Kaupunki – tilaa ihmisille ja luovuudelle

”Väitöskirjani tavoitteena oli tuoda esille kaupunkitilan monipuolisuutta ja monitahoisuutta. Erinäisistä säännöistä, laeista ja vastuista puhutaan paljon, mutta tutkimusta niistä on vähemmän. Olen halunnut väitöskirjassani tarkastella, miten taide ja kulttuuri, leikki ja anarkismi yhdistyvät erilaisiin lakeihin ja jopa millimetrin tarkkoihin EU-standardeihin.”

Lundman esitteli väitöskirjassaan neljä tapaustutkimusta, joiden avulla hän tarkasteli, miten säännöt osaltaan luovat julkista tilaa sellaiseksi kuin se on. Ensimmäinen tapaustutkimus koski Turun kulttuuripääkaupunkivuoden ohjelmaan kuulunutta Turku365-taidehanketta. Toinen tutkimuskohde oli Taideslummi-tapahtuma, joka oli samalla sekä mielenosoitus että anarkistinen kulttuuritapahtuma. Kolmas tapaus käsitteli Turun Kupittaanpuistossa sijaitsevaa PAPU-patsaspuistoa.

”Luin aikoinaan uutisen, jossa kerrottiin taloyhtiöiden purkavan leikkipaikkoja sen takia, etteivät ne täytä EU-standardeja. PAPU ja muut leikkipuistot ovat hyvin rajattuja leikkitiloja. Minua alkoi kiinnostaa, miten on mahdollista tehdä taiteellinen tai luova leikkipuisto standardien määritellessä millimetrin tarkasti esimerkiksi keinun etäisyyden maasta”, Lundman kertoo.

”Säännöt ja lait ovat totta kai tärkeitä, mutta joskus nimenomaan lapsiin kohdistetut pilkuntarkat säännökset tuntuvat hieman kohtuuttomilta. On hirveän tärkeää, että lapset oppivat myös riskejä kokeilemalla ja testaamalla rajojaan, eivätkä elä pehmustetussa kuplassa.”

Neljännessä tapaustutkimuksessa Lundman halusi osoittaa, miten osallistumisen kynnystä voidaan madaltaa taiteen avulla. Tiede, taide ja teknologia asuinalueen kehittämisessä -hankkeen aikana tuotettiin ammattitaiteilijoiden kanssa lyhyitä videoita esittämään turkulaisen asuinalueen julkisten tilojen mahdollisia tulevaisuuden käyttöjä.

Yksi keskeinen asia tutkimuksessa liittyy tilallisuuteen ja tilallisen vastuun käsitteeseen. Tilallisen vastuun käsitteen tutkija jakoi väitöskirjassaan kolmeen kategoriaan.

”Rajoittava vastuu liittyy lakeihin ja sääntöihin, joita pitää noudattaa. Kenen vastuulla esimerkiksi on, jos lapselle sattuu puistossa jotain? Rajoittavat vastuut voivat osittain sulkea tilojen avoimuutta ja vapautta, mutta säännöt ja lait ovat tärkeitä nimenomaan vastuukysymyksien selvittelyssä.”

Rakentava vastuu koskee välittämistä ja huolenpitoa. Sen mukaan kaupunkilaisten pitäisi jollain tavalla pyrkiä parantamaan yhteisiä kaupunkitiloja. Radikaali vastuu taas on poliittisempaa toimintaa, ja liittyy ihmisryhmiin, jotka eivät ihan mene kummankaan kategorian alle. Kun kaikki nämä vastuut yhdistetään, johtaa se julkiseen kaupunkitilaan, joka voi olla sekä avoin että poliittinen.

”Suunnittelijoille ja päättäjille olisi hyvä viestiä, että kaupunkeihin pitäisi jättää tilaa, jotta ihmisillä olisi vapaus tehdä erilaisia asioita. Itse koen, ettei kaupunkeja voi tehdä vain kauniiksi alueiksi turisteille, vaan siellä pitää olla tilaa myös ihmisille ja luovuudelle. Kaupunkisuunnittelun ja taiteen ei pitäisi missään nimessä olla vain julkisen tilan kaunistamista. Ja vaikka kaupunkitaiteeseen totta kai liittyy myös rajoituksia, ei puistoon tuleva hieno taideteos saa estää tilassa leikkimistä ja olemista. Älä astu nurmikolle -kyltit pitäisi ehdottomasti kieltää!”

Fil. tohtori  Riina-Mari Lundman sai Varsinais-Suomen rahastolta 21 000 euron apurahan julkista kaupunkitilaa käsittelevään väitöskirjatyöhön vuonna 2012. Väitöskirja tarkastettiin Turun yliopistossa 3.4.2018.

Teksti: Anna Bui
Kuva: Robert Seger

 

SKR.fi-sivusto uudistuu

Haluatko vaikuttaa Kulttuurirahaston uudistuviin verkkosivuihin?

Haluamme sivustouudistuksessamme keskittyä erityisesti niihin asioihin, joita käyttäjät pitävät tärkeimpinä. Käy vastaamassa kyselyyn ja voit voittaa leffalippuja! Vastaaminen vie vain muutaman minuutin.

Vastausaikaa on keskiviikkoon 25.4. asti.

Pääset kyselyyn tästä.

Vuoden 2018 UWC-stipendiaatit on valittu

Suomen UWC-yhdistys myöntää vuosittain kymmenkunta stipendiä lukiolaisille United World Colleges -opiskelua varten. Suomen Kulttuurirahasto on rahoittanut stipendejä vuodesta 1966.

Tänä vuonna hakemuksia saapui 120 kappaletta. Hakijoista 104 oli tyttöjä ja 16 poikia. Ruotsinkielisiä hakijoita oli 11. Oppilasvalinnan suoritti UWC-yhdistys yhdessä UWC-toimikunnan kanssa.

UWC Adriatic, Italia:
Eerika Pöyhönen, Porvoo

UWC Atlantic College, Wales:
Blanca Husell, Pålsböle
Joona Moilanen, Oulu (Joutsikoski – Saksi – Hautsalo -stipendiaatti)

UWC Costa Rica:
Priya Koskela, Helsinki

UWC Li Po Chun, Hong Kong:
Aino Hämäläinen, Joensuu

UWC Mahindra, Intia:
Mai Tenhunen, Espoo

UWC Mostar, Bosnia-Hertsegovina:
Ella Rinta-Rahko, Kauniainen (Elisabeth Rehn -stipendiaatti)
Johanna Tikkala, Helsinki

UWC Pearson College, Kanada:
Pyry Eskelinen, Helsinki

UWC Red Cross Nordic, Norja:
Fanny Keisala, Turku
Teemu Alakärppä, Simo (Svenska kulturfondenin stipendiaatti)

UWC USA, Yhdysvallat:
Netta Brigatti, Eurajoki

UWC Waterford Kamhlaba, Swazimaa:
Elisa Suomala, Oulunsalo

Lisäksi valittiin UWC-lyhytkursseille:

Belgian lyhytkurssi – Building and Crossing Bridges:
Sanaâ Mouhou, Helsinki

Turkin lyhytkurssi – Connecting Borders
Sahrami Pylkkö, Helsinki

Indie-pelejä Kaisaniemen kattojen yllä

Kolmikon työstämää Noita-peliä voi visuaalisesti kutsua taiteeksi. Noita on kunnianhimoinen indie-peliprojekti, jossa yhdistetään pikselitaidetta, pelaajalähtöisyyttä sekä peliympäristön kokonaisvaltaista fysiikkamallinnusta. Pelissä pelaaja ohjaa hahmoa, noitaa, joka seikkailee maanalaisessa maailmassa.

Arvin Alttari-ideoita Noita-peliin.

Arvin Alttari-ideoita Noita-peliin

Ajatus Noidasta lähti alun perin liikkeelle Petrin tietokoneelle tekemästä nestesimulaatiokokeilusta, jossa jokainen pikseli oli laskettu tarkkaan.

”Teimme Arvin kanssa pelistä kokeiluversion, jossa velho  pystyi tekemään loitsuja ja muuttamaan eri materiaaleja muiksi materiaaleiksi”, Petri kertoo.

”Sen tyylistä simulaatiota mitä Petri teki ei ole ihan samalla mittakaavalla tehty aikaisemmin, joten halusimme hyödyntää sitä laajasti. Peli kävi läpi monia vaiheita”, Arvi täydentää.

”Välillä pelaaja oli jumalhahmo, joka ohjasi omia seuraajiaan. Välillä oltiin dystooppisessa maailmanlopun maailmassa ja loppujen lopuksi päädyttiin tämän hetkiseen tilanteeseen. Magia on tärkeässä osassa, joten päädyimme nimeämään pelin Noidaksi.”

1980-luvun pelit näyttivät pitkälti samalta kuin Noita. Suurin ero vanhoihin peleihin löytyykin taustalta, pelin teknisestä puolesta. Noidassa jokaiselle pikselille on määritelty fyysinen olomuoto, minkä vuoksi nimenomaan pikseligrafiikka toimii pelissä harkittuna tyylikeinona. Vanhoissa peleissä hahmo on vain yksinkertainen animaatio, kun taas Noidan hahmo koostuu ”lihasta”, kankaasta ja muista ”oikeista” aineksista.

Kun 80-luvulla peligrafiikka oli yksinkertaista ja kuva pikselöitynyttä tietokoneiden heikon kapasiteetin vuoksi, on tämän päivän pikseligrafiikka yleisesti hyväksytty tyylilaji, puhtaasti valintakysymys, johon myös Noidassa päädyttiin.

”Kun jokainen pikseli on simuloitu, se asettaa tietyllä tavalla teknisen haasteen, jossa yksi ratkaisu on se että yksi pikseli on ruudulla aika iso ja resoluutio on suhteellisen pieni”, Arvi selittää.

”Tämä yhdistettynä siihen, että olen harjaantuneempi pikselitaiteessa kuin muissa digitaalisen taiteen muodoissa, johti tähän lopputulokseen.”

”Periaatteessahan me tehdään asiat ihan typerän monimutkaisesti”, Olli tokaisee.

”Toisaalta tässä pelissä oikeastaan tapahtuu se, mitä lapsena kuvitteli että peleissä tapahtuu. Aiemmin pelit toimivat tavallaan liian yksinkertaisesti.”

Noita julkaistaan aikanaan Steam-alustalla peliyhteisöä osallistavalla Early Access -mallilla. Näin tosifanit pääsevät mukaan pelin kehittämiseen, ja lopullisessa valmiissa pelissä on mahdolliset virheet ja epäloogisuudet karsittu minimiin.

Indie-pelit ovat markkinoista vähemmän riippuvaisten tahojen ja pienempien tiimien tekemiä ”omia unelmapelejä”. Vaikkeivät ne suinkaan aina ole kaupalliseen tarkoitukseen kehiteltyjä, niidenkin markkinat ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana kasvaneet valtavasti.

Kolmikolla on yhteensä kymmenien vuosien peliura takanaan, sillä kaikki aloittivat pelien tekemisen jo alakouluikäisinä. Arvi Teikari voitti juuri San Franciscossa pidetyssä pelinkehittäjien suurimmassa vuotuisessa tapahtumassa Game Developers Conferencessä arvostetun Independent Games Festivaalin Game Design ja Student -palkinnot. Pelejä työkseen tekevät Arvi, Olli ja Petri saattavat hyvinkin olla omassa unelma-ammatissaan.

”Täällä me vaan pelataan päivät pitkät”, tekijät nauravat.

Teksti, kuvat ja video: Anna Bui

Olli Harjola ja työryhmä sai 24 000 euron apurahan 27.2.2018 indie-peliprojektin toteuttamiseen. Apuraha myönnettiin digitaalisen taiteen alalta. Lokakuusta 2018 alkaen pelit ovat Kulttuurirahaston apurahahaussa mukana omana hakualanaan.

Keski-Pohjanmaan rahaston kulttuuripalkinto Juho Kuosmaselle

Suomen Kulttuurirahaston Keski-Pohjanmaan rahasto myönsi vuoden 2018 kulttuuripalkinnon elokuvaohjaaja Juho Kuosmaselleihmisläheisistä elokuvista, hetkien herkästä vangitsemisesta”.


Juho Kuosmanen Keski-Pohjanmaan rahaston vuosijuhlassa 10.4.2018. Kuva: Aki Paavola

Palkinnon suuruus on 10 000 euroa, ja se luovutettiin Keski-Pohjanmaan rahaston vuosijuhlassa Pietarsaaressa tiistaina 10.4.2018. Keski-Pohjanmaan rahasto haluaa palkinnolla antaa tunnustusta ihmisläheisen elokuvan tekemisestä taiteesta tinkimättä ja paikallisen aihepiirin kohottamisesta kansainvälisyyteen.

Juho Kuosmanen (s. 1979 Kokkolassa) opiskeli Taideteollisessa korkeakoulussa vuosina 2004–2014. Kuosmanen on ohjannut myös teatteria ja oopperaa. Teatterissa hän on näytellyt Leea Klemolan teoksissa Kokkola ja New Karleby Tampereen Teatterissa. Muita rooleja ovat televisiosarjassa Hopeanuolet sekä filmeissä 8 päivää ensi-iltaan, Miesten välisiä keskusteluja, Silmäterä ja Toivon tuolla puolen.

Kuosmasen ensimmäinen teattereissa nähty elokuva, tunnin pituinen Taulukauppiaat (2010) oli ehdolla Jussi-palkinnon saajaksi viidessä kategoriassa (paras elokuva, ohjaus, käsikirjoitus, naispääosa, lavastus). Taulukauppiaat oli lopputyö Taideteollisen korkeakoulun elokuva- ja lavastustaiteen osastolta. Se voitti parhaan opiskelijaelokuvan palkinnon Cannesin festivaalin Cinéfondation-sarjassa.

Voiton myötä Kuosmanen sai osana palkintoaan osallistua seuraavaksi ohjaamallaan pitkällä elokuvalla Cannesin festivaalille. Hänen ohjaamansa Hymyilevä mies valittiin lopulta toukokuussa 2016 Cannesin kahteen kilpasarjaan. Se voitti festivaalin toiseksi arvostetuimmassa palkintokategoriassa Un certain regard ensimmäisenä suomalaisena elokuvana. Lisäksi Hymyilevä mies osallistui esikoisohjausten Caméra d’Or -sarjaan.

Juho Kuosmanen on työskennellyt läheisesti Kokkolan oopperan kanssa sen alkuajoista lähtien.

__________________________________________________________________

Keski-Pohjanmaan kulttuuripalkinto myönnetään hakemuksetta henkilölle tai yhteisölle, joka on huomattavalla tavalla edistänyt Keski-Pohjanmaan kulttuurielämää tai jonka työ on merkittävällä tavalla vahvistanut keskipohjalaista kulttuuria. Kulttuuripalkinnon ovat aiemmin saaneet mm. pelimanni Mauno Järvelä (2000), fil. tohtori Hannu Saha (2002), laulun lehtori Sirkka Haavisto (2004), director musices Osmo Jämsä (2006),  sopraano Anu Komsi (2008), taiteen maisteri Ritva Kangas (2010), tanssitaitelija Pirjo Viitanen (2012), taidemaalari Lena Koski (2014) ja professori Aila-Leena Matthies (2016).

Keski-Pohjanmaan rahastolta suursatsaus elokuvaan

Suomen Kulttuurirahaston Keski-Pohjanmaan rahasto vietti 55. vuosijuhlaansa Pietarsaaressa tiistaina 10.4.2018. Apurahan sai tänä vuonna yhteensä 44 hakijaa jaon yhteissumman ollessa 424 000 euroa.


Keski-Pohjanmaan rahaston apurahansaajat 2018. Kuva: Aki Paavola

Kulttuuripalkinnon sai elokuvaohjaaja Juho Kuosmanenihmisläheisistä elokuvista, hetkien herkästä vangitsemisesta”. Keski-Pohjanmaan rahasto haluaa palkinnolla antaa tunnustusta ihmisläheisen elokuvan tekemisestä taiteesta tinkimättä ja paikallisen aihepiirin kohottamisesta kansainvälisyyteen.

Hoitokunta myönsi kärkihankeapurahan niin ikään elokuvalle. Laura Airola ja työryhmä yhdessä Kokkolan Kinoyhdistyksen kanssa saavat 40 000 euron apurahan uuden elokuvafestivaalin perustamiseksi ja järjestämiseksi vuosina 2018 ja 2019.

Apurahoja jaettiin laajasti eri taiteen- ja tieteenaloille. Lastenkulttuurin apurahan saivat mm. Sarma ry Havulan taidepihan elävöittämiseen ja työpajatoimintaan. Koko maakuntaa koskettaa Kansanmusiikki-Instituutti ry:n hanke, jossa perustetaan lastenkulttuuriverkosto Keski-Pohjanmaalle. Vionoja-Säätiön hankkeessa tuotetaan monologinäytelmä.

Apurahahakemuksia tuli tänä vuonna yhteensä 193 (vuonna 2017 yhteensä 261). Hoitokunnan tavoitteena oli jakaa tuntuvia, toteutuksen ja työskentelyn turvaavia apurahoja ja pitää samanaikaisesti huolta moniarvoisesta kulttuurin edistämisestä. Apurahojen keskisuuruus oli  9200 euroa. Hakemuksista hyväksyttiin 22 %. Tieteen osuus myönnetyistä apurahoista oli 13 %. Taiteissa apurahoja myönnettiin jälleen eniten musiikkiin, noin 29% kaikista apurahoista.

Useita kokovuotisia työskentelyapurahoja

Kokovuotisia 24 000 euron työskentelyapurahoja myönnettiin tänä vuonna neljä. Visuaalisissa taiteissa apurahan sai kuvanveistäjä Riku Riippa taiteelliseen työskentelyyn kolmivuotisen apurahan toisen vuoden apurahana. Säveltaiteessa kokovuotisin apurahoin tulevat työskentelemään Niina Hannula ja Heidi Maria Paalanen. Tieteen kokovuotisen apurahan sai Panic Gorana sosiaalityön väitöskirjan viimeistelyyn. Puolen vuoden apurahoin tuetaan Tuomas Rounakarin taiteellista tohtorintutkintoa ja Davide Bergnan väitöskirjatyön loppuunsaattamista. Taiteessa yhdeksän kuukauden apurahalla työskentelee valokuvaaja Joni Virtanen. Puolivuotisen apurahan työskentelyynsä saivat Jaakko Pernu, Ville Kangas sekä Aki Koskinen .

Lisäksi rahasto myönsi useita lyhyempiä työskentelyapurahoja taiteen ja tieteen harjoittamiseen sekä kuluapurahoja kulttuurihankkeiden toteuttamiseen.

Vuosijuhlassa esiintyivät apurahan saajat

Vuosijuhlan aloitti Tuomas Rounakari arkaaisella improvisaatiollaan sattumanvaraisesti viritetylle viululle. Hoitokunnan puheenjohtaja Tanja Risikon avauspuheenvuoron ja Pietarsaaren kaupunginjohtaja Kristina Stenmanin tervehdyksen jälkeen kuultiin Barocco Borealen -yhtyeen vanhan musiikin esitys. Vuoden professoriksi 2017 valittu professori Karl-Erik Michelsen nosti juhlapuheessaan esiin tiedon – tieteellisen ja kulttuurillisen sivistyksen – merkityksen kaikenlaisen valetiedon aikakautena. Juho Kuosmasen vastaanottaessa kulttuuripalkinnon, esitettiin juhlayleisölle palkitun juhlaa varten koostama elokuvakollaasi.

Keski-Pohjanmaan rahaston apurahat jakoivat rahaston hoitokunnan puheenjohtaja Tanja Risikko ja asiamies Mika Virkkala sihteeri Piia Hietasen avustamana. Keski-Pohjanmaan rahaston myöntämät apurahat ovat kokonaisuudessaan erillisessä tiedotteessa.

Post doc -poolin keväthaun tulokset

Säätiöiden Post doc -pooliin kuuluvat säätiöt jakoivat 29.3.2018 kaikkiaan 32 tohtorille apurahoina yhteensä 1,55 miljoonaa euroa ulkomailla tehtävään tutkimustyöhön. Suomen Kulttuurirahaston osuus oli 812 000 euroa.

Post doc-pooli on osoittautunut tärkeäksi tiederahoituksen instrumentiksi, jonka ansiosta nuoret perheelliset tutkijat voivat rahoittaa tutkimuksen ulkomaisessa huippuyliopistossa. Poolin kautta myönnetyt apurahat määräytyvät joustavasti hakijan tarpeen mukaan, ja niihin voidaan sisällyttää esimerkiksi perheen muuttokulut sekä lasten hoito- tai koulumaksut.

Poolin tehtävänä on edistää Suomen tieteen kansainvälistymistä. Seitsemäntoista hakukierroksen jälkeen jo noin 500 tohtoria on saanut poolin kautta rahoituksen vähintään yhden lukuvuoden kestävän ulkomaisen tutkimusjakson järjestämiseksi. Neljännes apurahoista on myönnetty kaksivuotisina.

Poolin seuraava hakukierros järjestetään 15.8.-15.9.2018, jolloin jaettavana on noin 1,6 miljoonaa euroa. Haun tulokset julkistetaan marras-joulukuussa 2018.

Kulttuurirahaston post doc -myönnöt 29.3.2018

Säätiöiden Post doc -pooli

Totta vai valhetta?

Länsi-Savon päätoimittaja Timo Laitakari totesi, että uutisten ja kaupallisen viestinnän rajat ovat hämärtyneet, ja mainokset puetaan yhä useammin uutisten muotoon. Sosiaalisessa mediassa kaikki lähteet sekoittuvat ja tietoa jaetaan ilman kritiikkiä. Valeuutinen on käsitteenä noussut esille viime vuosina erityisesti Brexitin ja pakolaiskysymyksen yhteydessä. ”Valeuutisen keskeisiä motiiveita on hämmennyksen ja epävarmuuden luominen. Tätä hyödynnetään tehokkaasti politiikassa. Donald Trump on nostanut asian uusiin svääreihin”, Laitakari luonnehti.  

Tutkijatohtori Jaakko Stenros on roolipelitutkija, joka tarkastelee trollausta leikin ja pelin näkökulmasta. Ihmisiä yritetään johtaa harhaan siksi, että se on hauskaa. ”Kiusapelaaminen ja trollaaminen tulevat ehkä ymmärrettävämmiksi, jos niitä tarkastellaan leikin viitekehyksessä. Silloin on kuitenkin muistettava, että leikin kenttä on laaja. Siihen kuuluu muutakin kuin mitä me perinteisesti, positiivisesti ja kulttuurisesti ymmärrämme. Leikki voi olla vaarallista, laitonta ja vastenmielistä.”

Tutkijatohtori Inkeri Koskinen totesi, että viimeisimmän tiedebarometrin (2016) mukaan suomalaiset luottavat edelleen vahvasti tieteelliseen tietoon. Ei ehkä aina kannattaisi. Myös tutkijat erehtyvät, huijaavat ja väärentävät tutkimustuloksia erilaisista syistä. ”Meillä on tieteessä tosi paljon isoja rakenteellisia ongelmia, jotka liittyvät mm. rahoitukseen ja kaupallistumiseen. Toisaalta tiede kuitenkin tuottaa parasta tietoa, mitä meillä on. Voimme luottaa tähän siksi, että tiede tarkkailee ja korjaa jatkuvasti itse itseään. Tutkijat ovat tuoneet julkisuuteen ongelmia ja epäkohtia, ja niihin on puututtu. ”

Yliopistonlehtori, dosentti Maria Mäkelä vetää parhaillaan Kertomuksen vaarat -projektia, jossa tutkitaan sosiaalisessa mediassa leviävien tarinoiden kokemuksellisuutta, edustuksellisuutta ja normatiivisutta. Miksi ja miten kertomuksesta on tullut hyvinvointia ja yhteiskunnallista osallistumista määrittävä muoto ja mitä riskejä tähän liittyy? ”Kannattaa kysyä, miksi tarina on kerrottu ja miettiä sen seurauksia. Yhden ihmisen sinänsä liikuttavasta kokemustarinasta voi tulla edustuksellinen eli esim. yhden koulukiusatun tarina alkaa edustaa kaikkia koulukiusattuja. Jos tämän tarinan perusteella tehdään vaikkapa poliittisia päätöksiä ja hyväntekeväisyyttä, mitkä ovat seuraukset, jos tarina osoittautuu sepitetyksi? ”

Teksti ja kuva: Marika Aspila

Suomalaiset identiteeteiltään yllättävän samanlaisia

Perhe, ystävät, työ ja koulutus luovat perustan suomalaisten identiteeteille. Nämä kaikki ovat tärkeitä yli 80 prosentille suomalaisista ja niiden merkityksen sivuuttaa vain muutama prosentti.

Suomalaiset samastuvat vahvasti kotikuntaansa, mutta myös pohjoismaisuus ja eurooppalaisuus koetaan identiteetin kannalta tärkeiksi. Kotipaikkaan kiinnittyminen ja kansainvälisyys eivät ole ristiriidassa keskenään.

‒ Suomalaisten identiteettien samanlaisuus peittyy usein repivän julkisen keskustelun alle, tutkija Ville Pitkänen arvioi. 

Yhteiskuntaluokka painottuu ylemmässä keskiluokassa

Suomalaisten identiteettiin liittyvät erot ovat kokonaisuutena melko vähäisiä, mutta painotuseroja on. Yhteiskuntaluokka on merkityksellinen vain reilulle 40 prosentille, mutta sen merkitys korostuu ylimmissä luokissa.

‒Ylemmässä keskiluokassa ja yläluokassa enemmistö arvioi yhteiskuntaluokan tärkeäksi identiteettinsä kannalta. Luokan merkitys on vähäisempi keskiluokkaan tai työväenluokkaan samastuvien joukossa, tutkija Ville Pitkänen toteaa.

Myös koulutuksen osalta on vastaavia eroja. Yliopistokoulutetut korostavat muita selkeästi enemmän koulutusta identiteetissään.

Poliittinen kanta korostuu vasemmistoliiton kannattajilla

Suomalaisista vain vähemmistö (35 %) pitää poliittista kantaa tärkeänä identiteettinsä kannalta.

Puoluekohtaiset erot ovat kuitenkin merkittäviä. Vasemmistoliiton kannattajista yli 60 prosenttia pitää poliittista kantaa identiteetilleen erittäin tai jokseenkin tärkeänä. Kokoomuksessa ja perussuomalaisissa osuus on noin 45 prosenttia ja muissa puolueissa alle 40 prosenttia. Kaikkein vähiten poliittista kantaansa korostavat sinisten (29%) kannattajat.

‒ Kannattajien identiteetin poliittisuus on merkittävä voimavara Vasemmistoliitolle, Pitkänen arvioi.

Noin puolet erittäin arvokonservatiiveista ja erittäin arvoliberaaleista korostaa poliittisen kannan merkitystä oman identiteettinsä kannalta. 

Kaksi kolmesta korostaa kotimaakuntaa identiteetissään

Kaksi kolmesta suomalaisesta pitää lähiympäristöään, kotikuntaansa ja asuinmaakuntaansa tärkeänä identiteetilleen. Maakuntien merkitys on yllättävän suuri myös nuorille. Alle 30-vuotiaista 62 prosenttia pitää nykyistä asuinmaakuntaansa identiteettinsä kannalta tärkeänä, yli 60-vuotiaissa osuus on 71 prosenttia.

Eri puolueiden kannattajista alueelliset identiteetit ovat selvästi tärkeimpiä keskustalaisille.

‒ Tämä näkyy erityisesti kiinnittymisessä lapsuuden kasvuympäristöön, suvun kotiseutuun ja heimoihin, tutkija Ville Pitkänen täsmentää.

Vihreiden ja vasemmistoliiton kannattajille alueelliset identiteetit ovat vähiten tärkeitä: he erottuvat maailmankansalaisuudellaan. 

Karjalaisuus, savolaisuus ja eteläpohjalaisuus ovat väkevästi koettuja

Maakuntaidentiteetin merkitys vaihtelee selvästi maakunnittain. Etelä- ja Pohjois-Karjalassa, Etelä-Pohjanmaalla, Pohjanmaalla ja Lapissa asuvat pitävät maakuntaa identiteettinsä kannalta keskimääräistä tärkeämpänä. Päijät-Häme on puolestaan selkein esimerkki heikon maakuntaidentiteetin maakunnasta.

Vahva maakunnallinen identiteetti liittyy myös siihen, miten suomalaiset samastuvat heimopohjaisiin ryhmiin. Tutkimus osoittaa, että erityisesti karjalaisuus, savolaisuus ja eteläpohjalaisuus ovat väkevästi koettuja. Yli 70 prosenttia etelä- ja pohjoiskarjalaisista, etelä- ja pohjoissavolaisista sekä eteläpohjalaisista samastuu heimoon.

__________________________________________________________________

Tutkimusraportti Sittenkin samanlaisia? Tutkimus suomalaisten identiteeteistä on ensimmäinen neljästä samaan aihepiiriin liittyvästä julkaisusta. Seuraavat kolme julkaisua ilmestyvät vuoden 2018 aikana.

Tutkimustulokset perustuvat 6398 henkilön antamiin vastauksiin. Taloustutkimus keräsi aineiston käyntihaastatteluin ja internetpaneelilla 5.10.2017–11.1.2018. Analyysit ja tutkimusraportin on tehnyt e2. Suomen Kulttuurirahasto ja e2 ovat vastanneet yhdessä tutkimushankkeen suunnittelusta ja rahoituksesta.

Lisätietoja: VTT, tutkija Ville Pitkänen, 040 7770 869, etunimi.sukunimi@e2.fi

Sittenkin samanlaisia? Tutkimus suomalaisten identiteeteistä löytyy kokonaisuudessaan täältä.

Yhteisöllisyydellä lukuintoa

Lukuklaani lahjoittaa 50 kirjan paketin jokaiseen Suomen ala- ja yhtenäiskouluun

Ikätasoisesti kiinnostavia kirjoja tarvitaan jokaiseen kouluun! Siksi Kopioston ja Suomen Kulttuurirahaston yhteinen Lukuklaani-hanke lahjoittaa kaikille Suomen ala- ja yhtenäiskoululle kirjapaketin ja siihen suunnitellun opettajan oppaan. Lahjoitus sisältää yhteensä yli 100 000 kirjaa 19:ltä eri kirjakustantamolta, ja sen arvo on miljoona euroa.

Kirjojen helpon saatavuuden lisäksi yhteinen, jaettu lukukokemus on tärkeä keino lasten lukemisen edistämiseksi. Lukuklaanin kirjapaketti ja sen mukana tuleva opettajan käsikirja innostaa lukemaan kirjoja lukupiirissä. Yhdessä lukeminen, kirjasta keskusteleminen, toisten kuunteleminen ja lukukokemuksen jakaminen yhteisöllistää lukemista ja innostaa myös niitä oppilaita, joille pitkien tekstien lukeminen yksin on vaikeaa.

Koulut saavat valita käyttöönsä mieleisensä 50 kirjan kirjapaketin, joka toimitetaan heille syyslukukauden 2018 alussa. Lastenkirjallisuuden ammattilaisten avulla valitut teokset on kohdennettu erityisesti 3.−4.-luokkalaisia lapsia ajatellen. Kaikissa kirjapaketeissa on sekä helppolukuisia kirjoja että haastavaa luettavaa taitaville lukijoille.

”Valitsimme kirjapaketteihin kiinnostavia, lukemaan innostavia teoksia mahdollisimman monipuolisesti kaunokirjoista aina tietokirjoihin. Teokset edustavat pääasiassa tuoretta lastenkirjallisuutta, mutta mukaan mahtuu myös muutama klassikko-teos”, kertoo Lukuklaanin ohjausryhmän puheenjohtaja kirjailija Jari Järvelä.

Kirjapaketin valinta tehdään Lukuklaanin verkkosivujen kautta osoitteessa www.lukuklaani.fi. Valintasivu on auki huhtikuun 2018 loppuun.

Kirjahankintojen takana oleva Suomen Kulttuurirahasto on yksityinen säätiö, jonka toiminta perustuu testamentteina ja lahjoituksina saatuihin varoihin.

Luettavaa suomeksi, ruotsiksi ja saameksi

Suomenkieliset koulut voivat valita yhden viidestä kirjapaketista. Teemoitetuista kirjapaketeista löytyy ihmissuhteita ja kasvutarinoita, eläinkertomuksia, huumoria ja hauskoja sattumuksia, seikkailukirjoja ja fantasiaa. Jokainen paketti koostuu kahdeksasta teoksesta, joita kutakin on lukupiiritoimintaa ajatellen viisi kopiota. Lisäksi kaikki paketit sisältävät kymmenen yksittäistä teosta. Yksi paketti sisältää yhteensä 50 kirjaa.

Ruotsinkielisille kouluille Lukuklaani tarjoaa oman 50 kirjan paketin. Se on koottu ruotsinkielisen lastenkirjallisuuden asiantuntijoiden toimesta, huomioiden hankkeen kohderyhmä, 3.−4.-luokkalaiset.

Lukuklaani on sopinut myös saamelaisalueen kouluille toimitettavasta kirjapaketista yhteistyössä Saamelaiskäräjien kanssa. Saamelaisalueen koulujen paketti sisältää saamenkielisten opettajien valitsemat kymmenen yksittäistä kirjaa sekä lukupiirisissä käytettäviä suomenkielisiä teoksia. Saamenkielisissä kirjoissa on huomioitu koulujen opetuskielet, joita ovat inarin-, koltan- ja pohjoissaame. 

”Hienoa, että Lukuklaani muistaa kirjavalinnoissaan myös saamelaisalueen kouluja”, toteaa Saamelaiskäräjien koulutus- ja oppimateriaalitoimistoa johtava Ulla Aikio-Puoskari. ”Saamen kielen ja saamenkielistä opetusta antavat koulut saavat Saamelaiskäräjien julkaisemat oppimateriaalit ilmaiseksi. Lukuklaani laajentaa koulujen kirjavalikoimaa, mikä toivottavasti lisää myös saamenkielistä lukuharrastusta. Lukeminen kannattaa aina!”

Lukupiiriopas syksyllä 2018

Koulut saavat kirjapakettien yhteydessä myös opettajan käyttöön suunnatun Käsikirja Lukuklaanin lukupiireihin -oppaan. Opas on tehty nimenomaan Lukuklaanin kirjapaketteja varten: kuhunkin suomenkieliseen pakettiin löytyy käsikirjasta oma osionsa tehtävineen. Opettajan opas sisältää myös käytännön vinkkejä kirjallisuuden opettamiseen ja ohjeita lukupiirityöskentelyyn. Käsikirjassa on lisäksi kirjavinkkejä, joiden avulla lukemaan innostuneet voivat löytää lisää luettavaa mieluisasta aihepiiristä.

Opas toimitetaan kouluille printtiversiona syksyllä, jolloin se on mahdollista ladata myös digitaalisessa muodossa Lukuklaanin verkkosivuilta. Käsikirjan toteutuksesta vastaa äidinkielen opettajista koottu neljän hengen työryhmä.

www.lukuklaani.fi