Uusia muistoja suurkaupungin menneisyydestä
Panos Balomenos käsittelee teoksissaan yksilön suhdetta yhteiskunnallisiin valtarakenteisiin. Residenssijakso New Yorkissa avasi taiteilijalle näköalan suurkaupungin menneisyyteen, jonka vaikutukset näkyvät katukuvassa yhä.
Paperille on maalattu miehen käsivarteen tatuoitu, kirkkaanpunainen kukka. Panos Balomenoksen kymmenen vesivärimaalauksen kokonaisuuteen kuuluva teos on saanut alkunsa taiteilijan identiteettiin liittyvistä pohdinnoista.
Balomenoksen ollessa noin 10-vuotias hänen isänsä teki kotimaassaan Kreikassa konkurssin ja joutui jättämään perheensä tienatakseen velkarahat rakennusalalla New Yorkissa. Isän lähtö oli vaikea paikka koko perheelle – toisaalta tämän välittämät valokuvat ja kertomukset suurkaupungista kiehtoivat nuorta Balomenosta.
Viime vuoden heinäkuussa Balomenos matkusti New Yorkiin, jossa hän vietti kolme kuukautta Triangle-residenssissä Kulttuurirahaston residenssiohjelman apurahan mahdollistamana. Päivisin hän teki töitä studiollaan ja iltaisin vieraili taidenäyttelyiden avajaisissa.
”Työskentelen residenssissä ollessani tavallistakin intensiivisemmin. On vaikea sanoa, johtuuko se paineesta tuottaa jotain konkreettista vai siitä, että paikka on niin inspiroiva. En lähde residenssiin pelkästään työskennelläkseni muualla vaan siksi, että paikkaan liittyy joku kiinnostava elementti. Silloin tiedän olevani juuri oikeassa paikassa”, hän toteaa.
Henkilökohtainen on poliittista
Ateenassa syntynyt, Suomessa vuodesta 2003 asunut Balomenos suoritti maisterintutkinnon Kuvataideakatemiassa ja on taiteilijauransa alkuajoista lähtien työskennellyt kansainvälisesti.
Hän pitää omakohtaisia kokemuksia taiteensa lähtökohtana, mutta käsittelee samanaikaisesti laajempia poliittisia kysymyksiä ja yhteiskunnallisia valtarakenteita, jotka koskettavat yksilöitä tai eri alakulttuurien edustajia. Balomenos yhdistää teoksissaan ajankohtaisia ilmiöitä ja viittauksia menneisyydestä. Lopputuotoksena on useimmiten maalaus, toisinaan myös performanssi, installaatio tai paikkasidonnainen teos.
New Yorkissa Balomenos tarkasteli omaa suhtautumistaan kaupunkiin, jonka hän kokee samaan aikaan vieraaksi ja isän tarinoiden kautta tutuksi. Balomenos pani merkille, että esimerkiksi monet New Yorkia kaunistavat kasvit – aivan kuten maalauksen punainen kukka, eli Kiinasta alun perin kotoisin oleva isotrumpettiköynnös – ovat vieraslajeja.
Myös paikallisena pidetty ruokakulttuuri on sekoitus eri maiden vaikutteita ja raaka-aineita. Itse asiassa koko kansainvälinen suurkaupunki on todellinen kulttuurien sekamelska.
”Maalauksen kukka kuvastaa isääni ja hänen kokemuksiaan New Yorkissa – minusta tuntuu aivan siltä, kuin ne olisivat osa minua, tatuoituna ihooni. Maahanmuuttajat ovat rakentaneet kauniin kaupungin, jota moni ihastelee. Samaan aikaan maahanmuuttoon suhtaudutaan kielteisesti. Minua kiinnostaa aiheeseen liittyvä ristiriita”, Balomenos toteaa.
Taide kaipaa kokeilevuutta
Balomenoksen mukaan Yhdysvaltain tämänhetkinen äärioikeistolaisuuteen nojaava politiikka ei näy ainoastaan maahanmuuttoon liittyvissä asenteissa. Hän aisti polarisoituneen ilmapiirin vaikutuksia myös taiteen parissa työskentelevien keskuudessa. Balomenoksen residenssijakso ajoittui viimesyksyisten presidentinvaalien alle ja ilmassa oli tulevaisuuteen liittyvää pelkoa. Ihmiset tiesivät, mitä oli tulossa, mutta aihe oli kipeä asia monille kulttuurin alalla työskenteleville paikallisille.
”Hyvän ystäväni oli tarkoitus ottaa osaa ryhmänäyttelyyn, jonka kaikki osallistujat kuuluvat LGBTQIA2S+-yhteisöön. Kaksi kuukautta presidentinvaalien jälkeen näyttely peruutettiin. Päätös oli katastrofaalisen huolestuttava, ja liittyi siihen, mihin julkista rahaa käytetään”, hän kertoo.
Panos Balomenos”Hyvän ystäväni oli tarkoitus ottaa osaa ryhmänäyttelyyn, jonka kaikki osallistujat kuuluvat LGBTQIA2S+-yhteisöön. Kaksi kuukautta presidentinvaalien jälkeen näyttely peruutettiin.”
Balomenos kertoo huomanneensa, kuinka poliittiset paineet ovat vaikuttaneet taideopiskelijoihin myös Suomessa. Hän on pitänyt Taidekoulu Maassa viikoittaista maalauspajaa vuodesta 2015 lähtien. Nuorilla on Balomenoksen mukaan pelko ilmaista itseään vapaasti, eikä kokeilulle enää ole tilaa kuten ennen.
Politiikasta tutut asenteet ovat hänen mukaansa myös vaikuttaneet niihin odotuksiin, joita nuorilla on omaa työskentelyään kohtaan. Onnistumista mitataan konkreettisina saavutuksina ja numeroina. Jos yksittäinen näyttely ei myy, sitä pidetään epäonnistumisena ja virheenä.
”Sen sijaan pitäisi kiinnittää huomiota siihen, onko näyttely vaikuttava ja merkittävä, koska taiteessa tulokset eivät näy heti. Taiteilijoiden tehtävä on ideoida ja toteuttaa jotain, mitä yhteiskunnasta puuttuu. Tällä hetkellä koen, että meiltä puuttuu empatiaa inhimillisyyttä, rakkautta ja keskinäistä kunnioitusta”, Balomenos toteaa.
