Taiteen keinoin ihmiseltä ihmiselle
Kuvataiteilija Essi Maaria Orpanan teokset käsittelevät henkilökohtaisia olemassaolon teemoja, joihin on helppo samastua.
Teksti ja kuvat: Laura Iisalo
Kuvataiteilija Essi Maaria Orpana on vasta aloittelemassa uraansa, mutta siihen on jo mahtunut monta uutta oivallusta ja käänteentekevää sattumusta. Kamera on aina ollut Orpanan keskeinen työväline, mutta hän on viimeisen vuoden aikana laajentanut tekemistään valokuvista ja videoista uusiin materiaaleihin sekä työskentelytapoihin.
Orpanan Aalto-yliopiston valokuvataiteen maisteriohjelmassa suorittama lopputyö, Such is the Silence, levittäytyy ympäröivään tilaan tapettien, asujen ja vanhojen esineiden välityksellä.
Hylätyissä taloissa otetuissa valokuvissa esiintyy neiti Silence, vanhaan asuun pukeutunut Orpana.
Teoskokoelma oli esillä Turun Taidehallissa loppuvuodesta 2020, ja osana Copenhagen Photo Festivalin ohjelmistoa kesällä 2021. Suomen valtio osti kokonaisuudesta kolme teosta kokoelmiinsa.
– Ymmärsin Such is the Silencia työstäessäni ensimmäistä kertaa, kuinka voin yhdistää erilaisia elementtejä valokuvaan ja videoon. Olen ollut viime aikoina vielä enemmän kiinnostunut esineiden välisestä dialogista ja tilallisten tunnelmien luomisesta, Orpana sanoo.
Residenssi mahdollistaa uusien työtapojen kokeilemisen
Orpana viimeistelee paraikaa pro gradu -tutkielmaansa, jonka aihe liittyy lopputyön taiteelliseen osioon ja sen tutuksi tekemään taloon. Hän sanoo oivaltaneensa kirjoitusprosessin aikana, kuinka suuri merkitys hänen lapsuudellaan ja isovanhempien asuttamalla maalaistalolla on ollut Such is the Silence -teoskokonaisuuden synnyssä.
– Pukeuduimme pikkusiskoni kanssa lapsena mummun vaatteisiin leikeissämme, ja mummu kertoi maatilan alueella asuvista erilaisista hahmoista. Olen vasta nyt ymmärtänyt, kuinka paljon lapsuuteni liittyy tapaani työskennellä, samoin identiteetin ja oman paikan etsiminen. Olen ollut tärkeiden asioiden äärellä tajuamatta sitä tietoisesti.
”Jos pystyn teoksillani herättämään katsojassa ajatuksia, kysymyksiä tai tunteita, olen mielestäni saavuttanut jotain.”
Orpana sanoo ajattelevansa, että pohjimmiltaan taide on aina henkilökohtaista, ja toisaalta käsitteet kuten identiteetti tai elämään väistämättä liittyvä kuolevaisuus ovat yleisinhimillisiä olemassaolon teemoja. Siksi niihin on niin helppo samastua.
– Tuntuu, että nykypäivän somekulttuuri ja yhteiskunta vieraannuttavat meitä todellisesta elämästä ja luonnosta, jossa elämän kiertokulku on kaunista ja enemmän läsnä. Nämä ovat asioita, joita mietin aika paljon. Jos pystyn teoksillani herättämään katsojassa ajatuksia, kysymyksiä tai tunteita, olen mielestäni saavuttanut jotain, hän sanoo.
Ensi vuoden syyskuussa Orpana lähtee kolmeksi kuukaudeksi Kööpenhaminaan taidekeskus Fabrikkeniin Suomen Kulttuurirahaston residenssiohjelman mahdollistamana. Työrupeaman tärkein anti on sen mukanaan tuoma vapaus kokeilla erilaisia työskentelymenetelmiä, joiden myötä syntyy toivottavasti uusia teoksia. Niitä Orpana esittelisi mielellään Helsingissä, jossa hänellä ei ole vielä ollut yksityisnäyttelyä.
– Haluan testata erilaisia tapoja yhdistää digitaalisia kuvia ja videoita eri materiaaleihin. Residenssi on täydellinen tilaisuus kehittää omaa työskentelyä eteenpäin ja syventyä uusiin ideoihin, hän sanoo.
Kuvataiteilija Essi Maaria Orpana sai 7500 euron apurahan taiteelliseen työskentelyyn Fabrikken-residenssissä Tanskassa vuonna 2021.
