Taiteellisen inspiraation lähteillä

Teksti: Anna Bui
Kuvat: Duetto yhdelle/Daniela Sbrisny, muut Honkakosken oma arkisto

Corporel Mime -treeniä Barcelonassa

Corporeal Mime -treeniä Barcelonassa yhdessä Cia Ophelia de Teatron kanssa.

Kulttuurirahaston liikkuvuusapurahan tavoitteena on mahdollistaa taiteilijalle ulkomaisen oleskelujakson avulla uusia välineitä ja verkostoja taiteellisen työskentelynsä tueksi. Se eroaa muista vastaavista apurahoista siten, ettei se ole tiukkaan rajattu pelkästään esimerkiksi esitysvierailun matkakuluihin, vaan apurahan avulla voi viettää kohteessa pidemmän aikaa työskennellen ja verkostoja luoden. Tämä mahdollisti myös Honkakosken tutustumisen Corporeal Mime -teatterisuuntauksen kansainväliseen kenttään, sillä liikkuvuusapuraha kattoi matka- ja majoituskulujen lisäksi myös rahtikulut, jotka syntyivät Montpellieriin viedyn Duetto Yhdelle -esityksen rekvisiitan kuljettamisesta.

”Liikkuvuusapuraha on todella merkityksellinen juuri sen takia, että se mahdollistaa uusien ovien ja oman mielen avartamisen eri tavalla kuin mikään muu Suomesta tällä hetkellä saatava apuraha”, Honkakoski kiittää.

Alansa ainoa edustaja Suomessa

Corporeal Mime on fyysisen teatterin suuntaus ja Suomessa hyvin marginaalinen taiteenlaji. Reetta Honkakoski onkin maamme ainut kyseiseen ilmaisuun ja liiketekniikkaan erikoistunut näyttämötaiteilija. Hän opiskeli taidesuuntausta seitsemän vuoden ajan Lontoossa, jonka jälkeen palasi takaisin Suomeen teatterin pariin.

”Lähdin aikoinaan intuitiivisesti etsimään työvälineitä siihen, että voisin tehdä fyysisen teatterin esityksiä itsenäisesti. Löysin Lontoosta siihen työvälineet sekä esiintyjänä, ohjaajana että kouluttajana”, taiteilija kertoo.

”Tämän kaltaisia kaikenkattavia taidemuotoja ja liiketekniikoita ei Euroopassa hirveästi ole, ja törmäsinkin Corporeal Mimeen vähän sattuman, tai kenties kohtalon kautta.  Taiteenlajini on hyvin marginaalinen, mutta jos yhtään fyysisen teatterin kentällä liikkuu, niin siihen törmää ennen pitkää. Jollakin tavalla valinta oli minulle loppujen lopuksi ilmiselvä.”

Kollegoiden vertaistuki on tärkeää myös taiteentekijöille, ja Suomessa tämä on haaste Honkakoskelle. ”Liikkuvuusapurahan avulla pääsin näkemään miten muut toimivat ja tekevät. Se avasi silmiäni ja ymmärsin, että työtäni voi tehdä myös kansainvälisellä kentällä. Minun ei tarvitsekaan valita, toiminko Suomessa vai ulkomailla, vaan voin toimia molemmissa yhtä aikaa.”

Apurahan avulla uusi elämä teokselle

Reetta Honkakoski: Duetto yhdelle. Kuva: Daniela Sbrisny

Reetta Honkakoski: Duetto yhdelle. Kuva: Daniela Sbrisny

Honkakosken mukaan vapaalla kentällä toimivien freelancer-taiteilijoiden kannalta on todella merkittävää, että teoksia voi viedä ulkomaille. Se kasvattaa teoksen elinkaarta merkittävästi. ”Suomessa on niin pienet teatteriyleisöt, että jos kiertue- ja vierailumahdollisuuksia ei olisi, teoksia, joita tehdään pitkään rakkaudella ja pieteetillä, esitettäisiin hyvin lyhyen aikaa.”

Ranskassa Honkakoski vieraili Mime in Motion -festivaalilla, jonne hänet oli kutsuttu esiintymään Duetto yhdelle -sooloteoksella. Vaikka kyseessä on sooloteos, kiertueella on aina mukana neljän hengen ryhmä. Lavalla on suuri nojatuoli ja pyörätuoli, sekä Honkakosken lisäksi valtava jänisnukke.

”Esitys on kiertueita ajatellen epäkäytännöllinen, mutta on ihanaa että olen pystynyt tekemään työni taiteellisista lähtökohdista eikä siitä, mikä olisi kiertueen kannalta kätevin. Jos olisin lähtenyt luomaan teosta käytännön näkökulmasta, minulla olisi kiertueella mukana pieni matkalaukku jossa olisi ehkä puku ja kangasta, eikä lavalla olisi minun lisäkseni yhtään mitään. Matkustaisin yksin ja hyväksyisin, että olosuhteet olisivat todella haastavat. Sellainen taiteen tekeminen ei kiinnosta minua. On ihanaa tehdä töitä teoksen ehdoilla!” Honkakoski toteaa.

Verkostoitumista ja pattereiden latausta

Honkakosken verkostoitumismatka ei mennyt hukkaan, sillä Barcelonan vierailu poiki sooloesitykselle uuden esitysvierailun.

”Barcelonassa alkoi tuotannollinen yhteistyö brasilialaisen tuottajan Angela Lyran kanssa, joka pystyy myymään esityksiäni portugalin- ja espanjankieliseen maailmaan. Tämä yhteistyö mahdollisti heinäkuussa 2018 tapahtuvan kahden viikon vierailumatkan Brasiliaan. Se on kyllä aika huikeaa!”

Euroopan matka käynnisti myös taiteellisen yhteistyön barcelonalaisen Companyn Cie Ofelia de Theatre’n kanssa. Yhteistyön tulos nähdään elokuussa 2018 Helsingin Taiteiden yössä.

Suuria suunnitelmia on myös festivaalin saralla. Montpellieristä lähtöisin oleva Hors Lits -taidefestivaali inspiroi Honkakosken perustamaan oman Hors Lits -ryhmän, ja 31.8.–1.9.2018 järjestetäänkin jo ensimmäinen urbaani taidefestivaali Helsingissä. ”Konseptin idea on, että taiteilijat järjestävät pienimuotoisia esityksiä yleisölle yksityiskodeissa. Suoraan taiteilijalta katsojalle, kaikki portinvartijat siitä välistä on leikattu pois”, selittää Honkakoski.

Kaiken kaikkiaan verkostoitumismatka onnistui yli odotusten. ”Barcelonan matkaosuuden tarkoitus oli enemmänkin pattereiden lataus ja taiteellisen inspiraation lähteiltä ammentaminen. Taiteilijana kaikki nähty ja koettu jää itämään alitajuntaan ja sydämeen. Ne saattavat ajan kanssa pulppuilla esitysideoiksi, joten saa nähdä mihin tämä kaikki vielä johtaa.”

Lisätietoa:
Helsingin Hors Lits -tapahtuma: https://www.facebook.com/events/309056256521278/
www.reettahonkakoski.com

Ennen niitettiin mitä kylvettiin – nyt saa mitä tilaa

– On mielenkiintoista, että Raamatun sananlaskut – kuten ”mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää” – ovat edelleen käytössä arkipuheessa. Kenties ne ovat asettuneet arkikieleen niin itsestäänselvyyksinä, että harva edes tiedostaa käyttävänsä Raamatusta peräisin olevia ilmauksia, pohtii Liisa Granbom-Herranen, joka tutki väitöskirjassaan suomalaisten sananlaskujen nykykäyttöä. Kävi ilmi, että sananlaskuilla on edelleen paikkansa arkikielisessä keskustelussa, mutta niiden tulkinnat muuttuvat.

Granbom-Herrasen tutkimusaineistona olivat Salon Seudun Sanomiin julkaistavaksi tarkoitettuina mielipidekirjoituksina lähetetyt tekstiviestit. Viiden vuoden aikana lähetettyjä viestejä oli noin 70 000. Ne sisälsivät yli 7 000 sananlaskua tai viittausta sananlaskuun.

”Sananlaskun käyttö tai viittaus sananlaskuun mielipiteenilmauksissa sisältää oletuksen, että lukijat tunnistavat sen. Salon Seudun Sanomiin lähetettyjen tekstiviestien sisältämät sananlaskut kertovatkin sananlaskujen aktiivisesta roolista mielipiteen idean vahvistajina. Sananlaskuilla on edelleen varteenotettava osansa vakuuttavassa kielenkäytössä”, Granbom-Herranen toteaa.

Liisa Granbom-Herranen tarkasteli sananlaskuja niiden käyttöyhteyden näkökulmasta. Selvisi, että sananlaskun käyttö on harkittua, ja käyttö palvelee yleensä yhtä tai useampaa tarkoitusperää.

”Vanhat tunnetut sananlaskut tunnistuvat luotettavammin kuin modernit sananlaskut tai mahdollisesti sananlaskuiksi kehittyvät ilmaisut”.

”Sananlaskujen, kuten muunkin suullisen perinteen käytön ja tulkinnan, perusta on aina ollut arkielämässä. Niiden käyttöyhteys liittyy tavalla tai toisella käyttäjän omaan elämään.

Tekstiviestien sisältämien sananlaskujen käyttöyhteyden tarkastelussa selvisi, että perinteiset sananlaskut esiintyvät yhdessä modernien sananlaskujen kanssa. ”Vanhat tunnetut sananlaskut tunnistuvat luotettavammin kuin modernit sananlaskut tai mahdollisesti sananlaskuiksi kehittyvät ilmaisut”, Granbom-Herranen toteaa.

Granbom-Herranen havaitsi, että nykykäyttäjä saattaa lyhentää sananlaskuja tai yhdistää niitä toisiin sanalaskuihin. Aina sananlaskuja ei edes haluta käyttää kokonaisina, vaan käyttäjälle saattaa riittää pelkkä viittaus niihin: ”Mikäs se olikaan se ahneen loppu”.

Nykyaikana sananlaskuja käytetään varsin mielenkiintoisissakin yhteyksissä, jos ajatellaan niiden oletettua perusmerkitystä. Sananlaskut ovat lyhentyneet, niistä voidaan jättää loppu pois kuten usein käy esimerkiksi ”Oma maa mansikka” tai ”Moni kakku päältä kaunis” sananlaskuille, Liisa Granbom-Herranen kertoo.

Väitöstutkimuksen mukaan nykypäivän sananlasku voi olla yhdistelmä useammasta eri aikakauden sananlaskusta tai vaikkapa sananlaskusta ja fraasista. Traditionaaliset sananlaskut samoin kuin Raamatusta peräisin olevat sananlaskut muuttavat muotoaan.

”Sananlaskun asettuessa uuteen kulttuuriseen käyttöyhteyteen sen muoto ja tarkoite usein muuttuvat. Tutkimus osoitti, että sananlaskut ovat varsin muuttumattomia ilmauksia ja traditionaalisiin sananlaskuihin sisältyy edelleen agraaritalouden termejä, mutta sananlaskuja käytetään uusissa ympäristöissä ja niiden tulkinnat muuttuvat”, Granbom-Herranen toteaa. ”Sananlaskut saavat uusia tulkintoja – ja mielestäni niiden tuleekin saada. Onhan koko elinympäristömme muuttunut.”

Teksti: Turun yliopisto
Kuva: Robert Seger

Luvassa lukuiloa Keski-Suomeen – kirjat ja tarinat osaksi perheiden arkea

Huoli lasten vähenevästä lukuinnosta ja heikentyneestä lukutaidosta on ollut viime aikoina julkisuudessa toistuvasti esillä. Suomen Kulttuurirahaston Keski-Suomen rahasto päätti ryhtyä toimeen ja kehittää ratkaisuja lasten lukutaidon ja -innon lisäämiseen mittavan, puolitoistavuotta kestävän maakunnallisen hankkeen kautta. Näin syntyi Tartu tarinaan! -hanke, jonka päätavoitteena on auttaa lapsia ja perheitä löytämään lukuilo ja johdattaa lapset pienestä pitäen tarinoiden maailmaan.

Uutta elokuun alussa käynnistyneessä hankkeessa on sekä kohderyhmä, 0-6-vuotiaat lapset perheineen, että kokonaisvaltainen tapa lähestyä lukemista. ”Kohderyhmänä ovat erityisesti perheet, joissa lukeminen ei ole vielä osa arkea. Toiveenamme on lukuilon leviäminen jokaiseen keskisuomalaiseen lapsiperheeseen”, hankevastaava Suvi Ylönen Niilo Mäki Instituutista kertoo.

Luvassa lukuboksillinen tarinoita ja toimintaa

Käytännössä tämä tapahtuu Tartu tarinaan! -lukutyöpajojen sekä päiväkoteihin ja MLL:n Perhekahviloihin jaettavien Lukuboksien kautta. Tartu tarinaan! -lukuboksien käyttöön opastetaan ja ne sisältävät tiettyyn teemaan liittyvää tekemistä: erilaisia kirjoja, pelejä, leikkejä ja toimintaideoita toteuttavaksi päiväkodissa tai kotona vanhempien kanssa. Ensi vuoden puolella Lukubokseja tarjotaan maksutta kaikkiin Keski-Suomen kuntiin, ja tätä kautta Tartu tarinaan! -hankkeen on mahdollista tavoittaa iso osa keskisuomalaisista lapsiperheistä. Keski-Suomen rahaston asiamies Antti Niskanen on rahoittajan näkökulmasta syystäkin ylpeä. ”Lukemisella on vaikutuksia hyvin moniin elämässä tarvittaviin taitoihin, joten hankkeen vaikutukset ulottuvat huomattavasti pidemmälle kuin mekaanisen lukutaidon kehittämiseen ja edistämiseen. Yhdessä lukeminen ruokkii lapsen ja aikuisen välistä vuorovaikutusta ja luo heille yhteisiä jaettuja kokemuksia, mikä voi vahvistaa myös vanhemmuutta”, hän toteaa.

Lapsesta kasvaa lukija yhdessä lukemalla

”Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa lukea. Haluamme auttaa perheitä löytämään juuri heille sopivat lukemisen tavat”, Suvi Ylönen kertoo. ”Lukuilon voi löytää vielä aikuisenakin vanhemman roolissa, vaikka itsellä olisi ollut pulmia lukemisessa tai vähäisiä kokemuksia kirjoista. Tämän takia järjestämme myös Tartu tarinaan! -työpajoja ja asiantuntijaluentoja vanhemmille ja ammattilaisille.”

Monimuotoisuutta on haettu hankkeen kolmen toteuttajatahon yhteistyöllä: Niilo Mäki Instituutissa, Mannerheimin Lastensuojeluliiton Järvi-Suomen piirissä ja Jyväskylän kesäyliopistossa ollaan innoissaan hankkeen mahdollisuuksista. ”Unelmamme on, että jokainen lapsi olisi löytänyt kirjojen ja tarinoiden imun jo ennen kuin itse oppii lukemaan ja tätä kautta Keski-Suomessa voidaan jatkossa olla ylpeitä ahkerasti lukevasta sukupolvesta. Tämä vaatii sen, että lapselle luetaan ja että hän saa ympäristöstään lukemisen mallin”, Suvi Ylönen muistuttaa.

Lisätiedot                                                                                       

hankevastaava Suvi Ylönen, Niilo Mäki Instituutti, p.040 665 1104, etunimi.sukunimi@nmi.fi
asiamies Antti Niskanen, Keski-Suomen rahasto, p. 050 385 7607, etunimi.sukunimi@skr.fi

Lisätietoja toimijoista

www.skr.fi/ks

www.nmi.fi

www.kesayo.jyu.fi

www.jarvi-suomenpiiri.mll.fi

Nuorille taidetestaajille etsitään jälleen innostavia käyntikohteita – haku alkaa elokuussa!

Taidetestaajat-hanke etsii eri puolilta Suomea nuorille vierailukohteita lukuvuodeksi 2019–2020. Millaista kahdeksasluokkalaisten mielestä on laadukas ja kiinnostava taide? Millainen on jännittävä, kiehtova ja riemastuttava taide-elämys? Hakekaa mukaan ja kertokaa taideorganisaationne näkemys!

Taidetestaajat-hanke tarjoaa kolmena lukuvuonna kaikille Suomen kahdeksasluokkalaisille kaksi ikimuistoista taide-elämystä. Nuorten testattavaksi voi ehdottaa mitä tahansa taidelajia. Tavallinen museokierros tai näytelmä ei kuitenkaan riitä, vaan taideorganisaatioilta odotetaan vieraanvaraisuutta sekä huolella suunniteltua ja osallistavaa kokonaisuutta. Taidetestaajien kohteiden valinnassa painotetaan sekä taiteellista laatua että innovatiivista, nuorille suunnattua yleisötyötä.

Taidetestaajat on Suomen historian suurin nuorten kulttuurihanke, ja sen rahoituksesta vastaavat Suomen Kulttuurirahasto ja Svenska kulturfonden. Suurhanketta koordinoi Suomen lastenkulttuurikeskusten liitto, joka haluaa tarjota mieleenpainuvia kulttuurikokemuksia tasa-arvoisesti kaikille nuorille. Sen vuoksi hakijoilta kysytään muun muassa vierailukohteen esteettömyyttä ja saavutettavuutta.

Hanke on kolmivuotinen. Kahdeksasluokkalaisia ja heidän opettajiaan on vuosittain yhteensä yli 60 000. Jokainen luokka tekee kaksi taidevierailua, joten vierailujen kokonaismäärä vuoden aikana on jopa 120 000. Yhden vierailuistaan koululaiset tekevät lähialueen kohteeseen, joten taideorganisaation on pystyttävä vastaanottamaan suuri osa oman maakuntansa kahdeksasluokkalaisista. Toiselle vierailulle nuoret matkustavat joko Uudeltamaalta muualle Suomeen tai muualta Suomesta pääkaupunkiseudulle.

Jokaisen lukuvuoden käyntikohteista järjestetään erillinen haku. Tällä kertaa haku koskee hankkeen viimeistä vuotta. Lukuvuoden 2019–2020 vierailukohteiden hakuaika on 15.8.–7.9.2018. Mukaan valituille taideorganisaatioille ilmoitetaan tuloksista loppusyksystä 2018, ennen tietojen julkistamista.

Sähköinen hakulomake on täytettävissä 15.8.2018 alkaen Kulttuurirahaston apurahan hakijan verkkopalvelussa. Hakulomakkeessa tulee esitellä suunnitelma, johon kuuluvat myös ”etkot ja jatkot” (etukäteis- ja jälkityöskentely). Lomakkeella kysytään lisäksi muun muassa, millä yleisön vähimmäis- ja enimmäismäärällä voisitte osallistua Taidetestaajiin.

Voitte pyytää apua suunnittelutyöhön oman maakuntanne Taidetestaajat-aluekoordinaattorilta. Yhteystiedot ovat osoitteessa www.taidetestaajat.fi/yhteystiedot. Sivulla www.taidetestaajat.fi/info on lisäohjeita hakijoille.

Lisätiedot:

Taidetestaajat-hankepäällikkö Anu-Maarit Moilanen / Suomen lastenkulttuurikeskusten liitto, puh. 044 978 4893, etunimi.sukunimi@taidetestaajat.fi

Erityisasiantuntija Veli-Markus Tapio / Suomen Kulttuurirahasto, etunimi.sukunimi@skr.fi

Projektiasiamies Sonja Ollas-Airinen / Svenska kulturfonden, etunimi.sukunimi@kulturfonden.fi

Hae mukaan Taidetestaajat-hankkeeseen

100 000 kirjaa ja lukupiiriopas – Lukuklaani kannustaa lapset lukemaan lukupiireissä

Lasten lukemista edistävä Suomen Kulttuurirahaston ja Kopioston yhteinen Lukuklaani-hanke haluaa kannustaa koulut perustamaan lukupiirejä. Jokainen Suomen ala- ja yhtenäiskoulu saakin elokuussa lukupiirejä ajatellen kootun kirjapaketin, jonka mukana tulee myös opettajan opas lukupiirityöskentelyyn.

Lukupiirissä kirjoja luetaan ja niistä keskustellaan yhdessä. Lukeminen täydentyy yhteisöllisyyden elementeillä ja saa uusia ulottuvuuksia. Metodi toimii myös alakouluikäisillä, kunhan opettaja ohjaa lukupiiriryhmät alkuun.

”Lukupiiri on oiva tapa houkutella vähän vastahakoisemmatkin lukijat mukaan kirjojen maailmaan, sillä luetusta keskusteleminen syventää lukukokemusta ja auttaa luetun ymmärtämisessä. Yhdessä lukeminen on kivaa ja yhdessä luetaan paremmin!”, kertovat Lukuklaanin opettajan oppaan kirjoittajiin lukeutuvat äidinkielenopettajat Henna Ylihärsilä ja Minna Katajamäki.

Lukuklaanin opettajan opas tukee kouluille toimitettavien kirjapakettien käyttöä. Koulut saavat kahdeksasta eri kirjasta viisi kappaletta kutakin, joten lukupiirejä voi kokoontua useampia yhtä aikaa. Opettajan käsikirjasta löytyy yleisiä ohjeita lukupiirityöskentelyyn sekä valmiita tehtäviä lukupiirissä käsiteltäväksi. Opas sisältää myös käytännön neuvoja kirjallisuuden opettamiseen sekä kirjavinkkejä, joiden avulla lukemaan innostuneet voivat löytää lisää luettavaa mieluisasta aihepiiristä.

Suomalainen lastenkirjallisuus vahvasti edustettuna

Lukuklaanin kirjapaketit sisältävät kaiken kaikkiaan 60 eri teosta. 45 näistä on suomalaisten kirjoittajien tuotantoa. Yhteensä yli 100 000 kirjaa 19 eri kirjakustantamolta sisältävä lahjoitus onkin merkittävä myös suomalaisille lasten- ja nuortenkirjailijoille. Kirjalahjoituksen arvo on yhteensä miljoona euroa.

Suomenkieliset koulut saivat valita kirjapakettinsa viidestä eri vaihtoehdosta. Tilausvaiheessa suosituimmaksi paketiksi nousi Klaanin narrit, joka sisältää muun muassa Timo Parvelan hittiteoksen Ella ja kaverit matkalla jamboreelle, Salla Simukan Sisarla -romaanin sekä Siri Kolun Me Rosvolat -teoksen.

”Lukeminen ei ole pelkkä hyvä harrastus. Se on kansalaistaito, jota ilman on vaikea pärjätä yhä nopeammin muuttuvassa maailmassa”, sanoo kirjailija Timo Parvela. ”Mielestäni paras keino lukutaidon parantamiseksi on kirja itse. Siksi olenkin erityisen ilahtunut Lukuklaani-hankkeesta, joka vie kirjoja sinne, missä niiden lukijatkin ovat.”

”Hyvän kirjan lukeminen on kuin seikkailu, lohtu, uuden ystävän saaminen, ovi toiseen maailmaan, minuuden rakennuspalikka, omien ajatusten virkistys. Toivoisin, että jokaisella lapsella olisi mahdollisuus kokea se, mitä lukeminen voi parhaimmillaan tarjota. Siksi olen iloinen siitä upeasta työstä, mitä Lukuklaani tekee, ja riemuitsen oman Sisarla-teokseni mukanaolosta”, sanoo kirjailija Salla Simukka.

”Lukuklaani-lukupaketti on tämän vuosikymmenen kulttuuriteko. Se tuo lastenkirjat kouluille ja lasten ulottuviin ja toivottavasti sytyttää lukemisen liekin. Olen iloinen ja onnellinen siitä, että Me Rosvolat -teos on paketissa mukana”, toteaa kirjailija Siri Kolu. ”Kun pitää mukana kirjaa, ei koskaan ole yksin. Kirja on kannettava maailma ja paketillinen ystäviä!”

Kirjapaketit yli 2100 kouluun elokuussa

Kirjapakettien toimitukset ala- ja yhtenäiskouluihin alkoivat maanantaina 13.8.2018. Lastenkirjallisuuden ammattilaisten avulla valitut teokset on kohdennettu erityisesti 3.−4.-luokkalaisille lapsille. Kaikissa kirjapaketeissa on sekä helppolukuisia kirjoja että haastavaa luettavaa taitaville lukijoille.

”Valitsimme kirjapaketteihin kiinnostavia ja innostavia teoksia mahdollisimman monipuolisesti kaunokirjoista aina tietokirjoihin. Teokset edustavat pääasiassa tuoretta lastenkirjallisuutta, mutta mukaan mahtuu myös muutama klassikkoteos”, kertoo Lukuklaanin ohjausryhmän puheenjohtaja, kirjailija Jari Järvelä.

Ruotsinkielisille kouluille Lukuklaani lähettää oman kirjapakettinsa. Paketin ovat koonneet ruotsinkielisen lastenkirjallisuuden asiantuntijat. Saamelaiskäräjät toimittaa saamelaisalueen kouluja varten suunnitellun paketin. Paketti sisältää saamenkielisten opettajien valitsemat kymmenen yksittäistä kirjaa sekä lukupiirisissä käytettäviä suomenkielisiä teoksia.

Kirjahankintojen takana oleva Suomen Kulttuurirahasto on yksityinen säätiö, jonka toiminta perustuu testamentteina ja lahjoituksina saatuihin varoihin.

Lisätietoa: www.lukuklaani.fi | lukuklaani(at)kopiosto.fi

Kulttuurirahaston elokuun haku alkoi

Kulttuurirahaston taiteilijaresidenssien, liikkuvuusapurahojen sekä Argumenta- ja Mullankaivajat-apurahojen hakuaika on 10.–31.8.2018.

Suomen Kulttuurirahasto rytmittää apurahojensa hakuajat jatkossa neljään jaksoon. Lokakuussa ovat haettavana Keskusrahaston ja tammikuussa maakuntarahastojen apurahat. Elokuussa ja maaliskuussa ovat haettavana erityiskohteet, joista nyt ovat tulleet haettavaksi työskentelyapurahat taiteilijaresidensseihin, liikkuvuusapurahat, Argumenta- ja Mullankaivajat -apurahat.

Taiteilijaresidenssien hakukohteita vuodelle 2019 on seitsemän: Hôtel Chevillon Ranskassa, SeMA Nanji Soulissa Etelä-Koreassa, Tokyo Arts and Space Residency Japanissa, O Espaço do Tempo Portugalissa, Artspace Australiassa, Institute for Provocation Kiinassa ja Triangle Yhdysvalloissa. Kiinan ja Yhdysvaltojen residenssit ovat haettavissa ensimmäistä kertaa. 

Liikkuvuusapurahan tavoitteena on mahdollistaa taiteilijalle ulkomaisen oleskelujakson avulla uusia välineitä ja verkostoja taiteellisen työskentelynsä tueksi. Apurahan edellytyksenä on vähintään kahden viikon kestoinen yhtäjaksoinen oleskelu kohteessa.

Argumenta on rahoitusmalli, jonka tarkoitus on löytää merkittävien tutkimusaiheiden avoimiin kysymyksiin tieteellisesti ja tieteiden välisesti kestäviä argumentteja. Argumentat ovat poikkitieteellisiä hankkeita, joissa tarkastellaan laaja-alaisesti kilpailevia näkökulmia teorioihin ja käytäntöihin. Tavoitteena on saattaa keskustelujen tulokset julkisuuteen ja päättäjien saataville siten, että ne voivat vaikuttaa yhteiskunnalliseen päätöksentekoon.

Mullankaivajat-hankkeen tavoitteena on tarjota koululaisille ja lukiolaisille tilaisuus osallistua arkeologiseen tutkimukseen kotiseudullaan, ja siten lisätä oppilaiden kiinnostusta tieteellisiin menetelmiin, oman lähialueen menneisyyteen ja historiaan yleensä.

Lisää tietoa apurahoista löydät täältä.

Kaikkia apurahoja haetaan verkossa osoitteessa apurahat.skr.fi

Tampereen Teatterikesälle Suomen Kulttuurirahaston Olavi Veistäjän rahaston tunnustuspalkinto

Suomen Kulttuurirahaston Olavi Veistäjän rahaston tunnustuspalkinto myönnetään tänä vuonna 50 vuotta täyttävälle Tampereen Teatterikesälle.


Tampereen Teatterikesän 2018 avajaiset. Kuva: Daniel Paul

Olavi Veistäjän rahasto jakaa ylimääräisen tunnustuspalkinnon Tampereen Teatterikesän juhlavuonna huomionosoituksena paikallisesti, kansallisesti ja kansainvälisesti merkittävälle, uusiutumiskykyiselle esittävän taiteen festivaalille. Kymmenentuhannen euron suuruinen palkinto luovutetaan Teatterikesän 50-vuotisjuhlassa 8.8.2018.

Tampereen Teatterikesä

Tampereen Teatterikesä on 50-vuotisen toimintansa aikana kasvanut ja monimuotoistunut kansainvälisesti arvostetuksi esittävän taiteen festivaaliksi, joka on nuori sielultaan. Teatterikesä on onnistunut säilyttämään paikkansa tamperelaiskatsojien sydämissä. Se on paikkakuntalaisten oma festivaali, jonka aluetaloudellista ja sosiokulttuurista vaikuttavuutta ei pidä unohtaa.  


Kuvassa Teatterikesän toiminnanjohtaja Hanna Rosendahl, Suomen Kulttuurirahaston erityisasiantuntija Veli-Markus Tapio, Olavi Veistäjän rahaston puheenjohtaja Martti Silvennoinen ja Teatterikesän hallituksen puheenjohtaja Reino Bragge. Kuva Tiina Hurskainen.

Mikään esittävyys ei ole Teatterikesälle vierasta. Hyvin verkostoituneen festivaalin sateenvarjon alla tapaa vuosittain suuri joukko alan ammattilaisia ja harrastajia. Pienoinen ihme on se, miten suhteellisesti ottaen pienellä budjetilla laadukasta ohjelmistoa festivaaliyleisöille Tampereella tarjotaan. Festivaalin suojissa tapahtuu myös suuri määrä off-ilmaisohjelmistoa, ja osallistumiskynnys festivaalille on matala.

Tampere tunnetaan Teatterikesästään myös maailmalla. Tapahtumaan tulee vuosittain suuri joukko ulkomaisia ammattilaiskatsojia, jotka haluavat tietää, mitä suomalaistodellisuudessa tapahtuu. Tampereen Teatterikesä tekeekin tärkeää työtä myös kansainvälisen vuorovaikutuksen ja verkostoitumisen edistäjänä.

Professori Olavi Veistäjä (1908–1988) oli Aamulehden kulttuuritoimituksen esimies ja tamperelainen kulttuurivaikuttaja. Tampereen Teatterikesä syntyi Olavi Veistäjän ideasta suomalaisen teatterin monimuotoiseksi läpileikkaukseksi. Suomen Kulttuurirahaston Olavi Veistäjän rahasto perustuu Tampereen Teatterikerhon, Aamulehden, Olavi Veistäjän ja Tampereen kaupungin lahjoituksiin. Rahaston tarkoituksena on jakaa Olavi Veistäjä -palkintoja valtakunnallisesti merkittävistä teatteriteoista sekä edistää teatteritaidetta.

Lisätiedot:
Martti Silvennoinen, Olavi Veistäjän rahaston hoitokunnan puheenjohtaja, puh. 0400 702 535
www.teatterikesa.fi

Taiteilijaelämää suurkaupungin sykkeessä

Yksi residenssiohjelman uusista tulokkaista on New Yorkin Brooklynissa sijaitseva Triangle, joka luo taiteilijoille upean mahdollisuuden työskennellä yhdessä taidemaailman tärkeimmistä kaupungeista.

Kuvataiteilija Liinu Grönlund työskenteli Triangle-residenssissä kolmen kuukauden ajan vuonna 2014 Suomen New Yorkin Kulttuuri-instituutin järjestämän ja Suomen Kulttuurirahaston rahoittaman ohjelman avulla.

Kuvataiteilija Liinu Grönlund

Kuvataiteilija Liinu Grönlund. Kuva: AV-Arkki

”Paikan vaihtaminen helpottaa minua aina suuresti. Hetken aikaa on irtonainen tunne ja sitten ajattelu alkaa kulkea uusiin suuntiin”, kertoo Grönlund kokemuksestaan.

Liinu Grönlund on helsinkiläinen videon ja elokuvan parissa työskentelevä taiteilija. Hänen teoksensa käsittelevät usein ihmisen ja luonnon suhdetta henkilökohtaisella tasolla, ja tutkijoiden tekemä työ kiinnostaa häntä erityisesti. Brooklynin työskentelyjakson aikana hän teki taustatyötä uutta videoteosta varten, jossa taiteilija karusta aiheesta huolimatta pohtii toivoa.

”!Kokosin teokseen ajatuksia selviytymiseen nykyisessä lamaannuttavassa maailmanpoliittisessa ilmapiirissä, sekä elämiseen ympäristötuhon kanssa. Kirjoitin ja kuvasin päiväkirjamaisesti suurkaupungin luontoa ja kohtaamiani näkyjä muun muassa rauhallisilla rannoilla Staten Islandilla ja Rockaway’ssa, kaupungin puistoissa ja kaduilla halloweenina”, Grönlund muistelee. ”Tallensin myös ekologin kanssa käymäni pitkän keskustelun kulkiessamme ympäri East Villagea.”

Verkostoituminen onkin yksi residenssiohjelman parhaista puolista. Työskentelyjaksojen aikana järjestetään usein erilaisia tapahtumia ja taiteilijat pääsevät tapaamaan uusia ihmisiä, erityisesti muita taiteilijoita kansainväliseltä kentältä. Grönlundin residenssijakson aikana Trianglessa järjestettiin muun muassa Open Studios -tapahtuma sekä kuraattoritapaamisia.

Myös tutun ympäristön ulkopuolelta saatava palaute on taiteilijoille tervetullutta.
”Sain teoksistani ja työskentelystäni paljon palautetta. Nykissä keskustelu on innostunutta ja nautin siitä suuresti. Taidemaailma New Yorkissa on myös tosi erilainen kuin Helsingissä ja se haastaa omaa ajattelua. Taiteilijat ovat aktiivisia toimimaan yhteisöissään ja siellä syntyy isoa poliittista liikehdintää, muun muassa Trumpin hallituksen toimia vastaan”.

Näkymä residenssin katolta

Näkymä residenssin katolta

Elämisen rahoittaminen taiteilijan työllä ei ole aina helppoa, ja Kulttuurirahaston residenssiohjelma pyrkii osaltaan vastaamaan tähän haasteeseen. Myös Grönlund koki työhuoneen saamisen residenssijakson ajalle merkittävänä, sillä hänellä ei ole ollut varaa vuokrata työhuonetta Helsingissä.

”Työtila oli hiljainen ja valoisa ja residenssissä sai paljon aikaa omille ajatuksille. Se oli rauhallinen turvapaikka kiireisen kaupungin keskellä.  Olen kiitollinen kaikista käymistäni keskusteluista ja residenssijakson aikana tapahtuneet kohtaamiset muuttivat sekä työskentelyäni että ajatteluani.”

Teksti: Anna Bui
Kuvat: Liinu Grönlund

 

 

 

 

 

Triangle-residenssi on osa Suomen Kulttuurirahaston residenssiohjelmaa vuodesta 2019 alkaen. Yhteistyö jatkaa Suomen New Yorkin Kulttuuri-instituutin järjestämää ja SKR:n rahoittamaa ohjelmaa, jonka avulla 15 taiteilijaa työskenteli Trianglessa vuosina 2014-2018

Ennen ei ”suvaittu” mutta siedettiinpä silti

Vihapuhe on nykyisin paljon käytetty sana, jolla tarkoitetaan tiettyyn ihmisryhmään tai kansanryhmään kohdistuvaa kielteistä puhetta. Kuitenkin itse ilmiö tuntuu olevan yhtä vanha kuin ihmiskunta itse.

Vihan pitkät jäljet -Argumenta-hankkeessa antiikin, vanhan ajan ja keskiajan tutkijat yrittävät asettaa vihapuheen historialliseen kehykseen. Kunnianhimoisena tavoitteena on löytää, josko historiasta olisi jotain myönteistäkin opittavaa.

Raglanin linna, kuva Annakaisa Tavast

Raglanin linna

”Huonoja esimerkkejä on tietenkin valtavasti. Yleensä vihantekoja ja kansanmurhia ovat pohjustaneet kovat puheet. Menneisyydessä on kuitenkin myös pystytty tekemään ratkaisuja, jotka ovat olleet ihmiskunnalle hyväksi”, sanoo Turun yliopiston kulttuurihistorian professori Marjo Kaartinen.

Kun muussa Euroopassa kiivailtiin ja sodittiin uskonpuhdistuksen ja vastauskonpuhdistuksen leireissä, Puola-Liettuassa julistettiin uskonvapaus. Mikään lintukoto maa ei ollut, mutta katoliset, protestantit, juutalaiset ja muslimit (tataarit) elivät jotakuinkin rauhallista rinnakkaineloa tai ainakin uskonkiivailuissa kuoli vähemmän ihmisiä kuin muualla.

Varsinaisesta suvaitsevaisuudesta ei Kaartisen mukaan voikaan puhua, kun puhutaan kaukaisesta menneisyydestä. Suvaitsevaisuus on hankkeen tutkijoiden keskusteluissa todettu anakronistiseksi käsitteeksi. Anakronia tarkoittaa sitä, että historiaa katsotaan nykyihmisten perspektiivistä; ikään kuin historian ihmiset ajattelisivat samoin kuin me.

Vihan pitkät jäljet -hankkeen tutkijat puhuvat historiassa mieluummin sietämisestä.

”Sekään ei ole täydellinen sana, mutta kuvaa menneisyyden olosuhteita paremmin”, Kaartinen sanoo.

”Keskiajalla usein vihattiin vääräuskoisia tai muuten vain sopimattomia naapureita. Olennainen juttu oli se, että kun vastustajia ei kaikkia mitenkään olisi saatu hengiltä, heitä oli siedettävä.”

Vuonna 1999 valmistuneessa väitöskirjassaan Kaartinen tarkasteli ”vihapuhetta” 1500-luvun Englannissa. Mannermaiset uskonpuhdistuksen aatteet levisivät Englannin kanaalin yli ja sekoittuivat kotoperäisiin, ja protestantit ja katoliset olivat kovin sanakääntein toistensa kimpussa.

Uskonpuhdistuksen kannattajat purkivat vihaansa solvaamalla luostareiden munkkeja ja nunnia. Katolilaiset antoivat takaisin samanlaisella armottomalla pilkalla.

”Puheessa vilisivät solvaukset. Vastapuolta haukuttiin mielellään huoripukeiksi ja eläinten nimillä, koiriksi erityisen mielellään.”

Kaiken myllerryksen ja kiihkoilun jälkeen kuitenkin syntyi ja vakiintui lopulta anglikaaninen kirkko eli katolisuuteen painottuva kompromissi katolisuuden ja protestanttisuuden välillä.

”Tosin tuon ajan anglikaanit tuskin itse kutsuivat uskontoaan kompromissiksi. Pikemminkin he pitivät sitä ainoana oikeana ratkaisuna korjata katolisen kirkon virheitä.”

Vaikka sopuisahko lopputulos syntyi ilman suurta suunnittelua, se tarjoaa Kaartisen mukaan vahvan opin nykypäivään: kompromissiin pyrkiminen voi olla hedelmällistä ja toimivaa.

”Tosiasioiden kanssa on elettävä, ja vastapuolta pitää oppia sietämään”, hän tiivistää.

Teksti: Antti Kivimäki
Kuvat: Raglanin linna/Annakaisa Tavast, kuvituskuvat/Metropolitan Museum of Art

Koululaiset kuokkimaan toistamiseen

Suomen Kulttuurirahasto julistaa haettavaksi Mullankaivajat-apurahat 10.-31.8.2018. Niiden tavoitteena on tarjota koululaisille ja lukiolaisille tilaisuus osallistua arkeologiseen tutkimukseen kotiseudullaan. Arkeologinen työskentely sopii erinomaisesti myös uuden opetussuunnitelman mukaiseen ilmiöoppimiseen ja opiskeluun koulun ulkopuolella.

Suomessa järjestetään vuosittain useampia suosittuja yleisökaivaustapahtumia, joiden kohderyhmää ovat yleensä aikuiset. Koululaisille suunnattuja kenttätyöjaksoja on tarjolla kuitenkin vain harvoin.  

”Mullankaivajat-apurahojen toivotaan lisäävän lasten ja nuorten kiinnostusta tieteellisiin menetelmiin sekä oman lähialueen menneisyyteen ja historiaan yleensä”, sanoo Kulttuurirahaston yliasiamies Antti Arjava.

Mullankaivajat-apurahaa voivat hakea arkeologit, näiden muodostamat työryhmät tai kulttuuriperinnön alan rekisteröidyt yhteisöt, kuten esimerkiksi museot tai arkeologiset seurat. Yhden apurahan suuruus voi olla 5 000–30 000 euroa, ja hankkeita rahoitetaan 5–10 vuosittain. Ensimmäiset Mullankaivajat-apurahat olivat haettavana syksyllä 2017 ja apurahoja myönnettiin yhteensä 215 000 euroa  yhdeksälle hankkeelle.

Hankkeessa tulee perehdyttää koululaisia arkeologiaan ja valmistella osallistujia tulevaan tutkimusjaksoon etukäteen. Varsinaisen tutkimusjakson suositeltava kesto on noin viikko, mutta yhteen työskentelykokonaisuuteen voi sisältyä useampia tutkimusjaksoja, joihin osallistuu useita koululaisryhmiä. Arkeologinen tutkimusjakso voi sisältää erilaisia menetelmiä, kuten kaivauksia tai pintapoimintaa peltoalueilla.

”Useimmilta vanhoilta viljelyalueilta löytyy  historiallista 1600–1800-lukujen esineistöä, jolla on opetuksellista tai paikallishistoriallista arvoa. Nuoremmatkin merkit ihmisten elämästä voivat olla kiehtovia, kun ne liittyvät omaan ympäristöön”, Arjava arvioi.

Tutkimusjakson tulokset käsitellään yhdessä lasten kanssa ja löydökset julkistetaan esimerkiksi projektin verkkosivuilla tai sosiaalisen median kanavissa. Viestintää tulee suunnata myös laajemmalle yleisölle esimerkiksi paikallislehtien välityksellä.

Apurahaa voi hakea Kulttuurirahaston verkkopalvelussa 10.–31.8.2018, ja Mullankaivajat-apurahojen saajat julkistetaan joulukuussa 2018. Hankkeiden toteutuksen tulee ajoittua lähtökohtaisesti vuodelle 2019.

Lisätietoja apurahasta ja hakuohjeet.