Teksti: Antti Kivimäki
Kuvat: Anna Bui 

Kun ihminen ottaa lääkettä, se vaikuttaa aikansa, kunnes elimistö poistaa sen. Elimistön näkökulmasta lääke on vierasaine, josta pitää hankkiutua eroon.

Hyvin usein lääkeaineet poistetaan cyp-entsyymien avulla. Niitä tuotetaan etupäässä maksassa. Cyp-entsyymit muuttavat lääkeaineet vesiliukoiseen muotoon, jolloin aineet on helppo poistaa virtsan mukana.

Lääkeaineiden haitallisissa yhteisvaikutuksissa mekanismi on usein se, että yksi lääkeaine eli ”inhibiittori” kilpailee samasta cyp-entsyymistä toisen lääkeaineen eli ”uhrilääkkeen” kanssa. Tällöin uhrilääke ei pääse poistumaan elimistöstä normaalisti vaan lääkekuurin aikana sen pitoisuudet vain nousevat ja vaikutukset voivat käydä arvaamattomiksi.

Kun inhibiittori poistuu elimistöstä, cyp-entsyymit yleensä saman tien vapautuvat muuhun käyttöön ja alkavat hoitaa uhrilääkkeen poistoa elimistöstä normaalin kaavan mukaan.

Yhteisvaikutuksia on tutkittu paljon, ja nykyään lääkevalmistajat tekevät tiettäväksi, jos kyseessä on cyp-inhibiittori ja sitä pitää käyttää varovaisesti muiden lääkkeiden kanssa. Joitakin erityisen vaarallisia yhteisvaikutuksia aiheuttavia lääkeaineita on myös poistettu kokonaan markkinoilta.

– Jotkin lääkkeet kuitenkin tuhoavat cyp-entsyymin toiminnan kokonaan. Tällöin uhrilääke ei pääse kunnolla poistumaan ennen kuin maksa ehtii tuottaa uutta cyp-entsyymiä riittävästi. Siihen voi kulua paljon aikaa, sanoo proviisori ja kliinisen farmakologian väitöskirjatutkija Helinä Kahma.

Tätä kutsutaan mekanismiin perustuvaksi inhibitioksi eli MBI-inhibitioksi (mechanism-based inhibition). Se on harvinaisempi ja harmillisempi cyp-välitteinen yhteisvaikutus ja sitä on tutkittu vähemmän kuin perinteistä cyp-inhibitiota.

Väitöskirjassaan Kahma kehittää menetelmää, jolla MBI-inhibitiota aiheuttavia lääkeaineita voisi helposti seuloa.

– Toki MBI-inhibitiokin otetaan lääkekehityksessä nykyisin huomioon. Markkinoilla on silti yhä paljon lääkeaineita, joita ei ole tutkittu perusteellisesti tästä näkökulmasta.

Kahma tutkii asiaa Biomedicum 1:ssä Helsingin Meilahdessa. Siellä hänen käytössään on lääkeseulontarobotti. Se osaa vikkelästi käsitellä kuoppalevyjä, joiden kuopissa tutkitaan eri lääkeaineita.

Kuoppalevyjen kuoppiin pudotetaan ”maksasta eristettyä sössöä” sekä erilaisia cyp-entsyymeitä tarvitsevien uhrilääkeaineiden cocktail. Sitten jokaiseen kuoppaan lisätään eri lääkeainetta ja katsotaan, häiritseekö se uhrilääkeaineen ja cyp-entsyymin yhteispeliä. Mikäli häiritsee, on löytynyt potentiaalinen inhibiittori.

Eniten haasteita projektissa on tuottanut robotiikan yksityiskohtien hiominen.

”Robotti ei aina taivu ajastettuihin pipetointisarjoihin yhtä vikkelästi kuin ihmiskädet.”

Lisäpulmia tuo myös biologisten näytteiden koostumus.
– Liuosta kuoppien pohjalla pitää välillä sekoittaa. Tavallisesti vesipohjaisella liuoksella tämä toimii ongelmitta, mutta maksasta eristetty seos rupeaa sekoittaessa vaahtoamaan, Kahma kertoo.

Väitöskirjaprojektissaan Kahma seuloo kuoppalevyillä kymmeniä lääkeaineita, mutta tämän jälkeen tutkimus on määrä laajentaa satoihin uusiin lääkkeisiin.Väitöskirjavaiheessa on tarkoitus hioa prosessi mahdollisimman hyväksi. Siksi vaahtoamisen kaltaiset ongelmat pitää ratkaista kunnolla ajan kanssa.

Jos ja kun potentiaalisia inhibiittoreita löytyy, löydökset varmistetaan vielä kliinisillä kokeilla terveillä vapaaehtoisilla koehenkilöillä.

– Maljalla saadut tulokset eivät vielä suoraan kerro, onko löydös kliinisesti merkittävä.

Kahma (*1985) meni lukion jälkeen opiskelemaan farmasiaa Helsingin yliopistoon, koska luonnontiede ja lääketiede kiinnosti mutta lääkärin työ ei niinkään. Farmaseutin lopputyö liittyi lääkeaineiden yhteisvaikutuksiin, ja gradunsa hän teki lääkeyhtiö Orionille myös lääkeaineiden yhteisvaikutuksista. Silloin hän sai kuulla kliinisen farmakologian osastosta Meilahdessa ja hakeutui sinne tekemään väitöskirjaansa mekanismiin perustuvista cyp-inhibiittoreista vuonna 2015.

Väitöstutkimus on kohta loppusuoralla, mutta työskentely Meilahdessa lääkeyhteisvaikutusten ja kuoppalevyrobotin parissa jatkunee sen jälkeenkin.

Proviisori, tohtorikoulutettava Helinä Kahma sai vuonna 2019 Elli Turusen nimikkorahastosta 24 000 euron apurahan lääkeaineiden yhteisvaikutuksia käsittelevään väitöskirjatyöhön.