Hae sivustolta

Aloita hakeminen kirjoittamalla hakusana. Haku ymmärtää synonyymit, välilyönnit ja eri taivutusmuodot. Ennakoiva toiminto ehdottaa hakusanoja kirjoittaessasi.
Hae sivustolta
Tiede ja taide
Ohjeet Yhteystiedot

100 000 kirjaa ja lukupiiriopas – Lukuklaani kannustaa lapset lukemaan lukupiireissä

Lasten lukemista edistävä Suomen Kulttuurirahaston ja Kopioston yhteinen Lukuklaani-hanke haluaa kannustaa koulut perustamaan lukupiirejä. Jokainen Suomen ala- ja yhtenäiskoulu saakin elokuussa lukupiirejä ajatellen kootun kirjapaketin, jonka mukana tulee myös opettajan opas lukupiirityöskentelyyn.

Lukupiirissä kirjoja luetaan ja niistä keskustellaan yhdessä. Lukeminen täydentyy yhteisöllisyyden elementeillä ja saa uusia ulottuvuuksia. Metodi toimii myös alakouluikäisillä, kunhan opettaja ohjaa lukupiiriryhmät alkuun.

”Lukupiiri on oiva tapa houkutella vähän vastahakoisemmatkin lukijat mukaan kirjojen maailmaan, sillä luetusta keskusteleminen syventää lukukokemusta ja auttaa luetun ymmärtämisessä. Yhdessä lukeminen on kivaa ja yhdessä luetaan paremmin!”, kertovat Lukuklaanin opettajan oppaan kirjoittajiin lukeutuvat äidinkielenopettajat Henna Ylihärsilä ja Minna Katajamäki.

Lukuklaanin opettajan opas tukee kouluille toimitettavien kirjapakettien käyttöä. Koulut saavat kahdeksasta eri kirjasta viisi kappaletta kutakin, joten lukupiirejä voi kokoontua useampia yhtä aikaa. Opettajan käsikirjasta löytyy yleisiä ohjeita lukupiirityöskentelyyn sekä valmiita tehtäviä lukupiirissä käsiteltäväksi. Opas sisältää myös käytännön neuvoja kirjallisuuden opettamiseen sekä kirjavinkkejä, joiden avulla lukemaan innostuneet voivat löytää lisää luettavaa mieluisasta aihepiiristä.

Suomalainen lastenkirjallisuus vahvasti edustettuna

Lukuklaanin kirjapaketit sisältävät kaiken kaikkiaan 60 eri teosta. 45 näistä on suomalaisten kirjoittajien tuotantoa. Yhteensä yli 100 000 kirjaa 19 eri kirjakustantamolta sisältävä lahjoitus onkin merkittävä myös suomalaisille lasten- ja nuortenkirjailijoille. Kirjalahjoituksen arvo on yhteensä miljoona euroa.

Suomenkieliset koulut saivat valita kirjapakettinsa viidestä eri vaihtoehdosta. Tilausvaiheessa suosituimmaksi paketiksi nousi Klaanin narrit, joka sisältää muun muassa Timo Parvelan hittiteoksen Ella ja kaverit matkalla jamboreelle, Salla Simukan Sisarla -romaanin sekä Siri Kolun Me Rosvolat -teoksen.

”Lukeminen ei ole pelkkä hyvä harrastus. Se on kansalaistaito, jota ilman on vaikea pärjätä yhä nopeammin muuttuvassa maailmassa”, sanoo kirjailija Timo Parvela. ”Mielestäni paras keino lukutaidon parantamiseksi on kirja itse. Siksi olenkin erityisen ilahtunut Lukuklaani-hankkeesta, joka vie kirjoja sinne, missä niiden lukijatkin ovat.”

”Hyvän kirjan lukeminen on kuin seikkailu, lohtu, uuden ystävän saaminen, ovi toiseen maailmaan, minuuden rakennuspalikka, omien ajatusten virkistys. Toivoisin, että jokaisella lapsella olisi mahdollisuus kokea se, mitä lukeminen voi parhaimmillaan tarjota. Siksi olen iloinen siitä upeasta työstä, mitä Lukuklaani tekee, ja riemuitsen oman Sisarla-teokseni mukanaolosta”, sanoo kirjailija Salla Simukka.

”Lukuklaani-lukupaketti on tämän vuosikymmenen kulttuuriteko. Se tuo lastenkirjat kouluille ja lasten ulottuviin ja toivottavasti sytyttää lukemisen liekin. Olen iloinen ja onnellinen siitä, että Me Rosvolat -teos on paketissa mukana”, toteaa kirjailija Siri Kolu. ”Kun pitää mukana kirjaa, ei koskaan ole yksin. Kirja on kannettava maailma ja paketillinen ystäviä!”

Kirjapaketit yli 2100 kouluun elokuussa

Kirjapakettien toimitukset ala- ja yhtenäiskouluihin alkoivat maanantaina 13.8.2018. Lastenkirjallisuuden ammattilaisten avulla valitut teokset on kohdennettu erityisesti 3.−4.-luokkalaisille lapsille. Kaikissa kirjapaketeissa on sekä helppolukuisia kirjoja että haastavaa luettavaa taitaville lukijoille.

”Valitsimme kirjapaketteihin kiinnostavia ja innostavia teoksia mahdollisimman monipuolisesti kaunokirjoista aina tietokirjoihin. Teokset edustavat pääasiassa tuoretta lastenkirjallisuutta, mutta mukaan mahtuu myös muutama klassikkoteos”, kertoo Lukuklaanin ohjausryhmän puheenjohtaja, kirjailija Jari Järvelä.

Ruotsinkielisille kouluille Lukuklaani lähettää oman kirjapakettinsa. Paketin ovat koonneet ruotsinkielisen lastenkirjallisuuden asiantuntijat. Saamelaiskäräjät toimittaa saamelaisalueen kouluja varten suunnitellun paketin. Paketti sisältää saamenkielisten opettajien valitsemat kymmenen yksittäistä kirjaa sekä lukupiirisissä käytettäviä suomenkielisiä teoksia.

Kirjahankintojen takana oleva Suomen Kulttuurirahasto on yksityinen säätiö, jonka toiminta perustuu testamentteina ja lahjoituksina saatuihin varoihin.

Lisätietoa: www.lukuklaani.fi | lukuklaani(at)kopiosto.fi

Kulttuurirahaston elokuun haku alkoi

Kulttuurirahaston taiteilijaresidenssien, liikkuvuusapurahojen sekä Argumenta- ja Mullankaivajat-apurahojen hakuaika on 10.–31.8.2018.

Suomen Kulttuurirahasto rytmittää apurahojensa hakuajat jatkossa neljään jaksoon. Lokakuussa ovat haettavana Keskusrahaston ja tammikuussa maakuntarahastojen apurahat. Elokuussa ja maaliskuussa ovat haettavana erityiskohteet, joista nyt ovat tulleet haettavaksi työskentelyapurahat taiteilijaresidensseihin, liikkuvuusapurahat, Argumenta- ja Mullankaivajat -apurahat.

Taiteilijaresidenssien hakukohteita vuodelle 2019 on seitsemän: Hôtel Chevillon Ranskassa, SeMA Nanji Soulissa Etelä-Koreassa, Tokyo Arts and Space Residency Japanissa, O Espaço do Tempo Portugalissa, Artspace Australiassa, Institute for Provocation Kiinassa ja Triangle Yhdysvalloissa. Kiinan ja Yhdysvaltojen residenssit ovat haettavissa ensimmäistä kertaa. 

Liikkuvuusapurahan tavoitteena on mahdollistaa taiteilijalle ulkomaisen oleskelujakson avulla uusia välineitä ja verkostoja taiteellisen työskentelynsä tueksi. Apurahan edellytyksenä on vähintään kahden viikon kestoinen yhtäjaksoinen oleskelu kohteessa.

Argumenta on rahoitusmalli, jonka tarkoitus on löytää merkittävien tutkimusaiheiden avoimiin kysymyksiin tieteellisesti ja tieteiden välisesti kestäviä argumentteja. Argumentat ovat poikkitieteellisiä hankkeita, joissa tarkastellaan laaja-alaisesti kilpailevia näkökulmia teorioihin ja käytäntöihin. Tavoitteena on saattaa keskustelujen tulokset julkisuuteen ja päättäjien saataville siten, että ne voivat vaikuttaa yhteiskunnalliseen päätöksentekoon.

Mullankaivajat-hankkeen tavoitteena on tarjota koululaisille ja lukiolaisille tilaisuus osallistua arkeologiseen tutkimukseen kotiseudullaan, ja siten lisätä oppilaiden kiinnostusta tieteellisiin menetelmiin, oman lähialueen menneisyyteen ja historiaan yleensä.

Lisää tietoa apurahoista löydät täältä.

Kaikkia apurahoja haetaan verkossa osoitteessa apurahat.skr.fi

Tampereen Teatterikesälle Suomen Kulttuurirahaston Olavi Veistäjän rahaston tunnustuspalkinto

Suomen Kulttuurirahaston Olavi Veistäjän rahaston tunnustuspalkinto myönnetään tänä vuonna 50 vuotta täyttävälle Tampereen Teatterikesälle.


Tampereen Teatterikesän 2018 avajaiset. Kuva: Daniel Paul

Olavi Veistäjän rahasto jakaa ylimääräisen tunnustuspalkinnon Tampereen Teatterikesän juhlavuonna huomionosoituksena paikallisesti, kansallisesti ja kansainvälisesti merkittävälle, uusiutumiskykyiselle esittävän taiteen festivaalille. Kymmenentuhannen euron suuruinen palkinto luovutetaan Teatterikesän 50-vuotisjuhlassa 8.8.2018.

Tampereen Teatterikesä

Tampereen Teatterikesä on 50-vuotisen toimintansa aikana kasvanut ja monimuotoistunut kansainvälisesti arvostetuksi esittävän taiteen festivaaliksi, joka on nuori sielultaan. Teatterikesä on onnistunut säilyttämään paikkansa tamperelaiskatsojien sydämissä. Se on paikkakuntalaisten oma festivaali, jonka aluetaloudellista ja sosiokulttuurista vaikuttavuutta ei pidä unohtaa.  


Kuvassa Teatterikesän toiminnanjohtaja Hanna Rosendahl, Suomen Kulttuurirahaston erityisasiantuntija Veli-Markus Tapio, Olavi Veistäjän rahaston puheenjohtaja Martti Silvennoinen ja Teatterikesän hallituksen puheenjohtaja Reino Bragge. Kuva Tiina Hurskainen.

Mikään esittävyys ei ole Teatterikesälle vierasta. Hyvin verkostoituneen festivaalin sateenvarjon alla tapaa vuosittain suuri joukko alan ammattilaisia ja harrastajia. Pienoinen ihme on se, miten suhteellisesti ottaen pienellä budjetilla laadukasta ohjelmistoa festivaaliyleisöille Tampereella tarjotaan. Festivaalin suojissa tapahtuu myös suuri määrä off-ilmaisohjelmistoa, ja osallistumiskynnys festivaalille on matala.

Tampere tunnetaan Teatterikesästään myös maailmalla. Tapahtumaan tulee vuosittain suuri joukko ulkomaisia ammattilaiskatsojia, jotka haluavat tietää, mitä suomalaistodellisuudessa tapahtuu. Tampereen Teatterikesä tekeekin tärkeää työtä myös kansainvälisen vuorovaikutuksen ja verkostoitumisen edistäjänä.

Professori Olavi Veistäjä (1908–1988) oli Aamulehden kulttuuritoimituksen esimies ja tamperelainen kulttuurivaikuttaja. Tampereen Teatterikesä syntyi Olavi Veistäjän ideasta suomalaisen teatterin monimuotoiseksi läpileikkaukseksi. Suomen Kulttuurirahaston Olavi Veistäjän rahasto perustuu Tampereen Teatterikerhon, Aamulehden, Olavi Veistäjän ja Tampereen kaupungin lahjoituksiin. Rahaston tarkoituksena on jakaa Olavi Veistäjä -palkintoja valtakunnallisesti merkittävistä teatteriteoista sekä edistää teatteritaidetta.

Lisätiedot:
Martti Silvennoinen, Olavi Veistäjän rahaston hoitokunnan puheenjohtaja, puh. 0400 702 535
www.teatterikesa.fi

Taiteilijaelämää suurkaupungin sykkeessä

Yksi residenssiohjelman uusista tulokkaista on New Yorkin Brooklynissa sijaitseva Triangle, joka luo taiteilijoille upean mahdollisuuden työskennellä yhdessä taidemaailman tärkeimmistä kaupungeista.

Kuvataiteilija Liinu Grönlund työskenteli Triangle-residenssissä kolmen kuukauden ajan vuonna 2014 Suomen New Yorkin Kulttuuri-instituutin järjestämän ja Suomen Kulttuurirahaston rahoittaman ohjelman avulla.

Kuvataiteilija Liinu Grönlund

Kuvataiteilija Liinu Grönlund. Kuva: AV-Arkki

”Paikan vaihtaminen helpottaa minua aina suuresti. Hetken aikaa on irtonainen tunne ja sitten ajattelu alkaa kulkea uusiin suuntiin”, kertoo Grönlund kokemuksestaan.

Liinu Grönlund on helsinkiläinen videon ja elokuvan parissa työskentelevä taiteilija. Hänen teoksensa käsittelevät usein ihmisen ja luonnon suhdetta henkilökohtaisella tasolla, ja tutkijoiden tekemä työ kiinnostaa häntä erityisesti. Brooklynin työskentelyjakson aikana hän teki taustatyötä uutta videoteosta varten, jossa taiteilija karusta aiheesta huolimatta pohtii toivoa.

”!Kokosin teokseen ajatuksia selviytymiseen nykyisessä lamaannuttavassa maailmanpoliittisessa ilmapiirissä, sekä elämiseen ympäristötuhon kanssa. Kirjoitin ja kuvasin päiväkirjamaisesti suurkaupungin luontoa ja kohtaamiani näkyjä muun muassa rauhallisilla rannoilla Staten Islandilla ja Rockaway’ssa, kaupungin puistoissa ja kaduilla halloweenina”, Grönlund muistelee. ”Tallensin myös ekologin kanssa käymäni pitkän keskustelun kulkiessamme ympäri East Villagea.”

Verkostoituminen onkin yksi residenssiohjelman parhaista puolista. Työskentelyjaksojen aikana järjestetään usein erilaisia tapahtumia ja taiteilijat pääsevät tapaamaan uusia ihmisiä, erityisesti muita taiteilijoita kansainväliseltä kentältä. Grönlundin residenssijakson aikana Trianglessa järjestettiin muun muassa Open Studios -tapahtuma sekä kuraattoritapaamisia.

Myös tutun ympäristön ulkopuolelta saatava palaute on taiteilijoille tervetullutta.
”Sain teoksistani ja työskentelystäni paljon palautetta. Nykissä keskustelu on innostunutta ja nautin siitä suuresti. Taidemaailma New Yorkissa on myös tosi erilainen kuin Helsingissä ja se haastaa omaa ajattelua. Taiteilijat ovat aktiivisia toimimaan yhteisöissään ja siellä syntyy isoa poliittista liikehdintää, muun muassa Trumpin hallituksen toimia vastaan”.

Näkymä residenssin katolta

Näkymä residenssin katolta

Elämisen rahoittaminen taiteilijan työllä ei ole aina helppoa, ja Kulttuurirahaston residenssiohjelma pyrkii osaltaan vastaamaan tähän haasteeseen. Myös Grönlund koki työhuoneen saamisen residenssijakson ajalle merkittävänä, sillä hänellä ei ole ollut varaa vuokrata työhuonetta Helsingissä.

”Työtila oli hiljainen ja valoisa ja residenssissä sai paljon aikaa omille ajatuksille. Se oli rauhallinen turvapaikka kiireisen kaupungin keskellä.  Olen kiitollinen kaikista käymistäni keskusteluista ja residenssijakson aikana tapahtuneet kohtaamiset muuttivat sekä työskentelyäni että ajatteluani.”

Teksti: Anna Bui
Kuvat: Liinu Grönlund

 

 

 

 

 

Triangle-residenssi on osa Suomen Kulttuurirahaston residenssiohjelmaa vuodesta 2019 alkaen. Yhteistyö jatkaa Suomen New Yorkin Kulttuuri-instituutin järjestämää ja SKR:n rahoittamaa ohjelmaa, jonka avulla 15 taiteilijaa työskenteli Trianglessa vuosina 2014-2018

Ennen ei ”suvaittu” mutta siedettiinpä silti

Vihapuhe on nykyisin paljon käytetty sana, jolla tarkoitetaan tiettyyn ihmisryhmään tai kansanryhmään kohdistuvaa kielteistä puhetta. Kuitenkin itse ilmiö tuntuu olevan yhtä vanha kuin ihmiskunta itse.

Vihan pitkät jäljet -Argumenta-hankkeessa antiikin, vanhan ajan ja keskiajan tutkijat yrittävät asettaa vihapuheen historialliseen kehykseen. Kunnianhimoisena tavoitteena on löytää, josko historiasta olisi jotain myönteistäkin opittavaa.

Raglanin linna, kuva Annakaisa Tavast

Raglanin linna

”Huonoja esimerkkejä on tietenkin valtavasti. Yleensä vihantekoja ja kansanmurhia ovat pohjustaneet kovat puheet. Menneisyydessä on kuitenkin myös pystytty tekemään ratkaisuja, jotka ovat olleet ihmiskunnalle hyväksi”, sanoo Turun yliopiston kulttuurihistorian professori Marjo Kaartinen.

Kun muussa Euroopassa kiivailtiin ja sodittiin uskonpuhdistuksen ja vastauskonpuhdistuksen leireissä, Puola-Liettuassa julistettiin uskonvapaus. Mikään lintukoto maa ei ollut, mutta katoliset, protestantit, juutalaiset ja muslimit (tataarit) elivät jotakuinkin rauhallista rinnakkaineloa tai ainakin uskonkiivailuissa kuoli vähemmän ihmisiä kuin muualla.

Varsinaisesta suvaitsevaisuudesta ei Kaartisen mukaan voikaan puhua, kun puhutaan kaukaisesta menneisyydestä. Suvaitsevaisuus on hankkeen tutkijoiden keskusteluissa todettu anakronistiseksi käsitteeksi. Anakronia tarkoittaa sitä, että historiaa katsotaan nykyihmisten perspektiivistä; ikään kuin historian ihmiset ajattelisivat samoin kuin me.

Vihan pitkät jäljet -hankkeen tutkijat puhuvat historiassa mieluummin sietämisestä.

”Sekään ei ole täydellinen sana, mutta kuvaa menneisyyden olosuhteita paremmin”, Kaartinen sanoo.

”Keskiajalla usein vihattiin vääräuskoisia tai muuten vain sopimattomia naapureita. Olennainen juttu oli se, että kun vastustajia ei kaikkia mitenkään olisi saatu hengiltä, heitä oli siedettävä.”

Vuonna 1999 valmistuneessa väitöskirjassaan Kaartinen tarkasteli ”vihapuhetta” 1500-luvun Englannissa. Mannermaiset uskonpuhdistuksen aatteet levisivät Englannin kanaalin yli ja sekoittuivat kotoperäisiin, ja protestantit ja katoliset olivat kovin sanakääntein toistensa kimpussa.

Uskonpuhdistuksen kannattajat purkivat vihaansa solvaamalla luostareiden munkkeja ja nunnia. Katolilaiset antoivat takaisin samanlaisella armottomalla pilkalla.

”Puheessa vilisivät solvaukset. Vastapuolta haukuttiin mielellään huoripukeiksi ja eläinten nimillä, koiriksi erityisen mielellään.”

Kaiken myllerryksen ja kiihkoilun jälkeen kuitenkin syntyi ja vakiintui lopulta anglikaaninen kirkko eli katolisuuteen painottuva kompromissi katolisuuden ja protestanttisuuden välillä.

”Tosin tuon ajan anglikaanit tuskin itse kutsuivat uskontoaan kompromissiksi. Pikemminkin he pitivät sitä ainoana oikeana ratkaisuna korjata katolisen kirkon virheitä.”

Vaikka sopuisahko lopputulos syntyi ilman suurta suunnittelua, se tarjoaa Kaartisen mukaan vahvan opin nykypäivään: kompromissiin pyrkiminen voi olla hedelmällistä ja toimivaa.

”Tosiasioiden kanssa on elettävä, ja vastapuolta pitää oppia sietämään”, hän tiivistää.

Teksti: Antti Kivimäki
Kuvat: Raglanin linna/Annakaisa Tavast, kuvituskuvat/Metropolitan Museum of Art

Koululaiset kuokkimaan toistamiseen

Suomen Kulttuurirahasto julistaa haettavaksi Mullankaivajat-apurahat 10.-31.8.2018. Niiden tavoitteena on tarjota koululaisille ja lukiolaisille tilaisuus osallistua arkeologiseen tutkimukseen kotiseudullaan. Arkeologinen työskentely sopii erinomaisesti myös uuden opetussuunnitelman mukaiseen ilmiöoppimiseen ja opiskeluun koulun ulkopuolella.

Suomessa järjestetään vuosittain useampia suosittuja yleisökaivaustapahtumia, joiden kohderyhmää ovat yleensä aikuiset. Koululaisille suunnattuja kenttätyöjaksoja on tarjolla kuitenkin vain harvoin.  

”Mullankaivajat-apurahojen toivotaan lisäävän lasten ja nuorten kiinnostusta tieteellisiin menetelmiin sekä oman lähialueen menneisyyteen ja historiaan yleensä”, sanoo Kulttuurirahaston yliasiamies Antti Arjava.

Mullankaivajat-apurahaa voivat hakea arkeologit, näiden muodostamat työryhmät tai kulttuuriperinnön alan rekisteröidyt yhteisöt, kuten esimerkiksi museot tai arkeologiset seurat. Yhden apurahan suuruus voi olla 5 000–30 000 euroa, ja hankkeita rahoitetaan 5–10 vuosittain. Ensimmäiset Mullankaivajat-apurahat olivat haettavana syksyllä 2017 ja apurahoja myönnettiin yhteensä 215 000 euroa  yhdeksälle hankkeelle.

Hankkeessa tulee perehdyttää koululaisia arkeologiaan ja valmistella osallistujia tulevaan tutkimusjaksoon etukäteen. Varsinaisen tutkimusjakson suositeltava kesto on noin viikko, mutta yhteen työskentelykokonaisuuteen voi sisältyä useampia tutkimusjaksoja, joihin osallistuu useita koululaisryhmiä. Arkeologinen tutkimusjakso voi sisältää erilaisia menetelmiä, kuten kaivauksia tai pintapoimintaa peltoalueilla.

”Useimmilta vanhoilta viljelyalueilta löytyy  historiallista 1600–1800-lukujen esineistöä, jolla on opetuksellista tai paikallishistoriallista arvoa. Nuoremmatkin merkit ihmisten elämästä voivat olla kiehtovia, kun ne liittyvät omaan ympäristöön”, Arjava arvioi.

Tutkimusjakson tulokset käsitellään yhdessä lasten kanssa ja löydökset julkistetaan esimerkiksi projektin verkkosivuilla tai sosiaalisen median kanavissa. Viestintää tulee suunnata myös laajemmalle yleisölle esimerkiksi paikallislehtien välityksellä.

Apurahaa voi hakea Kulttuurirahaston verkkopalvelussa 10.–31.8.2018, ja Mullankaivajat-apurahojen saajat julkistetaan joulukuussa 2018. Hankkeiden toteutuksen tulee ajoittua lähtökohtaisesti vuodelle 2019.

Lisätietoja apurahasta ja hakuohjeet.

Tutkittu tieto ja päätöksenteko -ohjelmasta rahoitusta viidelle hankkeelle

Ohjelman tarkoituksena on selvittää sitä, kuinka paljon tutkittu tieto vaikuttaa yhteiskunnallisen päätöksenteon eri alueilla. Lisäksi halutaan selvittää sitä, miten tilanne on mahdollisesti muuttunut viimeisten vuosikymmenten aikana.

Ohjelmaan tuli 73 hakemusta. Mukaan valitut hankkeet saavat kukin 100 000 euron rahoituksen vuoden ajaksi. Rahoitetut tutkimusryhmät toimivat Helsingin yliopistossa, Suomen Ympäristökeskuksessa, Svenska Handelshögskolanissa ja Turun yliopistossa. Kulttuurirahasto on valmistellut ohjelmaa yhdessä Suomen Akatemian kanssa.

Hankkeissa selvitetään muun muassa sitä, millä tavoin tutkitun tiedon käyttö näkyy kriminaalipolitiikkaan liittyvän lainsäädännön valmistelussa, miten tiedontuotanto on ohjannut suomalaisia yhteisöverouudistuksia, kuinka paljon asiantuntijoita käytetään ministeriöiden valmistelutyöryhmien jäseninä, miten ympäristötieto välittyy maakuntakaavoitukseen sekä millainen tieto hyväksytään osaksi päätöksentekoa.

Tutkittu tieto ja päätöksenteko -ohjelmaan valitut hankkeet

25 vuotta yhteisöverouudistuksia

Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa professori Heikki Hiilamon johdolla toteutettavassa hankkeessa selvitetään, millainen tutkimustieto on ohjannut suomalaisia yhteisöverouudistuksia sekä niihin liittyviä osinkoverouudistuksia vuosina 1993–2014. Hanketta varten kerättävän asiakirja- ja haastatteluaineiston avulla analysoidaan lisäksi, minkälaisten mekanismien kautta tutkimustieto on välittynyt yhteisö- ja osinkoveroa koskevaan poliittiseen päätöksentekoon. Hankkeen päätteeksi järjestetään seminaari, jossa innostetaan muita tutkijoita ja toimittajia aineiston käyttämiseen.  

Lisätiedot: Professori Heikki Hiilamo, heikki.hiilamo(at)helsinki.fi

Tiedontuotannon regiimit ja asiantuntijavalta Suomessa (TIRAS)

Svenska Handelhögskolanissa toteuttavassa hankkeessa tarkastellaan yhteiskunnalliseen päätöksentekoon vaikuttavien ideoiden ja tiedontuotannon organisointitapaa sekä siihen liittyvän asiantuntijavallan luonnetta. Empiirisen tarkastelun kohteena ovat kotimaisessa palkka-, työeläke- ja innovaatiopolitiikassa vaikuttavan tiedon tuotantotavat, tuottajat ja näiden väliset auktoriteettisuhteet. Hankkeen tapaustutkimukset antavat kattavan kuvan asiantuntijatiedon ja päätöksenteon suhteesta Suomessa.

Lisätiedot: Apulaisprofessori Ville-Pekka Sorsa, ville-pekka.sorsa(at)hanken.fi

Tutkittu ympäristötieto ja sen vaikuttavuus maakuntakaavoituksessa (TUUMA)

Suomen ympäristökeskus SYKE:n toteuttamassa hankkeessa tarkastellaan tutkitun ympäristötiedon välittymistä alueidenkäytön suunnitteluun maakunnan tasolla viimeisen 20 vuoden aikana. Tavoitteena on  analysoida empiirisesti Kymenlaakson maakunnan suunnitteluasiakirja-aineistosta viranomaisten, päätöksentekijöiden ja osallisten näkökulmia tutkittuun ympäristötietoon sekä erilaisen tutkitun ympäristötiedon käyttökelpoisuuden ja validiteetin muutoksia ja ympäristötiedolla argumentointia. Lisäksi tavoitteena on ymmärtää, miten merkittävästi lisääntynyt tutkittu ympäristötieto on mahdollisesti institutionalisoitunut maakuntatason päätöksenteossa käyttökelpoiseksi tiedoksi. Suomen ympäristökeskus (SYKE) toteuttaa hankkeen yhteistyössä Kymenlaakson liiton, Tampereen yliopiston sekä Ympäristötiedon foorumin kanssa.

Lisätiedot: Ryhmäpäällikkö Riikka Paloniemi, riikka.paloniemi(at)ymparisto.fi ja päätutkija Aino Rekola, aino.rekola(at)ymparisto.fi

Tutkitun tiedon käyttö ja sen vaikutukset kriminaalipoliittisessa päätöksenteossa vuosien 1991-2017 välillä lainvalmistelun kontekstissa

Turun yliopistossa professori Anne Alvesalo-Kuusen johtamassa tutkimushankkeessa tarkastellaan lainvalmistelu- ja haastattelumateriaalin avulla tutkitun tiedon käyttöä ja vaikutuksia kriminaalipoliittisessa lainvalmistelussa vuosien 1991 ja 2017 välillä. Kriminaalipolitiikalla tarkoitetaan rikollisuutta ja sen kontrollia koskevaa päätöksentekoa, johon kuuluu tärkeänä osana lakien säätäminen ja lakien soveltamista koskeva päättäminen. Kriminaalipolitiikka on ajankohtainen politiikan alue tutkimustiedon roolin tarkasteluun sekä sen poikkihallinnollisen luonteen että suomalaisen kriminaalipolitiikan kansainvälisesti hyvän maineen vuoksi. Tutkimus tuottaa uutta tietoa tutkimustiedon roolista osana yhteiskunnallista päätöksentekoa viimeisten vuosikymmenten ajalta.

Lisätiedot: Tutkija Maija Helminen, Oikeustieteellinen tiedekunta, Turun yliopisto, anmahel(at)utu.fi

Tieteen asiantuntijoiden ja tutkitun tiedon rooli ja merkitys ministeriöiden työryhmävalmistelussa

Projekti tutkii tieteen asiantuntijoiden ja heidän edustamansa tutkimustiedon hyödyntämistä keskeisessä, mutta pitkälti tutkimatta jääneessä suomalaisen poliittisen valmistelun instituutiossa, ministeriöiden työryhmävalmistelussa. Projekti kysyy, mikä on tieteen asiantuntijoiden edustaman tutkimustiedon asema ja merkitys työryhmävalmistelussa ja miten se on muuttunut 1980-luvulta lähtien erityisesti valtionhallinnon uusien tiedonhankintatapojen yleistymisen myötä. Saatuja tuloksia vertaillaan muissa Pohjoismaissa tekeillä oleviin tutkimuksiin.  Tutkimuksessa sovelletaan korporatiivisen vaihdannan ja poliittisten neuvonantojärjestelmien teorioita sekä kriittistä tiedon, tieteen ja asiantuntijuuden tutkimusta. Jo olemassa olevan työryhmiä koskevan määrällisen aineiston lisäksi tutkimuksessa hyödynnetään projektin aikana tehtäviä teemahaastatteluja sekä kyselyaineistoa.  Tutkimusryhmän jäseninä ovat professori Anne Maria Holli, tohtorikoulutettava Saara Turkka sekä projektin tutkimusavustaja.

Lisätiedot: Professori Anne Maria Holli, anne.holli(at)helsinki.fi

Kadonneen polkuverkoston jäljillä

Mullankaivajat-apurahojen tavoitteena on tarjota nuorille tilaisuus osallistua arkeologiseen tutkimukseen kotiseudullaan ja lisätä heidän kiinnostustaan tieteellisiin menetelmiin sekä oman lähialueen menneisyyteen ja historiaan. 

Forssassa tutkimuskohteeksi valikoitui Yhtiönpuiston polkuverkosto. Puisto tunnetaan paikkakunnalla myös Tehtaanpuistona tai Wahreninpuistona, ja se sai alkunsa 1840-luvulla Forssan Kehräämön perustamisen yhteydessä. ”Yhtiönpuisto on kokenut vuosien varrella monia muutoksia. Rakennuksia on palanut, istutukset ovat yksinkertaistuneet ja polut vaihtaneet paikkaa”, kertoo hanketta vetävä arkeologi Minna Lehtola Kulttuuriyhdistys Kuvio ry:stä. Yhdistys toteuttaa hanketta yhdessä Forssan museon kanssa. ”Mullankaivajien tavoitteena on arkeologisia menetelmiä käyttäen päästä kiinni 1800-luvun polkuverkostoon.”

Yhteistyö pilottiluokaksi valikoituneen Heikan koulun vitosluokan kanssa käynnistyi alkuvuodesta.  ”Aikataulutimme hankkeen työpajakerrat yhteen luokan lukujärjestyksen kanssa.  Se oli helppoa, sillä nykyinen opetussuunnitelma sallii Mullankaivajien kaltaisen ilmiöoppimisen ja erilaiset oppimisympäristöt”, kertoo hankkeen projektityöntekijä Tuuli Ravantti Forssan museosta. Ensimmäisessä työpajassa johdateltiin arkeologiaan ja heräteltiin ajatuksia pienryhmissä työskennellen.  ”Koska työpajat järjestettiin ensimmäistä kertaa, mekin opimme paljon luokan oppilailta. Tämä auttaa meitä kehittämään työpajapakettia, jota tarjoamme myöhemmin paikallisille kouluille. Meillä on jo tiedossa toinen työpajasta kiinnostunut 5. luokka, jonka tapaamme syyslukukaudella.”   

 

Kadonneen polkuverkoston jäljillä Forssassa

Forssalaisen Heikan koulun 5. luokkalaiset olivat toukokuussa kenttätyössä Forssan Yhtiönpuistossa

Toukokuussa toteutettujen kaivausten kohde oli tehtaanjohtajan talon entinen sijaintipaikka Yhtiönpuistossa ja talon takana oleva polkuverkosto. Talo paloi vuonna 1969. ”Purettu rakennus ja siihen kytkeytyvä arki sekä puiston myöhempi käyttö olivat jättäneet maahan runsaasti materiaalia mullankaivajille. Runsaat löydöt olivat varsinkin oppilaiden mieleen”, Ravantti sanoo. Niiden joukossa oli mm. vanhoja takorautaisia nauloja, lasikuonaa, ikkuna- ja astialasia sekä tiilenkappaleita, jotka kertovat rakennuksesta ja sen viimeisistä hetkistä.

Töitä tehtiin kahdessa ryhmässä ja paikalla oli kerrallaan 13 oppilasta. Kentällä ryhmä jaettiin kaivajiin ja tutkimusavustajiin. Kun kaivajat kaivoivat, avustajat tekivät dokumentointi- ja karttatehtäviä tutustuen Yhtiönpuiston vanhaan polkuverkostoon ja jäljentäen polkujen paikkoja nurmikkoon.

”Työskentelyyn nuorten kanssa on kuulunut ongelmanratkontaa, pohtimista, käsillä tekemistä, retkipäivä, aineistontuntemusta, kotiseutuhistoriaa, tiedonhakua, dokumentointitehtäviä, kyselytunti ja tietenkin kenttätöitä kaivauksilla. Syksyllä palaamme kaivausten löytöjen pariin jälkitöiden merkeissä”, Minna Lehtola kertoo. ”Mullankaivajat on paitsi tutustuttanut nuoret arkeologiaan, myös herättänyt heidät ajattelemaan, mitä heidän omasta toiminnasta jää jälkeen: mitä tulevaisuuden arkeologit löytävät nykypäivästä. Tämä avartaa ymmärrystä siitä, kuinka kauan eri materiaalit säilyvät ympäristössä.” 

”Kevään aikana tutustuimme arkeologiaan ja opimme paljon historiasta ja arkeologiasta. Kokemuksemme oli hauska ja oppia täynnä. Historiaa on joka puolella, kun vain siitä tietää ja osaa etsiä, siksi arkeologin työ on niin monipuolista”, kertoo Heikan koulun 5. luokan oppilas Kaisla Haarlo, yksi mullankaivajista. ”Löysimme kaivauksissa palasia lasista, rautanauloja, hiiltä, tiilen paloja ja vuoden 1973 kolikon. Kokemuksemme oli täynnä uutta ja toivoisimme, että tällainen oppiminen voisi jatkua tulevaisuudessa.”

Teksti: Marika Aspila
Kuvat:  Lassi Puhtimäki

 

 

 

Liikkuvuusapurahat ja residenssipaikat haettavissa 10.–31.8.

Suomen Kulttuurirahasto myöntää vuosittain apurahoja työskentelyyn taiteilijaresidensseissä. Lisäksi haettavana on myös apurahoja ulkomaisen oleskelujakson kuluihin vapaavalintaisessa kohteessa. Residenssipaikat sekä liikkuvuusapuraha vuodelle 2019 ovat haettavissa 10.–31.8.2018.

Taiteilijaresidenssien hakukohteita on seitsemän: uusina kohteina Triangle New Yorkissa sekä Institute for Provocation Pekingissä Kiinassa. Muut kohteet ovat Hôtel Chevillon Ranskassa, SeMA Nanji Soulissa Etelä-Koreassa, Tokyo Arts and Space (entinen Tokyo Wondersite) Japanissa, O Espaço do Tempo Portugalissa ja Artspace Sydneyssä Australiassa. Työskentelyapuraha on 2 000 euroa kuukaudessa ja O Espaço do Tempoon 800–1200e henkilöä kohden.

O Espaço do Tempo -residenssi on tarkoitettu tanssi- ja näyttämötaiteen tekijöille, muut kohteet pääosin kuvataiteilijoille. Pekingin Institute for Provocation on kuvataiteiteeseen painottuva tutkimuksellinen residenssi, mutta hakea voivat myös muiden alojen taiteilijat sekä esimerkiksi arkkitehdit, joilla on kohteeseen liittyvä tutkimuksellinen intressi.

Rahaston pitkäaikainen yhteistyö Hôtel Chevillonin kanssa on päättymässä. Haku kuvataiteilijoille on auki viimeistä kertaa vuodelle 2019, ja kirjailijoille erityistä hakukohdetta ei tänä vuonna ole. Uutta kirjailijoiden ja kääntäjien kohdetta Euroopan ulkopuolelta valmistellaan vuodelle 2020.

Tukea kansainväliseen liikkuvuuteen

Liikkuvuusapurahalla voi kattaa taiteellisen työskentelyn kuluja ulkomailla. Apurahan tavoitteena on mahdollistaa taiteilijalle ulkomaisen oleskelujakson avulla uusia välineitä ja verkostoja taiteellisen työskentelyn tueksi. Apurahaa voivat hakea taiteilijat yksin tai työryhmänä kaikilta taiteen aloilta yli kahden viikon kestoisiin ulkomaanmatkoihin.

Liikkuvuusapuraha on suuruudeltaan 3 000–10 000 euroa esimerkiksi residenssityöskentelyyn, festivaaliosallistumisiin, näyttelyprojekteihin ja kansainvälisiin yhteishankkeisiin liittyviin matkoihin.

Molempia apurahoja voi hakea verkkopalvelun kautta 10.–31.8.2018. Yhdellä hakukierroksella voi hakea joko Kulttuurirahaston tarjoamia residenssipaikkoja tai liikkuvuusapurahaa, mutta ei molempia.

Lisätietoa:

Taiteilijaresidenssit

Liikkuvuusapuraha

Taas tukku tohtoreita töihin!

Kevään apurahahakukierroksella rahoitettiin 16 uutta tohtorien ja yritysten yhteistyöprojektia. Kulttuurirahaston rahoituksella ohjelmaan pääsivät Juhani Aakko, Jiang Dong, Janne Hakkarainen ja Narashima Boopathi Sivasubramanian.

PoDoCo-tohtorit vauhdittamaan tekoälyä, puupohjaisia tuotteita ja suomalaista koulutusvientiä

PoDoCo-ohjelma on onnistunut hienosti, tohtoreita ja yrityksiä yhdistävä Post Docs in Companies -ohjelma on siivittänyt jo 82 tohtoria elinkeinoelämän palvelukseen. Työllistyneiden tohtoreiden myötä niin pienet kuin suuretkin suomalaisyritykset saavat tuoretta tutkimusosaamista innovaatioitaan vauhdittamaan.

PoDoCo-ohjelman kevään 2018 hakukierrokseen osallistui lähes 300 nuorta tai pian valmistuvaa tohtoria ja lähes 50 yritystä. Tohtoreiden ja yritysten yhteistyöprojekteja syntyi yhteensä 28 kappaletta, joista rahoitettiin 16. Uudet PoDoCo-tohtorit tutkivat muun muassa tekoälyn soveltamista, uusien puupohjaisten tuotteiden kehittämistä ja uusien koulutustuotteiden luomista.

Juhani Aakko tutkii yhdessä CGI Suomen kanssa tekoälyn soveltamismahdollisuuksia keuhkoahtaumataudin diagnosoinnissa ja yksilöllisessä hoidossa. ”Keuhkoahtaumatauti on yleinen sairaus sekä Suomessa että maailmalla. Yksin Suomessa keuhkoahtaumataudin kustannukset ovat satoja miljoonia euroja vuosittain. Taudin diagnosointi ja oikean hoidon valinta on haastavaa taudin oireiden yksilöllisyyden vuoksi”, Aakko taustoittaa tutkimusta.

PoDoCo-projektin tavoitteena on kehittää uusia laskennallisia menetelmiä, joiden avulla voidaan tukea keuhkoahtaumataudin diagnosointia ja arvioida taudin etenemistä. ”Tämä projekti on osa CGI:n tavoitetta kehittää tekoälyyn pohjautuvia ratkaisuja, joiden avulla voidaan helpottaa ja nopeuttaa lääkärien työtä sekä auttaa tekemään entistä tarkempia diagnooseja. Tekniikan tohtori Aakko tuo tiimimme kaivattua tutkimusosaamista tekoälyyn liittyen”, CGI:n Lead Data Scientist Elina Jeskanen täydentää.

Eräs tohtorin palkkaavista yrityksistä on UPM-Kymmene, joka tutkii yhdessä Hemanathan Kumarin kanssa uusien puupohjaisten tuotteiden kehittämistä sellutehtaan sivuvirroista bio- ja kiertotalouden teemojen mukaisesti.

”UPM:n strategia pohjautuu uusiutuvan puubiomassan moninaiseen käyttöön. PoDoCo-projektissa kehitetään ja pilotoidaan uusia teknologioita ja ratkaisuja, joiden avulla suomalaisen metsän hyödyntämistä voidaan edistää uusien tuotteiden muodossa. Tällä on merkittäviä vaikutuksia myös Suomen talouden kehittymiselle”, kertoo UPM-Kymmenen tutkimus- ja kehitysjohtaja Janne Varvemaa.

Työn hedelminä mahdollisuuksia nuorille

PoDoCo-ohjelma tarjoaa myös nuorille yrityksille oivia mahdollisuuksia hyödyntää viimeisintä akateemista tutkimusta. Startup-yritykset Rounders Entertainment ja GroPlay keskittyvät suomalaisen peli- ja koulutusosaamisen yhdistämiseen tähdäten suomalaisen koulutusosaamisen vientiin kansainvälisille markkinoille.

Psykologian tohtori Maryam Zarra-Nezhad tutkii yhdessä Rounders Entertainmentin kanssa mahdollisuuksia opettaa lapsille tunne-elämän taitoja viihteen keinoin. Uutta konseptia, johon kuuluu kirjoja, animaatiosarja sekä mobiilipelejä- sovellus, testataan PoDoCo-projektissa yhdessä lasten kanssa Suomessa, Sveitsissä, Hongkongissa ja Japanissa.

Mohsen Saadatmand puolestaan tutkii yhdessä GroPlayn kanssa mahdollisuuksia STEAM-aineiden (Science, Technology, Engineering, Art, Mathematics) opettamiseen alakoululaisille poikkitieteellisin menetelmin digitaalisten pelien avulla. Projekti on erittäin mielenkiintoinen, koska tutkimusten mukaan STEAM-aineiden poikkitieteellinen opetus lisää lasten ja nuorten kiinnostusta matemaattisiin aineisiin. Viime aikaisen koulutuskeskustelun mukaan nuorten innostusta juuri matemaattisiin aineisiin tulisi lisätä.

PoDoCo-tohtorit työllistyneet yrityksiin erinomaisesti

PoDoCo-ohjelman kautta on rahoitettu jo 82 tohtorien ja yritysten yhteistyöprojektia, joista ensimmäiset 24 projektia ovat päättyneet. Päättyneissä projekteissa suurin osa on työllistynyt pysyvästi yritysten palvelukseen. Tohtorit ovat kokeneet PoDoCo-ohjelmaan laajentaneen heidän uranäkymiään ja vaikuttaneen käänteentekevästi tohtoreiden urapolkuihin. Myös yritykset ovat kokeneet saavansa valtavasti uutta osaamista, joka tukee yritysten uusiutumista.

Lisäksi PoDoCo-projektien puitteissa tehty yhteistyö on avannut yrityksille uusia mahdollisuuksia laajempaan yritys-yliopisto yhteistyöhön. Useiden päättyneiden PoDoCo-projektien seurauksena yhteistyö yrityksen ja yliopiston välillä onkin tiivistynyt ja lisääntynyt uusien hankkeiden muodossa.

”PoDoCo-ohjelma on onnistunut loistavasti tavoitteissaan lisäten nuorten tohtoreiden siirtymistä elinkeinoelämään ja tukien yritysten strategista uusiutumista. Näemme myös jo nyt, kuinka PoDoCo-ohjelma edistää laajemminkin yritysten ja yliopistojen välistä yhteistyötä ja vuorovaikutusta”, iloitsee PoDoCo-ohjelman ideoinut ohjelman johtoryhmän puheenjohtaja Professori Yrjö Neuvo.

Seuraava apurahahakukierros syksyllä 2018

PoDoCo-ohjelman seuraava apurahahakukierros järjestetään 15.9–31.10.2018. Ohjelmaan voi osallistua toimialariippumattomasti mikä tahansa yritys ja kuka tahansa väitöskirjan vastikään tehnyt tai lähiaikana väittelevä henkilö.

PoDoCo -ohjelmaa rahoittavat Suomen Kulttuurirahasto, Jenny ja Antti Wihurin rahasto, Maa- ja vesitekniikan tuki ry, Svenska Kulturfonden, Tekniikan edistämissäätiö, KAUTE-säätiö, Liikesivistysrahasto, Maj ja Tor Nesslingin säätiö ja Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiö sijoittaen yhteensä ohjelmaan vuosittain lähes miljoona euroa. Tämä mahdollistaa arviolta 35 kokovuosiapurahan myöntämisen vuosittain.

PoDoCo-ohjelmaa organisoi DIMECC Oy, joka on Suomen teollisuuden johtava innovaatioalusta. DIMECCin omistavat Suomen johtavat valmistavan ja digitaalisen teollisuuden yritykset, yliopistot ja tutkimuslaitokset. Yli 2000 teollisuuden ja tutkimuksen huippuammattilaista on mukana DIMECCin innovointityössä.

PoDoCo-ohjelman kevään 2018 apurahat myönnettiin seuraaville henkilöille:

Aakko Juhani CGI Finland Oy Tietojenkäsittely ja informaatiotieteet
Dong Jiang VimAI Oy Tietojenkäsittely ja informaatiotieteet
Duarte Luís Gasera OY Kemia
Hakkarainen Janne Forendo Pharma Ltd Lääketiede
Kumar Hemanathan UPM-Kymmene Oyj Kemia
Kärkkäinen  Katarzyna EduCluster Finland Kasvatustieteet
Laulainen Janne RECENART Oy Fysiikka
Lundahl Meri Teraloop Materiaalitekniikka
Primetta Anja Biosafe – Biological Safety Solutions Ltd Biologia
Rantala Lauri Akordi Oy Sosiologia
Rostedt Antti Pegasor Oy Fysiikka
Saadatmand Mohsen GroPlay Kasvatustieteet
Sandén Simon Mirka Ltd. Fysiikka
Sivasubramanian Narashima Boopathi Finpeda Oy Liiketaloustiede
Zarra-Nezhad Maryam Rounders Entertaiment Oy Psykologia
Zhou-Kangas Yue Kone Corporation Tietojenkäsittely ja informaatiotieteet

 

www.podoco.fi