Haemme työsuhteeseen ajalle 1.2.2018–31.5.2019

APURAHASIHTEERIÄ

Sihteerinä hoidat säätiön apurahaprosesseihin liittyviä käytännön tehtäviä. Toimenkuvaasi kuuluvat apurahaneuvonta, hakemusten tarkistus, apurahakokouksiin ja –päätöksiin liittyvät sihteeritehtävät, apurahamyöntöjen tarkistus, päätösten ilmoittaminen hakijoille, apurahoihin liittyvien tilastojen sekä todistusten ja ilmoitusten hoitaminen sekä mm. hakuohjeiden ja muun apurahoihin liittyvän viestintämateriaalin valmistelu. Lisäksi ylläpidät säätiön nimikkorahastorekisteriä.

Odotamme, että olet

– saanut sihteeritehtäviin esim. merkonomin koulutuksen

– hankkinut useamman vuoden työkokemuksen sihteeritehtävistä

– erityisen huolellinen

– organisointikykyinen ja vastuuntuntoinen

– yhteistyökykyinen ja palveluhenkinen
 

On tärkeää, että kykenet itsenäiseen työskentelyyn ja pidät myös rutiineista.

Tarjoamme sinulle mielenkiintoisen työn kulttuurin parissa ja vakaan työnantajan edut.

Työsuhteen alkamisajankohdasta voidaan hieman neuvotella. Lähetä työhakemuksesi ja ansioluettelosi sekä palkkatoivomuksesi 5.1.2018 mennessä osoitteeseen hakemus@skr.fi otsikolla: apurahasihteeri.

Lisätietoja tehtävästä antaa asiamies, apurahat ja kulttuuri Juhana Lassila ajanjaksolla 2.–5.1.2018 klo 14.00–15.30, puh.  (09) 6128 1230. Lisätietoja toiminnastamme saat osoitteesta www.skr.fi

Suomi on asettanut kunnianhimoiset tavoitteet vesien tilan parantamiselle ja ravinteiden kierrätykselle. Fosfori on Itämeren ja sisävesien rehevöitymisen ongelmaravinne, jonka tärkein lähde on maatalous. Maatalouden fosforikuormituksen vähentämiseen on panostettu voimakkaasti niin Suomessa kuin muuallakin. Tästä huolimatta kuormitus on pienentynyt vain vähän, eikä hajakuormituksesta kärsivien vesien tila ole merkittävästi parantunut.  

”Kulttuurirahasto on viime vuosina etsinyt aktiivisesti tapoja tukea suomalaista maataloutta tavoilla, jotka parantavat ympäristön tilaa ja turvaavat täällä kestävän maatalouden harjoittamisen pitkälle tulevaisuuteen. Rahoitamme myös perustutkimusta, mutta tältä hankkeelta odotamme tuloksia, joita voidaan suoraan soveltaa ravinnekuormituksen vähentämiseen viljelijöidenkin kannalta tehokkaimmin”, toteaa Kulttuurirahaston yliasiamies Antti Arjava.

Kolmivuotiseksi suunnitellun hankkeen ensimmäiselle vuodelle Suomen Kulttuurirahasto on myöntänyt miljoona euroa, ja kokonaisuudessaan sille on varattu 2,8 miljoonaa euroa, mikä tekee siitä Kulttuurirahaston kaikkien aikojen kalleimman tutkimushankkeen.

”Rahoitus nostaa säätiöiden ja tutkimuslaitosten yhteistyön aivan uudelle tasolle. On hienoa, että Suomen Kulttuurirahasto antaa tukea ympäristötutkimukseen, jossa etsitään ratkaisuja vesistöjemme tilan parantamiseen”, toteaa SYKEn tutkimusjohtaja Per Mickwitz.

”Maailmanlaajuinen epäonnistuminen maatalouden ravinnekuormituksen vähentämisessä voi osin johtua taustalla olevien mekanismien puutteellisesta tuntemuksesta. Nyt käynnistyvä hanke tutkii fosforikuormitusta monitieteisesti ja eri mittakaavoissa, laboratoriokokeista aina valuma-aluetarkasteluihin”, kertoo hankkeen koordinaattori, SYKEn erikoistutkija Petri Ekholm.

”Tutkimus tehdään tiiviissä yhteistyössä päätöksentekijöiden ja muiden keskeisten sidosryhmien kanssa. Ratkaisut tarjoavat näin todellisen tuen päätöksentekoon ja sopivien keinojen valintaan.”

Tutkimus koostuu kolmesta osasta. SYKE vetää osiota, jossa tarkastellaan peltojen ravinnepitoisuutta ja pelloilla tehtyjä toimenpiteitä. Osiossa selvitetään myös edellytykset ja vaihtoehdot jatkuvasti päivittyvän tietokannan rakentamiselle. Tavoitteena on, että yhtenäisen ja luotettavan tietokannan avulla maatalouden ympäristönsuojelutoimet voidaan kohdentaa nykyistä tehokkaammin ja tarkoituksenmukaisemmin sinne, missä niiden tarve on suurin.  

Luken johdolla selvitetään maatalouden fosforikuormituksen biologista käyttökelpoisuutta ottamalla huomioon myös vesistön sisäistä kuormitusta säätelevät prosessit. Tavoitteena on tuoda maatalouden vesiensuojelun päätöksentekoon uusi menetelmä, jonka avulla voidaan suositella kustannustehokkaita toimenpideyhdistelmiä erilaisille valuma-alueille ja vastaanottaville vesistöille.

Helsingin yliopiston johdolla kehitetään tuotannollisesti ja ympäristöllisesti kestävä viljelyjärjestelmä, joka kykenee sopeutumaan ilmastonmuutoksen aiheuttamiin paineisiin useiden maatilojen pelto- ja metsäalaa sisältävien kuivatusalueiden mittakaavassa. Siinä tutkitaan yksittäisten fosforikuormitusta vähentävien käytännön toimenpiteiden sijaan kuivatusalueella toteutetun viljelyjärjestelmän kokonaisvaikutuksia.

”Viljelijät ovat jo pitkän aikaa tehneet erilaisia toimia maatalouden vesistövaikutusten vähentämiseksi. Oikean tiedon saanti maatalouden vesistövaikutuksista korostuu ilmastomuutoksen vaikutusten kasvaessa”, toteaa MTK:n toiminnanjohtaja Antti Sahi.

”Toimenpiteiden tuloksellisuuden arvioimiseksi uutta tarkempaa tietoa tarvitsevat niin käytännön viljelijät kuin poliittiset päättäjätkin.”

Lisätiedot

Tutkimusjohtaja Per Mickwitz, SYKE, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Hankkeen koordinaattori, erikoistutkija Petri Ekholm, SYKE, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Toimitusjohtaja Antti Sahi, MTK ry, etunimi.sukunimi@mtk.fi

Osioiden vastuutahot

Kohti maatalouden digiloikkaa ja tehokasta hallintaa: erikoistutkija Jussi Kauppila, SYKE, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Maatalouden rehevöittävä fosforikuormitus ja sen vähentäminen: erikoistutkija Risto Uusitalo, Luke, etunimi.sukunimi@luke.fi

Viljelyjärjestelmien sopeutuminen muuttuviin ilmastollisiin olosuhteisiin ja ympäristövaatimuksiin – Käytännön ratkaisut kokeilualueilla ja vaikutusten seuranta: professori Laura Alakukku, Maataloustieteiden laitos Helsingin yliopisto, etunimi.sukunimi@helsinki.fi

Tohtoreita ja yrityksiä yhdistävä Post Docs in Companies -ohjelma on siivittänyt jo 64 tohtoria elinkeinoelämän palvelukseen. Ohjelman myötä ensimmäiset tohtorit ovat työllistyneet yrityksiin pysyvästi. Samalla pienet ja suuret suomalaisyritykset ovat saaneet tuoretta tutkimusosaamista vauhdittamaan innovaatioitaan. Syksyn apurahahakukierroksella rahoitettiin 15 uutta tohtorien ja yritysten yhteistyöprojektia.  

Uusia ratkaisuja rakennusdatan hallintaan ja kudosten 3D-tulostamiseen

PoDoCo-ohjelman syksyn 2017 hakukierrokselle osallistui lähes 500 nuorta tai pian valmistuvaa tohtoria ja 40 yritystä. Tohtoreiden ja yritysten yhteistyöprojekteja syntyi yhteensä 28, joista rahoitettiin 15. Syksyn apurahahakukierroksella rahoitetuissa PoDoCo-projekteissa tohtorit tutkivat muun muassa optisten komponenttien uusia ohutkalvopinnoitteita, 3D-biotulostuksen mahdollisuuksia kudosten valmistukseen ja rakennusteollisuuden datan käyttöä uusien elinkaaripalveluiden tarjoamiseksi.

Tohtori Kati Stranius tutkii yhdessä leppävirtalaisen Oplatekin kanssa optisten komponenttien ohutkalvopinnoitteita tavoitteena avata yritykselle uusia asiakassegmenttejä lasersovellusten alueelta.

”Tämä yhteistyö tarjoaa minulle mahdollisuuden palata takaisin Suomeen ja työllistyä kotiseudulleni Pohjois-Savoon, jossa voisin hyödyntää tohtorintutkinnon ja ulkomailla vietetyn tutkimusjakson kautta hankkimaani osaamista alueen elinkeinoelämän hyväksi”, Stranius kuvaa projektin merkitystä itselleen.

”Vahvan osaamisen lisäksi sujuvan yhteistyön Oplatekin kanssa takaa myös Savon murteeni”, Stranius lisää nauraen.

PoDoCo-ohjelma tarjoaa myös nuorille yrityksille oivia mahdollisuuksia hyödyntää uusinta akateemista tutkimusta. Esimerkiksi 3D-tulostusteknologioihin erikoistunut 3DTech Oy tutkii yhdessä Sanna Turusen kanssa 3D-biotulostuksen mahdollisuuksia kudosten valmistamiseen.

”Lääketieteen alalla on jatkuva pula elinluovuttajista, minkä vuoksi biotulostamisesta etsitään ratkaisua tähän ongelmaan”, taustoittaa 3DTech Oy:n perustaja ja omistaja Tomi Kalpio.

”Vaikka biotulostus on edennyt suurin harppauksin, tarvitaan vielä ratkaisuja muun muassa prosessin tarkkuuden, solujen elinkelpoisuuden sekä erilaisia materiaaliyhdistelmiä sisältävien rakenteiden tulostamisen parantamiseksi ennen kuin kokonaisen elimen tulostaminen mahdollistuu. Tällä projektilla on tarkoitus taklata näitä haasteita”, Turunen täydentää projektin tavoitteita.

Eräs tohtorin palkkaavista yrityksistä on Granlund Oy, joka kehittää yhdessä Pal Sudip Kumarin kanssa rakennusdatan käyttöä rakennuksen elinkaaren aikana sen energiatarpeiden ja käyttökustannusten pienentämiseksi.

”Kehitettävän BDaaS-konseptin (Building Data as a Service) avulla pystytään käsittelemään valtavia määriä heterogeenistä rakennusdataa, sekä tuottamaan niiden pohjalta järjestelmällisiä ja yksilöityjä dataratkaisuja. Näin voidaan edistää parempien käyttö- ja kunnossapitomenetelmien kehitystä sekä parantaa rakennusten energia- ja kustannustehokkuutta sekä loppukäyttäjien hyvinvointia”, kertoo innovaatio- ja kehitysjohtaja Tuomas Laine Granlundilta.

Ensimmäiset PoDoCo-tohtorit työllistyneet yrityksiin

Ensimmäiset tohtorien ja yritysten yhteiset PoDoCo-projektit käynnistyivät syksyllä 2015 ja ovat päättyneet kuluvan vuoden aikana. Ohjelman kautta useat tohtorit ovat työllistyneet pysyvästi yritysten palvelukseen.

Sekä tohtoreiden että yritysten kokemukset yhteistyöprojekteista ovat hyvät. Tästä esimerkkinä on KONEen ja Juho Kokkalan yhteistyöprojekti.

”KONEella on erinomaisia kokemuksia PoDoCo-ohjelmasta. Panostamme asiakaskokemukseen, joten haluamme ymmärtää yhä paremmin, miten rakennuksissa ja niiden välillä liikutaan. Juho Kokkalan projekti hissien henkilöliikenteen ennustamiseksi ja siten matkustajien palveluaikojen minimoiseksi sopi tähän erinomaisesti. PoDoCo-projektin päätteeksi saatoimmekin palkata tekniikan tohtorin jatkamaan tutkimustyötään people flow -suunnittelutiimissämme”, kertoo Samu Salmelin, KONEen Services and Solutions R&D -yksikön johtaja.

”PoDoCo-projekti vaikutti käänteentekevästi urani suuntaan”, täydentää matemaattisen mallintamisen parissa KONEella jatkava Kokkala.

Seuraava apurahahakukierros keväällä 2018

PoDoCo-ohjelman seuraava apurahahakukierros järjestetään 1.3.–15.4.2018. Ohjelmaan voi osallistua toimialariippumattomasti mikä tahansa yritys ja kuka tahansa väitöskirjan vastikään tehnyt tai lähiaikana väittelevä henkilö.

PoDoCo -ohjelmaa rahoittavat Suomen Kulttuurirahasto, Jenny ja Antti Wihurin rahasto, Maa- ja vesitekniikan tuki ry, Svenska kulturfonden, Tekniikan edistämissäätiö, KAUTE-säätiö, Liikesivistysrahasto, Maj ja Tor Nesslingin säätiö ja Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiö sijoittaen ohjelmaan vuosittain yhteensä lähes miljoona euroa. Tämä mahdollistaa arviolta 35 kokovuosiapurahan myöntämisen vuosittain.

PoDoCo-ohjelman syksyn 2017 apurahat myönnettiin seuraaville henkilöille:

Lisätiedot:

PoDoCo-ohjelman päällikkö, Essi Huttu, DIMECC Oy, etunimi.sukunimi@dimecc.com

PoDoCo-ohjelman johtoryhmän puheenjohtaja, Yrjö Neuvo, Aalto-yliopisto, etunimi.sukunimi@aalto.fi

Taloustutkimus teki elo–marraskuussa 2017 edustavan tutkimuksen suomalaisten museokäynneistä, museoihin liittyvistä näkemyksistä sekä Museokortista. Tutkimuksen tärkein viesti on, että suomalaiset ovat yleisesti hyvin tyytyväisiä museoihin ja museokäynteihinsä. He kävisivät museoissa enemmän, jos museoissa käyminen tulisi mieleen useammin.

– Lomalla ja matkoilla käydään paljon museoissa. Museossa käyminen tulee helpommin mieleen Euroopan suurkaupungissa kuin kotimaanmatkoilla. Suomessa kannattaisikin tavoitella vielä enemmän sekä kotimaisia että ulkomaisia turisteja, tiivistää Taloustutkimuksen tutkimusjohtaja Pasi Holm.

Ihmiset käyvät museoissa pääasiassa siksi, että ovat kiinnostuneita niistä. Muita syitä ovat elämysten hakeminen, oppiminen, ajanviete, sivistyminen sekä lomaohjelma. Tutkimuksesta selviää, että yleisö toivoo median kirjoittavan museoista enemmän. Museot voisivat myös ristiinmarkkinoida enemmän, jotta kävijät saisivat tietoa muista lähimuseoista.

Lapsiystävällisyys on kotimaisten museoiden valtti

Lapsiperheet ovat yksi kasvava yleisöryhmä museoissa. Kotimaisten museoiden lapsiystävällisyyttä pidetäänkin parempana kuin ulkomaisten. Myös opastus ja näyttelyn ymmärrettävyys saivat kotimaisissa museoissa paremmat arviot. Sen sijaan käynnin elämyksellisyys sekä näyttelyiden sisällöt ja taso arvioitiin useimmiten ulkomaisissa museoissa paremmiksi.

–  Selvitys osoittaa, että vaikka suomalaiset museokävijät ovat lähtökohtaisesti tyytyväisiä, museokokemusta on mahdollista vielä parantaa. Kulttuurirahaston uusi Museovisio-hanke haluaa auttaa juuri tässä. Museoille myönnetään kaksivaiheisen haun avulla suuria, jopa 300 000 euron apurahoja kävijäkokemuksen parantamiseen liittyviin uudistuksiin, kertoo Suomen Kulttuurirahaston erityisasiantuntija Johanna Ruohonen.

Jo yli 80% tuntee Museokortin

Suomen museoliiton 2,5 vuotta sitten lanseeraaman Museokortin tuntee jo 81 prosenttia suomalaisista. Museokortti sisältää vuoden sisäänpääsyt kaikkiin noin 250 järjestelmään liittyneeseen museoon.

­– Tutkimuksen mukaan Museokortilla on noin 300 000 asiakkaan potentiaali, mikä kuulostaa erinomaiselta museoiden kannalta. Mitä enemmän museokortin omistajia sitä enemmän kävijöitä ja sitä enemmän puhetta museoista. Ihmiset saavat sitä mitä kaipaavat, eli ajatuksen mennä museoon, summaa Suomen museoliiton pääsihteeri Kimmo Levä.

11 prosenttia vastaajista kertoo omistavansa kortin ja heistä 93 prosenttia aikoo uusia kortin melko todennäköisesti. Museokortti on lisännyt 79 prosenttia kortin omistajien käyntejä uusissa museoissa ja 68 prosenttia suosikkimuseoissaan.

Lisätiedot:

Suomen museoliitto, pääsihteeri Kimmo Levä, etunimi.sukunimi@museoliitto.fi
Suomen Kulttuurirahasto, erityisasiantuntija Johanna Ruohonen, etunimi.sukunimi@skr.fi
Taloustutkimus, tutkimusjohtaja Pasi Holm, etunimi.sukunimi@taloustutkimus.fi

Suomen museoliitto on museoalan keskusjärjestö. Sillä on yli 200 yhteisöjäsentä, jotka ylläpitävät yli 400 ammattimaisesti hoidettua museokohdetta. Museoliitto valvoo museoiden etua, edustaa museoita ja toimii museoiden yhteistyöverkostona.

Suomen Kulttuurirahasto on yksityinen säätiö, joka jakaa apurahoja keskusrahastosta ja 17 maakuntarahastosta kulttuurin ja tieteen eri aloille.

Taloustutkimus on asiantuntijaorganisaatio, joka suunnittelee ja toteuttaa yritysten ja julkisen sektorin toimeksiannosta markkina- ja mielipidetutkimuksia.

”Miksi museoon? Suomalaisten näkemykset museoista -tutkimus 2017”

Helsingin Musiikkitalon säätiö vastaanotti 3. syyskuuta 2017 säveltäjä Kaija Saariaholta miljoonan euron lahjoituksen konserttiurkujen hankkimiseksi Musiikkitalon Konserttisaliin. Konserttiurkujen hankinta Konserttisaliin oli alunperin suunnitelmissa, mutta urut päätettiin jättää rakennusvaiheessa säästösyistä toteuttamatta.

“Päätökseni aloittaa tämä hanke tilaisuuden tullen oli nopea. Vaikka ympärillämme on monta kipeätä tarvetta, katson, että musiikki-ihmisenä ja säveltäjänä tämä on konkreettinen mahdollisuus vaikuttaa kauaskantoisesti Suomen musiikkielämään  – urut ovat ihmisikään verrattuna ikuiset. Musiikkitaloon rakennettavat urut takaavat onnistuessaan jatkuvuuden sille musiikkiperinteelle,  jota orkesteriurkumusiikki edustaa: ne antavat sekä tämän päivän että tulevien polvien säveltäjille mahdollisuuden inspiroitua soittimesta. Mutta ennen kaikkea urut tarjoavat suomalaiselle yleisölle tilaisuuden kokea urkuorkesteriteokset niiden mahtavasti ja autenttisesti soivassa muodossa”, Saariaho kertoo lahjoituksensa taustoista.

Muut hankkeen tukijat

Säveltäjä Kaija Saariahon lahjoituksen innoittamina urkuhankkeeseen mukaan ovat lähteneet Jane ja Aatos Erkon säätiö (500 000 €),  Svenska litteratursällskapet i Finland Fredrik Paciuksen muistorahasto (500 000 €), Jenny ja Antti Wihurin rahasto (300 000 €), Suomen Kulttuurirahasto (300 000 €), Svenska kulturfonden (100 000 €)  ja Pro Musica Säätiö (26 000 €).

Musiikkitalon päätoimijoiden edustajien, Helsingin kaupungin, opetus- ja kulttuuriministeriön ja Ylen, rahoitusosuus hankkeelle on kunkin osalta on 500 000 euroa.

Helsingin Musiikkitalon säätiö avaa  11. joulukuuta myös kansalaiskeräyksen, jonka tuotoilla tuetaan urkukonserttien järjestämistä Musiikkitalossa ja tilataan uusia urkuteoksia kotimaisilta säveltäjiltä.

Tavoitteena Suomen suurimmat urut

Musiikkitaloon tavoitellaan urkuja, joissa on 90–100 äänikertaa. Konserttisaliin suunniteltavien urkujen kokoon vaikuttaa muun muassa käytettävissä oleva tila. Mikäli urut toteutuvat tämänhetkisen suunnitelman mukaisessa koossa, tulevat ne olemaan Suomen suurimmat urut. Kokonaiskustannusarvio on noin 4,2 miljoonaa euroa, sisältäen mm. urkujen rakentamisen ja asennustöiden aiheuttamat kustannukset Musiikkitalossa.

Tällä hetkellä tavoitteena on, että urut soivat Musiikkitalossa syksyllä  2021, jolloin Musiikkitalo viettää kymmenvuotisjuhlaa.

Urkujen suunnittelutyöryhmää johtaa professori, musiikin tohtori, urkutaiteilija Olli Porthan. Ryhmän muut jäsenet ovat professori emeritus, urkutaiteilija Kari Jussila, lehtori, musiikin tohtori, urkutaiteilija Jan Lehtola, musiikin opiskelija, urkutaiteilija Petúr Sakari, lehtori, diplomiurkuri, urkutaitelija Pekka Suikkanen, lehtori, musiikin tohtori, urkutaiteilija Ville Urponen sekä professori, urkutaiteilija Olivier Latry Pariisin konservatoriosta.

Suunnittelutyössä tullaan konsultoimaan myös Musiikkitalon arkkitehtejä (LPR-arkkitehdit) sekä Musiikkitalon akustikko Yasuhisa Toyotaa (Nagata Acoustics).

Musiikkitalon urkuhankkeen ohjausryhmän puheenjohtajana toimii Kiinteistöosakeyhtiö Helsingin Mannerheimintien 13 a:n hallituksen puheenjohtaja Juha Lemström.

Lisätietoja:
Helsingin Musiikkitalon säätiön varapuheenjohtaja Arne Wessberg, p. 0400 618 800

Lisätietoa kansalaiskeräyksestä ja urkuhankkeesta: www.urutsoimaan.fi

Kainuu 100 -peli on voittanut The Game Development World Championship 2017 -kilpailun Suomi-kategoriassa.

Maailman suurimman riippumattomille pelikehittäjille suunnatun vuotuisen kilpailun, The Game Development World Championship (GDWC), vuoden 2017 voittajat on valittu. Kilpailuun osallistui tänä vuonna yli 3 500 pelikehittäjää yli sadasta maasta.

Tänä vuonna kilpailuun nostettiin yhteistyössä Finpron ja Visit Finlandin kanssa erikoiskategoria “Suomi”. Kategorian tavoitteena oli löytää Suomea erityisesti matkailukohteena esitteleviä pelejä.

GDWC:n pääyhteistyökumppanit vuonna 2017 ovat olleet Lenovo, Finpro/Visit Finland ja Kajaanin ammattikorkeakoulu.

Suomi-kategorian voittaja

Peli: Kainuu 100, pelin kehittäjä Afterlife Entertainment, Suomi

Käyttöjärjestelmät: Android, iOS

Kainuu 100 on AR-peli eli lisättyä todellisuutta hyödyntävä peli. Peli ohjaa pelaajan tutkimaan Kainuun alueen tärkeimpiä nähtävyyksiä samalla periaatteella kuin esimerkiksi erittäin suosittu Pokemon Go -peli.

Aloitteen Kainuu 100 -kulttuuripelin tekemiseen teki Suomen Kulttuurirahaston Kainuun rahasto, ja pelin on rahoittanut Suomen Kulttuurirahasto. Pelikonseptin toteuttamisessa on tukenut Kainuun Etu Oy:n Kavio Game Brewery -hanke.

Katso pelin esittelyvideo: https://www.youtube.com/watch?v=iNOscvXl7ag
 

Lisätietoja kilpailusta: www.thegdwc.com.

Suomen Kulttuurirahaston hallitus on myöntänyt lähes 200 000 euroa liikkuvuusapurahaa 39 taiteilijalle tai työryhmälle. Tuki kansainvälisen työskentelyn kuluihin oli haettavana ensimmäistä kertaa elokuussa 2017.

Kulttuurirahaston liikkuvuusapurahan tavoitteena on mahdollistaa taiteilijoille tai työryhmille ulkomaisen oleskelujakson avulla uusia välineitä ja verkostoja taiteellisen työskentelyn tueksi. Apuraha edellyttää vähintään kahden viikon mittaista yhtäjaksoista oleskelua kohteessa. Myönnettyjen apurahojen suuruus on 3 000–10 000 euroa, ja niillä rahoitetaan esimerkiksi residenssityöskentelyä, festivaaliosallistumisia, näyttelyprojekteja ja kansainvälisiin yhteishankkeisiin liittyviä matkoja.

”Saimme elokuun haussa yhteensä 247 hakemusta, joiden korkea taso kertoo siitä, että suomalaiset taiteilijat ovat kansainvälisesti verkottuneita, ja heidän teoksillaan ja projekteillaan on kysyntää myös maailmalla”, toteaa Kulttuurirahaston erityisasiantuntija Johanna Ruohonen.

”Myönnetyillä liikkuvuusapurahoilla rahoitetaan eri taiteenalojen projekteja lähes kaikissa maanosissa. Vaikka hankkeella olisi rahoitus muuten olemassa, esimerkiksi teoskuljetusten tai suurten työryhmien matkojen rahoittaminen saattaa olla ongelmallista. Liikkuvuusapuraha auttaa työssä eteenpäin. Rahoitettavien hankkeiden joukossa on myös yksittäisten tekijöiden pitkäkestoisempia ulkomaisia työskentelyjaksoja”, Ruohonen lisää.

Nyt myönnettyjen apurahojen yhteissumma on 197 000 euroa. Kymmenen tuhannen euron suuruisia apurahoja myönnettiin viidelle työryhmälle. Näiden joukossa oli Association WHS ry, joka sai apurahan suomalais-thaimaalaisen tanssi- ja nykysirkusesityksen harjoituksiin ja esittämiseen.

”Teemme yhteistyötä Thaimaan tunnetuimman tanssiryhmän Pichet Klunchun Dance Companyn kanssa”, kertoo WHS-teatterin perustajajäsen, pukusuunnittelija ja lavastaja Anne Jämsä.

”Eurooppalaisperäisen nykysirkuksen ja thaimaalaisen perinteisen Khon-teatterin yhdistäminen avaa mahdollisuuksia uudenlaiselle globaalille visuaaliselle esitystaiteelle. Apurahan avulla voimme toteuttaa kolme uutta kahden viikon harjoitusjaksoa Bangkokissa tähän mennessä pidettyjen lisäksi. Esityksen ensi-ilta on Helsingissä todennäköisesti joulukuussa 2018.”

Myös kuvataiteilijat Petteri Nisunen ja Tommi Grönlund saivat 10 000 euron apurahan. He käyttävät sen rahoittamaan yksityisnäyttelyä Shanghain Minsheng Museum of Art -museossa.

”Hangzhoun China Academy of Art -yliopistossa työskentelevät kuraattorit Dajuin Yao ja Ma Nan näkivät töitämme pari vuotta sitten Yuz museossa Shanghaissa sekä viime helmikuussa Helsingin Taidehallissa. He olivat kiinnostuneita saamaan Grey Area -näyttelymme hieman päivitettynä esille Shanghain Minsheng taidemuseoon. Hyödynnämme liikkuvuusapurahaa teosten kuljetukseen sekä näyttelyn aikaisiin matka- ja majoituskuluihin”, Petteri Nisunen kertoo.

Lisätiedot

Erityisasiantuntija Johanna Ruohonen, etunimi.sukunimi@skr.fi

Liikkuvuusapurahojen saajat 2017

Pirkanmaan rahaston Kannatusyhdistyksen jäsentapaaminen järjestettiin lokakuussa Tampellan vanhassa remontoidussa tehdaskiinteistössä, joka sijaitsee kansallismaisemassa Tammerkosken rannalla.

Illan teemana oli identiteetti, josta debatoimaan oli kutsuttu kolme eri alan edustajaa. Historiantutkija, professori Laura Kolbe toi illan keskusteluun historian tajua, it-asiantuntija, liiketoimintajohtaja Eeva-Liisa Lennon diginäkemystä ja teatterinjohtaja Reino Bragge taidenäkökulmaa. Keskustelun isäntänä oli rehtori Jari Andersson.

Aluksi keskustelijat pohtivat omaa identiteettiään ja sen perustaa oman henkilöhistoriansa kautta. Jo siinä kävi ilmi, että identiteetti ei ole yksi, vaan identiteettejä on useita. Ne syntyvät esimerkiksi paikan, sukupuolen, työn tai harrastusten perusteella. Laura Kolbe totesi, että nykyopiskelijat liittävät suomalaisuuteen myyttisiä syvävirtoja, vanhat tutut joulupukin, puuron ja ruisleivän. Ja vaikka kaupungissa asuva suomalainen yhä harvemmin käy metsässä, hän voi silti kuvata itseään ja meitä muita suomalaisia metsäläisiksi.

Tärkeitä kysymyksiä heräsi esimerkiksi siitä, miten digitalisaatio ja sen mukanaan tuomat muutokset vaikuttavat identiteettiin. Kun työn tekeminen muuttuu, miten muuttuu työidentiteetti? Entä miten sosiaalisen median käyttö ja erityisesti siellä sisältöjä meille seulova tekoäly vaikuttaa identiteettien eriytymiseen.

Yleisössä erityistä huolta aiheuttivat hyväosaisen kansanosan ulkopuolelle jäävät ihmiset, myös syrjäytyneet tai syrjäytymisvaarassa olevat ihmiset: mihin heidän identiteettinsä nojaa ja mitä se merkitsee?

Suomessa luokkaretki on ollut ja on yhä mahdollinen kouluttautumisen myötä, esimerkiksi Englannissa kieli erottelee ihmiset, eikä vaihto yhteiskuntaluokasta toiseen ole helppoa.  Suomessa myös korostuu yhteisvastuu ja yhteiskunnallisen balanssin säilyttäminen. Mutta vaikka suomalaiset pitävät maataan tärkeänä, kaikki eivät välttämättä enää jää rakentamaan omaa maataan. Onko siis suomalainen identiteetti uhattuna?

Ihminen on muutakin kuin jonkun tietyn kulttuurin edustaja. Erilaiset asiat yhdistävät ihmisiä. Eritaustaisten ihmisten kohtaaminen on tärkeää, saada erilasten osaajien taidot arvokkaina käyttöön.

Kuva: Mira Salonen

Suomen Kulttuurirahasto on myöntänyt työskentelyapurahoja O Espaço do Tempon taiteilijaresidenssiin Portugalissa sekä Artspace-residenssiin Australiassa. Apurahat olivat haettavina elokuussa 2017. Sydneyn residenssi oli hakukohteena ensimmäistä kertaa.

Samaan aikaan haettavina olleiden Tokion ja Soulin residenssien työskentelyapurahojen saajat julkistetaan myöhemmin. Ranskassa sijaitsevaan Hôtel Chevillonin taiteilijataloon lähtijät julkistettiin lokakuussa.

O Espaço do Tempon työskentelyapurahat

Monipuolinen tanssin residenssi O Espaço do Tempo toimii vanhassa dominikaaniluostarissa Montemor-o-Novon kaupungissa Portugalissa. Apurahat sisältävät työskentelyapurahan (500 euroa/vko/hlö) sekä majoituksen ja täysihoidon residenssissä työskentelyjakson ajan.

Myönnetyt työskentelyapurahat:

koreografi Anna Maria Häkkinen ja työryhmä (1.–24.6.2018, 4 500 euroa)
koreografi Sara Gurevitsch ja työryhmä (26.6.–15.7.2018, 7500 euroa)
koreografi Mikko Hyvönen ja koreografi Stav Yeini (30.4.–13.5.2018, 2 000 euroa)
koreografi Liisa Pentti ja työryhmä (11.–24.6.2018, 5 000 euroa)

Artspacen työskentelyapuraha

Artspace Sydneyssä on yksi Australian vanhimmista ja arvostetuimmista residenssiorganisaatioista. Se järjestää ja tarjoaa muun muassa näyttelyitä, esityksiä, taiteilijaresidenssejä sekä erilaisia yleisöohjelmia. Apuraha sisältää työskentelyapurahan (2 000 euroa/kk) sekä matka-apurahan (1 000 euroa).

Myönnetty työskentelyapuraha:

Master of Arts Elina Vainio (1.6.–31.8.2018)

Taiteilijaresidensseihin myönnetyt apurahat löytyvät kootusti täältä.

Lisätietoja:

Suomen Kulttuurirahasto, erityisasiantuntija Johanna Ruohonen, etunimi.sukunimi@skr.fi