Puolukasta tulevaisuuden terveysmarja?

Elintarviket. maisteri Riitta Ryyti sai vuonna 2020 Pirkanmaan rahaston apurahan lihavuuteen ja sen liitännäissairauksiin liittyvää matala-asteista tulehdusta käsittelevään väitöskirjatyöhön. Kuva: Meiju Kukkonen

Kirjoittaja Riitta Ryyti on Pirkanmaan rahaston apurahansaaja vuodelta 2020. Kuva: Meiju Kukkonen

Puolukka on vielä aliarvostettu marja. Kaupallisesti se on Suomen merkittävin luonnonmarja, ja sitä myydään lähinnä pakasteina, hillona ja mehuna. Viime vuosina markkinoille on tullut myös muun muassa kuivattuja puolukkatuotteita, mutta pidemmälle jalostettuja tuotteita kaivattaisiin lisää.

Tutkimuksessa keskitytään lihavuuteen ja sen liitännäissairauksien, kuten sydän- ja verisuonisairauksien sekä diabeteksen, syntyyn liittyvään elimistön matala-asteiseen tulehdustilaan. Matala-asteisen tulehduksen lisääntyminen liittyy paitsi lihavuuteen myös ravinnon runsaaseen tyydyttyneen rasvan määrään sekä vähäiseen liikuntaan. Tutkimustyön tavoitteena on selvittää marjaravinnon ja erityisesti puolukan vaikutuksia runsasrasvaisen ravinnon aiheuttamaan matala-asteiseen tulehdukseen ja haitallisiin aineenvaihduntamuutoksiin.

Ensimmäiset tulokset rohkaisevia

Tutkimuksessa on jo havaittu puolukan merkittäviä uusia terveysvaikutuksia, ja ne ovat herättäneet laajaa mielenkiintoa mediassa. Koe-eläinmallissa osoitettiin, että puolukan lisääminen länsimaista runsasrasvaista dieettiä muistuttavaan rehuun ehkäisi merkitsevästi matala-asteisen tulehduksen sekä sokeri- ja rasva-aineenvaihdunnan häiriöiden kehittymistä. Tulokset korostavat puolukan terveyttä edistäviä vaikutuksia liittyen useisiin sydän- ja verisuonitautien ja diabeteksen riskitekijöihin. Toki on muistettava, että vaikka vaikutukset olisivat samanlaisia ihmisillä kuin nyt tutkituilla hiirillä, puolukan syönnillä tuskin voi kokonaan kompensoida muuten epäterveellisen ruokavalion terveyshaittoja.

Uusien, vielä julkaisemattomien tulosten perusteella näyttäisi siltä, että puolukka estää myös runsasrasvaisen ruokavalion aiheuttamaa maksan rasvoittumista ja tulehdustilaa sekä niihin liittyvää maksan toiminnan häiriintymistä. Jatkotavoitteena on selvittää näiden havaintojen taustalla olevia tarkempia vaikutusmekanismeja sekä tunnistaa niistä vastuussa olevia puolukan tehoaineita. Pidemmän aikavälin tavoite on lisätä tutkittua tietoa puolukan terveysvaikutuksista kotimaassa ja kansainvälisesti.

Tuloksista merkitystä kansanterveydelle

Tutkimus tuottaa tärkeää tietoa puolukan terveysvaikutuksista erityisesti lihavuuteen ja metaboliseen oireyhtymään liittyen, muun muassa puolukan vaikutuksista matala-asteiseen tulehdukseen ja rasvamaksan kehittymiseen sekä veren rasva- ja sokeriarvoihin. Voisiko puolukalla tai siitä eristettävillä puhdasaineilla olla merkitystä sydän- ja verisuonitautien ja diabeteksen ehkäisyssä tai hoidossa? Uuden tutkimustiedon valossa on mahdollista kehittää myös uusia houkuttelevia puolukkatuotteita osaksi terveellistä päivittäistä ruokavaliota.

Elintarviket. maisteri Riitta Ryyti sai vuonna 2020 Pirkanmaan rahaston apurahan lihavuuteen ja sen liitännäissairauksiin liittyvää matala-asteista tulehdusta käsittelevään väitöskirjatyöhön.

Pienet taidemuseot tarjoavat suuria elämyksiä

Marraskuun alussa lanseerattu Small Art Museums in Helsinki -sivusto (smallartmuseumshelsinki.fi) esittelee viisi taidemuseota, jotka toimivat taiteenkerääjien tai taiteilijoiden entisissä kodeissa: Didrichsenin taidemuseo ja Villa Gyllenberg Kuusisaaressa, Reitzin säätiön kokoelmat ja Taidekoti Kirpilä Töölössä sekä Gallen-Kallelan Museo Tarvaspäässä Espoossa.

Henry Moore (1898–1986), The Archer (Three Way Piece), 1967. Kuva: Jussi Pakkala

Henry Moore (1898–1986), The Archer (Three Way Piece), 1967. Kuva: Jussi Pakkala

Meren äärellä Kuusisaaressa sijaitsee Didrichsenin taidemuseo, arkkitehti Viljo Revellin Marie-Louise (1913–1988) ja Gunnar (1903–1992) Didrichsenille suunnittelemassa rakennuksessa, jota ympäröi julkinen veistospuisto. Museossa on tammikuun 2021 loppuun asti esillä Suomessa ainutlaatuinen ”Vincent van Gogh – tie taiteilijaksi” -näyttely.

– Van Gogh -näyttelymme on ollut erittäin suosittu ja kahden kuukauden aikana kävijöitä on ollut jo 30 000, Didrichsenin taidemuseon johtaja Maria Didrichsen iloitsee. 

Villa Gyllenbergin salonki. Kuva: Jussi Tiainen

Villa Gyllenbergin salonki. Kuva: Jussi Tiainen

Kuusisaaressa sijaitsee myös taide- ja kotimuseo Villa Gyllenberg, joka koostuu pankkiirina menestyneen Ane Gyllenbergin (1891–1977) ja hänen vaimonsa Signen (1895–1977) entisestä kodista ja sen yhteyteen myöhemmin rakennetusta galleriaosasta. Villa Gyllenberg on suljettu peruskorjauksen vuoksi tammikuuhun 2022 asti.

Reitzin säätiön kokoelmat ovat esillä rakennuttaja ja keräilijä Lauri Reitzin (1893–1959) kodissa Töölössä. Museo toimii Reitzin rakennuttaman ja omistaman, vuonna 1938 valmistuneen kerrostalon ylimmässä kerroksessa. Sen kokoelmat kattavat paitsi korkeatasoista kuvataidetta, myös mm. ainutlaatuiset hopea- ja asekokoelmat.

– Kotiympäristössä toimiminen tarjoaa taiteen nauttimiselle erityisen intiimin tunnelman. Kokoelmaamme kartutetaan jatkuvasti, viimeisimpiä hankintojamme ovat Helene Schjerfbeckin ja Elin Danielson-Gambogin omakuvat, Reitzin säätiön kokoelmien museonjohtaja Jaana Cawén kertoo.

Taidekoti Kirpilän Mattas-huone. Keskellä Raimo Saarisen (s. 1984) teos Neosgaia. Kuva: Riitta Supperi

Taidekoti Kirpilän Mattas-huone. Keskellä Raimo Saarisen (s. 1984) teos Neosgaia. Kuva: Riitta Supperi

Hesperian esplanadin toisella laidalla sijaitseva Taidekoti Kirpilä on lääketieteen lisensiaatti, reumalääkäri ja taidekeräilijä Juhani Kirpilän (1931–1988) ja tämän puolison Karl Rosenqvistin entinen koti, jossa esitellään Kirpilän keräämää suomalaisen taiteen kokoelmaa sekä vaihtuvia näyttelyitä.

Gallen-Kallelan Museo sijaitsee taiteilija Akseli Gallen-Kallelan (1865–1931) itselleen suunnittelemassa ateljeelinnassa meren äärellä Espoon Laajalahdessa. Museo järjestää vaihtuvia näyttelyitä ja toimii Gallen-Kallelaan liittyvän tiedon keskuksena.

– Monet SAM-verkoston museot sijaitsevat kauniissa luonnonympäristöissä. Kulttuuriympäristön ja luonnon vaaliminen on meidän toiminnassamme keskeistä, Gallen-Kallelan hengessä tapahtuvaa toimintaa, kertoo Gallen-Kallelan museonjohtaja Tuija Wahlroos.

– Museoihimme viitataan usein kätkettyinä helminä, ja helmiä ne kyllä ovatkin, mutta eivät suinkaan kätkettyjä! Uuden sivuston avulla on helppo navigoida monipuolinen taideseikkailu museoiden upeisiin kokoelmiin, monipuolisiin näyttelyihin ja kutsuviin tiloihin, kuvailee museonjohtaja Johanna Ruohonen Taidekoti Kirpilästä.

Gallen-Kallelan Museo, Tarvaspää, 1911-1913. Kuva: Gallen-Kallelan Museo

Gallen-Kallelan Museo, Tarvaspää, 1911-1913. Kuva: Gallen-Kallelan Museo

Turvalliseen vierailuun kiinnitetään tällä hetkellä museoissa erityistä huomiota.

– Kävijämäärissä näkyy, että ihmiset ovat koronan vuoksi varovaisia, mikä on tietysti hyvä asia. Turvalliseen museokäyntiin kuitenkin panostetaan paljon, ja moniin kohteisiin voi tilata vaikkapa yksityisen vierailun pelkästään omalle ryhmälleen, Ruohonen kutsuu.

– Pidennetyn aukiolon ansiosta olemme vastaanottaneet kävijöitä hyvin tasaiseen tahtiin ja voineet rajata sisällä olevien määrää niin, että museovierailu on ollut turvallinen ja miellyttävä kokemus, kertoo Maria Didrichsen.

Small Art Museums in Helsinki –sivuston ja sen visuaalisen ilmeen on toteuttanut Aki Ala-Kokko, jonka käsialaa on myös Taidekoti Kirpilän verkkosivu-uudistus vuodelta 2018.

Lisätietoja:

smallartmuseumshelsinki.fi

Didrichsenin taidemuseo, avoinna ti & pesu 1018, keto 1020, 16e/14e/0e, Museokortti.
Gallen-Kallelan museo, avoinna talvikaudella 1.9.–14.5. ti–la 11–16, su 11–17,
10e/7e/5e/0e, Museokortti.
Reitzin säätiön kokoelmat, avoinna ke 15–17 ja su 15–17, maksuton sisäänpääsy.
Taidekoti Kirpilä, avoinna ke 14–18 ja su 12–16, maksuton sisäänpääsy.
Villa Gyllenberg, suljettu remontin vuoksi tammikuuhun 2022 asti.

Small Art Museums Helsinki logo

Apurahat humanistis-yhteiskuntatieteelliseen tutkimusohjelmaan

Muutokset viestintätavoissa, taloudellinen, sosiaalinen ja teknologinen kehitys, muuttoliikkeet, etnisten ryhmien väliset konfliktit, kaupunki- ja maaseutualueiden välinen polarisaatio, ilmastonmuutoksen vaikutukset ja pandemiat ovat esimerkkejä ilmiöistä, jotka merkitsevät ihmisille suuria haasteita sekä sosiaalisesti että kulttuurisesti 2000-luvulla.

Haasteet ovat yleensä maailmanlaajuisia, mutta niiden seurauksena voi syntyä erilaisia kansainvälisiä, kansallisia ja paikallisia ratkaisuja. Yleisellä tasolla yhteiskunnallisia haasteita tutkitaan paljon, mutta tämän ohjelman tarkoituksena on edistää tutkimusta siitä, miten ne ymmärretään ja miten niitä käsitellään pohjoismaisissa yhteiskunnissa, joilla on pohjimmiltaan paljon yhteistä mutta myös selviä erityispiirteitä.

Humanistien ja yhteiskuntatieteilijöiden tärkeä tehtävä on lisätä ymmärrystä tulevista haasteista sekä saada ne laajempaan käsittelyyn. He käyttävät tutkimusmenetelmiä ja lähestymistapoja, joissa tarkastellaan ihmisiä vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. He voivat tarjota lisää tietoa sekä kriittisiä ja rakentavia näkökulmia ja analyysejä yhteiskunnallisesta kehityksestä. Ne voidaan muuttaa toiminnaksi, jolla hallitaan aikamme monia yhteiskunnallisia haasteita. 2000-luvun haasteiden ratkaiseminen edellyttää syvällistä tietoa historiallisista, kulttuurisista, sosiaalisista ja poliittisista yhteyksistä, jotka ovat johdattaneet meidät nykyiseen tilanteeseen.

Tutkimushankkeissa on käsiteltävä tulevaisuuden suuria yhteiskunnallisia haasteita ja tarkasteltava olosuhteita Pohjoismaissa – mieluiten niin, että tutkimuksessa on mukana vähintään kaksi Pohjoismaata. Pohjoismaiden painotus ei kuitenkaan sulje pois maailmanlaajuisia näkökulmia, jotka päinvastoin ovat usein välttämättömiä. Tutkimusohjelman rahoittajat haluavat edistää uutta tutkimusyhteistyötä ja luoda sille mahdollisuuksia yli tutkimusalojen ja kansallisten rajojen.

Hankehakemukset voivat keskittyä yhteen tieteenalaan, mutta hakijoita kannustetaan monialaisuuteen ja -tieteisyyteen. Tutkimushankkeet voivat kestää enintään neljä vuotta. Yhdelle hankkeelle voi hakea rahoitusta enintään miljoona euroa.

Hankkeen johtajan on edustettava humanistista tai yhteiskuntatieteellistä ainetta, ja hänen on oltava sidoksissa yliopistoon, korkeakouluun tai tutkimuslaitokseen Suomessa tai Ruotsissa. Hankkeen osallistujilta ei edellytetä tällaista yhteyttä.

Väitöskirjan tekijät, joilla ei ole muuta rahoitusta, voivat hakea rahoitusta ohjelmasta. Väitöskirjantekijät, joilla on jo rahoitus, voivat olla mukana hankkeissa ilman ohjelmasta tulevaa rahoitusta.

Yhteiskunnalliset haasteet ovat usein niin monimutkaisia, että yhteistyö muiden tieteenalojen kanssa voi olla tarpeen. Hankkeen tutkijat voivat siksi edustaa muita aloja kuin humanistisia ja yhteiskuntatieteellisiä, mutta tutkimuskysymysten on liityttävä niihin.

Haku on kaksivaiheinen. Ensimmäisen kierroksen lyhyiden hakemusten perusteella osa hankkeista kutsutaan lähettämään täysimääräinen hakemus.

Hakuaika on 1.1.–15.2.2021. Hakemus on tehtävä englanniksi, ja se jätetään Svenska litteratursällskapetin hakemusjärjestelmässä.

Lisätietoja tutkimusohjelmasta antavat

Hakua koskevien tiedustelujen yhteyshenkilö on Christer Kuvaja, Svenska litteratursällskapet i Finland (christer.kuvaja@sls.fi).

Klassista musiikkia koko kansalle

Teksti ja kuvat: Laura Iisalo

Musiikkipedagogi Teemu Laasanen. Kuva: Laura Iisalo

Klassista musiikkia pidetään joskus abstraktina ja jopa elitistisenä taidemuotona. Musiikkipedagogi Teemu Laasasta lokeroiminen harmittaa, ja siksi hän on halunnut profiloitua klassisen musiikin puolestapuhujana.

Laasanen on toiminut pianonsoiton lehtorina Mikkelin musiikkiopistolla vuodesta 2003, ja Mikkelin musiikkijuhlien festivaalijohtajana vuodesta 2018 lähtien. Vaikka hän aloitti pianonsoiton jo kuusivuotiaana, vei klassinen musiikki hänet mennessään vasta parikymppisenä matematiikan opiskelijana.

– Klassinen musiikki vaatii keskittymistä ja hiljentymistä, ja se on nopeaa mielihyvän tavoittelua suosivassa yhteiskunnassa jäänyt marginaaliseen asemaan. Minulle se tarjosi hyvin rikkaan maailman ja päätin sittenkin opiskella musiikkia, eikä paluuta ole sen jälkeen ollut, Laasanen kertoo.

Tuota ilosanomaa hän haluaa välittää myös muille. Vuonna 2014-2015 Laasanen toteutti Kulttuurirahaston Etelä-Savon rahaston myöntämän apurahan avulla kiertueen, jossa hän soitti pianoa ja kertoi Tšaikovskin Lastenalbumin ympärille kirjoittamaansa kertomusta Etelä-Savon kouluissa.

– Usein sanotaan, ettei musiikkia voi selittää, mutta minulle se on monen taiteenlajin summa. Musiikki välittää tunteita ja sen tarinallisuus on aina ollut minulle luontevaa, Laasanen sanoo.

Kyläkoulukiertueen päätyttyä Laasanen päätti levyttää tarinansa ja pyysi lukijaksi Mikkelin teatterista tutun näyttelijän Risto Kopperin. Syntyi kuunneltava ja luettava musiikkisatu, jonka kuvituksesta vastasi Marija Dergaeva. Työryhmälle myönnettiin Etelä-Savon rahastosta 10 000 euron apuraha, ja Nuken tarina julkaistiin omakustanteena elokuussa 2017.

Ensimmäinen 600 kappaleen painos myytiin loppuun hetkessä, ja samaan aikaan Laasasen ajatuksissa muhi jo seuraava kirjaidea Edvard Griegin lyyrisiin kappaleisiin pohjautuen, jonka Laasasen musiikkipedagogina ja kirjoittajana työskentelevä vaimo Noora Nikka otti työstääkseen.

Klassisella musiikilla on tutkittuja terveysvaikutuksia

Laasasen pitkän tähtäimen suunnitelmana on rakentaa kansainvälinen kirjasarja ja luoda uusia tapoja tehdä klassista musiikkia tutuksi suurelle yleisölle. Tammikuussa 2019 Laasanen, Nikka ja Kopperi perustivat luovan alan MusicFairyTales-yrityksen, jonka uusin aluevaltaus on musiikkia, teknologiaa ja tarinankerrontaa yhdistävä Satuseinä.

Interaktiivista seinää koskettamalla lapset voivat omin käsin ohjata klassiseen musiikkiin pohjautuvia satuja esimerkiksi maalaamalla tai soittamalla seinälle heijastettua fantasiaharppua.

Interaktiivista seinää koskettamalla lapset voivat omin käsin ohjata klassiseen musiikkiin pohjautuvia satuja.

Interaktiivista seinää koskettamalla lapset voivat omin käsin ohjata klassiseen musiikkiin pohjautuvia satuja esimerkiksi maalaamalla tai soittamalla seinälle heijastettua fantasiaharppua.

Konsepti on toteutettu yhteistyössä interaktiivisia ratkaisuja tuotteistavan OiOin kanssa ja se soveltuu Laasasen mukaan varhaiskasvatuksen ja musiikkiterapeuttien käyttöön, tai vaikkapa sairaaloiden, kauppakeskusten ja lentokenttien leikkihuoneisiin.

Musiikkisatukirjoja on tähän mennessä julkaistu kolme kappaletta ja niistä uusin, Sibeliuksen ja Madetojan musiikkiin pohjautuva Maaria Taivaanlaulaja, on ensimmäinen vartavasten Satuseinää varten tuotettu tarina. Sen kirjoittamisesta vastannut Nikka työstää paraikaa Kulttuurirahaston kuuden kuukauden työskentelyapurahan turvin ranskalaissäveltäjien Debussyn ja Ravelin musiikkiin perustuvaa Meren Salaisuus -satua.

– Vaikka pääasiallista kohderyhmää ovatkin lapset, olemme saaneet etenkin ikäihmisiltä positiivista palautetta. Yksi tulevaisuuden tavoitteista onkin tuottaa räätälöityjä musiikkitarinatuotteita myös palvelutalojen käyttöön, Laasanen kertoo.

Viiden vuoden päästä, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, löytyy Satuseiniä kymmenistä kohteista Suomessa ja ulkomailla. Laasaselle hanke on kuitenkin enemmän kuin liiketoimintamahdollisuus, sillä se tarjoaa tilaisuuden saattaa klassisen musiikin ilosanomaa maailmanlaajuisesti.

– Klassisen musiikin terveysvaikutuksista on tutkittua tietoa; se parantaa keskittymistä ja auttaa käsittelemään monenlaisia tunteita. Haluan osaltani tukea pitkäjänteisyyttä ja kestävää kehitystä musiikin avulla, hän tiivistää.

Janne Ylinen Keski-Pohjanmaan Kulttuurirahaston puheenjohtajaksi

Pitkän ja ansiokkaan kautensa hoitokuntatyössä päättivät määrävuosien täytyttyä elokuva-arvostelija Hannu Björkbacka ja toiminnanjohtaja Tuula Puoskari sekä edellinen puheenjohtaja Tanja Risikko siirtyessään Suomen yliopistojen rehtorineuvosto Unifi ry:n toiminnanjohtajaksi ja aloittaessaan Suomen Kulttuurirahaston hallintoneuvoston jäsenenä.

Keski-Pohjanmaan rahaston hoitokunta on järjestäytymiskokouksessaan valinnut uuden puheenjohtajiston. Hoitokunnan puheenjohtajaksi valittiin toimitusjohtaja Janne Ylinen ja varapuheenjohtajaksi kouluneuvos Taina Lehtonen.

Keski-Pohjanmaan rahasto on yksi Suomen Kulttuurirahaston 17 maakuntarahastosta. Se toteuttaa tarkoitustaan, maakunnan henkisen ja taloudellisen kulttuurin vaalimista ja kehittämistä, myöntämällä apurahoja ja palkintoja sekä järjestämällä omia kulttuurihankkeita toimialueensa 21 kunnan alueella. Lisäksi rahasto toimii kulttuuritoiminnan alueellisen merkityksen puolestapuhujana ja kumppanina monissa yhteistyöverkostoissa.

Keski-Pohjanmaan rahasto muodostuu yleisrahastosta sekä lahjoituksiin ja testamentteihin perustuvista nimikkorahastoista.

Keski-Pohjanmaan rahasto jakaa vuonna 2021 apuahoina yhteensä 465 000 euroa. Maakuntarahaston apurahat ovat seuraavan kerran haettavana 11.1.-10.2.2021. Keskusrahaston apurahojen lokakuun haku päättyy 30.10.2020. 

 www.skr.fi/kp

Unelmilla ja uhkakuvilla kansallisidentiteettiä rakentamassa

Teksti ja kuvat: Laura Iisalo

Kun Suomi itsenäistyi, yleiseksi huoleksi nousi rajaturvallisuus. Vuosina 1922–1924 Suomen eduskunta määritteli 44 Laatokan Karjalan, Pohjois-Karjalan, Kainuun, Petsamon, Lapin ja Peräpohjolan alueilla sijaitsevaa rajakuntaa alueeksi, jota tuli kehittää muun maan tasolle valistuksellisen rajaseututyön keinoin.

Arkistomateriaalia Verna Kotirannan tutkimustyöhön

Työn toteuttajiksi ilmoittautuivat useat eri järjestöt, joiden toimintaa Suomen historian tohtorikoulutettava Verna Kotiranta käsittelee väitöskirjassaan, jota hän työsti ensin vuonna 2018 keskusrahastolta saadulla tuella, ja kesäkuusta 2020 eteenpäin Etelä-Karjalan rahaston myöntämän apurahan turvin.

Suomen Kansallisarkiston toimipisteet ovat tulleet tutuiksi, kun helsinkiläinen Kotiranta on matkustanut aineiston perässä Vaasaan, Mikkeliin ja Ouluun asti. Hän on hakenut tietoa myös muista lähteistä kuten rajaseutuaktiivien kirjeenvaihtoa sisältävistä yksityisarkistoista, puheista, lehtikirjoituksista ja aikalaiskirjallisuudesta.

– Käytännössä olen koonnut tutkimusta kuin palapeliä, mikä on toki aikaa vievää mutta myös palkitsevaa, kuten salapoliisityö aina, hän toteaa.

Suomalaisuuden ihanne oli isänmaallinen ja hengeltään siveä

Kotirannan mukaan järjestölähtöisellä rajaseututyöllä pyrittiin kohentamaan alueen taloudellisia oloja sekä tarjoamaan neuvontaa ja koulutusta syrjäseuduilla. Aikaisempi tutkimus on osoittanut, että itsenäistä Suomea ja kansallisidentiteettiä rakennettiin jyrkkien poliittisten näkemysten eli Venäjään ja itäiseen barbariaan liittyvien vastakuvien välityksellä. Näkökulma ei ollut poikkeava, sillä rotuhygieeniset ajattelumallit olivat tuohon aikaan yleisiä myös muualla Euroopassa.

Suomalaisuuden ihanteena pidettiin isänmaallista, hengeltään siveää, kristillisen horjumatonta ja raitista ihmistä. Epäsiistiä olemusta, rahvaanomaisia tapoja ja tietämättömyyttä asioista selitettiin itäisillä vaikutteilla eikä esimerkiksi köyhyydellä. 

Suomalaisuuden ihanteena pidettiin isänmaallista, hengeltään siveää, kristillisen horjumatonta ja raitista ihmistä.

– Rajaseututyö oli kuitenkin maltillista verrattuna fasismiin ja ääriliikkeisiin. Työ oli ajan hengen mukaista. Sisällissodan jälkeen rajaseudut nähtiin turvallisuusongelmana. Päätarkoituksena oli kommunismin torjunta, ja rajaseututyö oli kristillisnationalistista kuten moni muukin järjestötyö tuossa ajassa. Asenteet loiventuivat 1930-luvun loppuun mennessä, kun rajaseudun asukkaat lunastivat heille asetetut odotukset, Kotiranta kertoo.

Verkostojen merkitys rajaseututyössä korostui

Rajaseututyötä tarkastellessa Kotiranta huomasi, että keskeiseen rooliin nousivat erilaiset verkostot ja toimijoiden yhteydet jääkäritaustaiseen upseeristoon, kansallismieliseen Akateeminen Karjala-Seuraan ja myöhemmin muun muassa Isänmaallinen kansanliike -taustaiseen papistoon. Eri tahot edustivat keskenään erilaisia elämänpiirejä, mutta yhdistävänä tekijänä oli yhteinen päämäärä eli työ rajaturvallisuuden takaamiseksi.

– On kiinnostavaa huomata, kuinka pienet piirit olivat päättämässä rajaseututoiminnan suuntaviivoista ja määrittelemässä oikeanlaista suomalaisuutta. Puhutaan henkilöistä, jotka tulivat muutamista toisiinsa avioliittojen kautta kytköksissä olevista sivistyssuvuista, Kotiranta sanoo.

Väitöskirjan on tarkoitus valmistua kahden vuoden kuluessa, jonka jälkeen Kotirantaa kiinnostaa tieteen popularisointi ja tiedon saattaminen suuremmalle yleisölle. Tutkimustyö on kuitenkin vielä kesken, eikä vielä ole lopullisten johtopäätösten aika.

– Aineistoa on edelleen tutkimatta, joten tämä on tällaista taiteilua ja pohdintaa. Olen aika vastaanottavainen ennakkokäsityksistäni poikkeavalle tiedolle ja luulen, että sellaista löytyykin, hän toteaa.

Tohtorikoulutettava Verna Kotiranta sai vuonna 2020 Etelä-Karjalan rahastolta 26 000 euron apurahan rajaseutupolitiikkaa itärajalla vuosina 1918-1945 käsittelevään väitöskirjatyöhönsä.

Mobiilisovellus opastaa hautausmaalla Tampereella

Teksti: Jari Mylläri
Kuvat: Tampereen seurakuntien arkisto / Jussi Laitinen

Älykännykän avulla toimiva kalevankangas.fi saa muistomerkit ja hautakivet puhumaan, sillä palvelun käyttäjä voi paitsi lukea tekstit, myös kuunnella, kun näyttelijä, lausuntataiteilija Ahti Jokinen lukee ääneen kaupungin merkkihenkilöiden lyhyet elämäntarinat.

Palvelussa on hautapaikan sijainti, kuva ja lyhyt selostus henkilöstä tai hautamuistomerkistä. Paikannusominaisuus helpottaa hautapaikkojen etsimistä. Merkkihenkilöitä voi myös etsiä luokittelun avulla.

– Ahti Jokinen tunnetaan Tampereen ”sinivalkoisena” äänenä, joten hänen valintansa palveluun oli täysin selvä asia, kiittelee seurakuntien tiedottaja Eva Wäljas.

Vuonna 1880 perustettu Kalevankankaan hautausmaa ei ole Tampereen vanhimpia hautausmaita, mutta kaupungin historian kannalta se on erityisen tärkeä paikka. Vuonna 1918 hautausmaalla käytiin ankaria taisteluita, ja 140 vuoden aikana sinne on haudattu lukuisia ihmisiä, joilla on ollut merkittävä tehtävä Tampereen kaupungin historiassa.

Kalevankangas.fi-palvelussa on lähes sata merkkihenkilöä. Kaupunginarkkitehti Bertel Strömmerin piirtämän pääportin luota löytyvät kirjailija Väinö Linnan, näyttelijä Veikko Sinisalon ja muusikko Juice Leskisen tunnetut monumentit. Tietoja päivitetään koko ajan, ja sovellukseen on yleisön pyynnöstä lisätty esimerkiksi laulaja Kirsi ”Kikka” Sirénin hauta.

Tarinat pohjautuvat toimittaja Hannu Hyttisen laatimiin teksteihin, jotka on aiemmin julkaistu Moro-lehden toimittamassa paperisessa hautausmaakartassa. Se lienee Tampereen jaetuin matkailuesite, sillä karttaa on painettu vuosien aikana tuhansia kappaleita. Niitä saa yhä postilaatikoista hautausmaan kahden eri portin tuntumasta.

Hautausmaan 17 hehtaarin suuruinen alue on myös yksi Tampereen suurimmista puistoista, ja alueen lukuisat puut ja puukujanteet houkuttelevat kävelijöitä. Monen mielestä juuri syksy on parasta aikaa vierailla Kalevankankaan hautausmaalla.

Karttapalvelun käyttäminen ei edellytä sovelluksen lataamista, vaan se toimii verkkoselaimella. Tee siis näin, kun seisot Kalevankankaan hautausmaalla:

  1. Avaa kännykkäsi verkkoselain.
  2. Salli paikannus.
  3. Kirjoita osoitteeksi kalevankangas.fi ja tutki palvelua.
  4. Kalevankangas.fi toimii myös tabletilla ja kotitietokoneella. Voit suunnitella kävelyreittisi jo kotona.

Tuottaja Jari Mylläri, hautaustoimen päällikkö Jyrki Lehtonen ja tiedottaja Eva Wäljas saivat vuonna 2019 Pirkanmaan rahaston apurahan Kalevankankaan hautausmaan mobiilikartan valmistamiseen.

Uusi asiamies Pohjois-Savon Kulttuurirahastoon

Antti Niskanen, Keski-Suomen ja Pohjois-Savon rahastojen asiamies.

Vuodesta 2014 alkaen Kulttuurirahaston palveluksessa ollut Antti Niskanen hoitaa molempien rahastojen asiamiehen tehtäviä puolipäiväisesti ja työskentelee niiden lisäksi Jyväskylän kaupunginteatterin teatterikuraattorina. 
 
Antti Niskanen asui parikymppiseksi asti Kuopiossa, ja hän on kirjoittanut ylioppilaaksi Minna Canthin lukiosta vuonna 1986, minkä jälkeen hän opiskeli Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksessa valmistuen luokanopettajaksi. Lähes koko työuransa hän on kuitenkin työskennellyt teatteritaiteen parissa. Niskanen toimi näyttelijänä Seinäjoen ja Jyväskylän kaupunginteattereissa vuosina 1993–2007, luokanopettajana v. 2007–09 ja vuodesta 2009 lähtien nykyisessä tehtävässään yleisötyön kehittämistehtävässä Jyväskylän kaupunginteatterissa.

Iloitsen suuresti tästä mahdollisuudesta päästä Kulttuurirahaston kautta edistämään osaltani myös pohjoissavolaista kulttuuria, tiedettä ja taidetta. Sukujuureni ovat syvällä Savon maaperässä ja siteeni maakuntaan edelleen vahvat. Minulle Kuopio on lupsakka, luonnonläheinen ja kaunis kaupunki, joka tarjoaa upeita mahdollisuuksia tehdä, kokea ja harrastaa taidetta. Tieteen saralla Itä-Suomen yliopiston monitieteisyys on ehdoton vahvuus yksiköiden välisten yhteishankkeiden toteuttamiseksi. Kuopion kampuksella on jo pitkät perinteet etsiä vastauksia ajankohtaisiin, meitä kaikkia koskettaviin ikääntymiseen, terveyden edistämiseen ja elintapoihin liittyviin kysymyksiin. Kokemukseni Rahaston toiminnasta ja työhistoriani teatterikentällä antavat uskoakseni hyvät lähtökohdat tehtävän hoitamiselle. Yliopistomaailma ja tutkimustyö ovat läsnä myös arjessa Jyväskylän yliopistossa työskentelevän vaimoni kautta, Antti Niskanen kertoo.

Pohjois-Savon rahaston toisena työntekijänä toimii sihteeri Piia Julkunen.

Lisätietoja

Pohjois-Savon rahaston asiamies Antti Niskanen, p. 050 385 7607
Suomen Kulttuurirahasto, apurahoista ja kulttuurista vastaava asiamies Juhana Lassila, p. 040 517 8500

Uudet Argumenta-hankkeet käsittelevät kestävyyttä

Argumentan lähestymistapa on korostetusti tieteiden välinen. Usein samaa ongelmaa tutkitaan eri tieteenaloilla, mutta yhteistä kieltä ratkaisujen hahmottamiseksi on vaikea löytää. Argumenta-apurahojen tarkoituksena on tuottaa tutkijoiden välisen keskustelun kautta uusia vastauksia ja johtopäätöksiä yhteiskunnallisesti haastaviin kysymyksiin ja viestiä nämä tulokset tieteen sisäpiiriä laajemmalle yleisölle.

Professori Eeva Furman ja Kestävyyspaneelin yhteisö -työryhmä Suomen ympäristökeskuksesta saivat 110 000 euroa Kuudella polulla kestävyyteen -hankkeeseen.

Kehityksen suunta maailmassa on huolestuttava: eriarvoisuus kasvaa, luontokirjo hupenee, ilmastonmuutos etenee ja jäteongelma lisääntyy. Siksi tarvitaan tietoista ja nopeaa muutosta: kestävyysmurrosta.

Useimmille kestävyysmurros on jo sananakin etäinen ja luotaantyöntävä. Jotta kestävyysmurros ymmärrettäisiin ja sen eteen oltaisiin valmiita toimimaan, tarvitsemme uudenlaisia keinoja ja tapoja puhua siitä, Eeva Furman sanoo. Kuudella polulla kestävyyteen -hanke tuo yhteen eri tieteenalojen tutkijoita ja tavallisia ihmisiä sanoittamaan kestävyysmurrosta.

Ensi vuonna kirjastoissa ja museoissa eri puolella Suomea keskustellaan ja luodaan yhdessä kuvallisia, sanallisia ja äänellisiä tarinoita kestävyysmurroksesta. Niistä syntyy yhteinen näkemys siitä, millaista on kestävä ruoka ja energia, miten kaupungistuminen ja talous muuttuvat kestäviksi ja millaisia mahdollisuuksia uudelle hyvinvoinnille on tarjolla.

Murros kestävälle polulle on vielä mahdollinen. Luotamme siihen, että jokainen Suomessa haluaa olla mukana rakentamassa turvallista tulevaisuutta meille kaikille, Furman muistuttaa.

Fil. tohtori Panu Halme ja työryhmä Jyväskylän yliopistosta saivat 150 000 euroa Kohti yhteisymmärrystä metsien käytön kestävyysmuutoksista -hankkeeseen.

Metsätalouden kestävyyden määrittelyyn julkisessa keskustelussa osallistuu monenlaisia toimijoita.

Metsäalan toimijoilla ja sidosryhmillä on omat intressinsä, joiden pohjalta ne usein luokittelevat kaiken metsätalouden joko erityisen kestäväksi tai kestämättömäksi. Tämän vuoksi keskustelu metsätalouden kestävyydestä kiertää kehää, ja tilanteeseen tarvitaan erityisesti tiedelähtöistä laajempaa kestävyyskäsitteiden arviointia ja määrittelyä ja niiden mittaamisen kehittämistä, Panu Halme sanoo.

Hanke kokoaa yhteen metsien käytön kestävyydestä kiinnostuneet tutkijat ja sidosryhmät keskustelemaan siitä, mitkä osa-alueet määrittelevät suomalaisen metsätalouden kestävyyden. Tavoitteena on tunnistaa kestävyyden elementtejä, joita eri toimijat pitävät tärkeinä metsien käytön kestävyyttä mitattaessa ja arvioitaessa. Hankkeessa analysoidaan kestävyyden eri osa-alueiden mittaamisen perusteita ja niihin liittyviä haasteita, kehitetään mittareita, joilla voidaan arvioida kestävyyden osa-alueiden kehityksen suuntaa sekä tuotetaan keinoja havainnollistaa kestävyyden eri osa-alueiden ristiriitoja sekä niiden vaikutuksia.

Apulaisprofessori Panu Savolainen ja työryhmä Aalto-yliopistosta saivat 145 000 euroa Kestävä rakentaminen, teknistaloudelliset näkökulmat ja rakennusperinnön arvo -hankkeeseen.

Kuva Helsingin keskustasta, Clarion-hotellin katolta. Kuva: Annakaisa Tavast

Kuva: Annakaisa Tavast

Rakennetun ympäristön elinkaari vaikuttaa merkittävästi kestävän ja hiilineutraalin yhteiskunnan tavoitteiden toteutumiseen. Suomen rakennuskanta uusiutuu kuitenkin yhä nopeammin, ja tällä hetkellä myös kaupunkien keskustoissa puretaan kiihtyvällä tahdilla yhä nuorempaa rakennuskantaa. Aihe on säännöllisesti esillä myös mediassa.

Rakennuskannan elinkaareen vaikuttavat taloudelliset, tekniset, toiminnalliset ja kulttuuriperintöön liittyvät tekijät sekä kaupunkikehitys, kohteen sijainti ja omistussuhteet. Niiden rinnalla kysymys on yhteiskunnassa vallitsevista arvoista ja mielipiteistä, politiikasta ja taloudellisista ohjauskeinoista. Argumentit ovat tieteenalojen eroista ja menetelmistä johtuen hyvin erilaisia. Aihepiirin käsittely on ollut lähinnä ongelman tunnistamista ja satunnaisia esiinnostoja, etenkin julkisessa keskustelussa, Panu Savolainen sanoo

Modernin rakennuskannan purkamisesta ei tällä hetkellä käydä riittävästi keskustelua eri asiantuntijatahojen välillä, eikä se ole riittävän syvällistä tai ratkaisukeskeistä. Julkisuuden näkökulmasta keskustelua hallitsevat niin auktoriteettinäkökulma kuin korostunut tunnepitoisuus. Tulevia vaikuttajia, lapsia ja nuoria, ei tavoiteta ymmärrettävillä ja helposti lähestyttävillä tavoilla, Savolainen toteaa.

Hankkeen tarkoituksena onkin syventää ja lisätä yhteiskunnallista keskustelua modernin rakennuskannan kohtalosta ja siihen liittyvistä näkökulmista. Tavoitteena on rakentaa vuoropuhelua eri tieteenalojen välillä ja julkisuudessa sekä tehdä keskustelua ymmärrettävämmäksi yleisesti yhteiskunnassa ja poliittisessa päätöksenteossa.

Lisätietoja:

Asiamies  Juhana Lassila, Suomen Kulttuurirahasto, juhana.lassila@skr.fi, 09 6128 1230
Professori Eeva Furman, Suomen ympäristökeskus, eeva.furman@ymparisto@fi, 029 5251123
Fil. tohtori Panu Halme, Jyväskylän yliopisto,
panu.halme@jyu.fi, 040 8054945
Apulaisprofessori Panu Savolainen, Aalto-yliopisto
, panu.savolainen@aalto.fi, 050 475 6727

Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan rahastoilla on haettavana viulu lainattavaksi

Charles Francois Gand n. 1810, ”Papa Gand”

Viulu on tarkoitettu Etelä- ja Keski-Pohjanmaan maakuntarahastojen alueilla toimiville ammattimuusikoille tai ammattiopiskelijoille. Soittimen laina-aika on 1.1.2021–31.12.2023.

Vapaamuotoisesta hakemuksesta tulee ilmetä hakijan henkilötunnus, yhteystiedot, opinnot ja taiteelliset ansiot sekä pääpiirteittäinen suunnitelma lainakauden taiteellisesta toiminnasta.

Hakemukset lähetetään 16.11.2020 mennessä osoitteeseen:

Suomen Kulttuurirahaston Etelä-Pohjanmaan rahasto
Ratakatu 13

65100 Vaasa
tai etela-pohjanmaa@skr.fi