Kokonaisia elimiä odottaessa tulostetaan pieniä paloja kudosta, kuten ihokudosta ja maksakudosta. Tällä haavaa näitä kudoksia käytetään kudosteknologian tutkimuksessa sekä erilaisten kemikaalien ja lääkkeiden testauksessa.”Niiden avulla voidaan vähentää tehokkaasti eläinkokeita”, sanoo biolääketieteen tekniikan tohtori Sanna Turunen.
Hän työskentelee asiantuntijana pienessä suomalaisessa 3DTech-startupissa ja auttaa sitä suunnittelemaan biotulostinta, jossa yhdistyy monta erilaista tulostustekniikkaa ja tulostuspäätä. ”Kudokset koostuvat erityyppisistä soluista ja niitä ympäröivästä soluväliaineesta. Soluväliaineen koostumus määrää kudoksen mekaaniset ominaisuudet, kuten joustavuuden ja vetolujuuden”, Turunen selittää.
”Luukudos on verraten kovaa ja kestävää, lihaskudos on joustavaa ja pehmeää. Siksi niitä jäljittelevät materiaalit eli biomusteet pitää tulostaa eri tavoin.”Etenkin solut ovat herkkiä ja pehmeitä. Osa kuolee tulostusprosessissa, jos ne puristetaan liian suurella paineella hyvin pienen suutinkärjen läpi.
Turunen yrittää selvittää, millaisen hydrogeelin sisällä solut säilyvät parhaiten elossa ja millä tulostustekniikalla ne olisi parasta pursottaa paikoilleen: paineilman, mekaanisen ruuvin vai jotenkin muuten.Tulostuksen jälkeen kudosta viljellään laboratoriossa. Vähitellen se kypsyy ja alkaa toimia yhtenä elävänä kokonaisuutena.
Turunen tutustui 3DTechin perustajiin vuosi sitten bioprinttereitä käsittelevässä palaverissa. Hän teki tuolloin väitöskirjaa mikrorakenteiden valmistuksesta laserpohjaisella 3D-tulostusmenetelmällä.
Tapaamisen jälkeen Turuselle syntyi ajatus, että PostDocs in Companies (PoDoCo) -apurahan turvin hän voisi järjestää itsensä tutkijaksi 3DTechin leipiin. Haku viime syksynä onnistui. Kahden vuoden projektissa ensimmäisen vuoden rahoitus tulee Suomen Kulttuurirahastolta, toisen vuoden palkka 3DTechiltä. Tämän jälkeen Turunen näillä näkymin jatkaa yrityksessä tutkijana ihan tavallisessa työsuhteessa.
Tekniikan tohtori Sanna Turunen sai 28 000 euron PoDoCo-apurahan 3D-biotulostustekniikoiden yhdistämistä käsittelevään väitöksen jälkeiseen tutkimukseen vuonna 2017.
Yhdeksän säätiön perustama tohtorikoulutettujen ja elinkeinoelämän PoDoCo -yhteistyöohjelma edistää tohtoreiden työllistymistä yrityksiin ja parantaa Suomen elinkeinoelämän kykyä uudistua pitkäjänteisesti. PoDoCo -ohjelman apurahahakukierros on käynnissä 15.9–31.10.2018. Lisätietoa www.podoco.fi.
Kaikille vuosina 2019−2021 syntyville vauvoille jaetaan kirjalahja osana neuvolatarkastusta. Lukulahja lapselle -ohjelman tavoitteena on lisätä ääneen lukemista pienten lasten perheissä ja innostaa perheitä säännöllisiin yhteisiin lukuhetkiin vauvaiästä lähtien.
− Lukulahja lapselle -ohjelma täydentää laadukasta suomalaista neuvolatyötä. Se antaa neuvolan henkilökunnalle mahdollisuuden muistuttaa perheitä yhteisten lukuhetkien tärkeydestä. Olen erittäin iloinen tästä Kulttuurirahaston panostuksesta lapsiperheille ja uskon sen vaikuttavan myönteisesti suomalaislasten lukutottumuksiin, perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko toteaa.
Säännöllisellä ääneen lukemisella voi vaikuttaa lapsen kehitykseen ja perheen sisäiseen vuorovaikutukseen. Yhteiset lukuhetket tukevat lapsen kielellisiä taitoja ja vahvistavat vanhemman ja lapsen välistä suhdetta. Lukemalla voi vahvistaa lapsen mielikuvitusta, tunnetaitoja ja tukea oppimista ja tulevaa koulunkäyntiä. Varhaislapsuuden lukukokemukset vaikuttavat ratkaisevasti myös myöhempiin lukutottumuksiin.
− Iltasatu illalla, kannustaa Suomen Kulttuurirahaston hallituksen puheenjohtaja Jari Sokka.
Kuva: Lukukeskus / Mirkka Hautamäki
− Mitä aiemmin lapset saadaan kirjojen äärelle, sitä todennäköisemmin he innostuvat lukemisesta myös myöhemmin. Kulttuurirahasto toimii koko Suomessa, ja on hienoa, että Lukukeskuksen ja neuvoloiden kautta voimme tavoittaa kaikki uudet vauvaperheet.
Eri tutkimusten perusteella on nähtävissä, että lukeminen kodeissa on viime vuosina vähentynyt huomattavasti. Asian tärkeys on huomattu myös muissa Euroopan maissa, ja yli 20 maassa onkin jo vuosikausia toiminut vauvaperheiden kirjalahjaohjelmat.
− Nyt käynnistettävä ohjelma on merkittävä lisä suomalaiseen lukutaitotyöhön. Eurooppalaiset toimijat ovat pitkäaikaisen toimintansa ansiosta voineet seurata kirjalahjaohjelmien vaikutuksia ja tulokset näyttävät hyvin selviltä: varsinkin vähän lukevissa perheissä lapselle lukemisen into kasvaa huomattavasti kirjalahjan ansiosta, Lukukeskuksen toiminnanjohtaja Ilmi Villacís kertoo.
Lukulahja lapselle -ohjelma on jatkoa Lukukeskuksen jo aiemmin käynnistämälle neuvolayhteistyölle. Valtion ja säätiöiden rahoittamassa Lue lapselle -hankkeessa perheille on jaettu tietoa lukemisesta osana neuvolatarkastusta. Hankkeen pilotoinnin mahdollisti eduskunnan tuki.
Kulttuurirahaston rahoittamassa Lukulahja lapselle -ohjelmassa vauvaperheille jaetaan neuvolatarkastuksessa kirjakassi, joka sisältää kaksi kirjaa: pahvikirjan vauvoille ja satukirjan leikki-ikäiselle. Lukulahjaa varten kustannetaan uudet lasten kirjat. Kirjojen lisäksi perheille jaetaan myös Lue lapselle -lukumitta, lorukortit sekä kutsukortti kirjastoon.
Lukulahja lapselle -ohjelma käynnistyy alkuvuonna 2019. Hankkeen kautta Suomen Kulttuurirahasto tukee Opetus- ja kulttuuriministeriön Lukutaitofoorumin työtä lasten lukemisen edistämiseksi.
Lisätietoja ja haastattelupyynnöt: Emmi Jäkkö, viestintä- ja hankepäällikkö Lukukeskus puh. 050 563 8998 emmi.jakko(at)lukukeskus.fi
Juhana Lassila, asiamies, apurahat ja kulttuuri Suomen Kulttuurirahasto puh. 040 517 8500 juhana.lassila(at)skr.fi
Tohtorikoulutettujen ja elinkeinoelämän PoDoCo -yhteistyöohjelma edistää tohtoreiden työllistymistä yrityksiin ja parantaa Suomen elinkeinoelämän kykyä uudistua pitkäjänteisesti. Yksittäisen PoDoCo-projektin kokonaispituus on 1-2 vuotta ja se jakautuu kahteen 6-12 kuukauden osaan. Aluksi on säätiörahoitteinen tutkimusvaihe ja sitä seuraa samanmittainen yrityksen rahoittama soveltava vaihe. PoDoCo-ohjelmaan voi osallistua toimialariippumattomasti kaikki suomalaiset tai Suomessa liiketoimintaa harjoittavat yritykset ja kaikki väitöskirjan vastikään tehneet tai lähiaikana väittelevät henkilöt.
PoDoCo-ohjelman apurahat on tarkoitettu uusia uria aukovan tutkimukseen aiheesta, joka on elinkeinoelämän kannalta relevantti. Ohjelman puitteissa tohtori ja yrityskumppani ideoivat yhdessä tutkimushankkeen, jonka toteuttavalle tohtorille haetaan rahoitusta mukana olevilta säätiöiltä. Säätiöt myöntävät ohjelmaan valituille työskentelyapurahan vuodeksi tai puoleksi vuodeksi. Kokovuotisen apurahan suuruus on 28.000 euroa.
PoDoCo-ohjelman apurahat ovat haettavina 15.9–31.10.2018. Haun tulokset julkaistaan viimeistään joulukuussa 2018.
PoDoCo-ohjelma järjestää vuosittain kaksi hakukierrosta, jossa kussakin jaetaan noin 17 apurahaa. Yhdeksän säätiötä ovat sijoittaneet PoDoCo-ohjelmaan noin 1 000 000 euroa vuodelle 2018. Ohjelman rahoittajasäätiöt ovat Suomen Kulttuurirahasto, Jenny ja Antti Wihurin Rahasto, Maa- ja vesitekniikantuki ry, Svenska Kulturfonden, Tekniikan Edistämissäätiö, Maj ja Tor Nesslingin Säätiö, Kaute-säätiö, Liikesivistysrahasto ja Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiö. Ohjelman toteutuksesta vastaa DIMECC Oy.
Lisätietoa ohjelmasta ja apurahahausta saa PoDoCo-ohjelman kotisivuilta, (www.podoco.fi) sekä ohjelmapäällikkö Essi Hutulta, essi.huttu(at)dimecc.com, puh. +358 40 840 9259.
Taiteen edistämiskeskus Taike järjestää Tampereella infotilaisuuden taiteen ja kulttuurin tukimuodoista ja niiden hakemisesta. Rahoitusinfo pidetään tiistaina 2.10.2018 klo 12–16 Vapriikin auditoriossa, os. Alaverstaanraitti 5, Tampere.
Tilaisuuden alussa, ennen kello 13:a asiamies Silja Minkkinen-Poikolainen kertoo Pirkanmaan rahaston apurahoista. Kello 13–15 seurataan suoratoistona Helsingissä pidettävä apurahainfo.
Konserttien taiteellisena johtajana toimii Harri Kuusijärvi, Helsingissä vaikuttava lappilainen harmonikkataiteilija. Oman Koutus-yhtyeensä lisäksi hän on vaikuttanut muun muassa Kansallisteatterin, Helsingin kaupunginteatterin sekä YLE Radioteatterin produktioissa.
”Kuusijärvi palkattiin tehtävään, kun taidekodin ohjelmistoa haluttiin laajentaa siten, ettei se määrittyisi vahvasti minkään genren kautta”, kertoo museonjohtaja Johanna Ruohonen.
Kuusijärvelle musiikillisten rajojen rikkominen onkin ominaista. ”Toimin itse muusikkona ja säveltäjänä uuden musiikin parissa hyvin vaihtelevissa ympäristöissä. Musiikillinen kotikenttäni on jossain nykymusiikin, kansanmusiikin, jazzin ja improvisoidun musiikin rajapinnoilla”, taiteilija toteaa. ”Konserttisarjan taidemusiikki ei tunne genrerajoja, vaan luvassa on ennakkoluulottomia, rohkeita ja oivaltavia esityksiä niin klassisen musiikin, jazzin kuin maailmanmusiikin taitajilta. Keikoille on saatu osaajia eri puolilta suomalaisen musiikin hiekkalaatikkoa.”
Uuden taidemusiikin ja sen tekijöiden kirjo on Suomessa valtava. Kuusijärven tavoitteena on, että konserttisarja toisi tätä monimuotoisuutta esiin mahdollisimman laajasti. ”Olisi ihanaa, jos sarja pystyisi avaamaan kuulijoille ovia sellaisiin musiikillisiin maailmoihin, joista he eivät ole aiemmin olleet tietoisia”, Kuusijärvi toteaa toiveikkaana.
Syksyn konserttisarjassa kuullaan mm. fysiikan lakeja uhmaavia sovituksia 1900-luvun alun orkesterimusiikista, sekä runoudesta inspiraationsa saanutta sanatonta laulua ja improvisaatiota.
”Vaikka ohjelmistoa on haluttu vahvasti uudistaa, myös pitkään jatkunut lied-konserttisarjamme jatkuu hieman pienimuotoisempana uuden ohjelmiston sisällä”, lohduttaa Ruohonen perinteisten lied-konserttien ystäviä.
”Syksyn ohjelma on vasta pieni raapaisu suomalaisen musiikin monimuotoisuuteen. Mielenkiintoisia projekteja ja tekijöitä on niin valtavasti, että pulaa hienoista esityksistä ei varmasti ole tulevaisuudessakaan”, lupaa Kuusijärvi selvästi jo uudet kuviot mielessään.
Koko syksyn konsertti- ja muu ohjelmisto löytyy osoitteesta: taidekotikirpila.fi/tapahtumat/ Taidekoti Kirpilä on lääkäri Juhani Kirpilän (1931-1988) Kulttuurirahastolle lahjoittama koti, jossa on esillä hänen keräämänsä suomalaisen taiteen kokoelma.
Suomen Kulttuurirahaston Kainuun rahasto julisti keväällä 2018 maakunnan harrastajateattereiden haettavaksi apurahan, jonka tavoitteena on tukea paikallista laadukasta teatteria ja nostaa esiin kainuulaisia ihmisiä, ilmiöitä sekä heidän kuvaajiaan ja tulkitsijoitaan.
Apuraha on tarkoitettu tukemaan teatteriproduktion tuottamista siten, että harrastajateatterilla on mahdollisuus laadukkaaseen yhteistyöhön teatterin ammattilaisten kanssa.
Asiantuntijatyöryhmä kiinnitti hakemusten arvioinnissa huomiota erityisesti seuraaviin seikkoihin:
toteutettavan idean selkeys ja omaperäisyys
idean mahdollisuudet kasvaa eläväksi ja toimivaksi teatteriesitykseksi
motiivit valmistaa juuri tämä teatteriesitys
esityksen kohderyhmän määrittely
kuinka kiinnostavan kopin työryhmä ottaa kainuulaisuudesta
valmius etsiä uusia teatteri-ilmaisun muotoja
tuotannon suunnittelun realistisuus
Tukea kauhulle ja musiikille
Kainuun rahaston hoitokunta on myöntänyt yhteensä 15 000 euroa kahdelle hankkeelle. Kajaanin Harrastajateatteri ry sai 10 000 euroa taiteellisen työryhmän palkkioihin ”Kaksi kainuulaista kauhukertomusta” -produktioon. Puolangan pessimistit ry:lle myönnettiin 5 000 euroa ”Pessimismimusikaalin” säveltäjä-kapellimestarin palkkioon.
Teksti: Anna Bui
Kuvat: Duetto yhdelle/Daniela Sbrisny, muut Honkakosken oma arkisto
Corporeal Mime -treeniä Barcelonassa yhdessä Cia Ophelia de Teatron kanssa.
Kulttuurirahaston liikkuvuusapurahan tavoitteena on mahdollistaa taiteilijalle ulkomaisen oleskelujakson avulla uusia välineitä ja verkostoja taiteellisen työskentelynsä tueksi. Se eroaa muista vastaavista apurahoista siten, ettei se ole tiukkaan rajattu pelkästään esimerkiksi esitysvierailun matkakuluihin, vaan apurahan avulla voi viettää kohteessa pidemmän aikaa työskennellen ja verkostoja luoden. Tämä mahdollisti myös Honkakosken tutustumisen Corporeal Mime -teatterisuuntauksen kansainväliseen kenttään, sillä liikkuvuusapuraha kattoi matka- ja majoituskulujen lisäksi myös rahtikulut, jotka syntyivät Montpellieriin viedyn Duetto Yhdelle -esityksen rekvisiitan kuljettamisesta.
”Liikkuvuusapuraha on todella merkityksellinen juuri sen takia, että se mahdollistaa uusien ovien ja oman mielen avartamisen eri tavalla kuin mikään muu Suomesta tällä hetkellä saatava apuraha”, Honkakoski kiittää.
Alansa ainoa edustaja Suomessa
Corporeal Mime on fyysisen teatterin suuntaus ja Suomessa hyvin marginaalinen taiteenlaji. Reetta Honkakoski onkin maamme ainut kyseiseen ilmaisuun ja liiketekniikkaan erikoistunut näyttämötaiteilija. Hän opiskeli taidesuuntausta seitsemän vuoden ajan Lontoossa, jonka jälkeen palasi takaisin Suomeen teatterin pariin.
”Lähdin aikoinaan intuitiivisesti etsimään työvälineitä siihen, että voisin tehdä fyysisen teatterin esityksiä itsenäisesti. Löysin Lontoosta siihen työvälineet sekä esiintyjänä, ohjaajana että kouluttajana”, taiteilija kertoo.
”Tämän kaltaisia kaikenkattavia taidemuotoja ja liiketekniikoita ei Euroopassa hirveästi ole, ja törmäsinkin Corporeal Mimeen vähän sattuman, tai kenties kohtalon kautta. Taiteenlajini on hyvin marginaalinen, mutta jos yhtään fyysisen teatterin kentällä liikkuu, niin siihen törmää ennen pitkää. Jollakin tavalla valinta oli minulle loppujen lopuksi ilmiselvä.”
Kollegoiden vertaistuki on tärkeää myös taiteentekijöille, ja Suomessa tämä on haaste Honkakoskelle. ”Liikkuvuusapurahan avulla pääsin näkemään miten muut toimivat ja tekevät. Se avasi silmiäni ja ymmärsin, että työtäni voi tehdä myös kansainvälisellä kentällä. Minun ei tarvitsekaan valita, toiminko Suomessa vai ulkomailla, vaan voin toimia molemmissa yhtä aikaa.”
Honkakosken mukaan vapaalla kentällä toimivien freelancer-taiteilijoiden kannalta on todella merkittävää, että teoksia voi viedä ulkomaille. Se kasvattaa teoksen elinkaarta merkittävästi. ”Suomessa on niin pienet teatteriyleisöt, että jos kiertue- ja vierailumahdollisuuksia ei olisi, teoksia, joita tehdään pitkään rakkaudella ja pieteetillä, esitettäisiin hyvin lyhyen aikaa.”
Ranskassa Honkakoski vieraili Mime in Motion -festivaalilla, jonne hänet oli kutsuttu esiintymään Duetto yhdelle -sooloteoksella. Vaikka kyseessä on sooloteos, kiertueella on aina mukana neljän hengen ryhmä. Lavalla on suuri nojatuoli ja pyörätuoli, sekä Honkakosken lisäksi valtava jänisnukke.
”Esitys on kiertueita ajatellen epäkäytännöllinen, mutta on ihanaa että olen pystynyt tekemään työni taiteellisista lähtökohdista eikä siitä, mikä olisi kiertueen kannalta kätevin. Jos olisin lähtenyt luomaan teosta käytännön näkökulmasta, minulla olisi kiertueella mukana pieni matkalaukku jossa olisi ehkä puku ja kangasta, eikä lavalla olisi minun lisäkseni yhtään mitään. Matkustaisin yksin ja hyväksyisin, että olosuhteet olisivat todella haastavat. Sellainen taiteen tekeminen ei kiinnosta minua. On ihanaa tehdä töitä teoksen ehdoilla!” Honkakoski toteaa.
Verkostoitumista ja pattereiden latausta
Honkakosken verkostoitumismatka ei mennyt hukkaan, sillä Barcelonan vierailu poiki sooloesitykselle uuden esitysvierailun.
”Barcelonassa alkoi tuotannollinen yhteistyö brasilialaisen tuottajan Angela Lyran kanssa, joka pystyy myymään esityksiäni portugalin- ja espanjankieliseen maailmaan. Tämä yhteistyö mahdollisti heinäkuussa 2018 tapahtuvan kahden viikon vierailumatkan Brasiliaan. Se on kyllä aika huikeaa!”
Euroopan matka käynnisti myös taiteellisen yhteistyön barcelonalaisen Companyn Cie Ofelia de Theatre’n kanssa. Yhteistyön tulos nähdään elokuussa 2018 Helsingin Taiteiden yössä.
Suuria suunnitelmia on myös festivaalin saralla. Montpellieristä lähtöisin oleva Hors Lits -taidefestivaali inspiroi Honkakosken perustamaan oman Hors Lits -ryhmän, ja 31.8.–1.9.2018 järjestetäänkin jo ensimmäinen urbaani taidefestivaali Helsingissä. ”Konseptin idea on, että taiteilijat järjestävät pienimuotoisia esityksiä yleisölle yksityiskodeissa. Suoraan taiteilijalta katsojalle, kaikki portinvartijat siitä välistä on leikattu pois”, selittää Honkakoski.
Kaiken kaikkiaan verkostoitumismatka onnistui yli odotusten. ”Barcelonan matkaosuuden tarkoitus oli enemmänkin pattereiden lataus ja taiteellisen inspiraation lähteiltä ammentaminen. Taiteilijana kaikki nähty ja koettu jää itämään alitajuntaan ja sydämeen. Ne saattavat ajan kanssa pulppuilla esitysideoiksi, joten saa nähdä mihin tämä kaikki vielä johtaa.”
– On mielenkiintoista, että Raamatun sananlaskut – kuten ”mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää” – ovat edelleen käytössä arkipuheessa. Kenties ne ovat asettuneet arkikieleen niin itsestäänselvyyksinä, että harva edes tiedostaa käyttävänsä Raamatusta peräisin olevia ilmauksia, pohtii Liisa Granbom-Herranen, joka tutki väitöskirjassaan suomalaisten sananlaskujen nykykäyttöä. Kävi ilmi, että sananlaskuilla on edelleen paikkansa arkikielisessä keskustelussa, mutta niiden tulkinnat muuttuvat.
Granbom-Herrasen tutkimusaineistona olivat Salon Seudun Sanomiin julkaistavaksi tarkoitettuina mielipidekirjoituksina lähetetyt tekstiviestit. Viiden vuoden aikana lähetettyjä viestejä oli noin 70 000. Ne sisälsivät yli 7 000 sananlaskua tai viittausta sananlaskuun.
”Sananlaskun käyttö tai viittaus sananlaskuun mielipiteenilmauksissa sisältää oletuksen, että lukijat tunnistavat sen. Salon Seudun Sanomiin lähetettyjen tekstiviestien sisältämät sananlaskut kertovatkin sananlaskujen aktiivisesta roolista mielipiteen idean vahvistajina. Sananlaskuilla on edelleen varteenotettava osansa vakuuttavassa kielenkäytössä”, Granbom-Herranen toteaa.
Liisa Granbom-Herranen tarkasteli sananlaskuja niiden käyttöyhteyden näkökulmasta. Selvisi, että sananlaskun käyttö on harkittua, ja käyttö palvelee yleensä yhtä tai useampaa tarkoitusperää.
”Vanhat tunnetut sananlaskut tunnistuvat luotettavammin kuin modernit sananlaskut tai mahdollisesti sananlaskuiksi kehittyvät ilmaisut”.
”Sananlaskujen, kuten muunkin suullisen perinteen käytön ja tulkinnan, perusta on aina ollut arkielämässä. Niiden käyttöyhteys liittyy tavalla tai toisella käyttäjän omaan elämään.
Tekstiviestien sisältämien sananlaskujen käyttöyhteyden tarkastelussa selvisi, että perinteiset sananlaskut esiintyvät yhdessä modernien sananlaskujen kanssa. ”Vanhat tunnetut sananlaskut tunnistuvat luotettavammin kuin modernit sananlaskut tai mahdollisesti sananlaskuiksi kehittyvät ilmaisut”, Granbom-Herranen toteaa.
Granbom-Herranen havaitsi, että nykykäyttäjä saattaa lyhentää sananlaskuja tai yhdistää niitä toisiin sanalaskuihin. Aina sananlaskuja ei edes haluta käyttää kokonaisina, vaan käyttäjälle saattaa riittää pelkkä viittaus niihin: ”Mikäs se olikaan se ahneen loppu”.
Nykyaikana sananlaskuja käytetään varsin mielenkiintoisissakin yhteyksissä, jos ajatellaan niiden oletettua perusmerkitystä. Sananlaskut ovat lyhentyneet, niistä voidaan jättää loppu pois kuten usein käy esimerkiksi ”Oma maa mansikka” tai ”Moni kakku päältä kaunis” sananlaskuille, Liisa Granbom-Herranen kertoo.
Väitöstutkimuksen mukaan nykypäivän sananlasku voi olla yhdistelmä useammasta eri aikakauden sananlaskusta tai vaikkapa sananlaskusta ja fraasista. Traditionaaliset sananlaskut samoin kuin Raamatusta peräisin olevat sananlaskut muuttavat muotoaan.
”Sananlaskun asettuessa uuteen kulttuuriseen käyttöyhteyteen sen muoto ja tarkoite usein muuttuvat. Tutkimus osoitti, että sananlaskut ovat varsin muuttumattomia ilmauksia ja traditionaalisiin sananlaskuihin sisältyy edelleen agraaritalouden termejä, mutta sananlaskuja käytetään uusissa ympäristöissä ja niiden tulkinnat muuttuvat”, Granbom-Herranen toteaa. ”Sananlaskut saavat uusia tulkintoja – ja mielestäni niiden tuleekin saada. Onhan koko elinympäristömme muuttunut.”
Huoli lasten vähenevästä lukuinnosta ja heikentyneestä lukutaidosta on ollut viime aikoina julkisuudessa toistuvasti esillä. Suomen Kulttuurirahaston Keski-Suomen rahasto päätti ryhtyä toimeen ja kehittää ratkaisuja lasten lukutaidon ja -innon lisäämiseen mittavan, puolitoistavuotta kestävän maakunnallisen hankkeen kautta. Näin syntyi Tartu tarinaan! -hanke, jonka päätavoitteena on auttaa lapsia ja perheitä löytämään lukuilo ja johdattaa lapset pienestä pitäen tarinoiden maailmaan.
Uutta elokuun alussa käynnistyneessä hankkeessa on sekä kohderyhmä, 0-6-vuotiaat lapset perheineen, että kokonaisvaltainen tapa lähestyä lukemista. ”Kohderyhmänä ovat erityisesti perheet, joissa lukeminen ei ole vielä osa arkea. Toiveenamme on lukuilon leviäminen jokaiseen keskisuomalaiseen lapsiperheeseen”, hankevastaava Suvi Ylönen Niilo Mäki Instituutista kertoo.
Luvassa lukuboksillinen tarinoita ja toimintaa
Käytännössä tämä tapahtuu Tartu tarinaan! -lukutyöpajojen sekä päiväkoteihin ja MLL:n Perhekahviloihin jaettavien Lukuboksien kautta. Tartu tarinaan! -lukuboksien käyttöön opastetaan ja ne sisältävät tiettyyn teemaan liittyvää tekemistä: erilaisia kirjoja, pelejä, leikkejä ja toimintaideoita toteuttavaksi päiväkodissa tai kotona vanhempien kanssa. Ensi vuoden puolella Lukubokseja tarjotaan maksutta kaikkiin Keski-Suomen kuntiin, ja tätä kautta Tartu tarinaan! -hankkeen on mahdollista tavoittaa iso osa keskisuomalaisista lapsiperheistä. Keski-Suomen rahaston asiamies Antti Niskanen on rahoittajan näkökulmasta syystäkin ylpeä. ”Lukemisella on vaikutuksia hyvin moniin elämässä tarvittaviin taitoihin, joten hankkeen vaikutukset ulottuvat huomattavasti pidemmälle kuin mekaanisen lukutaidon kehittämiseen ja edistämiseen. Yhdessä lukeminen ruokkii lapsen ja aikuisen välistä vuorovaikutusta ja luo heille yhteisiä jaettuja kokemuksia, mikä voi vahvistaa myös vanhemmuutta”, hän toteaa.
Lapsesta kasvaa lukija yhdessä lukemalla
”Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa lukea. Haluamme auttaa perheitä löytämään juuri heille sopivat lukemisen tavat”, Suvi Ylönen kertoo. ”Lukuilon voi löytää vielä aikuisenakin vanhemman roolissa, vaikka itsellä olisi ollut pulmia lukemisessa tai vähäisiä kokemuksia kirjoista. Tämän takia järjestämme myös Tartu tarinaan! -työpajoja ja asiantuntijaluentoja vanhemmille ja ammattilaisille.”
Monimuotoisuutta on haettu hankkeen kolmen toteuttajatahon yhteistyöllä: Niilo Mäki Instituutissa, Mannerheimin Lastensuojeluliiton Järvi-Suomen piirissä ja Jyväskylän kesäyliopistossa ollaan innoissaan hankkeen mahdollisuuksista. ”Unelmamme on, että jokainen lapsi olisi löytänyt kirjojen ja tarinoiden imun jo ennen kuin itse oppii lukemaan ja tätä kautta Keski-Suomessa voidaan jatkossa olla ylpeitä ahkerasti lukevasta sukupolvesta. Tämä vaatii sen, että lapselle luetaan ja että hän saa ympäristöstään lukemisen mallin”, Suvi Ylönen muistuttaa.
Taidetestaajat-hanke etsii eri puolilta Suomea nuorille vierailukohteita lukuvuodeksi 2019–2020. Millaista kahdeksasluokkalaisten mielestä on laadukas ja kiinnostava taide? Millainen on jännittävä, kiehtova ja riemastuttava taide-elämys? Hakekaa mukaan ja kertokaa taideorganisaationne näkemys!
Taidetestaajat-hanke tarjoaa kolmena lukuvuonna kaikille Suomen kahdeksasluokkalaisille kaksi ikimuistoista taide-elämystä. Nuorten testattavaksi voi ehdottaa mitä tahansa taidelajia. Tavallinen museokierros tai näytelmä ei kuitenkaan riitä, vaan taideorganisaatioilta odotetaan vieraanvaraisuutta sekä huolella suunniteltua ja osallistavaa kokonaisuutta. Taidetestaajien kohteiden valinnassa painotetaan sekä taiteellista laatua että innovatiivista, nuorille suunnattua yleisötyötä.
Taidetestaajat on Suomen historian suurin nuorten kulttuurihanke, ja sen rahoituksesta vastaavat Suomen Kulttuurirahasto ja Svenska kulturfonden. Suurhanketta koordinoi Suomen lastenkulttuurikeskusten liitto, joka haluaa tarjota mieleenpainuvia kulttuurikokemuksia tasa-arvoisesti kaikille nuorille. Sen vuoksi hakijoilta kysytään muun muassa vierailukohteen esteettömyyttä ja saavutettavuutta.
Hanke on kolmivuotinen. Kahdeksasluokkalaisia ja heidän opettajiaan on vuosittain yhteensä yli 60 000. Jokainen luokka tekee kaksi taidevierailua, joten vierailujen kokonaismäärä vuoden aikana on jopa 120 000. Yhden vierailuistaan koululaiset tekevät lähialueen kohteeseen, joten taideorganisaation on pystyttävä vastaanottamaan suuri osa oman maakuntansa kahdeksasluokkalaisista. Toiselle vierailulle nuoret matkustavat joko Uudeltamaalta muualle Suomeen tai muualta Suomesta pääkaupunkiseudulle.
Jokaisen lukuvuoden käyntikohteista järjestetään erillinen haku. Tällä kertaa haku koskee hankkeen viimeistä vuotta. Lukuvuoden 2019–2020 vierailukohteiden hakuaika on 15.8.–7.9.2018. Mukaan valituille taideorganisaatioille ilmoitetaan tuloksista loppusyksystä 2018, ennen tietojen julkistamista.
Sähköinen hakulomake on täytettävissä 15.8.2018 alkaen Kulttuurirahaston apurahan hakijan verkkopalvelussa. Hakulomakkeessa tulee esitellä suunnitelma, johon kuuluvat myös ”etkot ja jatkot” (etukäteis- ja jälkityöskentely). Lomakkeella kysytään lisäksi muun muassa, millä yleisön vähimmäis- ja enimmäismäärällä voisitte osallistua Taidetestaajiin.
