Kainuussa kaksi kärkihanketta

Suomen Kulttuurirahaston Kainuun rahasto jakoi vuosijuhlassaan 6.5.2018 apurahoina 246 000 euroa. Jakosumma on Kainuun tähänastisista jaoista suurin. Hakemuksia tuli yhteensä 184 ja apurahan sai 20 hakijaa.


Kainuun rahaston apurahansaajat 2018. Kuva: Risto Mäläskä

Kärkihankkeita Kainuulla on tänä vuonna kaksi. Kainuun lasten- ja nuortenkulttuurikeskus ry sai 20 000 euroa taidekasvatusmateriaalin valmistamiseen ja kierrättämiseen. Tavoitteena on suunnitella, koota ja tuottaa materiaalia, josta hyötyvät kaikki alueen kunnat sekä kehittää taide- ja kulttuurikasvatuksen saatavuutta ja laatua Kainuun alueella.

Kulttuuriosuuskunta G-Voima sai niin ikään 20 000 euroa Vaara-kollektiivin Cajanus -Jättiläisoopperan toteuttamiseen. Hankkeen tavoitteena on tuoda ”Paltamon jätti” ja ”pitkä suomalainen”, Daniel Cajanus, Hollannin Haarlemista takaisin synnyinseuduilleen ja synnyttää samalla ilmiö, jolla on laajempaa merkitystä Kainuun tunnettavuudelle. Cajanuksen ympärille on tarkoitus luoda festivaaliohjelmisto, joka toisi Kainuussa muistetun jätin jälleen eläväksi osaksi kainuulaista kulttuuriperintöä.

Mitali näyttelijäkonkarille

Näyttelijä Esko Vatula vastaanotti Elias Lönnrot -mitalin ”Läsnäolon voimasta, vahvoista tulkinnoista”. Vatulan lavasäteily on houkutellut teatterin taikapiiriin katsojia jo useista sukupolvista. Hän on tulkinnut Kajaanin kaupunginteatterin näyttämöllä lukemattomia tärkeitä rooleja niin kainuulaiselle kuin valtakunnalliselle yleisölle jo yli 30 vuoden ajan. Viimeisimmässä roolissa ”meidän isänä” kiteytyy näyttelijän moni-ilmeinen ja eläytyvä tapa työskennellä. Elämän ja teatterin raja häviää Vatulan koskettavassa roolissa.

Kainuun myönnöt 2018

Lapin rahasto jakoi apurahoja 543 000 euroa

Suomen Kulttuurirahaston Lapin rahasto järjesti 50. vuosijuhlansa Kulttuuritalo Korundissa Rovaniemellä 5.5.2018. Juhlassa jaettiin palkintoja ja apurahoja tieteelle ja taiteelle, yhteensä 543 000 euroa 51 hakijalle.

Lapin rahasto jakaa vuorovuosina 10 000 euron suuruisen tiede-, taide- tai ympäristöpalkinnon. Tänä vuonna oli vuorossa ympäristö- ja kulttuuripalkinto, joka myönnettiin kahdelle ansiokkaalle toimijalle: Lapin lintutieteelliselle yhdistykselle sekä Lapin LUMA-keskukselle.

Hakemusten yhteenlaskettu summa yli 6,3 miljoonaa euroa

Lapin Kulttuurirahasto vastaanotti tänä vuonna 432 hakemusta. Kaikkien hakemusten yhteenlaskettu summa oli yli 6,3 miljoonaa euroa. Taiteelle tuli enemmän hakemuksia kuin tieteelle. Taiteelle myönnettiin 32 apurahaa, yhteensä 280 000 euroa, ja tieteelle 18 apurahaa, yhteensä 244 000 euroa.

Ympäristöpalkinnot luonnon monimuotoisuuden puolustajille sekä tiede- ja teknologiakasvattajille

Lapin rahaston ympäristöpalkinnot myönnettiin Lapin lintutieteelliselle yhdistykselle (5 000 euroa) sen ansioista Lapin lintujen suojelijana ja monimuotoisuuden puolustajana sekä Lapin LUMA-keskukselle (5 000 euroa) tiede- ja teknologiakasvatuksesta ja elinikäisen oppimisen vahvistamisesta.

Lapin lintutieteellisen yhdistyksen tavoitteena on edistää Lapin linnuston hyvinvointia ja suojelua. Yhdistyksellä on ollut aktiivista toimintaa vuodesta 1973 alkaen. Sen eri tapahtumat, kuten lintuharrastuksen peruskurssi, pihabongaus ja talvilintulaskenta ovat saaneet suuren suosion. Yhdistyksellä on monipuolinen tapahtumakalenteri www.lly.fi

LUMA-keskus Lappi kohdistaa ansiokkaan toimintansa erityisesti lapsiin ja nuoriin ja edistää yhteistyössä eri toimijoiden kanssa luonnontieteiden, matematiikan ja teknologian oppimista uusien tiede- ja teknologiakasvatuksen avausten kautta. Keskus tukee opettajia elinikäiseen oppimiseen ja vahvistaa tutkimuspohjaista opetuksen kehittämistyötä. Se saattaa yhteistyöhön oppilaat, opiskelijat ja opettajat varhaiskasvatuksesta yliopistoon. Sen yhteistyötahoja ovat myös lasten vanhemmat sekä yritysten ja muiden yhteisöjen henkilöstö.

Monipuoliseen, aktiiviseen ja innovatiiviseen toimintaan kuuluvat keskeisesti lasten ja nuorten kerhot ja leirit. www.ulapland.fi/FI/Yksikot/LUMA-keskus-Lappi

A.E. Nordenskiöld -apuraha pelejä ja saamelaisuutta käsittelevään tutkimukseen

Kasvatustieteen maisteri Outi Laitille myönnettiin A. E. Nordenskiöld -stipendinä 24 000 euroa pelejä ja saamelaisuutta käsittelevään väitöskirjatyöhön. Laitin väitöskirjatutkimuksen tarkoituksena on selvittää saamen kielen ja kulttuurin hyödyntämisen mahdollisuuksia tietokonepeleissä ja etno-ohjelmoinnissa. Tavoitteena on tuottaa tarvittavaa tietoa pelillisyyden hyödyntämisestä arktisten alkuperäiskansojen kontekstissa. Kyseessä on pioneeritutkimus pelillisyydestä saamen kielen ja kulttuurin opetuksessa ja oppimisessa.

Visuaalisen taiteen apuraha Mari Oikariselle

Visuaalisten taiteiden kokovuotinen erityisapuraha (24 000 euroa) myönnettiin kuvataiteilija Mari Oikariselle taiteelliseen työskentelyyn. Mari Oikarinen (s. 1981) on rovaniemeläinen taiteilija. Hän on valmistunut kuvataiteilijaksi Satakunnan AMK:sta vuonna 2008 ja taiteen maisteriksi Lapin yliopistosta 2012. Oikarinen työskentelee kuvanveiston eri materiaalien, installaatioiden ja piirtämisen parissa. Hänen teoksensa rakentuvat usein toiston ja sarjallisuuden kautta. Työskentelyssään hän haluaa antaa tilaa hiljaisuudelle, epätäydellisyydelle ja jopa keskeneräisyydelle. Tällä hetkellä hän työstää kolmiulotteisia kirjontateoksia sekä yhdistää kirjontaa ja puuveistoa. Lisäksi hänellä on meneillään projekti Jokapäiväinen, jossa hän piirtää yhden piirustuksen joka päivä vuoden ajan. Oikarinen tutkii piirtämisensä muuttumista vuoden kuluessa. Samalla hän korostaa piirtämisen merkitystä itsenäisenä taiteellisen ilmaisun välineenä.

Kokovuotisia apurahoja kahdeksan kappaletta

Kokovuotisia apurahoja 24 000 euroa myönnettiin tänä vuonna peräti kahdeksan kappaletta. Kokovuotisen saivat myös yhteiskuntatieteiden maisteri Elisa Pelttari työhyvinvointia kuljetusalalla käsittelevään väitöskirjatyöhön, taiteen maisteri Mari Suoheimo kiertotaloutta ja liikkuvuutta Lapissa palvelumuotoilun näkökulmasta käsittelevään väitöskirjatyöhön, oikeustieteen maisteri Kaisa-Maria Kimmel terveydenhuollon priorisoinnin sääntelyä koskevaan väitöskirjatyöhön, oikeustieteen maisteri Jenni Päläs vertaisrahoitusta ja asiakkaan asemaa jakamistaloudessa käsittelevään väitöskirjatyöhön, hallintotieteiden maisteri Pauliina Jääskeläinen tanssi-liiketerapiaa organisaatioiden työhyvinvoinnin kehittämismenetelmänä käsittelevään väitöskirjatyöhön sekä lääketieteen lisensiaatti Karoliina Hulkko allergista herkistymistä Pohjois-Suomen aikuisväestössä käsittelevään väitöskirjatyöhön.

Puolivuotisia tieteen apurahoja myönnettiin mm. filosofian maisteri Niina Siivikon Suomen saamelaisten mediarepresentaatiota käsittelevään väitöskirjatyöhön ja filosofian maisteri Marju Rönkön kuvataiteilija Reidar Särestöniemen (1925-1981) tuotantoa käsittelevään väitöskirjatyöhön.

Tänä vuonna painotettiin erityisesti lasten ja nuorten lukemisenedistämishankkeita

Lapin rahasto toivoi tänä vuonna erityisesti hakemuksia lasten ja nuorten lukemisharrastuksen edistämiseen ja tukemiseen. Painotuksen ansiosta Lapin rahasto sai tähän teemaan liittyen viisitoista hakemusta.

Kasvatustieteen maisteri Riikka Kolarille myönnettiin apuraha lasten ja nuorten lukuinnon vahvistamiseen, kasvatustieteen maisteri Henna Leinoselle ja työryhmälle lasten- ja nuorten luku- ja kirjoitusharrastuksen edistämiseen, MLL Enontekiön yhdistys ry:lle lapsille suunnattujen työpajojen järjestämiseen, kasvatustieteen maisteri Eija Rahkolalle työryhmineen Pate valtaa Sompion –hankkeeseen, Sallan 4H –yhdistykselle lasten ja nuorten lukemisen edistämiseen kirjastoympäristössä sekä teatteriRajalle Elävä tarinakirjasto –tapahtuman toteuttamiseen.

Maakunnan kärkihankkeille 50 000 euroa

Kemijoen kulttuurituki ry sai 30 000 euroa Kemijokivarren kylien elvyttämiseen kulttuurin ja taiteen avulla. Apurahan turvin yhdistys tuottaa jokivarren elämästä kertovan monologinäytelmän sekä saattaa alulle Karvalakkioopperan. Yhdistyksen tarkoituksena on nostaa lappilainen elämäntapa ja paikallisuus osaksi Lappiin suuntautuvan matkailun sisältöä. Pyrkimyksenä on vahvistaa paikallisen kulttuurin sisältöjä matkailussa ja nostaa paikallisyhteisö matkailun vastuulliseksi toimijaksi. Vuoden 1979 karvalakkilähetystöstä kertovaa oopperaa tullaan esittämään Rovaniemellä ja mahdollisesti myös muualla Lapissa ja Suomessa. 

Sodankylän elokuvafestivaali ry sai 20 000 euroa Sodankylän elokuvajuhlien Elokuvan ääni –erikoisohjelmiston tuottamiseen. Ensi kesän ohjelmistossa painotetaan äänitehosteiden merkittävyyttä osana kokonaisvaltaista elokuvaelämystä. Ohjelmisto on tässä laajuudessaan ainutlaatuinen ja avaa uuden näkökulman koko taiteenmuotoon. Ulkomaisia puhujia ovat mm. Foley-artisti ja äänisuunnittelija Nicolas Becker Ranskasta, ohjaaja Andrea Arnold Isosta-Britanniasta ja äänisuunnittelija Peter Albrechtsen Tanskasta.

Tukea alueelliselle kulttuuritoiminnalle

Paikalliselle kulttuuritoiminnalle myönnettiin useita apurahoja. Oranki Art ry sai apurahan Oranki Art 18 –ympäristötaidetapahtuman järjestämiseen. Apurahoja myönnettiin useille muillekin alueellisille tapahtumille, mm. Sirkus Taika-Aika ry:lle 15-vuotisjuhlanäytöksen järjestämiseen ja tanssija Janita Rantaselle Koko Lappikin tanssii –projektin tanssipajojen järjestämiseen.

Performanssitaiteilija John Courtille ja kuvataiteilija Elina Sipilälle myönnettiin puolivuotiset apurahat taiteelliseen työskentelyyn.

Lappilaiset muusikot saivat apurahoja soitinhankintoihin, mm. Pekka Niskanen klarinetin ja Ilkka Puputti käyrätorven hankintaan.

Lapin rahasto tuki myös kirjallisuutta, käännöksiä, näytelmiä, elokuvia ja tv-sarjoja. Apurahoja saivat mm. näytelmäkirjailija Janne Rosenvall taiteelliseen työskentelyyn, diplomikielenkääntäjä Kaija Anneli Anttonen saamelaisen nuortenromaanin suomentamiseen, filosofian tohtori Marko Kantomaa romaanin kirjoittamiseen ja medianomi Jussi Hiltunen TV-sarjan käsikirjoittamiseen.

Kaupunki – tilaa ihmisille ja luovuudelle

”Väitöskirjani tavoitteena oli tuoda esille kaupunkitilan monipuolisuutta ja monitahoisuutta. Erinäisistä säännöistä, laeista ja vastuista puhutaan paljon, mutta tutkimusta niistä on vähemmän. Olen halunnut väitöskirjassani tarkastella, miten taide ja kulttuuri, leikki ja anarkismi yhdistyvät erilaisiin lakeihin ja jopa millimetrin tarkkoihin EU-standardeihin.”

Lundman esitteli väitöskirjassaan neljä tapaustutkimusta, joiden avulla hän tarkasteli, miten säännöt osaltaan luovat julkista tilaa sellaiseksi kuin se on. Ensimmäinen tapaustutkimus koski Turun kulttuuripääkaupunkivuoden ohjelmaan kuulunutta Turku365-taidehanketta. Toinen tutkimuskohde oli Taideslummi-tapahtuma, joka oli samalla sekä mielenosoitus että anarkistinen kulttuuritapahtuma. Kolmas tapaus käsitteli Turun Kupittaanpuistossa sijaitsevaa PAPU-patsaspuistoa.

”Luin aikoinaan uutisen, jossa kerrottiin taloyhtiöiden purkavan leikkipaikkoja sen takia, etteivät ne täytä EU-standardeja. PAPU ja muut leikkipuistot ovat hyvin rajattuja leikkitiloja. Minua alkoi kiinnostaa, miten on mahdollista tehdä taiteellinen tai luova leikkipuisto standardien määritellessä millimetrin tarkasti esimerkiksi keinun etäisyyden maasta”, Lundman kertoo.

”Säännöt ja lait ovat totta kai tärkeitä, mutta joskus nimenomaan lapsiin kohdistetut pilkuntarkat säännökset tuntuvat hieman kohtuuttomilta. On hirveän tärkeää, että lapset oppivat myös riskejä kokeilemalla ja testaamalla rajojaan, eivätkä elä pehmustetussa kuplassa.”

Neljännessä tapaustutkimuksessa Lundman halusi osoittaa, miten osallistumisen kynnystä voidaan madaltaa taiteen avulla. Tiede, taide ja teknologia asuinalueen kehittämisessä -hankkeen aikana tuotettiin ammattitaiteilijoiden kanssa lyhyitä videoita esittämään turkulaisen asuinalueen julkisten tilojen mahdollisia tulevaisuuden käyttöjä.

Yksi keskeinen asia tutkimuksessa liittyy tilallisuuteen ja tilallisen vastuun käsitteeseen. Tilallisen vastuun käsitteen tutkija jakoi väitöskirjassaan kolmeen kategoriaan.

”Rajoittava vastuu liittyy lakeihin ja sääntöihin, joita pitää noudattaa. Kenen vastuulla esimerkiksi on, jos lapselle sattuu puistossa jotain? Rajoittavat vastuut voivat osittain sulkea tilojen avoimuutta ja vapautta, mutta säännöt ja lait ovat tärkeitä nimenomaan vastuukysymyksien selvittelyssä.”

Rakentava vastuu koskee välittämistä ja huolenpitoa. Sen mukaan kaupunkilaisten pitäisi jollain tavalla pyrkiä parantamaan yhteisiä kaupunkitiloja. Radikaali vastuu taas on poliittisempaa toimintaa, ja liittyy ihmisryhmiin, jotka eivät ihan mene kummankaan kategorian alle. Kun kaikki nämä vastuut yhdistetään, johtaa se julkiseen kaupunkitilaan, joka voi olla sekä avoin että poliittinen.

”Suunnittelijoille ja päättäjille olisi hyvä viestiä, että kaupunkeihin pitäisi jättää tilaa, jotta ihmisillä olisi vapaus tehdä erilaisia asioita. Itse koen, ettei kaupunkeja voi tehdä vain kauniiksi alueiksi turisteille, vaan siellä pitää olla tilaa myös ihmisille ja luovuudelle. Kaupunkisuunnittelun ja taiteen ei pitäisi missään nimessä olla vain julkisen tilan kaunistamista. Ja vaikka kaupunkitaiteeseen totta kai liittyy myös rajoituksia, ei puistoon tuleva hieno taideteos saa estää tilassa leikkimistä ja olemista. Älä astu nurmikolle -kyltit pitäisi ehdottomasti kieltää!”

Fil. tohtori  Riina-Mari Lundman sai Varsinais-Suomen rahastolta 21 000 euron apurahan julkista kaupunkitilaa käsittelevään väitöskirjatyöhön vuonna 2012. Väitöskirja tarkastettiin Turun yliopistossa 3.4.2018.

Teksti: Anna Bui
Kuva: Robert Seger

 

SKR.fi-sivusto uudistuu

Haluatko vaikuttaa Kulttuurirahaston uudistuviin verkkosivuihin?

Haluamme sivustouudistuksessamme keskittyä erityisesti niihin asioihin, joita käyttäjät pitävät tärkeimpinä. Käy vastaamassa kyselyyn ja voit voittaa leffalippuja! Vastaaminen vie vain muutaman minuutin.

Vastausaikaa on keskiviikkoon 25.4. asti.

Pääset kyselyyn tästä.

Vuoden 2018 UWC-stipendiaatit on valittu

Suomen UWC-yhdistys myöntää vuosittain kymmenkunta stipendiä lukiolaisille United World Colleges -opiskelua varten. Suomen Kulttuurirahasto on rahoittanut stipendejä vuodesta 1966.

Tänä vuonna hakemuksia saapui 120 kappaletta. Hakijoista 104 oli tyttöjä ja 16 poikia. Ruotsinkielisiä hakijoita oli 11. Oppilasvalinnan suoritti UWC-yhdistys yhdessä UWC-toimikunnan kanssa.

UWC Adriatic, Italia:
Eerika Pöyhönen, Porvoo

UWC Atlantic College, Wales:
Blanca Husell, Pålsböle
Joona Moilanen, Oulu (Joutsikoski – Saksi – Hautsalo -stipendiaatti)

UWC Costa Rica:
Priya Koskela, Helsinki

UWC Li Po Chun, Hong Kong:
Aino Hämäläinen, Joensuu

UWC Mahindra, Intia:
Mai Tenhunen, Espoo

UWC Mostar, Bosnia-Hertsegovina:
Ella Rinta-Rahko, Kauniainen (Elisabeth Rehn -stipendiaatti)
Johanna Tikkala, Helsinki

UWC Pearson College, Kanada:
Pyry Eskelinen, Helsinki

UWC Red Cross Nordic, Norja:
Fanny Keisala, Turku
Teemu Alakärppä, Simo (Svenska kulturfondenin stipendiaatti)

UWC USA, Yhdysvallat:
Netta Brigatti, Eurajoki

UWC Waterford Kamhlaba, Swazimaa:
Elisa Suomala, Oulunsalo

Lisäksi valittiin UWC-lyhytkursseille:

Belgian lyhytkurssi – Building and Crossing Bridges:
Sanaâ Mouhou, Helsinki

Turkin lyhytkurssi – Connecting Borders
Sahrami Pylkkö, Helsinki

Indie-pelejä Kaisaniemen kattojen yllä

Kolmikon työstämää Noita-peliä voi visuaalisesti kutsua taiteeksi. Noita on kunnianhimoinen indie-peliprojekti, jossa yhdistetään pikselitaidetta, pelaajalähtöisyyttä sekä peliympäristön kokonaisvaltaista fysiikkamallinnusta. Pelissä pelaaja ohjaa hahmoa, noitaa, joka seikkailee maanalaisessa maailmassa.

Arvin Alttari-ideoita Noita-peliin.

Arvin Alttari-ideoita Noita-peliin

Ajatus Noidasta lähti alun perin liikkeelle Petrin tietokoneelle tekemästä nestesimulaatiokokeilusta, jossa jokainen pikseli oli laskettu tarkkaan.

”Teimme Arvin kanssa pelistä kokeiluversion, jossa velho  pystyi tekemään loitsuja ja muuttamaan eri materiaaleja muiksi materiaaleiksi”, Petri kertoo.

”Sen tyylistä simulaatiota mitä Petri teki ei ole ihan samalla mittakaavalla tehty aikaisemmin, joten halusimme hyödyntää sitä laajasti. Peli kävi läpi monia vaiheita”, Arvi täydentää.

”Välillä pelaaja oli jumalhahmo, joka ohjasi omia seuraajiaan. Välillä oltiin dystooppisessa maailmanlopun maailmassa ja loppujen lopuksi päädyttiin tämän hetkiseen tilanteeseen. Magia on tärkeässä osassa, joten päädyimme nimeämään pelin Noidaksi.”

1980-luvun pelit näyttivät pitkälti samalta kuin Noita. Suurin ero vanhoihin peleihin löytyykin taustalta, pelin teknisestä puolesta. Noidassa jokaiselle pikselille on määritelty fyysinen olomuoto, minkä vuoksi nimenomaan pikseligrafiikka toimii pelissä harkittuna tyylikeinona. Vanhoissa peleissä hahmo on vain yksinkertainen animaatio, kun taas Noidan hahmo koostuu ”lihasta”, kankaasta ja muista ”oikeista” aineksista.

Kun 80-luvulla peligrafiikka oli yksinkertaista ja kuva pikselöitynyttä tietokoneiden heikon kapasiteetin vuoksi, on tämän päivän pikseligrafiikka yleisesti hyväksytty tyylilaji, puhtaasti valintakysymys, johon myös Noidassa päädyttiin.

”Kun jokainen pikseli on simuloitu, se asettaa tietyllä tavalla teknisen haasteen, jossa yksi ratkaisu on se että yksi pikseli on ruudulla aika iso ja resoluutio on suhteellisen pieni”, Arvi selittää.

”Tämä yhdistettynä siihen, että olen harjaantuneempi pikselitaiteessa kuin muissa digitaalisen taiteen muodoissa, johti tähän lopputulokseen.”

”Periaatteessahan me tehdään asiat ihan typerän monimutkaisesti”, Olli tokaisee.

”Toisaalta tässä pelissä oikeastaan tapahtuu se, mitä lapsena kuvitteli että peleissä tapahtuu. Aiemmin pelit toimivat tavallaan liian yksinkertaisesti.”

Noita julkaistaan aikanaan Steam-alustalla peliyhteisöä osallistavalla Early Access -mallilla. Näin tosifanit pääsevät mukaan pelin kehittämiseen, ja lopullisessa valmiissa pelissä on mahdolliset virheet ja epäloogisuudet karsittu minimiin.

Indie-pelit ovat markkinoista vähemmän riippuvaisten tahojen ja pienempien tiimien tekemiä ”omia unelmapelejä”. Vaikkeivät ne suinkaan aina ole kaupalliseen tarkoitukseen kehiteltyjä, niidenkin markkinat ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana kasvaneet valtavasti.

Kolmikolla on yhteensä kymmenien vuosien peliura takanaan, sillä kaikki aloittivat pelien tekemisen jo alakouluikäisinä. Arvi Teikari voitti juuri San Franciscossa pidetyssä pelinkehittäjien suurimmassa vuotuisessa tapahtumassa Game Developers Conferencessä arvostetun Independent Games Festivaalin Game Design ja Student -palkinnot. Pelejä työkseen tekevät Arvi, Olli ja Petri saattavat hyvinkin olla omassa unelma-ammatissaan.

”Täällä me vaan pelataan päivät pitkät”, tekijät nauravat.

Teksti, kuvat ja video: Anna Bui

Olli Harjola ja työryhmä sai 24 000 euron apurahan 27.2.2018 indie-peliprojektin toteuttamiseen. Apuraha myönnettiin digitaalisen taiteen alalta. Lokakuusta 2018 alkaen pelit ovat Kulttuurirahaston apurahahaussa mukana omana hakualanaan.

Keski-Pohjanmaan rahaston kulttuuripalkinto Juho Kuosmaselle

Suomen Kulttuurirahaston Keski-Pohjanmaan rahasto myönsi vuoden 2018 kulttuuripalkinnon elokuvaohjaaja Juho Kuosmaselleihmisläheisistä elokuvista, hetkien herkästä vangitsemisesta”.


Juho Kuosmanen Keski-Pohjanmaan rahaston vuosijuhlassa 10.4.2018. Kuva: Aki Paavola

Palkinnon suuruus on 10 000 euroa, ja se luovutettiin Keski-Pohjanmaan rahaston vuosijuhlassa Pietarsaaressa tiistaina 10.4.2018. Keski-Pohjanmaan rahasto haluaa palkinnolla antaa tunnustusta ihmisläheisen elokuvan tekemisestä taiteesta tinkimättä ja paikallisen aihepiirin kohottamisesta kansainvälisyyteen.

Juho Kuosmanen (s. 1979 Kokkolassa) opiskeli Taideteollisessa korkeakoulussa vuosina 2004–2014. Kuosmanen on ohjannut myös teatteria ja oopperaa. Teatterissa hän on näytellyt Leea Klemolan teoksissa Kokkola ja New Karleby Tampereen Teatterissa. Muita rooleja ovat televisiosarjassa Hopeanuolet sekä filmeissä 8 päivää ensi-iltaan, Miesten välisiä keskusteluja, Silmäterä ja Toivon tuolla puolen.

Kuosmasen ensimmäinen teattereissa nähty elokuva, tunnin pituinen Taulukauppiaat (2010) oli ehdolla Jussi-palkinnon saajaksi viidessä kategoriassa (paras elokuva, ohjaus, käsikirjoitus, naispääosa, lavastus). Taulukauppiaat oli lopputyö Taideteollisen korkeakoulun elokuva- ja lavastustaiteen osastolta. Se voitti parhaan opiskelijaelokuvan palkinnon Cannesin festivaalin Cinéfondation-sarjassa.

Voiton myötä Kuosmanen sai osana palkintoaan osallistua seuraavaksi ohjaamallaan pitkällä elokuvalla Cannesin festivaalille. Hänen ohjaamansa Hymyilevä mies valittiin lopulta toukokuussa 2016 Cannesin kahteen kilpasarjaan. Se voitti festivaalin toiseksi arvostetuimmassa palkintokategoriassa Un certain regard ensimmäisenä suomalaisena elokuvana. Lisäksi Hymyilevä mies osallistui esikoisohjausten Caméra d’Or -sarjaan.

Juho Kuosmanen on työskennellyt läheisesti Kokkolan oopperan kanssa sen alkuajoista lähtien.

__________________________________________________________________

Keski-Pohjanmaan kulttuuripalkinto myönnetään hakemuksetta henkilölle tai yhteisölle, joka on huomattavalla tavalla edistänyt Keski-Pohjanmaan kulttuurielämää tai jonka työ on merkittävällä tavalla vahvistanut keskipohjalaista kulttuuria. Kulttuuripalkinnon ovat aiemmin saaneet mm. pelimanni Mauno Järvelä (2000), fil. tohtori Hannu Saha (2002), laulun lehtori Sirkka Haavisto (2004), director musices Osmo Jämsä (2006),  sopraano Anu Komsi (2008), taiteen maisteri Ritva Kangas (2010), tanssitaitelija Pirjo Viitanen (2012), taidemaalari Lena Koski (2014) ja professori Aila-Leena Matthies (2016).

Keski-Pohjanmaan rahastolta suursatsaus elokuvaan

Suomen Kulttuurirahaston Keski-Pohjanmaan rahasto vietti 55. vuosijuhlaansa Pietarsaaressa tiistaina 10.4.2018. Apurahan sai tänä vuonna yhteensä 44 hakijaa jaon yhteissumman ollessa 424 000 euroa.


Keski-Pohjanmaan rahaston apurahansaajat 2018. Kuva: Aki Paavola

Kulttuuripalkinnon sai elokuvaohjaaja Juho Kuosmanenihmisläheisistä elokuvista, hetkien herkästä vangitsemisesta”. Keski-Pohjanmaan rahasto haluaa palkinnolla antaa tunnustusta ihmisläheisen elokuvan tekemisestä taiteesta tinkimättä ja paikallisen aihepiirin kohottamisesta kansainvälisyyteen.

Hoitokunta myönsi kärkihankeapurahan niin ikään elokuvalle. Laura Airola ja työryhmä yhdessä Kokkolan Kinoyhdistyksen kanssa saavat 40 000 euron apurahan uuden elokuvafestivaalin perustamiseksi ja järjestämiseksi vuosina 2018 ja 2019.

Apurahoja jaettiin laajasti eri taiteen- ja tieteenaloille. Lastenkulttuurin apurahan saivat mm. Sarma ry Havulan taidepihan elävöittämiseen ja työpajatoimintaan. Koko maakuntaa koskettaa Kansanmusiikki-Instituutti ry:n hanke, jossa perustetaan lastenkulttuuriverkosto Keski-Pohjanmaalle. Vionoja-Säätiön hankkeessa tuotetaan monologinäytelmä.

Apurahahakemuksia tuli tänä vuonna yhteensä 193 (vuonna 2017 yhteensä 261). Hoitokunnan tavoitteena oli jakaa tuntuvia, toteutuksen ja työskentelyn turvaavia apurahoja ja pitää samanaikaisesti huolta moniarvoisesta kulttuurin edistämisestä. Apurahojen keskisuuruus oli  9200 euroa. Hakemuksista hyväksyttiin 22 %. Tieteen osuus myönnetyistä apurahoista oli 13 %. Taiteissa apurahoja myönnettiin jälleen eniten musiikkiin, noin 29% kaikista apurahoista.

Useita kokovuotisia työskentelyapurahoja

Kokovuotisia 24 000 euron työskentelyapurahoja myönnettiin tänä vuonna neljä. Visuaalisissa taiteissa apurahan sai kuvanveistäjä Riku Riippa taiteelliseen työskentelyyn kolmivuotisen apurahan toisen vuoden apurahana. Säveltaiteessa kokovuotisin apurahoin tulevat työskentelemään Niina Hannula ja Heidi Maria Paalanen. Tieteen kokovuotisen apurahan sai Panic Gorana sosiaalityön väitöskirjan viimeistelyyn. Puolen vuoden apurahoin tuetaan Tuomas Rounakarin taiteellista tohtorintutkintoa ja Davide Bergnan väitöskirjatyön loppuunsaattamista. Taiteessa yhdeksän kuukauden apurahalla työskentelee valokuvaaja Joni Virtanen. Puolivuotisen apurahan työskentelyynsä saivat Jaakko Pernu, Ville Kangas sekä Aki Koskinen .

Lisäksi rahasto myönsi useita lyhyempiä työskentelyapurahoja taiteen ja tieteen harjoittamiseen sekä kuluapurahoja kulttuurihankkeiden toteuttamiseen.

Vuosijuhlassa esiintyivät apurahan saajat

Vuosijuhlan aloitti Tuomas Rounakari arkaaisella improvisaatiollaan sattumanvaraisesti viritetylle viululle. Hoitokunnan puheenjohtaja Tanja Risikon avauspuheenvuoron ja Pietarsaaren kaupunginjohtaja Kristina Stenmanin tervehdyksen jälkeen kuultiin Barocco Borealen -yhtyeen vanhan musiikin esitys. Vuoden professoriksi 2017 valittu professori Karl-Erik Michelsen nosti juhlapuheessaan esiin tiedon – tieteellisen ja kulttuurillisen sivistyksen – merkityksen kaikenlaisen valetiedon aikakautena. Juho Kuosmasen vastaanottaessa kulttuuripalkinnon, esitettiin juhlayleisölle palkitun juhlaa varten koostama elokuvakollaasi.

Keski-Pohjanmaan rahaston apurahat jakoivat rahaston hoitokunnan puheenjohtaja Tanja Risikko ja asiamies Mika Virkkala sihteeri Piia Hietasen avustamana. Keski-Pohjanmaan rahaston myöntämät apurahat ovat kokonaisuudessaan erillisessä tiedotteessa.

Post doc -poolin keväthaun tulokset

Säätiöiden Post doc -pooliin kuuluvat säätiöt jakoivat 29.3.2018 kaikkiaan 32 tohtorille apurahoina yhteensä 1,55 miljoonaa euroa ulkomailla tehtävään tutkimustyöhön. Suomen Kulttuurirahaston osuus oli 812 000 euroa.

Post doc-pooli on osoittautunut tärkeäksi tiederahoituksen instrumentiksi, jonka ansiosta nuoret perheelliset tutkijat voivat rahoittaa tutkimuksen ulkomaisessa huippuyliopistossa. Poolin kautta myönnetyt apurahat määräytyvät joustavasti hakijan tarpeen mukaan, ja niihin voidaan sisällyttää esimerkiksi perheen muuttokulut sekä lasten hoito- tai koulumaksut.

Poolin tehtävänä on edistää Suomen tieteen kansainvälistymistä. Seitsemäntoista hakukierroksen jälkeen jo noin 500 tohtoria on saanut poolin kautta rahoituksen vähintään yhden lukuvuoden kestävän ulkomaisen tutkimusjakson järjestämiseksi. Neljännes apurahoista on myönnetty kaksivuotisina.

Poolin seuraava hakukierros järjestetään 15.8.-15.9.2018, jolloin jaettavana on noin 1,6 miljoonaa euroa. Haun tulokset julkistetaan marras-joulukuussa 2018.

Kulttuurirahaston post doc -myönnöt 29.3.2018

Säätiöiden Post doc -pooli

Totta vai valhetta?

Länsi-Savon päätoimittaja Timo Laitakari totesi, että uutisten ja kaupallisen viestinnän rajat ovat hämärtyneet, ja mainokset puetaan yhä useammin uutisten muotoon. Sosiaalisessa mediassa kaikki lähteet sekoittuvat ja tietoa jaetaan ilman kritiikkiä. Valeuutinen on käsitteenä noussut esille viime vuosina erityisesti Brexitin ja pakolaiskysymyksen yhteydessä. ”Valeuutisen keskeisiä motiiveita on hämmennyksen ja epävarmuuden luominen. Tätä hyödynnetään tehokkaasti politiikassa. Donald Trump on nostanut asian uusiin svääreihin”, Laitakari luonnehti.  

Tutkijatohtori Jaakko Stenros on roolipelitutkija, joka tarkastelee trollausta leikin ja pelin näkökulmasta. Ihmisiä yritetään johtaa harhaan siksi, että se on hauskaa. ”Kiusapelaaminen ja trollaaminen tulevat ehkä ymmärrettävämmiksi, jos niitä tarkastellaan leikin viitekehyksessä. Silloin on kuitenkin muistettava, että leikin kenttä on laaja. Siihen kuuluu muutakin kuin mitä me perinteisesti, positiivisesti ja kulttuurisesti ymmärrämme. Leikki voi olla vaarallista, laitonta ja vastenmielistä.”

Tutkijatohtori Inkeri Koskinen totesi, että viimeisimmän tiedebarometrin (2016) mukaan suomalaiset luottavat edelleen vahvasti tieteelliseen tietoon. Ei ehkä aina kannattaisi. Myös tutkijat erehtyvät, huijaavat ja väärentävät tutkimustuloksia erilaisista syistä. ”Meillä on tieteessä tosi paljon isoja rakenteellisia ongelmia, jotka liittyvät mm. rahoitukseen ja kaupallistumiseen. Toisaalta tiede kuitenkin tuottaa parasta tietoa, mitä meillä on. Voimme luottaa tähän siksi, että tiede tarkkailee ja korjaa jatkuvasti itse itseään. Tutkijat ovat tuoneet julkisuuteen ongelmia ja epäkohtia, ja niihin on puututtu. ”

Yliopistonlehtori, dosentti Maria Mäkelä vetää parhaillaan Kertomuksen vaarat -projektia, jossa tutkitaan sosiaalisessa mediassa leviävien tarinoiden kokemuksellisuutta, edustuksellisuutta ja normatiivisutta. Miksi ja miten kertomuksesta on tullut hyvinvointia ja yhteiskunnallista osallistumista määrittävä muoto ja mitä riskejä tähän liittyy? ”Kannattaa kysyä, miksi tarina on kerrottu ja miettiä sen seurauksia. Yhden ihmisen sinänsä liikuttavasta kokemustarinasta voi tulla edustuksellinen eli esim. yhden koulukiusatun tarina alkaa edustaa kaikkia koulukiusattuja. Jos tämän tarinan perusteella tehdään vaikkapa poliittisia päätöksiä ja hyväntekeväisyyttä, mitkä ovat seuraukset, jos tarina osoittautuu sepitetyksi? ”

Teksti ja kuva: Marika Aspila