Ensimmäinen jakso on lopuillaan ja sähköpostini täyttyy “Matkasi kohteeseen Helsinki alkaa pian” -viesteistä. Syyslukukauteen on mahtunut niin paljon kaikkea: spontaaneista retkistä ties minne yömyöhäisiin ja aamuvarhaisiin tanssi- ja lauluhetkiin. Kaiken kaikkiaan olen jo ensimmäisten kuukausien aikana saanut valtavasti unohtumattomia kokemuksia.

Leivoimme suomalaista pullaa ja japanilaista mochia kanadalaiselle isäntäperheellemme.

Yksi mieleenpainuvimmista tapahtumista oli CAS-viikko. Tapahtuman nimi juontaa sanoista Creativity, Activity, Service. Pääsin viettämään viikon Victoriassa tanssien Pearson Dancers CAS:n kanssa. Kokeilimme eri tanssilajeja paikallisen lukion tanssituntien mukana. Asuin viikon japanilaisen opiskelukaverini kanssa ja leivoimme suomalaista pullaa ja japanilaista mochia kanadalaiselle isäntäperheellemme. Olen myös päässyt näkemään kymmeniä merileijonia lähietäisyydeltä Marine science -oppiaineen retkellä, osallistunut kanadalaiseen omenafestivaliin ja oppinut paljon yli 80 maasta ja kulttuurista kotoisin olevilta nuorilta. Mahdollisuuksia riittää, pitää vain muistaa ottaa kaikki irti!

Myös IB-tutkinto ja sen vaatimukset ovat tulleet tutuksi muutaman kuukauden aikanani täällä. Opiskelujen eteen täytyy tehdä työtä, mutta se on erittäin palkitsevaa. Ja vaikka opiskelu on ajoittain haastavaa, UWC-koulut tarjoavat myös runsaasti tukea oppilaille. Opettajat ovat erittäin ammattitaitoisia ja tarjolla on esimerkiksi oppilaiden oma Peer Supporter -ohjelma ja muuta tutorointia.

Parasta on keskittyä hetkeen ja ottaa siitä kaikki irti. Koti odottaa kyllä.

Vaikka UWC-koulussa elämä ja opiskelu voi kuulostaa täydelliseltä ja mahtavalta, on se välillä vaikeaakin. Joskus ei haluaisi muuta kuin soittaa kotiin. Kaiken tasapainottaminen ja oman fyysisen ja henkisen hyvinvoinnin ylläpito voi joskus olla haastavaa. Eläminen tällaisessa ympäristössä tarjoaa kuitenkin erinomaisen mahdollisuuden oppia esimerkiksi ajanhallintaa ja ongelmanratkaisukeinoja sekä avun hakemista ja toisten auttamista.

Moni voi myös miettiä eikö toisella puolella maapalloa tule kova koti-ikävä. Vastaus: kyllä ja ei. Vaikeina aikoina voi tuntua siltä, että olisi helpompi olla kotona omassa huoneessa peittoon kääriytyneenä, keskellä tuttua ja turvallista. Sitten taas kaiken menon keskellä ei kuitenkaan halua olla missään muualla kuin siinä hetkessä. Parasta onkin keskittyä hetkeen ja ottaa siitä kaikki irti. Koti odottaa kyllä.

Otettuani kaiken irti tästä ensimmäisestä jaksosta onkin vuorossa 200 halausta, “pian nähdään” huudahdusta ja talviloma Suomessa. Monet sanovat toisen jakson olevan vielä mieleenpainuvampi, jännittävämpi ja kiireisempi, kuin ensimmäinen, etenkin koulun oman One World -tuotannon keskellä. Sitä jännitystä ja kiirettä odotellessa,

Pyry Eskelinen

Pyry Eskelinen opiskelee kaksivuotisella UWC-stipendillä UWC Pearson Collegessa Vancouverin lähellä Kanadassa.