Ylimaisema, fantasiamaisema, päällekäyvä. Näillä sanoilla Petri Ala-Maunus kuvailee uusia maalauksiaan, jotka ovat parhaillaan esillä Galleria Heinossa Helsingissä.

Paratiisi on ollut Ala-Maunuksen aiheena aiemminkin. Aiemmin paratiisimaisema on kuitenkin ollut töissä vain taustaa pääosassa olleille ihmisille. Nyt Ala-Maunus halusi kokeilla pelkkää maisemaa. Idean hän sai tamperelaisen lounaspaikkansa seinämaalauksesta. Joku vuoristomaisemassa ei tuntunut oikealta.

– Tajusin, että ongelma oli siinä, että maalaus oli tehty liian nopeasti ja siksi se alkoi ärsyttää. Ajattelin, että jos teen maisemaa, en välitä ajasta, vaan keskityn mieluummin yhteen työhön vaikka kuinka kauan. En mieti, miten vähällä voin päästä vaan kuinka paljon voin antaa.

Ideat tekemisen kautta

Ala-Maunus kertoo hakeneensa uusiin tauluihinsa äärimmäistä kauneutta ja puhtautta. Hän on aiemmin tehnyt selkeämmin esittäviä maalauksia, mutta uusissa töissä esittävä osa voi olla pieni. Tauluissa on myös tyhjiä kohtia.
– Tyhjän tilan jättäminen on minulle uutta ja se on välillä hankalaakin, Ala-Maunus kertoo.

Rohkeutta vaati myös valuttamistekniikka, jossa maali saa valua vapaasti työn pintaa pitkin.

– Kiinnostavinta on, kun antaa vain mennä eikä noudata liian tarkkaan mitään suunnitelmia. Parhaat ideat tulevat aina tekemisen kautta.

 Vanhat työt uuteen käsittelyyn

Tällä hetkellä työn alla on teoksia Kankaanpään taidekoulun 50-vuotisjuhlanäyttelyyn. Sinne hän maalaa uudestaan ensimmäisen ja toisen opiskeluvuotensa teoksia. Vanhat taulut löytyivät Ala-Maunuksen lapsuuskodista melko huonokuntoisina.
– Ne ovat aloittelijan töiden näköisiä, Ala-Maunus muotoilee. Teoksissa on kuitenkin kiinnostavuutensa.

– Kaikella mitä maalaa, on aina yhteys aiemmin tehtyyn – paitsi näillä ensimmäisillä töillä, joista kaikki on lähtöisin. Niissä käsittelen monia aiheita ensimmäistä kertaa.  Hain jo silloin realistista esittävyyttä töihin, mutta taito ei riittänyt. Mielenkiintoista nähdä, mihin nyt pystyn.

Teksti: Jenni Heikkinen
Kuvat: Harri Tahvanainen