Teksti ja kuvat: Laura Iisalo

Ihmisen suhde toiseen, tuttuus ja vieraus, paikallisuus ja arkikulttuuri ovat teemoja, joista syntyy Jaakko Aution hyppysissä kokemuksellisia ääni-installaatioita. Hän haluaa tuoda taiteensa ihmisten keskuuteen, sinne mistä se on lähtöisinkin.

Autio vietti suuren osan lapsuuttaan Afrikassa, Senegalissa, jonne hänen perheensä muutti vanhempien työn perässä. Siellä hän ymmärsi, mitä paikallinen sanonta, ”minä olen, koska sinä olet”, konkreettisesti tarkoittaa.

– Senegalissa kaikki aukeaa keskinäisten suhteiden kautta ja yksityisyyden käsite poikkeaa länsimaisesta. Sain tutustua paikalliseen musiikkiin ja vuosisatojen aikana jalostuneeseen kulttuuriin, joka tuo ihmiset yhteen. Todistin sitä, kuinka tärkeää on heittäytyä ja paljastua, hän sanoo.

Koko perhe muutti Ylivieskaan, kun Autio oli 11-vuotias, mutta hänen oli vaikea sopeutua. Autio ei ollut koskaan käyttänyt sukkia, eikä kammannut hiuksiaan. Suomea hän puhui ranskalaisittain ääntäen. Nyt Autio kokee, että tuosta vieraudentunteesta on tullut pääoma, jota hän hyödyntää taiteessaan.

– Jos on 11-vuotiaana muuttanut Senegalista Ylivieskaan, ei jää muuta vaihtoehtoa kuin miettiä, miten löytää merkityksellisen elämän. Kohtalo paiskasi minut kahden maan kansalaisuuteen, ja sen ansiosta minun on helppo löytää paikkani ulkomailla. Olen oppinut erottamaan milloin pelko on omaa pelkoa, milloin kannattaa heittäytyä ja milloin ei, hän sanoo.

Taiteen tekijä ja sosiaaliantropologi

Autio työskenteli teatterialalla ennen kuin ryhtyi tekemään taidetta omaehtoisesti. Äänitaiteilijana hän kokee olevansa tarinankertoja tai koollekutsuja. Autio tuo harvoin itseään esille, vaan antaa mieluummin muiden äänten kuulua teoksissaan.

– Olen ennemminkin sosiaaliantropologi, joka näkee olemassa olevassa kulttuurissa jotain arvokasta ja tuo sen esille. Vanhempani ovat työkseen ratkoneet jokapäiväisiä asioita, mutta minua kiehtoo, mitä tehdä sen jälkeen kun perustarpeet on tyydytetty. Olen tuota mahdollisuutta toteuttaessani terveempi ihminen ja ajelehdin vähemmän, hän toteaa.

Vaikka ääni onkin Autiolle luontevin taiteen tekemisen muoto, hän yhdistää teoksiinsa myös visuaalisia elementtejä. Mikkelin Taidehallissa kesällä 2021 nähdyssä Äänen aika II -teossarjassa Aution luomat äänet muodostivat kaksimetrisen vesialtaan pintaan geometrisia kuvioita. Hänen käyttämänsä, hahmoja etäisesti muistuttavat kaiuttimet tuovat tilaan inhimillisen ulottuvuuden.

Narvassa omaa identiteettiä peilaamassa

Autio työskentelee tällä hetkellä NART-taideresidenssissä Viron Narvassa, jonne hänelle myönnettiin Kulttuurirahastolta kolmen kuukauden residenssiapuraha. Autiolle tuli yllätyksenä, että narvalaisista jopa 96 % puhuu äidinkielenään venäjää. Barokkityylinen kaupunki tuhoutui toisen maailmansodan pommituksissa lähes kokonaan, ja tilalle rakennettiin nykyinen, neuvostohenkinen Narva. Alkuperäinen väestö vaihdettiin venäläisiin.

Tälle vuodelle Autiolla on suunnitteilla ainakin viisi erillistä teoskokonaisuutta. Narvassa Autio toteuttaa paikallisten kuorojen kanssa Where we are -teoksen, joka tulee esille NART-residenssiin kesällä 2022 ja Tartossa sijaitsevaan Galleria Kogoon syksyllä 2022.

– Narvalaisille kysymys omasta kotimaasta on vaikea ja täällä olen saanut peilata omaa identiteettiäni paikalliseen. Tekeillä oleva teos pohjautuu väljästi Maamme-lauluun, Mu Isamaa, joka on Virolla ja Suomella melodialtaan lähes identtinen. Sen avulla pyrin luomaan esteettisen elämyksen, jossa voimme hetkellisesti tunnistaa ja muistaa maailman, jota eivät leimaa vastakkainasettelut ja ristiriidat, sanoo Autio.

Äänitaiteilija Jaakko Autio sai apurahan vuonna 2022 taiteelliseen työskentelyyn NART-residenssissä Virossa.