Hae sivustolta

Aloita hakeminen kirjoittamalla hakusana. Haku ymmärtää synonyymit, välilyönnit ja eri taivutusmuodot. Ennakoiva toiminto ehdottaa hakusanoja kirjoittaessasi.
Hae sivustolta
Tiede ja taide
Ohjeet Yhteystiedot

Unelmilla ja uhkakuvilla kansallisidentiteettiä rakentamassa

Teksti ja kuvat: Laura Iisalo

Kun Suomi itsenäistyi, yleiseksi huoleksi nousi rajaturvallisuus. Vuosina 1922–1924 Suomen eduskunta määritteli 44 Laatokan Karjalan, Pohjois-Karjalan, Kainuun, Petsamon, Lapin ja Peräpohjolan alueilla sijaitsevaa rajakuntaa alueeksi, jota tuli kehittää muun maan tasolle valistuksellisen rajaseututyön keinoin.

Arkistomateriaalia Verna Kotirannan tutkimustyöhön

Työn toteuttajiksi ilmoittautuivat useat eri järjestöt, joiden toimintaa Suomen historian tohtorikoulutettava Verna Kotiranta käsittelee väitöskirjassaan, jota hän työsti ensin vuonna 2018 keskusrahastolta saadulla tuella, ja kesäkuusta 2020 eteenpäin Etelä-Karjalan rahaston myöntämän apurahan turvin.

Suomen Kansallisarkiston toimipisteet ovat tulleet tutuiksi, kun helsinkiläinen Kotiranta on matkustanut aineiston perässä Vaasaan, Mikkeliin ja Ouluun asti. Hän on hakenut tietoa myös muista lähteistä kuten rajaseutuaktiivien kirjeenvaihtoa sisältävistä yksityisarkistoista, puheista, lehtikirjoituksista ja aikalaiskirjallisuudesta.

– Käytännössä olen koonnut tutkimusta kuin palapeliä, mikä on toki aikaa vievää mutta myös palkitsevaa, kuten salapoliisityö aina, hän toteaa.

Suomalaisuuden ihanne oli isänmaallinen ja hengeltään siveä

Kotirannan mukaan järjestölähtöisellä rajaseututyöllä pyrittiin kohentamaan alueen taloudellisia oloja sekä tarjoamaan neuvontaa ja koulutusta syrjäseuduilla. Aikaisempi tutkimus on osoittanut, että itsenäistä Suomea ja kansallisidentiteettiä rakennettiin jyrkkien poliittisten näkemysten eli Venäjään ja itäiseen barbariaan liittyvien vastakuvien välityksellä. Näkökulma ei ollut poikkeava, sillä rotuhygieeniset ajattelumallit olivat tuohon aikaan yleisiä myös muualla Euroopassa.

Suomalaisuuden ihanteena pidettiin isänmaallista, hengeltään siveää, kristillisen horjumatonta ja raitista ihmistä. Epäsiistiä olemusta, rahvaanomaisia tapoja ja tietämättömyyttä asioista selitettiin itäisillä vaikutteilla eikä esimerkiksi köyhyydellä. 

Suomalaisuuden ihanteena pidettiin isänmaallista, hengeltään siveää, kristillisen horjumatonta ja raitista ihmistä.

– Rajaseututyö oli kuitenkin maltillista verrattuna fasismiin ja ääriliikkeisiin. Työ oli ajan hengen mukaista. Sisällissodan jälkeen rajaseudut nähtiin turvallisuusongelmana. Päätarkoituksena oli kommunismin torjunta, ja rajaseututyö oli kristillisnationalistista kuten moni muukin järjestötyö tuossa ajassa. Asenteet loiventuivat 1930-luvun loppuun mennessä, kun rajaseudun asukkaat lunastivat heille asetetut odotukset, Kotiranta kertoo.

Verkostojen merkitys rajaseututyössä korostui

Rajaseututyötä tarkastellessa Kotiranta huomasi, että keskeiseen rooliin nousivat erilaiset verkostot ja toimijoiden yhteydet jääkäritaustaiseen upseeristoon, kansallismieliseen Akateeminen Karjala-Seuraan ja myöhemmin muun muassa Isänmaallinen kansanliike -taustaiseen papistoon. Eri tahot edustivat keskenään erilaisia elämänpiirejä, mutta yhdistävänä tekijänä oli yhteinen päämäärä eli työ rajaturvallisuuden takaamiseksi.

– On kiinnostavaa huomata, kuinka pienet piirit olivat päättämässä rajaseututoiminnan suuntaviivoista ja määrittelemässä oikeanlaista suomalaisuutta. Puhutaan henkilöistä, jotka tulivat muutamista toisiinsa avioliittojen kautta kytköksissä olevista sivistyssuvuista, Kotiranta sanoo.

Väitöskirjan on tarkoitus valmistua kahden vuoden kuluessa, jonka jälkeen Kotirantaa kiinnostaa tieteen popularisointi ja tiedon saattaminen suuremmalle yleisölle. Tutkimustyö on kuitenkin vielä kesken, eikä vielä ole lopullisten johtopäätösten aika.

– Aineistoa on edelleen tutkimatta, joten tämä on tällaista taiteilua ja pohdintaa. Olen aika vastaanottavainen ennakkokäsityksistäni poikkeavalle tiedolle ja luulen, että sellaista löytyykin, hän toteaa.

Tohtorikoulutettava Verna Kotiranta sai vuonna 2020 Etelä-Karjalan rahastolta 26 000 euron apurahan rajaseutupolitiikkaa itärajalla vuosina 1918-1945 käsittelevään väitöskirjatyöhönsä.

Mobiilisovellus opastaa hautausmaalla Tampereella

Teksti: Jari Mylläri
Kuvat: Tampereen seurakuntien arkisto / Jussi Laitinen

Älykännykän avulla toimiva kalevankangas.fi saa muistomerkit ja hautakivet puhumaan, sillä palvelun käyttäjä voi paitsi lukea tekstit, myös kuunnella, kun näyttelijä, lausuntataiteilija Ahti Jokinen lukee ääneen kaupungin merkkihenkilöiden lyhyet elämäntarinat.

Palvelussa on hautapaikan sijainti, kuva ja lyhyt selostus henkilöstä tai hautamuistomerkistä. Paikannusominaisuus helpottaa hautapaikkojen etsimistä. Merkkihenkilöitä voi myös etsiä luokittelun avulla.

– Ahti Jokinen tunnetaan Tampereen ”sinivalkoisena” äänenä, joten hänen valintansa palveluun oli täysin selvä asia, kiittelee seurakuntien tiedottaja Eva Wäljas.

Vuonna 1880 perustettu Kalevankankaan hautausmaa ei ole Tampereen vanhimpia hautausmaita, mutta kaupungin historian kannalta se on erityisen tärkeä paikka. Vuonna 1918 hautausmaalla käytiin ankaria taisteluita, ja 140 vuoden aikana sinne on haudattu lukuisia ihmisiä, joilla on ollut merkittävä tehtävä Tampereen kaupungin historiassa.

Kalevankangas.fi-palvelussa on lähes sata merkkihenkilöä. Kaupunginarkkitehti Bertel Strömmerin piirtämän pääportin luota löytyvät kirjailija Väinö Linnan, näyttelijä Veikko Sinisalon ja muusikko Juice Leskisen tunnetut monumentit. Tietoja päivitetään koko ajan, ja sovellukseen on yleisön pyynnöstä lisätty esimerkiksi laulaja Kirsi ”Kikka” Sirénin hauta.

Tarinat pohjautuvat toimittaja Hannu Hyttisen laatimiin teksteihin, jotka on aiemmin julkaistu Moro-lehden toimittamassa paperisessa hautausmaakartassa. Se lienee Tampereen jaetuin matkailuesite, sillä karttaa on painettu vuosien aikana tuhansia kappaleita. Niitä saa yhä postilaatikoista hautausmaan kahden eri portin tuntumasta.

Hautausmaan 17 hehtaarin suuruinen alue on myös yksi Tampereen suurimmista puistoista, ja alueen lukuisat puut ja puukujanteet houkuttelevat kävelijöitä. Monen mielestä juuri syksy on parasta aikaa vierailla Kalevankankaan hautausmaalla.

Karttapalvelun käyttäminen ei edellytä sovelluksen lataamista, vaan se toimii verkkoselaimella. Tee siis näin, kun seisot Kalevankankaan hautausmaalla:

  1. Avaa kännykkäsi verkkoselain.
  2. Salli paikannus.
  3. Kirjoita osoitteeksi kalevankangas.fi ja tutki palvelua.
  4. Kalevankangas.fi toimii myös tabletilla ja kotitietokoneella. Voit suunnitella kävelyreittisi jo kotona.

Tuottaja Jari Mylläri, hautaustoimen päällikkö Jyrki Lehtonen ja tiedottaja Eva Wäljas saivat vuonna 2019 Pirkanmaan rahaston apurahan Kalevankankaan hautausmaan mobiilikartan valmistamiseen.

Uusi asiamies Pohjois-Savon Kulttuurirahastoon

Antti Niskanen, Keski-Suomen ja Pohjois-Savon rahastojen asiamies.

Vuodesta 2014 alkaen Kulttuurirahaston palveluksessa ollut Antti Niskanen hoitaa molempien rahastojen asiamiehen tehtäviä puolipäiväisesti ja työskentelee niiden lisäksi Jyväskylän kaupunginteatterin teatterikuraattorina. 
 
Antti Niskanen asui parikymppiseksi asti Kuopiossa, ja hän on kirjoittanut ylioppilaaksi Minna Canthin lukiosta vuonna 1986, minkä jälkeen hän opiskeli Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksessa valmistuen luokanopettajaksi. Lähes koko työuransa hän on kuitenkin työskennellyt teatteritaiteen parissa. Niskanen toimi näyttelijänä Seinäjoen ja Jyväskylän kaupunginteattereissa vuosina 1993–2007, luokanopettajana v. 2007–09 ja vuodesta 2009 lähtien nykyisessä tehtävässään yleisötyön kehittämistehtävässä Jyväskylän kaupunginteatterissa.

– Iloitsen suuresti tästä mahdollisuudesta päästä Kulttuurirahaston kautta edistämään osaltani myös pohjoissavolaista kulttuuria, tiedettä ja taidetta. Sukujuureni ovat syvällä Savon maaperässä ja siteeni maakuntaan edelleen vahvat. Minulle Kuopio on lupsakka, luonnonläheinen ja kaunis kaupunki, joka tarjoaa upeita mahdollisuuksia tehdä, kokea ja harrastaa taidetta. Tieteen saralla Itä-Suomen yliopiston monitieteisyys on ehdoton vahvuus yksiköiden välisten yhteishankkeiden toteuttamiseksi. Kuopion kampuksella on jo pitkät perinteet etsiä vastauksia ajankohtaisiin, meitä kaikkia koskettaviin ikääntymiseen, terveyden edistämiseen ja elintapoihin liittyviin kysymyksiin. Kokemukseni Rahaston toiminnasta ja työhistoriani teatterikentällä antavat uskoakseni hyvät lähtökohdat tehtävän hoitamiselle. Yliopistomaailma ja tutkimustyö ovat läsnä myös arjessa Jyväskylän yliopistossa työskentelevän vaimoni kautta, Antti Niskanen kertoo.

Pohjois-Savon rahaston toisena työntekijänä toimii sihteeri Piia Julkunen.

Lisätietoja

Pohjois-Savon rahaston asiamies Antti Niskanen, p. 050 385 7607
Suomen Kulttuurirahasto, apurahoista ja kulttuurista vastaava asiamies Juhana Lassila, p. 040 517 8500

Uudet Argumenta-hankkeet käsittelevät kestävyyttä

Argumentan lähestymistapa on korostetusti tieteiden välinen. Usein samaa ongelmaa tutkitaan eri tieteenaloilla, mutta yhteistä kieltä ratkaisujen hahmottamiseksi on vaikea löytää. Argumenta-apurahojen tarkoituksena on tuottaa tutkijoiden välisen keskustelun kautta uusia vastauksia ja johtopäätöksiä yhteiskunnallisesti haastaviin kysymyksiin ja viestiä nämä tulokset tieteen sisäpiiriä laajemmalle yleisölle.

Professori Eeva Furman ja Kestävyyspaneelin yhteisö -työryhmä Suomen ympäristökeskuksesta saivat 110 000 euroa Kuudella polulla kestävyyteen -hankkeeseen.

Kehityksen suunta maailmassa on huolestuttava: eriarvoisuus kasvaa, luontokirjo hupenee, ilmastonmuutos etenee ja jäteongelma lisääntyy. Siksi tarvitaan tietoista ja nopeaa muutosta: kestävyysmurrosta.

– Useimmille kestävyysmurros on jo sananakin etäinen ja luotaantyöntävä. Jotta kestävyysmurros ymmärrettäisiin ja sen eteen oltaisiin valmiita toimimaan, tarvitsemme uudenlaisia keinoja ja tapoja puhua siitä, Eeva Furman sanoo. Kuudella polulla kestävyyteen -hanke tuo yhteen eri tieteenalojen tutkijoita ja tavallisia ihmisiä sanoittamaan kestävyysmurrosta.

Ensi vuonna kirjastoissa ja museoissa eri puolella Suomea keskustellaan ja luodaan yhdessä kuvallisia, sanallisia ja äänellisiä tarinoita kestävyysmurroksesta. Niistä syntyy yhteinen näkemys siitä, millaista on kestävä ruoka ja energia, miten kaupungistuminen ja talous muuttuvat kestäviksi ja millaisia mahdollisuuksia uudelle hyvinvoinnille on tarjolla.

– Murros kestävälle polulle on vielä mahdollinen. Luotamme siihen, että jokainen Suomessa haluaa olla mukana rakentamassa turvallista tulevaisuutta meille kaikille, Furman muistuttaa.

Fil. tohtori Panu Halme ja työryhmä Jyväskylän yliopistosta saivat 150 000 euroa Kohti yhteisymmärrystä metsien käytön kestävyysmuutoksista -hankkeeseen.

Metsätalouden kestävyyden määrittelyyn julkisessa keskustelussa osallistuu monenlaisia toimijoita.

– Metsäalan toimijoilla ja sidosryhmillä on omat intressinsä, joiden pohjalta ne usein luokittelevat kaiken metsätalouden joko erityisen kestäväksi tai kestämättömäksi. Tämän vuoksi keskustelu metsätalouden kestävyydestä kiertää kehää, ja tilanteeseen tarvitaan erityisesti tiedelähtöistä laajempaa kestävyyskäsitteiden arviointia ja määrittelyä ja niiden mittaamisen kehittämistä, Panu Halme sanoo.

Hanke kokoaa yhteen metsien käytön kestävyydestä kiinnostuneet tutkijat ja sidosryhmät keskustelemaan siitä, mitkä osa-alueet määrittelevät suomalaisen metsätalouden kestävyyden. Tavoitteena on tunnistaa kestävyyden elementtejä, joita eri toimijat pitävät tärkeinä metsien käytön kestävyyttä mitattaessa ja arvioitaessa. Hankkeessa analysoidaan kestävyyden eri osa-alueiden mittaamisen perusteita ja niihin liittyviä haasteita, kehitetään mittareita, joilla voidaan arvioida kestävyyden osa-alueiden kehityksen suuntaa sekä tuotetaan keinoja havainnollistaa kestävyyden eri osa-alueiden ristiriitoja sekä niiden vaikutuksia.

Apulaisprofessori Panu Savolainen ja työryhmä Aalto-yliopistosta saivat 145 000 euroa Kestävä rakentaminen, teknistaloudelliset näkökulmat ja rakennusperinnön arvo -hankkeeseen.

Kuva Helsingin keskustasta, Clarion-hotellin katolta. Kuva: Annakaisa Tavast

Kuva: Annakaisa Tavast

Rakennetun ympäristön elinkaari vaikuttaa merkittävästi kestävän ja hiilineutraalin yhteiskunnan tavoitteiden toteutumiseen. Suomen rakennuskanta uusiutuu kuitenkin yhä nopeammin, ja tällä hetkellä myös kaupunkien keskustoissa puretaan kiihtyvällä tahdilla yhä nuorempaa rakennuskantaa. Aihe on säännöllisesti esillä myös mediassa.

– Rakennuskannan elinkaareen vaikuttavat taloudelliset, tekniset, toiminnalliset ja kulttuuriperintöön liittyvät tekijät sekä kaupunkikehitys, kohteen sijainti ja omistussuhteet. Niiden rinnalla kysymys on yhteiskunnassa vallitsevista arvoista ja mielipiteistä, politiikasta ja taloudellisista ohjauskeinoista. Argumentit ovat tieteenalojen eroista ja menetelmistä johtuen hyvin erilaisia. Aihepiirin käsittely on ollut lähinnä ongelman tunnistamista ja satunnaisia esiinnostoja, etenkin julkisessa keskustelussa, Panu Savolainen sanoo

– Modernin rakennuskannan purkamisesta ei tällä hetkellä käydä riittävästi keskustelua eri asiantuntijatahojen välillä, eikä se ole riittävän syvällistä tai ratkaisukeskeistä. Julkisuuden näkökulmasta keskustelua hallitsevat niin auktoriteettinäkökulma kuin korostunut tunnepitoisuus. Tulevia vaikuttajia, lapsia ja nuoria, ei tavoiteta ymmärrettävillä ja helposti lähestyttävillä tavoilla, Savolainen toteaa.

Hankkeen tarkoituksena onkin syventää ja lisätä yhteiskunnallista keskustelua modernin rakennuskannan kohtalosta ja siihen liittyvistä näkökulmista. Tavoitteena on rakentaa vuoropuhelua eri tieteenalojen välillä ja julkisuudessa sekä tehdä keskustelua ymmärrettävämmäksi yleisesti yhteiskunnassa ja poliittisessa päätöksenteossa.

Lisätietoja:

Asiamies  Juhana Lassila, Suomen Kulttuurirahasto, juhana.lassila@skr.fi, 09 6128 1230
Professori Eeva Furman, Suomen ympäristökeskus, eeva.furman@ymparisto@fi, 029 5251123
Fil. tohtori Panu Halme, Jyväskylän yliopisto, panu.halme@jyu.fi, 040 8054945
Apulaisprofessori Panu Savolainen, Aalto-yliopisto, panu.savolainen@aalto.fi, 050 475 6727

Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan rahastoilla on haettavana viulu lainattavaksi

Charles Francois Gand n. 1810, ”Papa Gand”

Viulu on tarkoitettu Etelä- ja Keski-Pohjanmaan maakuntarahastojen alueilla toimiville ammattimuusikoille tai ammattiopiskelijoille. Soittimen laina-aika on 1.1.2021–31.12.2023.

Vapaamuotoisesta hakemuksesta tulee ilmetä hakijan henkilötunnus, yhteystiedot, opinnot ja taiteelliset ansiot sekä pääpiirteittäinen suunnitelma lainakauden taiteellisesta toiminnasta.

Hakemukset lähetetään 16.11.2020 mennessä osoitteeseen:

Suomen Kulttuurirahaston Etelä-Pohjanmaan rahasto
Ratakatu 13
65100 Vaasa
tai etela-pohjanmaa@skr.fi

Hoidetaanko nivelrikkoa tulevaisuudessa geenieditoinnin avulla?

Teksti ja kuvat: Laura Iisalo

Gonçalo Barreto työskentelee Helsingin Yliopistossa osana Kari Eklundin johtamaa reumasairauksien laboratoriotyöryhmää.

Nivelrikko on maailman yleisin nivelsairaus, jota sairastaa jopa 20 prosenttia väestöstä. Sairauteen liittyy paljon terveydellisiä haittoja, ja se johtaa usein ennenaikaiseen eläköitymiseen.  

Tämänhetkiset nivelrikon hoitokeinot ovat rajalliset. Hoidossa voidaan käyttää muun muassa ei-steroidisia tulehduskipulääkkeitä. Vaurioitunut rustoalue voidaan korjata täyttämällä se biomateriaalisella täyteaineella, ja pitkälle edenneessä nivelrikossa nivel korvataan tekonivelellä. Hoitomuotoihin voi liittyä myös haittavaikutuksia kuten riski saada infektioita ja jopa lisääntynyt kuolleisuus. Lisäksi niistä aiheutuu julkiselle terveydenhuollolle merkittäviä kustannuksia.

– Nivelrikkoa on yleisesti pidetty ikääntyneiden ja ylipainoisten sairautena, ja on ajateltu että nivelrikko johtuu nivelen käytön aiheuttamasta kulumisesta. Näin ei kuitenkaan ole, vaan nivelrikon syntyyn vaikuttavat monet tekijät.  Koska sairautta ei tunneta riittävän hyvin, hoitokeinotkin ovat rajallisia, toteaa tohtoritutkija Gonçalo Barreto Helsingin yliopiston reuma- ja tulehdussairauksien tutkimusyksiköstä.

Alunperin Portugalin Portosta kotoisin oleva Barreto kiinnostui aiheesta opiskellessaan lääketieteen tekniikan maisteriohjelmassa. Hän syvensi ymmärrystään tohtoriopinnoissaan Helsingin yliopistossa, kun hän tutki immunologisten tekijöiden merkitystä nivelrikon synnyssä.

– Tutkimme nivelten tulehtumiseen liittyviä keskeisiä tekijöitä saadaksemme selville sairauden patogeneesin ja löytääksemme biomerkkiaineita taudin aktiivisuuden ja vaikeuden seurantaaan. Niiden avulla on helpompi arvioida potilaan sairauden astetta ja sen kehittymistä, Barreto kertoo.

Nivelrikko ja rustovauriot kulkevat käsi kädessä

Työ on edennyt, ja Barreto pyrkii tällä hetkellä selvittämään, voisiko nivelrikon hoidossa hyödyntää geenieditointia. Tutkimushanke on osittain Suomen Kulttuurirahaston rahoittama.

– Tiedämme nyt, että tietyt geenit ja molekyylit ovat tärkeässä asemassa, kun sairautta pyritään ennaltaehkäisemään ja hoitamaan. Käytämme tunnettua geenieditointitekniikkaa nimeltä CRISPR-Cas9, jonka avulla pystymme muokkaamaan valitsemaamme geeniä ja myös estämään sen toiminnan, hän kertoo.

Nivelrikko ja rustovaurio kulkevat käsi kädessä, joten on tärkeää hoitaa molempia. Nivelrikkopotilailla esiintyy aina rustovaurioita ja toisaalta hoitamaton rustovaurio kehittyy ajan kuluessa nivelrikoksi.

”Eräs tapa estää tulehdusta aiheuttavien aineiden vaikutuksia on poistaa geenieditoinnin avulla rustosoluista reseptori, joihin tulehdusta aiheuttavat aineet sitoutuvat.”

– Ruston rikkoontuessa siitä irtoaa osasia, joiden tiedetään aiheuttavan tulehdusreaktiota. Yritämme estää tulehdusreaktion synnyn solutasolla estämällä näiden tulehdusta aiheuttavien aineiden vaikutuksia. Eräs tapa tehdä tämä on poistaa geenieditoinnin avulla rustosoluista reseptori, joihin tulehdusta aiheuttavat aineet sitoutuvat. Näin voimme vain yhteen molekyyliin vaikuttamalla vähentää tulehdusta, joka puolestaan aiheuttaa ruston heikkenemistä ja edistää nivelrikon kehittymistä, Barreto selittää. 

Geenieditointia hyödyntämällä voidaan pienentää useita riskitekijöitä

Gonçalo Barreto työskentelee Helsingin Yliopistossa osana Kari Eklundin johtamaa reumasairauksien laboratoriotyöryhmää. Kuvassa laboratoriovälineitä.

Geenieditointia hyödyntämällä saattaa olla mahdollista yksinkertaistaa nykyinen kahden hoitovaiheen leikkaus, jossa potilaalta otettuja rustosoluja manipuloidaan laboratoriossa, jonka jälkeen käsitellyt solut siirretään takaisin potilaalle uudessa leikkauksessa.

– Geenieditoitu, allogeeninen rusto on valmista käytettäväksi, joten meidän ei tarvitse kuin sekoittaa solut hydrogeeliin ja antaa pistoshoito potilaalle leikkaussalissa. Menetelmään liittyy huomattavasti vähemmän riskejä kuin nykyiseen kahden leikkauksen metodiin, Barreto sanoo.

Barreto työryhmineen pyrkii osoittamaan ensin soluviljelmissä, että rustokudosta voidaan suojata vähentämällä tulehdusta, ja jos menetelmä toimii, sitä testataan seuraavaksi koe-eläimillä, ja lopuksi ihmisillä.

– Mikäli tutkimuksemme osoittaa, että tulehdusta vähentämällä voidaan suojata rustokudosta, se saattaa mahdollistaa samantapaiset, geenieditointia hyödyntävät lähestymistavat nivelrikon lisäksi myös tulehduksellisten nivelsairauksien, kuten nivelreuman, hoidossa. Olemme vielä alkuvaiheessa, mutta tähänastiset tulokset ovat hyvin lupaavia.

Tohtoritutkija Goncalo Barreto sai 30 000 euron apurahan vuonna 2020 geenieditointia nivelrikon hoidossa käsittelevään väitöksen jälkeiseen tutkimukseen.

Elokuun haun liikkuvuusapurahat 41 taiteilijalle

Elokuun haun suurimmat, 10 000 euron apurahat jaettiin kahdelle hakijaryhmälle. Tanssitaiteilijat Maria Nurmela ja Ville Oinonen saivat apurahan ”The Days” -nykytanssiteoksen esitys- ja työpajakiertueisiin Isossa-Britanniassa ja Kanadassa. Projektin keskiössä on korkealaatuinen nykytanssiteos, yleisötyö ja työpajatoiminta, joka on suunnattu etenkin tanssitaiteesta kiinnostuneille senioreille.

Toinen 10 000 euron apuraha myönnettiin Osuuskunta Kirjasin osk:lle runouden suomentajille suunnatun residenssin kuluihin Artestudio Ginestressä Assisissa, Italiassa.

Tukea muun muassa dokumenttielokuvalle ja monitaiteelliselle installaatiolle

Elokuvaohjaaja Erika Haavisto sai liikkuvuusapurahan Like a Virgin -dokumenttielokuvan kuvausmatkaan Yhdysvalloissa. Kuva: Erika Haavisto

Elokuvaohjaaja Erika Haavisto

Elokuvaohjaaja Erika Haavisto sai 4 000 euron apurahan ”Like a Virgin” -dokumenttielokuvan kuvausmatkaan Yhdysvalloissa. Dokumentin tarkoituksena on selvittää, muokkaammeko me digideittailua määrittävät algoritmit itse, vai muokkaavatko ne meitä. Liikkuvuusapurahan turvin Haavisto lähtee haastattelemaan Kaliforniaan deittailualgoritmin luojia ja asiantuntijoita, jotka jakavat laajempaa ymmärrystä deittisovellusbisneksestä.

– Koronarajoitteiden vaikutusta sinkkujen elämään on nostettu mediassa esille säännöllisesti. Tuntuu kohtalolta tehdä tätä elokuvaa vuonna, jolloin deittisovellusten käyttö on tärkeässä asemassa ihmiskontaktien ollessa minimissä, Haavisto toteaa.

Henriikka Pöllänen työryhmineen sai 6 100 euroa Tatinis Art Show 2021 -taidemessuille osallistumiseen Singaporessa.

– Liikkuvuusapuraha tuo rahallista ja henkistä kannustusta asioiden eteenpäin viemiseen sekä motivoi jatkamaan tavoitteellista taiteellista työskentelyä, Pöllänen lausuu. ”Pyhä Metsä” on neljän taiteilijan toteuttama teos, jossa Luca Delgadon maalaukset, Suvi Parrillan videoprojisoinnit, Riina Salmen tekstiiliteokset ja Henriikka Pölläsen lasiveistokset käsittelevät metsää tilana sekä sen monimuotoista merkitystä ja taiteilijoiden henkilökohtaista kokemusta siitä.

Matkustamisen epävarmuus luo haasteita hankkeiden toteutukselle

Säveltäjä Osmo Tapio Räihälä sai liikkuvuusapurahan Pragma-kamariorkesteriteoksen kantaesitykseen Nuova consonanza -festivaalilla Roomassa. Kuva: Stella Reismaa

Osmo Tapio Räihälä. Kuva: Stella Reismaa

Liikkuvuusapurahalla rahoitettavia kuluja voivat olla esimerkiksi residenssityöskentelyyn, festivaaliosallistumisiin, näyttelyprojekteihin ja kansainvälisiin yhteishankkeisiin liittyvät matkat. Sen vuoksi suuri osa myönnettävistä apurahoista on pienempiä, 2 000 – 3 000 euron summia.

Säveltäjä Osmo Tapio Räihälä sai 2 200 euron apurahan Pragma-kamariorkesteriteoksen kantaesitykseen Nuova consonanza -festivaalilla Roomassa.

– Koska haluan olla yhteydessä esittäjään, tarkoitukseni on oleskella Roomassa hieman pidempään. On sanomattakin selvää, että koronavirus nostattaa ohimolle ylimääräisiä hikikarpaloita matkaa valmistellessa. Emme tiedä, kuinka tauti Italiassa etenee. Elän toivossa, että asiat järjestyvät, Räihälä sanoo.

Räihälä on koronan takia joutunut perumaan tärkeän kantaesityksen kotimaassa ja useita ulkomaisia esityksiä.

– Minun on matkani aikana tarkoitus hahmotella linjat toisellekin Italiasta tulevalle tilausteokselle ja tavata kappaleen tulevat esittäjät. Kaiken kaikkiaan matka on siis minulle hyvin tärkeä, Roomassa on useampia kärpäsiä lätkittävänä, Räihälä sanoo toiveikkaana matkan toteutumisesta.

Pandemiaan liittyvät huolet koskevat montaa muutakin taiteilijaa, epävarmuus tulevista esityksistä ahdistaa edelleen.

Elokuvaohjaaja Joonas Rutanen sai liikkuvuusapurahan kehorytmiikkaa ja dubstep-tanssia käsittelevän lyhytkomediaelokuvan suunnittelu- ja harjoitustyöhön Pariisissa.

Elokuvaohjaaja Joonas Rutanen. Kuva: Aura Saarikoski

– Elävän kehorytmiikkateoksen yhdistäminen tanssikoreografeihin teini-ikäisten näyttelijöiden kanssa on valtava haaste ja harjoitustyö vaatii tarkkaa suunnitelmallisuutta. Pandemiatilanne tuo oman lisänsä jo valmiiksi vaativan lyhytelokuvan kehitystyöhön, kertoo elokuvaohjaaja Joonas Rutanen, jonka työryhmälle myönnettiin 5 000 euron apuraha kehorytmiikkaa ja dubstep-tanssia käsittelevän lyhytkomediaelokuvan suunnittelu- ja harjoitustyöhön Pariisissa.

Toistaiseksi kahden maan välinen työskentely on jouduttu järjestämään videopuheluiden varaan, mutta toiveena on, että harjoitukset nuorten kanssa voitaisiin käynnistää asteittain ensi talven ja kevään aikana.

–  Ohjaajana itse odotan jo aikaa, jolloin pääsemme kasvokkain samaan pöytään ranskalaisen työryhmän välillä. Taidetta tehdessä henkilökohtainen yhteys, yhteisen siteen ja luottamuksen muodostuminen tekijöiden välille on äärimmäisen tärkeää. Aivan kaikkea ei videopuheluilla voi korvata, Rutanen toteaa.

Kulttuurirahaston liikkuvuusapurahoja voi hakea kaksi kertaa vuodessa, Maaliskuun ja Elokuun hauissa. Kaikki vuonna 2020 myönnetyt liikkuvuusapurahat löydät täältä. Valitse pudotusvalikosta erillishaut ja liikkuvuusapurahat.

Kuudesluokkalaiset testaamaan tiedettä

Tiedetestaajat-logo

Jotta tieteeseen pohjautuvaa päätöksentekoa ja tieteellistä lukutaitoa voidaan edistää̈ yksilön ja yhteiskunnan tasolla, positiivinen suhtautuminen tieteeseen ja tutkijoihin olisi hyvä saada osaksi ihmisten arvoja ja ajattelutapaa. Hyvään alkuun päästään tarjoamalla lapsille korkeatasoista tiedekasvatusta ja ikäryhmälle räätälöityjä, elämyksellisiä kohtaamisia samaistuttavien tutkijoiden kanssa.

– Tämän päivän lapset tarvitsevat entistä enemmän ymmärrystä siitä, miten teknologisoituva yhteiskunta, luonto ja ympäristö toimivat. Myös kyky kriittiseen ajatteluun ja tiedontarkasteluun sekä taito sopeuttaa omaa toimintaa saadun tiedon perusteella ovat entistä tärkeämpiä ominaisuuksia. Näiden taitojen tärkeys tulee korostumaan, kun esimerkiksi ilmastonmuutoksen vaikutukset voimistuvat tulevien vuosikymmenten aikana, sanoo Opettajankoulutuslaitoksen apulaisprofessori Terhi Mäntylä Jyväskylästä.

– Suora ja innostava vuorovaikutus tutkijoiden ja tieteentekijöiden kanssa voi parantaa oppilaiden tietämystä ja ymmärrystä tieteestä sekä lisätä kiinnostusta tieteellistä uraa ja korkeakouluopintoja kohtaan, professori Mirjamaija Mikkilä-Erdman Turun yliopiston Opettajankoulutuslaitokselta arvioi.

Lasten ja nuorten kotitausta vaikuttaa vahvasti siihen, ovatko he kiinnostuneita tieteestä ja osallistuvatko he tiedetoimintaan vapaa-ajallaan.

Vaikka tietoa on tarjolla, sen tarjoaminen tasapuolisesti ja kaikille on haastavaa. Lasten ja nuorten kotitausta vaikuttaa vahvasti siihen, ovatko he kiinnostuneita tieteestä ja osallistuvatko he tiedetoimintaan vapaa-ajallaan. Kauempana yliopistoista, tiedekeskuksista ja muista tiedekasvatusta tarjoavista yksiköistä sijaitsevien koulujen oppilailla ei ole samanlaista mahdollisuutta päästä kosketuksiin yliopistojen tai niissä työskentelevien ihmisten kanssa esimerkiksi kuljetuskustannusten vuoksi.

– Kulttuurirahaston, Suomen lastenkulttuurikeskusten liiton ja Svenska kulturfondenin yhteinen Taidetestaajat-hanke on ollut menestys. Taidetestaajat eli liki täydet kolme ikäluokkaa kahdeksasluokkalaisia on päässyt kulttuurikohteisiin kuten museoihin, konsertteihin, teattereihin ja tanssiesityksiin ja saanut ehkä virikkeen uusiinkin vierailuihin. Tiedetestaajat-pilottihankkeilla kokeilemme, miten vastaava toimisi tieteen puolella, kertoo Kulttuurirahaston puheenjohtaja Jari Sokka.

Uuden hankkeen tavoitteena on saada lapset innostumaan tieteestä ja sen parissa työskentelystä sekä tutustuttaa lapsia tieteellisen tiedon tuottamisen eri vaiheisiin. Hankkeessa myös kehitetään yliopistojen, tiedemuseoiden, tieteen tekijöiden ja koulujen välistä vuorovaikutusta sekä tarjotaan 6.-luokkalaisille mahdollisuus tutustua eri alojen tutkimukseen ja sen yhteiskunnalliseen merkitykseen.

Mikäli koronapandemia ei salli vierailuja, kohtaamiset voidaan järjestää myös verkossa.

Tiedetestaajat-piloteissa koululaisryhmät osallistuvat kevään 2021 aikana tutkijoiden järjestämiin työpajoihin ja tiedevierailuihin sekä tekevät kohtaamisiin liittyviä ennakko- ja lopputehtäviä. Opettajille tämä tehdään mahdollisimman vaivattomaksi rakentamalla toiminta peruskoulujen opetussuunnitelmaan ja ilmiölähtöiseen oppimiseen sopivaksi. Mikäli koronapandemia ei salli vierailuja, kohtaamiset voidaan järjestää myös verkossa.

– Jyväskylän yliopiston pilottiin osallistuu noin 1 200 kuudesluokkalaista sadan kilometrin säteellä Jyväskylän yliopistosta”, Carita Lindstedt-Kareksela bio- ja ympäristötieteiden laitokselta kertoo. Yliopiston eri laitosten ohella myös Jyväskylän kesäyliopisto, Tiedemuseo, LUMA Keski-Suomi ja JYU Wisdom -yhteisö ovat mukana hankkeessa.

– Työpajamme liittyvät paitsi tutkimukseen myös tieteen filosofiaan ja tiedon viemiseen yhteiskunnan tasolle. Tavoitteena on, että osallistujille tulisi mahdollisimman kokonaisvaltainen kuva tieteellisen tiedon tuottamisen prosessista ja siitä miten tiedepohjainen tieto eroaa vaikkapa ns. maalaisjärjestä, Lindstedt-Kareksela tarkentaa.

Turun yliopistossa pilotoinnista vastaa Biodiversitettiyksikön vetämä monitieteinen työryhmä, jossa ovat mukana mm. Turun kauppakorkeakoulu, Lasten yliopisto sekä Lounais-Suomen LUMA-keskus.

– Mukaan pääsee noin 2 000 maakunnan kuudesluokkalaista. Tavoitteena on sytyttää nuorissa kipinä tiedettä kohtaan ja saada heidät siten kiinnostumaan yliopisto-opiskelusta ja jopa tutkijanurasta. Haluamme myös purkaa stereotyyppistä kuvaa kammioissaan yksin puurtavista tutkijoista ja esitellä heidät tavallisina ihmisinä, Henna Rouhiainen Turun yliopistosta kertoo.

Turussa oppilas-tutkijakohtaamisia toteutetaan kolmella eri tavalla. Kampusvierailuissa lapset viettävät päivän yliopistolla työpajoissa. Kouluvierailuissa tutkija pitää oppitunteja koululla ja etäkohtaamisessa lapset seuraavat tutkijan vetämää oppituntia virtuaalisesti. Kaikkia kohtaamisia edeltää opettajan johdolla tehtävä ennakkotyöskentely. Työpajojen vetäjiksi haetaan parhaillaan mahdollisimman monitieteistä ja monipuolista, yleisötoiminnasta ja tiedekasvatuksesta kiinnostunutta tutkija- ja opiskelijajoukkoa.

Yliopistot laativat hankkeen kokemusten pohjalta yhteisen arviointi- ja vaikuttavuustutkimuksen. Hankkeesta syntyy myös Nuorten tiedebarometri, joka on tiedekasvattajille ja medialle suunnattu tiivistelmä 6.-luokkalaisten nuorten tiedekiinnostuksesta ja -asenteista.

Vuoden 2021 loppuun mennessä arvioidaan, toimivatko pilotit pohjana mahdolliselle valtakunnalliselle Tiedetestaajat-hankkeelle, jossa lapset kotipaikasta ja -taustasta riippumatta saisivat henkilökohtaisen kokemuksen tieteen ja akateemisen tutkimuksen maailmasta.

Lisätiedot

www.tiedetestaajat.fi

Suomen Kulttuurirahasto
Viestinnästä vastaava asiamies Annakaisa Tavast
annakaisa.tavast@skr.fi, p. 050 518 5970

Jyväskylän yliopisto, Bio- ja Ympäristötieteiden laitos
Hankekoordinaattori Kristiina Niemi-Kaija, Jyväskylän kesäyliopisto/JYUniorit
kristiina.niemi-kaija@jyu.fi, p. 044 760 3726

Vastuullinen toteuttaja Carita Lindstedt-Kareksela
carita.a.lindstedt@jyu.fi, 040 738 9690

Turun yliopisto, Biodiversiteettiyksikkö
Hankekoordinaattori Henna Rouhiainen
heevro@utu.fi, p. 046 923 7484

Vastuullinen toteuttaja: Pasi Nurmi
pasnurmi@utu.fi, p. 046 922 3017

Ilkka Hammo säveltää Pirkanmaan Kulttuurirahaston cembalolle sooloteoksen

Ilkka Hammo säveltää Pirkanmaan Kulttuurirahaston cembalolle sooloteoksen

Ilkka Hammo säveltää Pirkanmaan Kulttuurirahaston cembalolle sooloteoksen. Kuva: Ville Hautakangas

Rahaston hoitokunta toivoi työhön ensisijaisesti pirkanmaalaista säveltäjää. Vuonna 1983 Kihniössä syntynyt Ilkka Hammo aloitti opintonsa Ylä-Satakunnan musiikkiopistossa ja suoritti sekä kitaransoiton että sävellyksen maisterin tutkinnot Sibelius-Akatemiassa. Nyt hän asuu Tampereella ja opettaa kitaransoittoa Pirkanmaan musiikkiopistossa.

Hammo on monipuolinen säveltäjä, jonka tuotanto on vahvasti keskittynyt instrumentaalisävellyksiin, ja jossa hän tutkii kattavasti eri soitinten ilmaisullisia mahdollisuuksia. Hammon sävellystyylille tunnusomaisia piirteitä ovat musikanttisuus, virtuoosisuus, dramaattiset tunnelataukset ja rytmikkyys. Usein teoksia leimaa myös vahva suunnan tuntu.

– Jotakin todella mielenkiintoista on kyllä odotettavissa, kun perinteisesti vanhan musiikin instrumentille sävelletäänkin ihan uutta musiikkia, uskoo hoitokunnan varapuheenjohtaja Helena Hiilivirta.

Teoksen kantaesitys on Pirkanmaan rahaston vuosijuhlassa toukokuussa 2021.

Tilausteokset ovat Pirkanmaan rahastolle mieluisia, ja viime vuosina niitä on tilattu sekä musiikin että tanssin alalta. Cembaloteos on jatkoa tilausteosten sarjaan, mutta se on myös luonteva tapa tuoda esiin soitinta, josta rahasto on ylpeä.

Pirkanmaan rahasto hankki Kennedy-cembalon viime vuonna Suomen Kulttuurirahaston hallituksen myöntämällä erillisellä rahoituksella. Soitinta lainataan esitystoimintaan esimerkiksi ammattimuusikoille ja festivaaleille, ja sitä käytetään soiton opettamiseen.

Lisätietoja:

Pirkanmaan rahaston asiamies Silja Minkkinen-Poikolainen, p. 050 385 7610, silja.minkkinen-poikolainen@skr.fi
Säveltäjä Ilkka Hammo, p. 040 825 8671

Purentavirhe voi merkittävästi heikentää elämänlaatua

Teksti: Laura Iisalo
Kuvat: Harri Tarvainen

Tohtorikoulutettava Linnea Närhi

Purentavirheet ovat yleinen suunterveyden ongelma, jota hoidetaan huomattavilla julkisilla varoilla. Niillä on vaikutus toiminnallisten seikkojen kuten syömisen ja puhumisen lisäksi myös ulkonäköön, sosiaaliseen kanssakäymiseen, itsetuntoon ja psyykkiseen hyvinvointiin. Yksilölliset vaikutukset elämänlaatuun ovat viime aikoina olleet tutkijoiden ja kliinikoiden mielenkiinnon kohteena, mutta väestötasolla aihetta on tutkittu vasta varsin vähän.

– Suuri osa tutkimuksista on tehty lapsilla ja nuorilla. Meillä on siinä mielessä harvinainen ja merkittävä tutkimusaineisto, että tutkittavat ovat aikuisia ihmisiä, joten voimme tutkia, millaisia vaikutuksia purentavirheillä on pitkällä aikavälillä, kertoo hammaslääkäri ja Oulun yliopiston tohtorikoulutettava Linnea Närhi, joka työstää parhaillaan Suomen Kulttuurirahaston myöntämän apurahan turvin väitöskirjaa tarkoituksenaan selvittää purentavirheiden ja oikomishoidon tarpeen yhteyttä suunterveyteen liittyvään elämänlaatuun.

Elämänlaatututkimus valaisee potilaslähtöistä kokemusta

Närhen tutkimus on osa Pohjois-Suomen Kohortti 1966 -pitkittäistutkimusta, joka koostuu alun perin Oulun ja Lapin läänin alueilla vuonna 1966 syntyneiltä lapsilta kerätystä aineistosta. Vuonna 2012 järjestettiin 46-vuotiaiden seurantatutkimus, jossa Närhi oli mukana. Tuolloin tutkimukseen osallistui 1964 vapaaehtoista, joille tehtiin suun, hampaiston ja purennan kliininen tutkimus sekä digitaaliset 3D-hammasmallit.

Tähän mennessä tutkimus on vahvistanut ajatusta, että purentavirheet todella ovat yhteydessä elämänlaatuun.

Tutkittavilta kerättiin myös suunterveyteen liittyvää elämänlaatua mittaava kyselykaavake. Tähän mennessä tutkimus on vahvistanut ajatusta, että purentavirheet todella ovat yhteydessä elämänlaatuun.

– Oli yllättävää, että sukupuoliero oli niin merkittävä; miehillä havaittiin enemmän vaikeita purentavirheitä, mutta naiset kokivat niistä elämänlaadullista haittaa huomattavasti enemmän – toisaalta tutkimus paljasti, että ajan mittaan ihminen saattaa sopeutua, eikä välttämättä koe vaikeankaan purentavirheen haittoja niin merkittävinä, Närhi kertoo.

Kolmiosaisen tutkimuksen tulokset on tarkoitus julkaista alan kansainvälisissä korkealaatuisissa julkaisusarjoissa sekä raportoida alan kansainvälisissä konferensseissa. Väitöskirjan ensimmäinen osajulkaisu on jo valmis, ja se julkaistiin toukokuussa 2019 European Journal of Orthodontics -julkaisusarjassa. Tutkimuksen konkreettinen hyöty näkyy terveydenhuollossa lisääntyneenä ymmärryksenä purentavirheiden vaikutusten osalta.

– Tutkimuksen myötä osaamme paremmin määritellä, mikä on mahdollisesti potilaan kannalta merkittävää ja mitä purentavirheitä kannattaa korjata. Terveydenhuollon resurssit ovat rajalliset, joten on tärkeää selvittää, mitkä potilasryhmät hyötyvät hoidosta eniten. Elämänlaatututkimuksen tarkoitus on valaista potilaslähtöistä kokemusta, jonka pitäisi nykyään olla kaikkien hoitopäätösten sekä -linjausten tukena, Närhi tiivistää.

Hammaslääkäri Linnea Närhi sai 31 500 euron apurahan vuonna 2020 purentavirheiden yhteyttä elämänlaatuun käsittelevään väitöskirjatyöhön.