Moikka! Olen ensimmäisen vuoden “Pearsonite” Pyry Eskelinen. Olen kotoisin Lappeenrannasta, mutta nykyään elän ja opiskelen UWC-stipendillä Kanadan Pearson Collegessa. Vaikka kampus on yli 7500 kilometrin päässä Suomesta ja puut Vancouver Islandin metsissä korkeampia, Suomesta muistuttavat esimerkiksi japanilaisen ystäväni Muumimuki sekä kotoa tuotu lakritsi ja hapankorput.

Suomesta muistuttavat esimerkiksi japanilaisen ystäväni Muumimuki sekä kotoa tuotu lakritsi ja hapankorput.

Saatuani viime keväänä yhden elämäni jännittävimmistä puheluista, jossa kerrottiin että pääsen opiskelemaan maailman toiselle puolelle, ei seuraavina kuukausina oikein muuta voinut ajatellakaan. Ajatus Pearsonissa asumisesta tuntui silloin aivan epätodelliselta, ja kesti reilut pari kuukautta saapumisen jälkeenkin sisäistää, että minä oikeasti asun täällä nyt.

Pearsonissa tapahtuu koko ajan jotain. Melonnasta oppilaiden vetämiin työpajoihin ja  “Global affairs” esityksiin koskien esimerkiksi naisten syrjintää ja asemaa politiikassa. Välillä on vaikeaa löytää päivästä tarpeeksi tunteja kaikelle mitä täällä tapahtuu, joten ajanhallintaa on pitänyt opetella. Pearson on samaan aikaan kiireistä kiireisempi, mutta myös oikea rauhan lähde keskellä kauneinta luontoa mitä olen koskaan nähnyt. Täällä myös luonnon omat asukkaat peuroista hylkeisiin tulevat yllättävän lähelle.

Pearson on samaan aikaan kiireistä kiireisempi, mutta myös oikea rauhan lähde keskellä kauneinta luontoa mitä olen koskaan nähnyt.

Pearsonista löytyy erilaisia ihmisiä laidasta laitaan, mutta myös samankaltaisuuksia. Tänne tullessa yllätyin erityisesti siitä, miten erilainen työkulttuuri monilla on. Itse olin tottunut tekemään suurimman osan hommistani kouluaikana ja vapaa-ajalla keskittymään muihin asioihin. Täällä monille vapaa-aikakin merkitsee opiskelua. Ajoittain oli vaikeaa olla vertaamatta itseään muihin, kun muut olivat paiskimassa hommia yömyöhään, mutta sitten ymmärsin, että pitää keskittyä omiin tavoitteisiin ja tehdä parhaansa niitä varten. Muiden ahkeruus ja korkea työmoraali toimivat kuitenkin hyvänä motivaationa itselle. Toisaalta minulle on myös tärkeää tehdä vapaa-ajalla muuta, jotta voi onnistua hyvin koulussa. Välillä täytyy myös priorisoida aikaa itselleen ihan oman terveyden vuoksi. Onneksi täältä löytyykin monia kenen kanssa voi vaikka tanssia yömyöhään lavalla ja katsoa elokuvia. Olen myös huomannut, että joka maailmankolkasta löytyy nuudelin rakastajia!

Aika on aivan erilainen käsite Pearsonissa. Viikko voi tuntua kaiken ohjelman keskellä parilta päivältä tai kokonaiselta kuukaudelta. Kiinnostavissa keskusteluissa tunnit kuluvat nopeasti ja kohta kello onkin jo kolme aamulla, eikä vieläkään ole pulaa keskustelun aiheista. Vaikka valvotut yöt syvällisten keskusteluiden, tanssin tai lautapelien täyttäminä tuovat mukanaan väsymystä, ovat ne kokemuksia, joita vaalin lähellä sydäntäni.

Pearsonissa olen päässyt tekemään ja kokeilemaan paljon asioita, joita muuten en varmaankaan olisi päässyt tekemään. Nykyään viikoittaiseen ohjelmaani kuuluvat SOCA-tanssi, Outrigger Canoe -melonta ja Gumboot-tanssi eteläisestä Afrikasta. Nämä kaikki ovat suurimmaksi osaksi oppilaiden ohjaamaa toimintaa, niin kuin moni muu toiminta täällä. Ja mahtavaa on, että koulun yli 80 kansalaisuudesta koostuvasta opiskelijakunnasta löytyy kokeneita nuoria, joilta voi oppia heidän kulttuuriensa tavoista ja harrastuksista. Odotan innolla seuraavia pitkään venyviä keskusteluita, tanssimista musiikin raikuessa ja kaikkea muuta uutta, mitä en ole vielä ehtinyt kokea.