa Nyberg toimi Aalto-yliopiston kryptologian professorina vuosina 2005-2016, eläkkeelle jäämiseensä asti. Tieteellisten saavutustensa ohella hän sai aikaan kryptologian opetuksen kehittymisen ja vakiintumisen Suomessa. Hän on myös pyrkinyt vaikuttamaan sen puolesta, että nykyistä useampi nuori nainen löytäisi oman alansa matemaattisten ja teknisten tieteiden parista.

Kaisa Nyberg palkittiin tiedon tehokkaasta salaamisesta, turvallisista viestien valtateistä.

Muotoilija, tekstiilitaiteilija Markku Piri

Markku Piri on taiteellinen monilahjakkuus, jonka identiteettiä tai erikoisosaamista on mahdoton kuvata yhdellä sanalla, ellei se ole renessanssi-ihminen. Piri on muotoilija, kuvataiteilija, tekstiilitaiteilija, kirjoittaja, tuottaja, luennoitsija, leipuri ja ooppera- ja laulumusiikin ekspertti – joitain mainitaksemme. Opinnot Suomen lisäksi Yhdysvalloissa ja Italiassa kasvattivat hänet kosmopoliitiksi, ja laaja-alainen kiinnostus ilmiöihin ja materiaaleihin ovat sen jälkeen taanneet äärimmäisen monipuolisen suhteen taiteeseen.

Markku Pirin intohimo ja pitkäjänteisyys näkyvät kaikessa, oli sitten kyse taidelasista, kaakeleiden suunnittelusta, kansainvälisten urheilukisojen kokonaisilmeestä toimitsijoiden asuineen ja mitaleineen, messuosaston tai konsertin visualisoinnista, kaupunki-ilmeen kokonaissuunnittelusta, moderneista kristallikruunuista tai täydellisestä täytekakusta. Pirin luennot ovat innostavia performansseja ja hänen kynänsä vuolas, usein myös pistävän terävä, mistä aihepiiristä hän sitten kirjoittaakin.

Muotoilija, tekstiilitaiteilija Markku Piri vastaanotti palkinnon muotoilun maailmankansalaiselle, visuaalisten ihmeiden toteuttajalle.

Elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja Selma Vilhunen

Selma Vilhunen on monipuolinen elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja. Uransa alkuvaiheessa Vilhunen teki käsikirjoituksia, jotka liikkuivat nuorten maailmassa ja käsittelivät mm. syrjäytymistä ja mielenterveyttä. Näitä teemoja hän on myöhemmin syventänyt ohjauksissaan.

Vuonna 2012 Vilhunen ohjasi lyhytelokuvan “Pitääkö mun kaikki hoitaa?”, kertomuksen lapsiperheen kiireisestä aamusta. Elokuva valittiin ensimmäisenä suomalaisena lyhytelokuvana Oscar-palkintoehdokkaaksi vuonna 2014.

Vilhusella on elokuvissaan taito tunkeutua nuorten ja lasten ajatusmaailmaan ja jättää se silti koskemattomaksi. Henkilöohjaajana hän on taitava.

Selma Vilhunen haluaa käsikirjoituksissaan ja ohjauksissaan ravistella lokeroivia käsityksiä esimerkiksi köyhyydestä, yksinhuoltajuudesta ja sukupuolesta. Hän vastustaa ajattelua, jossa ihmisestä nähdään vain yksi puoli, vaikka jokaisella meistä on tarve olla kokonainen henkilö. Hän on elokuvissaan kuin unilukkari, joka herättelee meitä viihteen turruttamia katsojia näkemään monipuolisen, todellisen maailman ympärillämme.

Elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja Selma Vilhunen sai palkinnon koskettavista tarinoista, elävistä nuorten kuvista.

 

Suurpalkinto kryptologille, muotoilijalle ja elokuvaohjaajalle

Suomen Kulttuurirahasto jakoi vuosijuhlassaan 27.2. kolme 30 000 euron palkintoa merkittävistä kulttuuriteoista. Palkinnon saivat professori emerita Kaisa Nyberg, muotoilija, tekstiilitaiteilija Markku Piri ja elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja Selma Vilhunen.

Professori emerita Kaisa Nyberg

Kaisa Nybergin ala on kryptologia eli tiede, joka tutkii matemaattisin menetelmin tiedon turvallista varastointia ja siirtämistä. Tavallisille kansalaisille kryptologia voi olla vierasta, vaikka käytämme sen sovelluksia sujuvasti esimerkiksi verkkokaupassa asioidessamme tai älypuhelimella kommunikoidessamme.

Kaisa Nyberg väitteli 1980-luvun alussa tohtoriksi funktionaalianalyysista Helsingin yliopiston matematiikan laitoksella. Ura vei kuitenkin puhtaan matematiikan parista ensin tutkimukselliseen pioneerityöhön Puolustusvoimien kryptologiksi ja sittemmin Nokian tutkimuskeskukseen kehittämään matkapuhelinverkkojen salausalgoritmeja. Nyberg on tehnyt merkittävää tieteellistä työtä lohkosalaustekniikoiden suunnittelussa ja analysoinnissa sekä matkapuhelinliikenteen turvallisuuden kehittämisessä. Tuolloin kehitetyt ratkaisut – kuten 3G, 4G ja Bluetooth – ovat tälläkin hetkellä käytössä lukemattomissa kännyköissä ympäri maailmaa. Nyberg on toiminut tietoturvallisuuden asiantuntijana myös erilaisten kriittisten järjestelmien suunnittelussa kuten kansalaisten nettiäänestystä valmisteltaessa.

Kaisa Nyberg toimi Aalto-yliopiston kryptologian professorina vuosina 2005-2016, eläkkeelle jäämiseensä asti. Tieteellisten saavutustensa ohella hän sai aikaan kryptologian opetuksen kehittymisen ja vakiintumisen Suomessa. Hän on myös pyrkinyt vaikuttamaan sen puolesta, että nykyistä useampi nuori nainen löytäisi oman alansa matemaattisten ja teknisten tieteiden parista.

Kaisa Nyberg palkittiin tiedon tehokkaasta salaamisesta, turvallisista viestien valtateistä.

Muotoilija, tekstiilitaiteilija Markku Piri

Markku Piri on taiteellinen monilahjakkuus, jonka identiteettiä tai erikoisosaamista on mahdoton kuvata yhdellä sanalla, ellei se ole renessanssi-ihminen. Piri on muotoilija, kuvataiteilija, tekstiilitaiteilija, kirjoittaja, tuottaja, luennoitsija, leipuri ja ooppera- ja laulumusiikin ekspertti – joitain mainitaksemme. Opinnot Suomen lisäksi Yhdysvalloissa ja Italiassa kasvattivat hänet kosmopoliitiksi, ja laaja-alainen kiinnostus ilmiöihin ja materiaaleihin ovat sen jälkeen taanneet äärimmäisen monipuolisen suhteen taiteeseen.

Markku Pirin intohimo ja pitkäjänteisyys näkyvät kaikessa, oli sitten kyse taidelasista, kaakeleiden suunnittelusta, kansainvälisten urheilukisojen kokonaisilmeestä toimitsijoiden asuineen ja mitaleineen, messuosaston tai konsertin visualisoinnista, kaupunki-ilmeen kokonaissuunnittelusta, moderneista kristallikruunuista tai täydellisestä täytekakusta. Pirin luennot ovat innostavia performansseja ja hänen kynänsä vuolas, usein myös pistävän terävä, mistä aihepiiristä hän sitten kirjoittaakin.

Markku Piri toteutti viime vuonna kutsunäyttelyn Firenzessä, Roomassa ja Venetsiassa, mikä oli Suomen itsenäisyyden juhlavuoden tärkein kulttuuritapahtuma Italiassa. Yhteensä näyttelyissä oli lähes 70 000 kävijää. Venetsian esillepano oli ensimmäinen suomalaistaiteilijan näyttely legendaarisessa Muranon lasimuseossa.

Piri suunnitteli myös Eurokankaalle yhdeksän sisustustekstiilikuosia sisältävän Suomen vuoden 2017 juhlamalliston. Muranon näyttelyä purettaessa museon johtaja toivoi sen pysyvään kokoelmaan 8 metrin palan Juhannusseppele-kuosia, koska se hänen mielestään hienosti ja selvin yhtymäkohdin ja aihein jatkaa ja tulkitsee Italian renessanssista alkanutta kauneuden ihannetta. Aivan kuten Markku Piri itsekin.

Muotoilija, tekstiilitaiteilija Markku Piri vastaanotti palkinnon muotoilun maailmankansalaiselle, visuaalisten ihmeiden toteuttajalle.

Elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja Selma Vilhunen

Selma Vilhunen on monipuolinen elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja. Uransa alkuvaiheessa Vilhunen teki käsikirjoituksia, jotka liikkuivat nuorten maailmassa ja käsittelivät mm. syrjäytymistä ja mielenterveyttä. Näitä teemoja hän on myöhemmin syventänyt ohjauksissaan.

Vuonna 2012 Vilhunen ohjasi lyhytelokuvan ”Pitääkö mun kaikki hoitaa?”, kertomuksen lapsiperheen kiireisestä aamusta. Elokuva valittiin ensimmäisenä suomalaisena lyhytelokuvana Oscar-palkintoehdokkaaksi vuonna 2014.

Vilhusen ensimmäinen kokopitkä näytelmäelokuva vuonna 2016 oli ”Tyttö nimeltä Varpu”. Teemallisesti se käsittelee yhtä rikkoutunutta perhettä, mutta kyseessä on laajemmin koko yhteiskunnan kuva. Elokuva palkittiin Pohjoismaiden Neuvoston elokuvapalkinnolla vuonna 2017.

Selma Vilhunen on käsikirjoittanut ja ohjannut myös dokumentteja, viimeisimpänä kokopitkän elokuvan ”Hobbyhorse Revolution”. Monien leikiksi käsittämä keppihevosharrastus on saanut yhä totisempia sävyjä. Elokuva käsittelee koskettavasti mielikuvituksen voimaa, joka hoitaa ja eheyttää nuoria heidän hyvinkin rikkonaisissa elämissään. Se on myös vahva kannanotto kiusaamista vastaan.

Vilhusella on elokuvissaan taito tunkeutua nuorten ja lasten ajatusmaailmaan ja jättää se silti koskemattomaksi. Henkilöohjaajana hän on taitava.

Selma Vilhunen haluaa käsikirjoituksissaan ja ohjauksissaan ravistella lokeroivia käsityksiä esimerkiksi köyhyydestä, yksinhuoltajuudesta ja sukupuolesta. Hän vastustaa ajattelua, jossa ihmisestä nähdään vain yksi puoli, vaikka jokaisella meistä on tarve olla kokonainen henkilö. Hän on elokuvissaan kuin unilukkari, joka herättelee meitä viihteen turruttamia katsojia näkemään monipuolisen, todellisen maailman ympärillämme.

Elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja Selma Vilhunen sai palkinnon koskettavista tarinoista, elävistä nuorten kuvista.

Apurahat 2018

Hallintoneuvoston esimiehen Pirjo Ståhlen tervetuliaissanat

Juhlapuhe: Anne-Birgitta Pessi

Hallituksen puheenjohtajan Jari Sokan puhe

Tähtitanssija Eun-Ji Halle Edvard Fazer -palkinto

Kansallisbaletin tähtitanssija Eun-Ji Ha on saanut Suomen Kulttuurirahaston Edvard Fazer -palkinnon. Ha otti vastaan palkintomaljan ja siihen kuuluvan 10 000 euron palkinnon Kansallisoopperan ja -baletin näyttämöllä Gisellen ensi-illan yhteydessä perjantaina 23. helmikuuta 2018.

Palkinnon luovuttivat Suomen Kulttuurirahaston hallituksen puheenjohtaja Jari Sokka sekä palkintolautakunnan jäsen, baletin taiteellinen johtaja Kenneth Greve ja Suomen kansallisoopperan ja -baletin säätiön hallituksen puheenjohtaja Leena Niemistö. Palkintolautakuntaan kuuluvat Greven ja Niemistön lisäksi Suomen kansallisoopperan ja -baletin pääjohtaja (vuoteen 2017) Päivi Kärkkäinen.

Palkintolautakunnan perustelujen mukaan Eun-Ji Ha on tanssinut menestyksekkäästi yli 10 vuoden ajan lähes kaikkien Kansallisbaletin ohjelmistossa olleiden klassisten balettiteosten päätehtävissä sekä taituroinut useiden nykytanssiteosten loistokkaana tulkitsijana. Lisäksi hän on tehnyt Suomen kansallisbalettia tunnetuksi maailmalla ja Suomessa vierailemalla monissa kansainvälisissä gaaloissa solistitehtävissä sekä kotimaan kiertueilla. Työyhteisössään hän on arvostettu ja pidetty työtoveri, kannustava kollega, joka on valmis auttamaan nuoria kanssatanssijoitaan.

Eun-Ji Ha kiinnitettiin Suomen kansallisbalettiin vuonna 2007, hänet nimitettiin ensitanssijaksi vuonna 2009 ja tähtitanssijaksi vuonna 2013.

Suomen Kulttuurirahaston Edvard Fazer -palkinto on jaettu Kansallisoopperassa vuodesta 1984 lähtien, tänä vuonna 17. kertaa. Palkinnon ovat aiemmin saaneet tanssijat Aku Ahjolinna, Ulrika Hallberg, Maija Hänninen, Tommi Kitti, Jarkko Niininen, Juha Kirjonen, Barbora Kohoutková, Minna Tervamäki, Jaakko Eerola, Carolina Agüero, Timo Kokkonen, Nicholas Ziegler, Salla Eerola, Tiina Myllymäki, Samuli Poutanen, Michal Krčmář sekä koko Suomen kansallisbaletti, joka palkittiin ryhmänä vuonna 1994.

Suomen Kulttuurirahaston Edvard Fazer -palkinto

Suomen Kulttuurirahaston Edvard Fazer -palkinto on kiertopalkinto, joka myönnetään joka toinen vuosi parhaasta Suomen kansallisbaletin piirissä tapahtuneesta tanssitaidetta edistävästä suorituksesta. Edvard Fazer -palkinto perustettiin Suomen kansallisoopperan baletin 60-vuotisjuhlavuonna 1982 ja se myönnettiin ensimmäisen kerran 1984. Palkinto on kauppaneuvos ja rouva Roger Lindbergin lahjoittama hopeamalja, jonka Suomen kansallisoopperan henkilökunta lahjoitti silloiselle johtajalleen Edvard Fazerille hänen 70-vuotispäivänään vuonna 1931. Vuonna 1996 Fazerin musiikkisäätiö siirsi varansa Suomen Kulttuurirahastolle, jolloin perustettiin Fazerin musiikkirahasto. Tässä yhteydessä myös palkinnon nimeksi tuli Suomen Kulttuurirahaston Edvard Fazer -palkinto. Fazerin musiikkirahasto on nykyisin Roger Lindbergin musiikkirahasto, ja sen tarkoituksena on tukea suomalaista säveltaidetta ja jatkaa myös Edvard Fazerin nimeä kantavan palkinnon myöntämisperinnettä.

Kuva: Mirka Kleemola

Tutkittu tieto ja päätöksenteko –rahoitushaku käynnistyy

Tutkitun tiedon roolia yhteiskunnallisessa päätöksenteossa on viime vuosina pohdittu paljon ja tutkimuksen ja päätöksenteon suhdetta tukemaan on luotu uusia rakenteita ja rahoitusvälineitä, jotka voivat vaikuttaa tähän suhteeseen merkittävästi tulevaisuudessa. Melko vähän kuitenkin tiedetään siitä, kuinka paljon tutkittu tieto vaikuttaa yhteiskunnallisen päätöksenteon eri lohkoilla ja miten tilanne on muuttunut viimeksi kuluneiden vuosikymmenten aikana.

Suunnattu rahoitushaku

Suomen Kulttuurirahasto avaa suunnatun rahoitushaun, Tutkittu tieto ja päätöksenteko -ohjelman, näitä kysymyksiä tarkasteleville tutkimushankkeille. Yksivuotisten hankkeiden toivotaan lähestyvän asiaa empiirisesti esimerkiksi tarkastelemalla joitakin yhteiskunnallisen päätöksenteon alueita, keräämällä niitä kuvaavia aineistoja ja analysoimalla kertynyttä dataa. Kysymystä ei ole rajoitettu lainvalmisteluun tai ministeriötason päätöksentekoon: hankkeet voivat kohdistua päätöksenteon eri tasoihin. Erityisesti toivotaan hankkeita, jotka yksittäisten paljon esillä olleiden esimerkkien sijasta tarkastelisivat vähemmälle huomiolle jäänyttä yhteiskunnallisen päätöksenteon hiljaista valtavirtaa. Millä mekanismeilla tutkittu tieto välittyy päätöksentekoon sen eri muodoissa, lainsäädäntötyöstä kunnallishallintoon, viranomaisohjeisiin ja yksittäisiin hallintopäätöksiin? Samaten ajalliset vertailut esimerkiksi 20–30 vuoden ajalta olisivat erityisen kiinnostavia. Hankkeissa voidaan esittää ehdotuksia uudistuksiksi, mutta pääpaino on nykytilanteen analyysissa.

Rahoitettavien hankkeiden edellytetään asettavan keräämänsä aineiston avoimesti saatavaksi sekä kirjoittavan työnsä pohjalta yhteenvetoraportin. Tämän lisäksi hankkeita kannustetaan tieteellisten julkaisujen tuottamiseen. Rahoitettujen hankkeiden odotetaan myös osallistuvan Tutkittu tieto ja päätöksenteko ‑ohjelman verkostoitumistilaisuuksiin, joissa pyritään saattamaan tutkimusryhmiä yhteistyöhön ja löytämään uusia näkökulmia tutkimuskysymyksiin. Kulttuurirahasto tekee haun järjestämisessä yhteistyötä Suomen Akatemian kanssa.

Hakuohjeet

Ohjelman haku on kaksivaiheinen: aiehaku, johon toimitetaan lyhyet hakemukset, ja jatkoon valituille hakemuksille varsinainen haku.

Aiehaku

Suomenkielinen aiehakemus tehdään käyttäen Suomen Kulttuurirahaston hakujärjestelmää (www.skr.fi/haku). Hakemuksen pituus on 6 000 merkkiä välilyönteineen. Hakemuksessa kuvataan lyhyesti tutkimuskysymys, aineistot, käytettävät menetelmät ja tutkimusryhmän rakenne. Hakemuksessa tulee selkeästi perustella se, miten tutkimus vastaa rahoitushaun tavoitteisiin. Hakemukseen liitetään tutkimusryhmän johtajan cv (enintään 4 sivua). Johtajan tulee olla väitellyt tutkija.

Aiehakemus tulee toimittaa viimeistään 27.3.2018. Ohjelman ohjausryhmä valitsee toiselle kierrokselle valittavat hankkeet käyttäen mahdollisesti ulkopuolisia arvioijia.

Varsinainen haku

Hakijoille tiedotetaan aiehaun tuloksesta 23.4. mennessä. Toisen kierroksen hakemukset jätetään toukokuun puolivälissä ja päätökset rahoitettavista hankkeista tehdään kesäkuun puoliväliin mennessä. Ohjausryhmä saattaa keskustella toiselle kierrokselle valittujen hakijoiden kanssa hakuprosessin aikana.  Projektien rahoituskausi voi alkaa 1.8.2018—1.1.2019 välisenä aikana.

Varsinaisessa hakemuksessa työsuunnitelman pituus voi olla 6—12 sivua (sisältäen sisällysluettelon ja viitteet). Työsuunnitelman rakenteen tulee olla seuraava:

  • Tutkimuskysymys
  • Aineisto ja sen keruu
  • Menetelmät
  • Aineiston avaaminen myöhempään käyttöön
  • Kustannusarvio

Kustannusarvio

Hankkeiden kesto on yksi vuosi ja ohjeellinen suuruusluokka noin 100 000 €. Kustannusarvio muodostuu tutkijoiden palkoista, joissa sivukuluprosenttina tulee käyttää enintään 40 % ja yleiskuluina 20 %. Käytännössä henkilötyövuosia voi olla 1–2, niin että hankkeessa työskentelee ainakin yksi kokopäiväinen tutkija.

Lisätietoja

Hausta järjestetään informaatiotilaisuus Suomen Akatemiassa 7.3. klo 13.00—15.00. Tilaisuuteen pyydetään ilmoittautumaan etukäteen viimeistään 28.2.2018. Ilmoittautuminen tapahtuu tämän linkin kautta.

Lisätietoja hausta antaa Suomen Kulttuurirahaston yliasiamies, prof. Antti Arjava,
etunimi.sukunimi@skr.fi puh. 09 6128 1234

38,5 miljoonaa euroa tieteeseen ja taiteeseen

Suomen Kulttuurirahasto jakaa helmikuussa 2018 keskusrahastosta apurahoja yhteensä 26 miljoonaa euroa eli miljoona euroa edellisvuotta enemmän. Lisäksi maakuntarahastot jakavat keväällä yhteensä 12,5 miljoonaa.

Keskusrahastolle lokakuussa tehtyjen hakemusten perusteella apurahoja myönnetään 1 090 henkilölle, työryhmälle tai yhteisölle (viime vuonna 1 108). Hakemusten läpimenoprosentti oli tieteessä 14 % ja taiteessa 11 ,% mutta läpimeno vaihtelee aloittain, esimerkiksi kuvataiteissa 5-8 %:n välillä. Hakemuksia tuli yhteensä 8 895. Taiteen hakemusten määrä lisääntyi, mutta tieteen laski noin neljällä sadalla viime vuoteen verrattuna.

Suurimman apurahan, 240 000 euroa, saa Globe Art Point ry uuden suomalaisen taiteen ja kulttuurin elävän laboratorion ja tietopankin perustamiseen. Globe Art Point ry on Suomessa asuvien ja työskentelevien ulkomaisten taiteilijoiden yhdistys, jonka toiminnanjohtaja Tomi Purovaara vastaa vuosina 2018–2020 toteutuvan hankkeen suunnittelusta ja johtamisesta. Hankkeessa lisätään Suomen taidelaitosten ja taiteellisten projektien kielellistä ja kulttuurista monimuotoisuutta mm. edistämällä Suomessa asuvien ulkomaisten ja paikallisten taiteilijoiden yhteistyötä ja integroitumista. Monimuotoistuvat projektit ja taidelaitokset tukevat eri kulttuuri- ja kielitaustaisten väestöryhmien osallistumista taidekentässä.

Lastenkirjainstituutin vuosina 2018–2020 toteutettavassa hankkeessa Lastenkirjat esiin! edistetään lasten- ja nuortenkirjallisuuden saavutettavuutta ja lasten lukemista. Nyt myönnettävällä 190 000 euron apurahalla instituutti mm. kokoaa Suomessa ilmestyviä lasten- ja nuortenkirjoja esittelevän internet-portaalin sekä kouluttaa opettajia ja varhaiskasvattajia käyttämään kirjallisuutta päiväkodeissa ja kouluissa.

Poliittisen valokuvan festivaali Helsingissä on aktiivinen ja avoin foorumi kantaaottavan valokuvan esittämiselle ja kuvista syntyvälle keskustelulle. Festivaali saa 90 000 euron apurahan neljännen ja viidennen festivaalin järjestämiseen helmikuussa 2019 ja keväällä 2021.

Taiteelliseen työskentelyyn myönnettiin kaikista apurahoista 35 % (viime vuonna 33 %). Taidetta hoitolaitoksiin -apurahaa haki 238 hakijaa (viime vuonna 252). Myöntöjä oli yhteensä 31 yhteissummaltaan 412 500 euroa (430 000 euroa).

Tieteen suurimmat apurahat kohdentuvat tänä vuonna maatalouteen. Tätä selittää lokakuussa julkistettu miljoonan euron lisärahoitus maatalouden laajoihin tutkimushankkeisiin, jotka kohdistuvat erityisesti maaperän ja  pölyttäjien terveyteen, viljelykasvien monimuotoisuuteen ja ilmastonmuutokseen sopeutumiseen taikka torjunta-aineiden ja lannoitteiden ympäristö- ja ekosysteemivaikutuksiin. 215 000 euron apurahan saa Luonnonvarakeskus Luken Mikkelin yksikössä fil. tohtori Sari Himanen ja työryhmä luontaista biologista torjuntaa ja pölytystä tukevia monimuotoistamismenetelmiä käsittelevään tutkimukseen. Hankkeessa tutkitaan viljelykasvien ominaisuuksia ja viljelyyn upotettuja monimuotoistamistoimia, joita voitaisiin hyödyntää luontaisen biologisen torjunnan ja pölytyksen tukemisessa sekä ylipäänsä pellon eliöstön monimuotoisuuden suojelussa ja kasvintuhoojien ennakoivassa torjunnassa.

Myös toinen pölyttäjiin liittyvä tutkimus saa rahoituksen. Helsingin yliopiston Bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan D.Sc. Dalial Freitak, Ph.D. Heli Salmela ja B.Sc. Matti Leponiemi saavat 170 000 euron apurahan hunajamehiläisten rokottamisen vaikutuksia suomalaiseen mehiläishoitoon käsittelevään tutkimukseen.

Luonnonvarakeskus Luken Turun yksikössä dosentti Kari Saikkonen, fil. tohtori Miia Kauppinen ja fil. tohtori Kalle Rainio saavat 216 000 euroa kestävää nurmikasvintuotantoa mikrobien avulla käsittelevään tutkimukseen. Hankkeen pitkän tähtäimen päämääränä on tuottaa tietoa, jonka avulla voidaan turvata kannattava, kestävä ja turvallinen nurmirehun tuotanto Suomessa.

Jyväskylän yliopiston Bio- ja ympäristötieteiden laitoksessa dosentti Leena Lindström, fil. maisteri Aigi Margus ja fil. maisteri Shahed Saifullah saavat 200 000 euron apurahan fungisidien vaikutuksia tuhohyönteisiin käsittelevään tutkimukseen. Kasvien sienitauteja ehkäisevien fungisidien haitalliset vaikutukset vesieliöille tiedetään, mutta tutkittua tietoa fungisidien haittavaikutuksista toisiin viljelytuholaisiin on yllättävän vähän. Tässä tutkimushankkeessa pyritään vastaamaan siihen, voiko ei-tappavilla kasvinsuojeluaineilla kuten fungisideillä olla vaikutuksia toisaalta perunan fysiologiaan ja sitä kautta myös koloradonkuoriaisen perimään ja onko sillä pitkäkestoisia yli sukupolven havaittavia vaikutuksia tuhohyönteisiin sekä niiden kykyyn vastustaa hyönteisiä vastaan käytettyjä torjunta-aineita.

Väitöskirjatyöskentelyn osuus kaikista apurahoista oli 30 % (viime vuonna 29 %), post doc -tutkimuksen osuus nousi hieman ollen nyt 13 % (12 % vuonna 2017).

Tiede sai apurahoista 54 % (viime vuonna 52 %) ja taide 46 % (48 %). Tieteen suhteellisesti suurempi osuus apurahoista selittyy sillä, että Kulttuurirahastoon perustetuista nimikkorahastoista valtaosa tukee tiedettä.

Tieteessä apurahojen keskisuuruus oli 24 000 ja taiteessa 17 100 euroa. Naisten osuus apurahansaajista oli sama kuin viime vuonna eli 58 ,% mutta toisaalta esimerkiksi terveys-, hoito- ja liikuntatieteissä sekä kulttuurin tutkimuksessa peräti 88 %. Kaikista hakijoista ulkomaalaisten osuus oli 10 % ja saajista 9 %.

Keskusrahaston vuosijuhlassa jakamien apurahojen lisäksi Kulttuurirahasto rahoittaa sekä säätiöiden Post doc -poolin että Post docs in Companies -poolin hakijoita. Näin keskusrahaston kokonaisjako nousee 26 miljoonaan euroon, mikä on miljoona euroa enemmän kuin viime vuonna. Lisäksi maakuntarahastot jakavat kevään vuosijuhlissa 12,5 miljoonaa euroa. Niiden jako kasvaa puolella miljoonalla.

Luettelo myönnetyistä apurahoista on osoitteessa skr.fi/myonnot

Lisätiedot:

Suomen Kulttuurirahasto, yliasiamies Antti Arjava, puh. 050 385 7600

Suomen Kulttuurirahasto, asiamies Annakaisa Tavast, puh. 050 518 5970