20 000 euroa myönnettiin kahdelle Taidetta hoitolaitoksiin -hankkeelle. Musiikkipedagogi (AMK) Sanna Kilpeläinen ja musiikkipedagogi (AMK) Esko Kilpeläinen saivat 5 000 euron apurahan musiikkituokioiden järjestämiseen Kajaanissa sijaitsevissa ikäihmisten hoitolaitoksissa. Tanssitaiteen tohtori Kirsi Törmi ja työryhmä puolestaan saivat 15 000 euroa Piileskelevä liike -työpajojen toteuttamiseen tukea tarvitsevien nuorten parissa.
Musiikkipedagogi Iida Falckille ja filosofian maisteri Janne Seppäselle myönnettiin 7 000 euron apuraha hankkeeseen, jolla viedään paikallista kansanmusiikkia elävöittämään Suomussalmen syrjäkyliä.
Kuvataiteilija, Amk Riikka Keränen sai 24 000 euron apurahan taiteelliseen työskentelyyn.
Suomussalmen Näyttämöyhdistys ry:lle myönnettiin 15 000 euron apuraha Pakko sanoa! -monologifestivaalin järjestämiseen.
Kaikki Kainuun rahaston vuoden 2019 apurahat löytyvät täältä.
Mitali viulutaiteilijalle
Apurahojen lisäksi Kainuun rahasto jakoi Suomen Kulttuurirahaston hallituksen myöntämän Elias Lönnrot -mitalin viulunsoiton lehtori, muusikko Minna Tuhkalalle. Mitali myönnettiin virtuoosimaisesta tulkinnasta, innostavasta opetuksesta.
Minna Tuhkala on monipuolinen muusikko, joka konsertoi aktiivisesti viulu-, ja barokkiviulutaiteilijana sekä laulajana. Tuhkala on konsertoinut mm. eri barokkiorkestereiden ja sinfoniaorkestereiden solistina, sekä kamarimuusikkona erilaisissa kokoonpanoissa Suomessa ja Euroopassa. Vuodesta 1997 Tuhkala on toiminut Kainuun musiikkiopiston viulunsoiton lehtorina ja Kaukametsän kamariorkesterin konserttimestarina sekä 2003 myös orkesterin taiteellisena johtajana. Vuosina 2011-2016 hän toimi Kajaanin Barokki Soi -festivaalin taiteellisena johtajana ja vuonna 2018 Ristijärven Veisuuvestivaalin ja Kajaanin Barokki Soin taiteellisena johtajana.
Rahasto sai hakuaikana 489 hakemusta, joiden yhteenlaskettu summa oli reilu kahdeksan miljoonaa euroa. Nyt myönnetyistä apurahoista taiteen osuus on 48 %, lastenkulttuurin 15 % sekä tieteen 30 %. Loput apurahoista kohdistuvat kotiseututyöhön (7 %). Myönnettyjen apurahojen keskikoko nousi 12 000 euroon. Etelä-Pohjanmaan Kulttuurirahaston apurahatoiminnan painopisteitä ovat alueen identiteettiä ja elinvoimaa uudistavat hankkeet. Vuoden 2019 apurahahaussa Etelä-Pohjanmaan rahaston hoitokunta asetti haettavaksi lastenkulttuurin kolmivuotisen hankeapurahan.
Kärkihankeapurahat elokuvalle ja lastenkulttuurille
Etelä-Pohjanmaan Kulttuurirahasto myönsi kaksi 40 000 euron kärkihankeapurahaa. Elokuvakeskus Botnia ry toteuttaa alueellisen elokuvakeskuksen uudistus- ja kehittämisprojektin. Kulttuuriyhdistys KoHo ry puolestaan sai apurahan maakunnallisen lastenteatterikaravaanin toteuttamiseen. KoHo ry:n hanke on kolmivuotinen ja nyt myönnettiin kolmivuotisen apurahan ensimmäisen vuoden apuraha.
Kokovuotiseen työskentelyyn 21 apurahaa
Etelä-Pohjanmaan Kulttuurirahasto myönsi kuusi kokovuotista 24 000 euron työskentelyapurahaa alueen visuaalisille taiteilijoille, joista Petra Koiviston apuraha kolmivuotisen apurahan toisen vuoden apurahana. Muut kokovuotisen apurahan saajat olivat Ritva Lindberg, Marja Rak, Ru Runeberg, Aamu Tikkanen ja Minna Tuohisto-Kokko. Säveltaiteissa kokovuotinen työskentelyapuraha myönnettiin muusikko Teemu Vuorelalle taiteelliseen työskentelyyn, ja tanssitaiteissa tanssitaiteen maisteri Hanna Korhoselle. Näyttämötaiteissa Juulia Soidinaho sai kokovuotisen apurahan teatteriproduktioiden käsikirjoittamiseen ja ohjaukseen.
Lastenkulttuurin hankkeille myönnettiin yhteensä 19apurahaa, joista yksi oli Virpi Timosen 24 000 euron apuraha Lumimaailma-yhteisötaideprojektin toteuttamiseen.
Tieteissä kokovuotisen 30 000 euron apurahan väitöksen jälkeiseen tutkimukseen sai Hanne Ala-Harja. Hänen tutkimuksensa käsittelee ruokatuoretuotteiden toimitusketjun lämpötilaoptimointia. Kymmenen muuta tieteen kokovuotista työskentelyapurahaa myönnettiin väitöskirjatöiden eri vaiheisiin. Esimerkiksi Mikko Karhun väitöskirja käsittelee utopioita aluekehittämisen välineenä ja Shah Rukh Shakeel tutkii uusiutuvien energiateknologioiden kaupallistamista Suomessa.
Lisäksi rahasto myönsi eri aloille 10 vähintään puolivuotista työskentelyapurahaa sekä lukuisia pienempiä apurahoja. Erilaisten kulttuurihankkeiden toteuttamiseen Etelä-Pohjanmaan kulttuurirahasto myönsi useita isoja ja pienempiä apurahoja kuten Puuseppämuseoyhdistys ry:n 20 000 euron apuraha Puuseppien -kylä dokumenttielokuvan käsikirjoittamiseen ja toteuttamiseen.
Elias Lönnrot -mitali Antti Tuurille
Suomen Kulttuurirahaston hallituksen Etelä-Pohjanmaan rahaston hoitokunnan esityksestä myöntämä Elias Lönnrot mitali ojennettiin vuosijuhlassa kirjailija Antti Tuurille – Suurelle tarinankertojalle, kotiseudun aiheiden ammentajalle.
”Antti Tuuri on maamme eturivin romaanikirjailija. Urallaan hän on näkyvästi tehnyt tunnetuksi eteläpohjalaisia aiheita, henkilöitä ja tapahtumia”, Etelä-Pohjanmaan rahaston hoitokunnan puheenjohtaja Sulevi Riukulehto kertoo.
Tuuri syntyi 1.10.1944 Kauhavalla. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Vimpelin yhteiskoulusta 1963 ja valmistui graafisen alan diplomi-insinööriksi Teknillisestä korkeakoulusta 1972. Tuuri toimi johtotehtävissä useissa graafisen alan yrityksissä ja vuonna 1983 hän ryhtyi kokopäivätoimiseksi kirjailijaksi.
Vuosijuhlassa elokuvataidetta ja klassista musiikkia
Kuula-opiston mestariluokan oppilaat säestävät Vaasan marssia. Kuva: Sara Bondegård (StudioSara).
Etelä-Pohjanmaan Kulttuurirahaston vuosijuhlassa Kulttuuritalo Duxissa kuultiin ja nähtiin muun muassa apurahansaajien esityksiä. Elokuvakeskus Botnia toteutti film and dance -esityksen. Kuula-opiston mestariluokalla opiskelevat nuoret esittivät mm. Merikannon ja Šostakovitšin musiikkia. Juhlapuheen piti dosentti ja arkkitehti Anu Soikkeli.
Kulttuurirahaston apurahat jakoivat rahaston hoitokunnan puheenjohtaja Sulevi Riukulehto, asiamies Mika Virkkala ja sihteeri Tarja Aurell.
Myönnetyistä apurahoista taiteelle ja kulttuurille kohdistui 70 prosenttia, ja tieteiden osuus oli 30 prosenttia. Taiteen alalla saivat kuvataiteet, säveltaiteet sekä muotoilu ja taidekäsityö runsaimmin apurahoja. Kirjallisuuden alalla hakemusten määrä kasvoi eniten, ja vastaavasti kirjallisuuteen myönnettiin nyt ennätysmäärä apurahoja, 46 000 euroa. Tieteen puolella eniten myönnettiin apurahoja lääketieteiden, humanististen tieteiden ja luonnontieteiden aloille. Apurahan keskikoko oli 8 800 euroa.
Maakunnallisesti merkittävien hankkeiden kaksi 20 000 euron kärkihankeapurahaa myönnettiin HuonekalumuseosäätiöllePäijäthämäläisen huonekalun tarina tekijöidensä kertomana –teoksen kirjoittamiseen sekä Talous ja Nuoret TAT ry:lle peruskoulun yhdeksäsluokkalaisten pelillisen talouden ja yhteiskunnan oppimisympäristön rakentamiseen Lahdessa.
Kokovuotisen 24 000 euron työskentelyapurahan sai tänä vuonna fil. maisteri Marja Koskuvi skitsofrenian solumallintamista käsittelevään väitöskirjatyöhön. 20 000 euron apurahat myönnettiin lääket. tohtori Markku Lähteenvuon työryhmälle lääkevaikutusten genetiikkaa ja yksilöllistä lääketiedettä käsittelevään tutkimustyöhön sekä Lahden Elävä Taide ry:lle teatteriesityksen valmistamiseen, käsikirjoitukseen ja paikallisen musiikin sovitustyöhön. Lisäksi rahasto myönsi useita pienempiä työskentelyapurahoja taiteen ja tieteen harjoittamiseen sekä kuluapurahoja kulttuurihankkeiden toteuttamiseen.
Elias Lönnrot -mitali suomalaisen viulutaiteen edistäjälle
Pertti Sutinen, kuva: Lahden konservatorio
Viulupedagogi Pertti Sutiselle (s. 1944) Suomen Kulttuurirahaston hallitus myönsi Elias Lönnrot -mitalin tunnustuksena mittavasta elämäntyöstä soitonopettajana ja suomalaisen viulutaiteen edistäjänä. Hänen työnsä on ollut osaltaan nostamassa niin Lahtea kuin koko Suomea musiikkimaailman eturiviin.
Sutinen on tehnyt kansallisesti merkittävän elämäntyön viulunsoiton opettajana. Erityisen arvokas hänen työpanoksensa on ollut Päijät-Hämeen maakunnassa.
Pertti Sutinen on toiminut Lahdessa vuodesta 1980 lähtien. Hän oli Lahden konservatorion viulunsoiton yliopettajana Lahden ammattikorkeakoulun perustamiseen saakka, jossa hän toimi yliopettajana eläkkeelle jäämiseensä saakka. Ennen Lahden aikakautta Sutinen on toiminut Oulun kaupunginorkesterin konserttimestarina sekä viulunsoiton lehtorina Hyvinkään musiikkiopistossa ja Turun konservatoriossa. Joitakin vuosia Sutinen oli Sibelius-Akatemiassa tuntiopettajana. Lisäksi hän on ollut haluttu luennoitsija ja mestarikurssien opettaja useilla kesäkursseilla, sekä Suomessa että ulkomailla. Edelleen hän toimii tuntiopettajana Lahden konservatoriossa.
Useita kymmeniä Pertti Sutisen oppilaita toimii merkittävissä tehtävissä eri oppilaitoksissa ja orkestereissa ympäri Suomea, ja myös Suomen rajojen ulkopuolella. Heistä mainittakoon Elina Vähälä, joka toimii solistiuransa ohella viulumusiikin professorina Karlsruhessa, Saksassa, sekä Taija Angervo, Maaria Leino ja Satu Vänskä, jotka toimivat konserttimestareina Radion Sinfoniaorkesterissa, Sinfonia Lahdessa ja Australian Chamber Orchestrassa. Ja Pertti Sutisen opetustyö jatkuu yhä edelleen.
Päijät-Hämeen rahaston vuosijuhlassa esiintyivät tämän vuoden apurahansaajista Barokkiyhtye Galantina, liikuntat. maisteri Päivi Hentun luotsaama Hot Club Dance Company sekä duo Seppo Pohjoisaho, trumpetti ja Maarit Liimatainen, piano. Tilaisuuden tervehdyssanat lausui rahaston hoitokunnan puheenjohtaja, professori Timo Pihkala. Juhlapuheen piti Suomen Kulttuurirahaston yliasiamies Antti Arjava.
Suomen Kulttuurirahaston myöntämästä 300 000 euron kattosummasta myönnetään pienempiä, henkilökohtaisia apurahoja Ketterä korkeakoulu -hankkeen opiskelijoille. Ketterä korkeakoulu on Oulun yliopiston Giellagas-instituutin ja kasvatustieteiden tiedekunnan järjestämä kolmivuotinen koulutushanke. Siinä tarjotaan erillisiä opintoja niille, jotka haluavat opettaa saamen kieliä tai saamen kielillä.
Ketterässä korkeakoulussa opiskelijat lukevat inarin-, koltan- tai pohjoissaamen kieliä, kirjallisuutta sekä opettajan pedagogisia opintoja. Suurimmalla osalla opiskelijoista on taustallaan jo joko ylempi tai alempi korkeakoulututkinto.
”Tämän kevään opiskelijavalinnassa hakemuksia tuli yhteensä 36. Heistä 27 aloittaa inarin- tai pohjoissaamen kielten tai kirjallisuuden opinnot tai molemmat. Koltansaamen opiskelijavalinnat on tehty aiemmin, ja opinnot ovat jo käynnissä”, summaa Ketterä korkeakoulu -hankkeen projektipäällikkö Marja-Liisa Olthuis.
”Inarinsaamen kielipesissä on varttunut kymmeniä uusia puhujia tähän maailman ainoaan kieleen, jota puhutaan vain Suomessa.”
”Kulttuurirahasto on tukenut saamen kielten elvytystä jo parinkymmenen vuoden ajan. Esimerkiksi inarinsaamen kielipesissä on varttunut kymmeniä uusia puhujia tähän maailman ainoaan kieleen, jota puhutaan vain Suomessa. Nyt heille tarvitaan opettajia, muuten työ kielen pelastamiseksi valuu hukkaan”, toteaa Kulttuurirahaston yliasiamies Antti Arjava.
Inarin- ja pohjoissaamen osalta opiskelu alkaa ensi syksynä. Opiskelijat suorittavat yhden lukuvuoden aikana kaikki opettajan pätevyyteen kuuluvat saamen kielten opinnot. ”Tavallista yliopistoreittiä pitkin näiden opintojen suorittamiseen menisi pari vuotta. Intensiivisen opiskeluvuoden vuoksi opiskelijamme joutuvat olemaan pois töistä, eikä kaikilla ole mahdollisuutta valtiontukiin, minkä vuoksi Kulttuurirahaston myöntämät apurahat ovat todella tärkeitä”, Marja-Liisa Olthuis kertoo.
Tavallisiin yliopisto-opintoihin verrattuna Ketterän korkeakoulun opinnoissa poikkeuksellista on myös se, että opinnot viedään saamelaisalueelle Inariin. Kieliopinnot järjestetään kontaktiopintoina ja yhteistyössä Saamelaisalueen koulutuskeskuksen kanssa. Syksyllä 2020 alkavat kirjallisuuden opinnot voi suorittaa verkossa, ja vuonna 2021 järjestettävät pedagogiset opinnot viedään jälleen Inariin.
Ketterän korkeakoulun tavoitteena on saada nopeasti lisää saamenkielten taitoisia opettajia kentälle. Ensimmäiset pätevät opettajat valmistuvat kieliopintojen jälkeen. Monet opiskelijoista tarvitsevat vain tietyn kokonaisuuden saadakseen esimerkiksi saamen kielen ja kirjallisuuden opettajan pätevyyden: toiset tarvitsevat kielten opintoja, toiset taas kirjallisuutta. Marja-Liisa Olthuis toivoo, että aikanaan myös pedagogisiin opintoihin hakeutuisi paljon saamentaitoista väkeä, jolta pätevyydestä puuttuisivat enää pedagogiset opinnot.
Opiskelijahaku opettajan pedagogisiin opintoihin järjestetään syksyllä 2020. Myös näihin opintoihin varataan henkilökohtaisia apurahoja 300 000 euron kattosummasta.
Ketterä korkeakoulu -hanke on yksi opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamista opettajankoulutuksen kehittämishankkeista.
Heini Riitahuhta työstää parhaillaan teosta ”Lost on you”, joka koostuu yli 2000 palasta.
Väripurkkeja, lasitteita, pensseleitä, merkkaustusseja, puristimia, keramiikka-aihioita ja muotoon sahattuja vanerilevyjä. Heini Riitahuhdan työpöytä ateljeessa Arabian taideosastolla Arabian tehtaan ylimmässä kerroksessa pursuaa tavaraa. Kaapit ja hyllyt ovat täynnä väripurkkeja ja Riitahuhdan uniikkiteoksia. Korkea hyllykkö on lastattu täyteen uunipeltejä, joissa on eri työstövaiheissa olevia keraamisia kuusikulmioita.
”Kaaos, mutta hallittu sellainen. Purkkeja on paljon, sillä väripalettini on laaja. Rakastan värejä ja käytän niitä teoksissani runsaasti. Maalaan raa’alle keramiikalle, upotan kuvioita lasitetun pinnan sisään, ja kuvioin jo poltettuja ja lasitettuja heksagoneja – siksi jokaisesta väristä käytössäni on kolme eri lämpötilavaihtoehtoa”, Riitahuhta naurahtaa.
Riitahuhdan työskentelytapa on itse asiassa hyvin systemaattinen. Järjestelmällisyys saattaa perustua hänen pitkään työkokemukseensa teollisen tuotannon parista. Riitahuhta valmistui taiteen maisteriksi Taideteollisesta korkeakoulusta, nykyisestä Aalto-yliopistosta keramiikkataiteen osastolta vuonna 2002. Siitä lähtien hän on työskennellyt sekä teollisen koriste- ja tuotemuotoilun että uniikkitaiteen parissa. Parhaiten hänet tunnetaan Arabian keramiikka-astioiden koristesuunnittelijana. Tänä keväänä markkinoille tuli hänen uusin tuotteensa, Huvila-astiasto.
”Suunnitellessani kuvioita Arabian tuotteille olen ollut läsnä tehtaalla kaikissa työvaiheissa. Kiinnostuin virheistä, joita sarjatuotannossa joskus tapahtuu. Ryhdyin pohtimaan, miten niitä hyödyntämällä voisi saada aikaan ainutkertaisia teoksia.”
Uniikkitaidetta tehdessään Riitahuhta on kehittänyt tekniikan, jonka avulla hän valmistaa keraamisia reliefejä. Niiden perusyksikkö on heksagoni eli kuusikulmio.
”Heksagon symbolisoi joissain kulttuureissa taivasta. Se on minulle eräänlainen taivas, loputtomasti jatkettavissa ja toistettavissa oleva kolmiulotteinen rakenne.”
Ensimmäisen heksagoneista koostuvan teoksen Riitahuhta teki vuonna 2008. Vuosien kuluessa mittakaava kasvoi ja tekniikka kehittyi. Seuraava ”reliefi” olikin kooltaan jo valtava. Kolmiosainen, toiminnallinen Arabian kukat -veistos valmistui vuonna 2012 ja se sijoitettiin Arabianrannan puistoon.
Riitahuhta valaa heksagonit käsin korkeapolttoisesta posliinista. Sen jälkeen hän maalaa, lasittaa ja numeroi jokaisen osan käsin. Hänen työskentelytapansa on kokeellinen. Samat aihiot toimivat sekä teososina että koepaloina.
”Oman muotokielen kehittäminen vaatii tilaa ja aikaa.”
”Jos teen kokeen, jota en pystykään toistamaan, voin aina upottaa heksagonin osaksi teostani.”
Riitahuhdan työhuoneella vallitsee hallittu kaaos väripurkkien, lasitteiden ja pensseleiden keskellä.
Detaljikoristelu syntyy vasta lasitetun pinnan päälle. Jokainen aihio käytetään uunissa kolmesta kuuteen kertaan. Polttomäärä on suhteessa kuusikulmioiden pintakoristelun määrään. Mitä enemmän värejä, kuviota ja lasituksia aihioissa on, sitä työläämpiä ne ovat valmistaa.
”Teoksessa, jota parhaillaan työstän, on yli 2000 palaa. Työpöydälläni pyörii siis päivittäin jättimäinen palapeli!”
Tuhansista käsintyöstetyistä heksagoneista koostuvan teoksen valmistaminen on hidasta ja työlästä. Teoskokonaisuuden toteuttamisen teki mahdolliseksi Suomen Kulttuurirahaston myöntämä apuraha.
”Sen myötä voin keskittyä taiteellisen työn kehittämiseen. Oman muotokielen luominen vaatii tilaa ja aikaa. Täytyy olla mahdollisuus kokeilla ja tehdä virheitä.”
Parhaillaan Riitahuhta tekee kokeiluja serigrafian ja käsinmaalauksen yhdistämisestä kolmiulotteisessa pinnassa. Kyseessä on loputon tutkimusmatka.
”Olen vihdoin löytänyt oman formaattini, punaisen langan, jota tulen jatkossa seuraamaan. Se on heksagon, kuusikulmioiden alati kiehtova maailma.”
Perspectives Arabian taideosaston kevätnäyttely, Iittala & Arabia Muotoilukeskus, Design Lab Galleria, 9.5.–9.6.2019. Vapaa pääsy.
Toimittaja Helena Petäistö sai Kyösti Kallio -mitalin kiitoksena ansioistaan Kyösti Kallion elämäntyön vaalimisesta. Kuva: Otava
– Mitali luovutetaan Teille kiitoksena ansioistanne Kyösti Kallion elämäntyön sekä maaseudun kulttuuriperinnön vaalimisesta. Urallanne olette pystynyt yhdistämään kansainvälisen ja paikallisen. Olette aina kunnioittanut juurianne ja useissa yhteyksissä tuonut esiin suomalaista kulttuuria ja perinnettä, unohtamatta Kalajokilaaksoa. Olette viime vuosien aikana erityisesti nostanut esiin vanhaa rakennusperinnettä ja edistänyt näin Kallion hengen mukaisesti maaseudun elinvoimaisuutta, totesi vuosijuhlassa Keski-Pohjanmaan rahaston hoitokunnan puheenjohtaja Tanja Risikko.
Kansainvälisen politiikan toimittaja sekä ranskan kielen ja kulttuurin asiantuntija Helena Petäistö on tunnettu kulttuurivaikuttaja. Hänen ensimmäinen kirjansa ”Ranskalaiset korot” ilmestyi vuonna 1995. Vuonna 1999 julkaistu ”Aamiainen Cocon kanssa ja muita elämyksiä Euroopassa” aloitti kirjasarjan Euroopan kaupungeista. Hänen vuonna 2010 ilmestynyt kirjansa ”Tee teematka” palkittiin Lauri Jäntin säätiön palkinnolla. Petäistön uusin kaupunkikirjasarja sisältää kaksi osaa Ranskan kaupungeistä ”À la Helena Petäistö”. Viimeisin kirja ”Ranska, Macron ja minä” julkaistiin 2017. Helena Petäistön ympäri Suomea toteuttama Kuohuva Eurooppa -luentosarja on ollut yleisömenestys. Petäistö on saanut sekä Ranskan ansioritarikunnan Kunnialegioonan upseeriluokan kunniamerkin että Suomen Leijonan 1. luokan ritarimerkin. Vuonna 2010 hänet palkittiin Suomen Kuvalehden journalistipalkinnolla.
Helena Petäistö on maailmalla uraa tehdessään aina kunnioittanut juuriaan ja useissa kirjoituksissaan tuonut esiin suomalaista kulttuuria ja perinnettä. Petäistö on luennoinut rakennusperinteestä laajalla näkökulmalla Suomesta Ranskaan tuoden esimerkkejä esim. presidentti Macronin kampanjasta vanhojen talojen säilyttämiseksi. Petäistön ideoima suosittu kesätapahtuma, jossa hän on kahdeksan vuoden ajan puhunut tärkeäksi näkemästään asiasta, tunnetaan nimellä ”Teetä ja wanhoja taloja”. Se on nostanut esiin vanhaa rakennusperinnettä ja edistänyt näin Kallion hengen mukaisesti maaseudun elinvoimaisuutta. Kalajoella odottaakin hänen yksi tärkeistä työkohteistaan: Kalajoen vanhan apteekin kunnostaminen Rautioon. Helena Petäistö halusi pelastaa hienon, mutta huonoon kuntoon päästetyn suojelukohteen, Suomen toiseksi vanhimman maalaisapteekin talon.
Suomen Kulttuurirahaston Keski-Pohjanmaan rahaston Kyösti Kallio -mitalin luovuttivat toimittaja, tietokirjailija Helena Petäistölle rahaston hoitokunnan puheenjohtaja Tanja Risikko ja hoitokunnan jäsen Tuula Puoskari. Kyösti Kallio -mitalin on suunnitellut kuvanveistäjä Kalervo Kallio (1909–1969).
Hoitokunta myönsi kaksi kärkihankeapurahaa. Kalajoen kehitysvammaisten tuki ry sai 20 000 euroa erityistä tukea tarvitsevien toteuttaman musiikkiteatteriesityksen tuottamiseen. Pertti Hyttinen ja Lauri Pulakka saivat niin ikään 20 000 euroa Chydenius ja musiikki -esityksen toteuttamiseen.
Apurahoja jaettiin laajasti eri taiteen- ja tieteenaloille. Taidetta hoitolaitoksiin -apuraha myönnettiin mm. Marika Markkion ja työryhmän hankkeelle, jossa toteutetaan taideprojekti ensi- ja turvakodissa. Robert Hagnäs puolestaan käynnistää apurahan turvin Kulttuurikorjaamon toimintaa. Anna Pulakka ja työryhmä saivat apurahan Aaro Kentalan Morsiustaivas -oopperan esittämiseen.
Apurahahakemuksia tuli tänä vuonna yhteensä 252 (vuonna 2018 yhteensä 193). Hoitokunnan tavoitteena oli jakaa tuntuvia, toteutuksen ja työskentelyn turvaavia apurahoja ja pitää samanaikaisesti huolta moniarvoisesta kulttuurin edistämisestä. Apurahojen keskisuuruus oli 9600 euroa. Hakemuksista hyväksyttiin 18 %. Tieteen osuus myönnetyistä apurahoista oli 19 %. Taiteissa apurahoja myönnettiin tällä kertaa eniten visuaalisiin taiteisiin, noin 27 % kaikista apurahoista.
Useita kokovuotisia työskentelyapurahoja
Kokovuotisia työskentelyapurahoja myönnettiin tänä vuonna viisi. Visuaalisissa taiteissa apurahan saivat kuvanveistäjä Riku Riippa taiteelliseen työskentelyyn kolmivuotisen apurahan toisen vuoden apurahana sekä kuvataiteilija Maria Forsblom. Säveltaiteessa kokovuotisen apurahan sai Musiikin tohtori Antti Paalanen. Tieteessä väitöksen jälkeiseen, kestävää kehitystä ja työttömyyspolitiikkaa käsittelevään tutkimukseen kokovuotisen apurahan sai fil. tohtori Ingo Stamm. Väitöskirjatyöhönsä 12 kuukauden apurahan sai Jari Luomala.
Puolen vuoden apurahoin tuetaan Sanna Ahvenjärven, Mari Isopahkalan, Seppo Kalliokosken ja Kai-Eerik Känsälän taiteellista työskentelyä sekä Johanna Kutunivan väitöskirjatyötä. Kahdeksan kuukauden apuraha myönnettiin Misha HyttiselleVeikko Salkion elämäkerran kirjoittamiseen.
Lisäksi rahasto myönsi useita lyhyempiä työskentelyapurahoja taiteen ja tieteen harjoittamiseen sekä kuluapurahoja kulttuurihankkeiden toteuttamiseen.
Vuosijuhlassa esiintyivät apurahan saajat
Vuosijuhlan kuultiin Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteri esittämänä mm. otteita Chydenius ja musiikki -hankkeesta. Hoitokunnan puheenjohtaja Tanja Risikon avauspuheenvuoron ja Kokkolan kulttuuritoimenjohtaja Sampo Purontauksen tervehdyksen jälkeen kuultiin kalajokisen Mätke-bändin musiikillinen tervehdys. Juhlapuheen piti fil. tohtori, kulttuurihistorioitsija Pauliina Littorin. Taidesijoittamiseen ja taiderikollisuuteen erikoistunut Littorin puhui otsikolla ”Ammattina rakastettu legenda”.
Kyösti Kallio -mitalin toimittaja ja tietokirjailija Helena Petäistölle ojensivat hoitokunnan puheenjohtaja Tanja Risikko ja hoitokunnan jäsen Tuula Puoskari. Keski-Pohjanmaan rahaston apurahat jakoivat rahaston hoitokunnan puheenjohtaja Tanja Risikko ja asiamies Mika Virkkala sihteeri Piia Hietasen avustamana. Keski-Pohjanmaan rahaston myöntämät apurahat ovat kokonaisuudessaan erillisessä liitteessä.
Åkerlund tutkii vanhoja materiaaleja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa.
Muusikko, musiikin maisteri Anette Åkerlund istuu työpöydän ääressä Suomalaisen Kirjallisuuden seuran arkistossa ja kuuntelee kelanauhurilla Venäjän romanikielistä musiikkia. Laulusta huokuu tunne ja mielikuvat vievät jonnekin itään, ehkä eksotiikkaa huokuvaan Intiaan. Kappale on kuitenkin äänitetty Virossa 1970-luvulla ja kyseessä on intialaisen mantran sijaan perinteinen Venäjän romanien lauluperinne.
– Mustalaislaulu on aika hyvä sana näille perinteisille romanien lauluille. Kun puhutaan Suomen mustalaisten perinteestä tai flamencosta, voidaan puhua myös kaaleen-lauluista. Se on kansainvälinen romaninkielinen sana, joka tarkoittaa myös väriä, mustaa, Åkerlund kertoo.
– Suomen mustalaislaulut pohjaavat pitkälti tunteisiin ja niiden kuvaamiseen. Niissä lauletaan paljon yksinäisyydestä ja rakkaudesta, mutta mukana on myös tarinoita siitä, miten joku on esimerkiksi vaihdellut hevosia ja elättänyt itsensä sillä. Niissä kappaleissa esitellään jo konkreettisemmin jonkun ihmisen oikeaa elämää.
Åkerlundin rakkaus musiikkiin syntyi jo nuorena, kun hän esiintyi perheensä kanssa laulaen perinteistä Suomen mustalaismusiikkia. Laulaja-tanssijan isä on multi-instrumentalisti, laulaja ja säveltäjä, joten musiikki on siirtynyt verenperintönä myös tyttärelle.
– Perhe on todella tärkeä minulle, ja lauloimmekin paljon myös isovanhempieni kanssa kun olin pieni. 13–14-vuotiaana ihastuin perinteiseen mustalaismusiikkiin ja ymmärsin, että se on hyvinkin elävä perinne. Myös nuoret tykkäsivät laulaa esimerkiksi Horto Kaalon esittämiä hittejä. Muistan kun ukkini totesi, että romanilaulut ovat ajattomia lauluja ja aina uuden oloisia. Tämä lause on jäänyt elämään mieleeni, ja jotkut isovanhempieni minulle opettamat kappaleet tuntuvat taas siltä, kuin olisin vasta kuullut ja oppinut ne. Niissä lauluissa on tiettyä raikkautta, joka kestää vuosien kulumisen.
Åkerlundin tausta pohjaa vahvasti flamencoon, sillä hän on opiskellut sekä flamencolaulua, -tanssia että sävellystä. Hän asui kolmen vuoden ajan Espanjan Sevillassa ja puolen vuoden ajan Barcelonassa flamenco-opettajien ohjauksessa. Sibelius-Akatemian kansanmusiikin opinnoissa hän syventyi flamencon lisäksi Suomen mustalaismusiikkiin.
– Suomalaiset mustalaislaulut ovat todella arvostettuja Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmässä. Muun muassa mestarilaulaja Hilja Grönfors on pitänyt siellä kursseja, Åkerlund toteaa.
Romanilaulun tunnusmaisimpana piirteenä voidaan pitää vibratoa. Åkerlund puhuu myös liu’uista ja kiekauksista, jotka molemmat ovat tyypillisiä sekä flamenco- että mustalaismusiikille.
– On arveltu, että mustalaiset ovat lähteneet Intiasta tuhat vuotta sitten. Runsas vibraton käyttö ja monet muut äänenkäytön tyylipiirteet lienevät lähtöisin sieltä, muusikko arvelee.
– On ollut hirveän vaikeaa löytää erilaisia sanoja, millä voisi kuvata eri tyylipiirteitä. Tein kirjallisen lopputyöni flamencolaulun äänenkäytöstä, ja loppujen lopuksi kuvailin sitä kiekaus-tyylipiirrettä espanjankielisellä sanalla ”quejío dentro”. Se viittaa sanatarkasti valittavaan äänenkäytön tapaan, jota käytetään sekä flamenco- että mustalaislaulussa.
”Romanilaulannan runsas vibraton käyttö lienee lähtöisin Intiasta, josta mustalaiset lähtivät liikkeelle noin tuhat vuotta sitten.”
Åkerlund sai työhönsä Suomen Kulttuurirahaston puolivuotisen apurahan. Sen lisäksi hän sai jatkoapurahan Taikelta, joten seuraavan vuoden ajan muusikolla on vapaus keskittyä luovaan työhön ja musiikin tekemiseen.
– Tarkoitukseni on nyt ensin perehtyä ja analysoida muun muassa SKS:n arkistomateriaalia. Menen myös käymään Tarton kirjallisessa museossa, jonka kokoelmissa on Viron romanilauluja sekä muita perinnelauluja. Haen tällä innoitusta laulujen sävellyksiin ja sanoituksiin. Toiveenani ja tavoitteenani on tehdä levy, joka koostuu uusista romanikielellä kirjoitetuista mustalaislauluista. Koska taustani on niin vahvasti flamencossa, on vaikea kuvitella etteivätkö uudet lauluni saisi vaikutteita sieltä. Flamencosävelmään voisi esimerkiksi sanoituksen kautta hakea Suomen mustalaislaulutyyliä, kertoo Åkerlund innostuneena.
Musiikin moniosaajalla on jatkuvasti monta rautaa tulessa, kun hän säveltää, sanoittaa, tanssii, laulaa, soittaa pianoa ja tekee tuottajan työtä erilaisissa projekteissa. Se olisikin laulaja-lauluntekijän seuraava askel ja suuri haave.
– Tuottajan työhön menee ihan hirveästi aikaa ja siinä on omat haasteensa. Olen miettinyt, että olenko henkilö, joka haluaa tehdä sellaista työtä. Musiikin tekemisen ohella tunnen kuitenkin koko ajan vahvemmin, että se on se mun juttu! Nyt nuotinnan ja analysoin vanhoja kappaleita, sitten alan kirjoittamaan lauluja ja sen jälkeen onkin levyn tekemisen vuoro. Siinä vaiheessa pääsen taas tuottajan hommiin, Åkerlund iloitsee tulevaisuuden visiot selkeinä mielessään.
Musiikin maisteri Anette Åkerlund sai 12 000 euron apurahan romanilaulujen kirjoittamiseen vuonna 2019.
Ana Gutieszca, Anna Ting Möller, Alejandro Montero Bravo, Polat Ghasemloo sekä Nayab Ikram ja Ramina Habibollah
Uutuusnäyttelyssä nykytaide nivoutuu osaksi Kirpilän kokoelmaa sekä sen lämmintä, kodinomaista tunnelmaa. Näyttelyyn kutsutut pohjoismaiset taiteilijat Ana Gutieszca, Anna Ting Möller, Alejandro Montero Bravo ja Polat Ghasemloo rakentavat teoksillaan uudelleen kotia tunteiden ja muistojen kautta. Välineinä ovat sekä ääni, video, veistokset, installaatiot että maalaukset.
Nayab Ikram (s. 1992, Maarianhamina) ja Ramina Habibollah (s. 1992, Teheran) muodostavat suomalais-aasialaisen kuraattorikaksikon, joka pyrkii luomaan vuoropuhelua suomalaisen ja pohjoismaisen taidekentän välille työskentelemällä erityisesti PoC-taiteilijoiden (people of colour) kanssa.
”Lähtökohtamme on intersektionaalinen feminismi, mistä käsin haastamme suomalaisen kulttuuripolitiikan normeja ja pyrimme kohti yhdenvertaisuutta ja edustavuutta. Käytännössä tämä tapahtuu järjestämällä näyttelyitä, joissa PoC-taiteilijat ovat sekä näyttelyn keskiössä että vastuussa sen toteutuksesta”, Ikram ja Habibollah toteavat.
Vuonna 2017 Ikram ja Habibollah kuratoivat FemF Art -näyttelyn osana Feministisen Foorumin vuosittaista ohjelmaa ja he jatkavat FemF Art -näyttelyn parissa yhteistyössä Titanik-gallerian kanssa Turussa syksyllä 2019. Heidän kuratoimansa The Winds of -näyttely on parhaillaan nähtävänä osana Poliittisen valokuvan festivaalia Suomen valokuvataiteen museossa Helsingissä.
Taidekoti Kirpilä on lääkäri Juhani Kirpilän (1931–1988) testamenttilahjoituksesta syntynyt Suomen Kulttuurirahaston ylläpitämä taidemuseo, jossa on pysyvästi esillä lahjoittajan keräämä suomalaisen taiteen kokoelma. Nykytaidenäyttelyiden järjestäminen aloitettiin Taidekoti Kirpilässä vuonna 2017, jolloin Taidekodissa nähtiin Jenna Sutelan kuratoima, kansainvälisen taiteilijajoukon toteuttama Kohtauksia pöydillä -näyttely.
”Kodinomainen esityspaikka mahdollistaa intiimit kohtaamiset taiteen kanssa, ja nykytaiteen tuominen Kirpilän hienon kokoelman rinnalle tarjoaa kävijöille uusia, ilahduttavia ja hätkähdyttäviäkin elämyksiä”, museonjohtaja Johanna Ruohonen kuvailee.
”Runollisesti nimetty ‘Odottamassa kätkettyjen puutarhojen kutsuvan meitä – lähemmäs’ tukee pyrkimyksiämme olla kaikille avoin ja yhdenvertaisuutta tuottava taiteen tila”, Ruohonen iloitsee.
‘Waiting for the hidden gardens to draw us – closer’ Taidekoti Kirpilässä 7.4.−21.8.2019. Näyttely on avoinna keskiviikkoisin klo 14−18 ja sunnuntaisin klo 12−16 sekä ryhmille tilauksesta. Näyttelyn aikana järjestetään maksuttomia yleisöopastuksia suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi.
Polat Ghasemloon uudet työt ja Kirpilän omat teokset sulassa sovussa uudessa näyttelyssä. Kuva: Nayab Ikram
Taidekoti Kirpilä on lääkäri Juhani Kirpilän (1931−1988) Suomen Kulttuurirahastolle lahjoittama koti, jossa on esillä hänen keräämänsä suomalaisen taiteen kokoelma. Pohjoisella Hesperiankadulla sijaitseva taidekoti on avoinna yleisölle maksutta keskiviikkoisin klo 14−18 ja sunnuntaisin 12−16. Ryhmille järjestetään maksullisia kierroksia myös muina aikoina. Opastuksia voi tilata osoitteesta taidekoti(at)skr.fi tai puhelinnumerosta 09 494 436 ma–ke klo 9–15.30.
Mestarit ja kisällit -hankkeessa lapset, nuoret ja eläkeikäiset kohtaavat kotiseutunsa kulttuurin ja perinnön äärellä. Kotiseutu- ja kaupunginosayhdistysten järjestämissä ryhmissä toimitaan yhdessä, keskustellaan ja tullaan osallisiksi omasta kotiseudusta ja sen ilmiöistä. Tietoja ja taitoja jakamalla eri sukupolvet oppivat vastavuoroisesti toinen toisiltaan. Yhdessä luodut sisällöt avaavat kotiseututyötä uusille ihmisille ja kehittävät uusia paikallisia toimintamuotoja.
Kotiseuturyhmien osallistujat suunnittelevat toiminnan näköisekseen ja toteuttavat sitä kiinnostuksen kohteidensa mukaan. Ryhmän toimintapaikkana voi olla kaupunki, kaupunginosa tai kylä, kulttuuriperintökohde tai jokin vapaan kansalaistoiminnan tila – mikä vaan, missä ihminen ja kulttuuri kohtaavat.
”Vaikka maailma pienenee ja on verkon kautta kaikkien ulottuvilla, on oma kotiseutu parhaimmillaan lapsille ja nuorille kiinnekohta ja voimavara, jossa rakennetaan vahvat juuret ja kasvetaan osaksi yhteisöä.” – Johtokunnan puheenjohtaja Asko Peltola.
Syksyllä 2018 pilottivaiheella Sodankylässä ja Turussa alkanut toiminta tutustutti eri-ikäiset osallistujat muun muassa entisaikojen ja tämän päivän ostokulttuuriin, kylätalotoimintaan, videoiden tekemiseen ja koulukäsitöiden evoluutioon. Toiminnan laajentuessa valtakunnalliseksi mukaan kutsutaan nyt kaikki sukupolvien välisestä kohtaamisesta syttyvät kotiseututoimijat.
”Pidämme Kulttuurirahastossa arvokkaana sitä, että lapset ja nuoret tunnistavat ja arvostavat omaa kulttuuriaan ja sen perinteitä. Vaikka maailma tavallaan pienenee ja on vähintään verkon kautta kaikkien ulottuvilla, on oma kotiseutu parhaimmillaan lapsille ja nuorille kiinnekohta ja voimavara, jossa rakennetaan vahvat juuret ja kasvetaan osaksi yhteisöä”, toteaa johtokunnan puheenjohtaja Asko Peltola Kulttuurirahastosta.
Irja ja Mikko poronluupelin tiimellyksessä Sodankylässä. Kuva: Hertta Alajärvi
Kaksivuotisen hankkeen aikana innostetaan toteuttamaan uudenlaista kotiseututyötä eri-ikäisten kanssa. Hanke tähtää vakiintuneeseen toimintamuotoon kautta maan.
”Uskon, että Mestarit ja kisällit -hankkeessa saamme yhdessä syntymään uusien sukupolvien kotiseututyön malleja, joka tuo lapset ja nuoret mukaan itse toimimaan, tutkimaan ja ottamaan kantaa siihen, mikä on hyvää ja arvokasta omassa asuinympäristössä ja sen kulttuurissa. Tämä on se johtava ajatus, joka intohimoisesti ohjaa kehitystyötämme”, Kotiseutuliiton toiminnanjohtaja Riitta Vanhatalo kertoo.
Suomen Kotiseutuliiton 70-vuotisjuhlavuoden päähankkeella halutaan nostaa erityisesti nuoret sukupolvet toiminnan kohteesta tasa-arvoisiksi kotiseututyön tekijöiksi – omien kotiseutujensa mestareiksi.
Hankkeen toteuttajat
Suomen Kotiseutuliitto on kotiseututyön keskusjärjestö ja yksi maamme suurimmista kansalaisjärjestöistä. Liiton keskustoimisto, 15 aluejärjestöä ja noin 750 jäsenyhdistystä ympäri Suomen tarjoavat yli 150 000 paikallistoimijalle näköalapaikan paikalliskulttuuriin sekä vaikuttamisen ja osallistumisen mahdollisuuksia. Liiton jäsenistöön kuuluu myös 100 kuntaa ja kaikki maakuntien liitot, mikä takaa paitsi alueellisen kattavuuden myös joustavan tiedonkulun ja lukuisat yhteistyömahdollisuudet hallinnon ja ruohonjuuritason toimijoiden välillä. Lisätiedot osoitteesta: www.kotiseutuliitto.fi.
Suomen Kulttuurirahasto on yksityinen säätiö. Se tukee maamme kulttuurielämää myöntämällä apurahoja keskusrahastosta ja 17 maakuntarahastosta tieteen, taiteen ja kulttuurielämän eri aloilla toimiville henkilöille ja yhteisöille. Kulttuurirahastolla on myös omaa kulttuuritoimintaa. Lisätiedot osoitteestawww.skr.fi/hankkeet
