Kulttuurirahaston residenssiohjelma laajenee Etelä-Amerikkaan

Neljä uutta kohdetta ympäri maailman

Vuonna 2020 ohjelma laajenee uudelle mantereelle, Etelä-Amerikkaan. Uusia residenssikohteita avataan kirjailijoille Buenos Airesiin yhteistyössä Fundación Filban kanssa ja kuvataiteilijoille ja kuraattoreille Capacete-residenssiin Rio de Janeiroon. Molempiin kohteisiin jaetaan kaksi kolmen kuukauden työskentelyapurahaa.

Tokioon aukeaa uusi kohde kuvataiteilijoille ja kuraattoreille AIT-residenssiin (Arts Initiative Tokyo). Tanssi-, esitys- ja teatteritaiteen työryhmille avautuu uusi kohde Italiassa, Santarcangelo di Romagnassa.

Aiemmista kohteista haettavissa ovat SeMA Nanji (Soul), Tokyo Arts and Space Residency (Tokio), Artspace (Sydney), lnstitute for Provocation (Peking) ja Triangle (New York). 

Kulttuurirahasto haluaa huomioida kasvavan ohjelman ympäristövaikutuksia

”Residenssityöskentely toimii taiteilijoiden kansainvälisen vuorovaikutuksen ja yhteistyön mahdollistajana, ja globaalilla kentällä toimivien taiteilijoiden residenssimatkustaminen onkin yhä perusteltua ja usein jopa välttämätöntä. Haluamme kuitenkin kannustaa taiteilijoita valitsemaan ekologisempia matkustuskeinoja aina kun se on mahdollista”, kertoo erityisasiantuntija Johanna Ruohonen.

Raide- ja lauttaliikenteellä saavutettaviin kohteisiin valituille taiteilijoille myönnetään korotettu matka-apuraha, mikäli he sitoutuvat matkustamaan kohteeseen lentämättä. Apurahan suuruus on tällöin Aasian kohteisiin 5 000 euroa, mikä kompensoi sekä korkeampaa lipun hintaa että matkustamiseen käytettyä aikaa työskentelyaikana (2 viikkoa/suunta). Italiaan junalla matkustettaessa korotettu matka-apuraha on 1 500 euroa henkeä kohden, sisältäen laskennallisen yhden viikon työskentelyajan.

”Junassa tapahtuva työskentely voi parhaassa tapauksessa myös syventää residenssikokemusta ja siitä saatavaa hyötyä”, Ruohonen pohtii. 

Junamatkailu osana residenssitoimintaa

Helmikuussa 2019 Kulttuurirahasto myönsi 70 000 euron apurahan Miina Hujalan ja Arttu Merimaan hankkeelle, jossa rakennetaan itään suuntautuvaa liikkumisen väylää taiteilijoille ja tutkitaan junamatkailun mahdollisuuksia yhdistää ja ylläpitää taiteellista työtä muun muassa osana residenssitoimintaa.

”Residenssitoiminta voi toimia väylänä avata ja muodostaa uusia yhteyksiä, jossa pitkien välimatkojen ja etäisyyksien taittaminen junalla ja lautalla tekee näkyväksi ja vahvistaa käytännön tekojen tärkeyttä ilmastollisesti kestävien liikkumisvälineiden ja väylien hyödyntämiselle”, Hujala ja Merimaa kertovat.

Kulttuurirahaston Aasian residensseihin matkustavat voivat saada Merimaan ja Hujalan hankkeesta paitsi konkreettista matkojen järjestämiseen liittyvää informaatiota myös mahdollisuuden yhteisiin matkoihin muiden samaan suuntaan liikkuvien kanssa. Hankkeen yhteistyökumppanina, kuten myös Kulttuurirahaston residenssiohjelman neuvoa-antavassa roolissa toimii HIAP – Helsinki International Artist Programme.

Työskentelyapuraha Kulttuurirahaston residensseissä on 7 000 euroa kolmen kuukauden jaksolta ja Santarcangelon työryhmille 650 euroa/viikko/henkilö. Tarkempaa tietoa residensseistä ja niihin myönnettävistä apurahoista on Kulttuurirahaston verkkosivuilla kunkin residenssin esittelysivulla.

Kulttuurirahaston elokuun hakuaika on 12.–30.8.2019. Haku sulkeutuu kello 16 viimeisenä hakupäivänä.

Infotilaisuus residensseistä pidetään ke 14.8. klo 16 alkaen Nykytaiteen museo Kiasman Seminaari-tilassa, Mannerheiminaukio 2, Helsinki. Tilaisuuden kieli on englanti.

Tilaisuus striimataan, ja se on katsottavissa suorana tai jälkeenpäin Kulttuurirahaston YouTube-kanavan tai Facebookin kautta.

Lisämiljoona tulevaisuuden energiamarkkinoita tai teknologian murrosta käsitteleville tutkimushankkeille

”Kulttuurirahasto aloitti vuonna 2017 käytännön, jossa vuorovuosin tietyille aloille kannustetaan tekemään normaalia suurempia hakemuksia. Miljoonan euron lisärahoitus on tähän mennessä ollut haettavissa maatalouden ympäristövaikutuksiin kohdistuvaan tutkimukseen sekä genomilääketieteen ja täsmälääketieteen kliiniseen tutkimukseen”, Kulttuurirahaston hallituksen puheenjohtaja Jari Sokka kertoo.

”Teknisten tieteiden ja taloustieteiden tukimuodossa on eduksi, jos tutkijaryhmä koostuu sekä yliopistoissa, tutkimuslaitoksissa että yrityksissä toimivista henkilöistä. Yliopistojen ja yritysten välinen yhteistyö on ollut perinteisesti Suomelle vahvuus, mutta nyt tarvitaan erityistä tukea siihen, että eri näkökulmat kohtaavat ja että oppiminen siirtyy eri osapuolten kesken”, Sokka tarkentaa.
 

Miljoonan euron lisärahoituksella tuetaan yhdestä viiteen tutkimushanketta. Hakija voi olla useammasta tutkijasta koostuva työryhmä, mutta ei yliopisto tai tutkimuslaitos. Hakemukseen liitettävä tutkimussuunnitelma tulee jättää joko suomen- tai englanninkielisenä, hakemuslomakkeelle tuleva tiivistelmä tulee laatia suomeksi.

Suomen Kulttuurirahaston lokakuun hakuaika on 1.-31.10.2019. Kaikkiaan apurahoja on tuolloin haettavana noin 25 miljoonaa euroa.

Katso lisää osoitteesta skr.fi/miljoona2020

Nykytanssia ja tanssielokuvaa tekien, kokien ja katsoen – hyvinvointia ja kulttuuria iäkkäille

Alinan kuvat: Marko Tikkinen
Teksti ja Elli Isokosken kuva: Anna Bui 

Elli Isokoski tekee tanssielokuvia ikäihmisten kanssa. Kuva: Anna Bui

Elli Isokoski tekee tanssielokuvia yhdessä ikäihmisten kanssa.

Tanssitaiteilija Elli Isokoski sai vuonna 2018 kolmivuotisen Taidetta hoitolaitoksiin -apurahan kotona asuvien ikäihmisten kanssa tehtävään taiteelliseen työskentelyyn. Hankkeen kohderyhmänä ovat kotona asuvat ikäihmiset, joiden on toimintakyvyn rajoituksista tai muista syistä johtuen haastavaa osallistua kodin ulkopuoliseen kulttuuritoimintaan.

– Olen valinnut osallistujat yhteistyössä Käpyrinne ry:n Iloa arkeen pysäkkitoiminnan ja Myllypuron palvelukeskuksen, sekä tapaamieni kotisairaanhoitajien kanssa. Tulevaisuudessa mukana saattaa olla muitakin tahoja. Pidän avoimia esittelytilaisuuksia keskusten päivätoiminnan yhteydessä. Näitä kanavia pitkin löydän osallistumaan innostuneet ikäihmiset, joita sitten tapaan heidän omissa kodeissaan, Isokoski kertoo.

Osallistujien kanssa katsotaan lyhyitä tanssielokuvia, keskustellaan ja liikutaan yhdessä. Tutustuminen ja yhdessä tekeminen voivat johtaa myös oman tanssielokuvan syntymiseen.

– Olen tavannut esimerkiksi 94-vuotiasta Alinaa tammikuusta lähtien noin kerran viikossa. Maaliskuun puolivälissä Alinalta tuli idea lyhytelokuvaksi, ja toukokuun alussa kuvasimme idean. Etsimme kevään tunnelmaa kylmänä ja vähän sateisena päivänä, ja hauskaa oli, Isokoski naurahtaa.

– Olen tehnyt ikäihmisten kanssa töitä vuodesta 2002 lähtien. Ihastuin tanssielokuviin ehkä kymmenen vuotta sitten katsojana Loikka-tanssielokuvafestivaalilla, Elli Isokoski muistelee.

– Minulle heräsi hyvin nopeasti ajatus, että tätä voisi tehdä ikäihmisten kanssa, ja vuonna 2010 toteutin ensimmäisen projektini, joka liittyi tanssielokuviin. Työskentelin silloin hoitolaitoksissa asuvien ikäihmisten kanssa. Nyt vanhustenhoidon trendi on muuttunut siten, että yhä enemmän halutaan panostaa kotihoitoon laitoksissa asumisen sijaan. Tämän projektin suunnittelussa on taustalla kiinnostuksen kohteeni työskennellä ikäihmisten ja tanssielokuvan parissa sekä vanhustyön puolelta tullut toive kehittää kulttuuritoimintaa ikäihmisille koteihin vietäväksi.

Isokoski on järjestänyt neljä avointa tilaisuutta, joissa hän on kertonut ikäihmisille ja muille kiinnostuneille toiminnastaan ja joissa osallistujat ovat päässeet myös itse jakamaan ajatuksiaan katsotuista elokuvista. 

Kantin Pysäkin elokuvahetkessä erityisesti Kurki-elokuva herättää ihastusta. Vanhempi rouva huudahtelee useaan otteeseen ihastuneesti, miten hieno lintu kurki on. Luonnon liikkeet -videossa taas naurattaa selvästi taustalla kuuluvan, kevättä rinnassa olevan sammakon kurnutus. Osallistujille jaetaan Pommacia, eli ”samppanjaa ja vaahtokarkkeja”. Kädet käyvät ahkerasti karkkikipolla ja kuuluu tyytyväisiä huokauksia, ”kun karkkia saa nykyään niin harvoin”.

– Seuraavan elokuvan, Ystävät, toteutin viikonlopun mittaisessa Kino Obscure -tapahtumassa. Elokuvassa on mukana kuusi lasta ja neljä vanhempaa ihmistä, joille kuvauspäivä oli hauskaa vaihtelua tavalliseen arkeen, Isokoski esittelee.

Ystävät-elokuvan päätyttyä tilassa on hiljaista. Tunnelma on harras, hieman surullinenkin. Elokuvan aiheet, ystävyys, aika ja ikääntyminen, koskettavat ja liikuttavat selvästi kaikkia osallistujia. Alina, jonka kanssa käydyistä keskusteluista idea elokuvaan sai alkunsa, kiteytti ajatuksensa näin: ”Ensin ystäviä on laumoittain ja sitten ei ketään”. Myös moni paikan päällä oleva vanhus saattaa kokea olonsa yksinäiseksi ja aihe selvästi herättää tunteita. Eräs rouva kertoo tarinan tyttärestään, joka asuu kaukana Espanjassa.

Viimeisenä elokuvana esitettävä irlantilaisen koreografin David Bolgerin Deep end dance kuitenkin aiheuttaa naurunpurskahduksia ja saa tunnelman jälleen keventymään. Hoitajan lämmin käsi silittää olkapäätä ja pehmeä ääni rauhoittaa. Elokuvahetki on päättynyt.

Liikkuvuusapuraha 36 hakijalle, jakosumma 150 000 euroa

Kulttuurirahaston liikkuvuusapurahan tavoitteena on mahdollistaa taiteilijoille tai työryhmille ulkomaisen oleskelujakson avulla uusia välineitä ja verkostoja taiteellisen työskentelyn tueksi. Apuraha edellyttää vähintään kahden viikon mittaista yhtäjaksoista oleskelua kohteessa. Myönnettyjen apurahojen suuruus on 3 000–10 000 euroa, ja niillä rahoitetaan esimerkiksi residenssityöskentelyä, festivaaliosallistumisia, näyttelyprojekteja ja kansainvälisiin yhteishankkeisiin liittyviä matkoja.

”Saimme maaliskuun haussa 199 liikkuvuusapurahahakemusta lähes kaikilta taiteen aloilta. Tälle elokuussa 2017 avatulle tukimuodolle on ilahduttavasti ollut kysyntää ja hakijoiden taso on pysynyt korkeana”, toteaa Kulttuurirahaston erityisasiantuntija Johanna Ruohonen.

Kymmenen tuhannen euron suuruisia apurahoja myönnettiin tällä kertaa vain yksi: helsinkiläisen Klockriketeaternin ja yhdysvaltalaisen The Crossing -kuoron monitaiteellisen yhteistuotannon Aniara – fragments of time and space -esityksen ensi-iltaan Philadelphiassa sekä viikon mittaiseen festivaalivierailuun Hollannissa. Ensi syyskuussa Aniara nähdään Kansallisoopperan Alminsalissa.

Näyttelijä-käsikirjoittaja Anna Lipposen ja lavastaja-valosuunnittelija Petri Tuhkasen johtama Teatteri Jalostamo2 sai 8 000 euroa taiteilijaresidenssiin Huippuvuorilla heinäkuussa 2019. Työryhmä valmistelee Ice lce Baby -nimistä episodimaista tarinaa ja teatteriesitystä maapallolla tapahtuvasta ilmastonmuutoksesta ja sen vaikutuksesta ihmisiin ja eläimiin. Ice Ice Babyn ensi-ilta on Helsingissä Teatteri Viiruksen Guest-ohjelmistossa marraskuussa 2019. 

Kulttuurineuvos Veijo Baltzarin vuonna 2002 perustaman Kansainvälisen Mustalaiskirjailijaliiton aktiivisuuden ansiosta Frankfurtin kirjamessuilla toteutuu lokakuussa 2019 historian ensimmäinen Mustalaispaviljonki. Sen järjestämiseen ja matkakuluihin myönnettiin 3 500 euron liikkuvuusapuraha.

”Liikkuvuusapurahan saaneilla hankkeilla tai taiteilijoilla on tyypillisesti muu työhön liittyvä rahoitus jo järjestyksessä, mutta rahoitusta saatetaan tarvita vielä esimerkiksi teoskuljetusten järjestämiseen, tapahtumatekniikan hankkimiseen tai suurten työryhmien matkakuluihin”, Ruohonen kuvaa.

Kulttuurirahaston liikkuvuusapurahat ovat haussa kahdesti vuodessa, maaliskuussa ja elokuussa. Kaikki vuoden 2019 liikkuvuusapurahamyönnöt löydät täältä. Valitse pudotusvalikosta erillishaut ja liikkuvuusapurahat.

Vuoden 2019 stipendiaatit UWC-lukioihin on valittu

UWC stipendiaattivalinnat 2019

Vuonna 2019 hakemuksia saapui 123 kappaletta. Hakijoista 109 oli tyttöjä ja 14 poikia. Ruotsinkielisiä hakijoita oli 6.

UWC-stipendiaatit

UWC Atlantic College
Minerva Vuoti , Turku (Ari Lahti ja Vesa Vanha-Honko -stipendiaatti)

UWC Atlantic College
Daniel Kankaanpää, Helsinki

UWC Adriatic
Ronja Tuovinen, Korpilahti

Waterford Kamhlaba UWC
Aure von Zansen, Helsinki

Pearson College UWC
Thomas Martin, Helsinki

UWC-USA
Aida Worku, Helsinki (Suomen Kulttuurirahasto / Kristian Segerstråle -stipendiaattina)

Li Po Chun UWC
Sonja Korpelainen, Lappeenranta

UWC Mahindra College
Sanna Rouhiainen, Uusikaupunki

UWC Red Cross Nordic
Aida Almakari, Espoo (Svenska kulturfonden -stipendiaatti)

UWC Red Cross Nordic
Minttu Saarinen, Kangasala

UWC Costa Rica
Janita Hietala, Haapavesi

UWC Mostar
Gabriela Möller, Helsinki (Davis-UWC Dare to Dream -stipendiaatti)

UWC Mostar
Hilja-Maria Takala, Helsinki

Lisäksi UWC-lyhytkursseille valittiin:

Belgian lyhytkurssi – Building and Crossing Bridges:
Nea Simonen, Oulu

Sofia Källström, Raisio

Musiikin iloa Vakka-Suomessa ja yhteisötaidetta Salossa – Oppi- ja hoivayksiköt yhteistyössä Varsinais-Suomessa

Varsinais-Suomen alueen hoitolaitoksissa ollaan tietoisia taiteen hyvää tekevistä vaikutuksista, jonka vuoksi taidetoiminta on alueella aktiivista.

Varsinais-Suomen hoitolaitoksissa ollaan tietoisia taiteen hyvää tekevistä vaikutuksista. Kuva: Andréa Vannucchi & Tea Tikka

Varsinais-Suomen alueen hoitolaitoksissa ollaan tietoisia taiteen hyvää tekevistä vaikutuksista, jonka vuoksi taidetoiminta on alueella aktiivista. Taidetoiminta on kuitenkin monesti hankekohtaista, jonka vuoksi toiminta lakkaa valitettavan usein, kun hankerahoitus päättyy. Vaikka kiinnostusta hoitolaitoksissa järjestettävään jatkuvaan taidetoimintaan olisi, saattaa sopivien yhteistyökumppaneiden ja rahoituksen löytäminen olla haastavaa.

Oppi- ja hoivayksiköiden yhteistyö Varsinais-Suomessa -hankkeen pilottivaiheen tavoitteena oli synnyttää ruohonjuuritason yhteistyön toimintamalleja taideoppilaitosten ja hoitolaitosten välille, jotka jatkuisivat molempien laitosten arjessa myös hankkeen päätyttyä.

Hankkeeseen valittiin kaksi pilottiryhmää Varsinais-Suomen alueelta. Pilottiryhmien tuli edustaa eri taiteenlajeja eri paikkakunnilta. Hoitolaitokset rajautuivat pilottien mukaan vanhainkoteihin sekä palvelutaloihin. Taideoppilaitokset valikoituivat sen mukaan, mitkä oppilaitokset osoittivat kiinnostusta hankkeeseen osallistumiseen. Pilottiryhmiksi valikoituivat Salon kansalaisopisto sekä Vakka-Suomen musiikkiopisto. Varsinais-Suomen Kulttuurirahasto tuki pilotteja maksaen muun muassa matka- ja kokouskustannuksia.

Oheisesta raportista voit lukea hankkeen pilottivaiheen onnistumisista ja haasteista.

Satakunnan tieteelle ja taiteelle 635 000 euroa

Satakunnan Kulttuurirahaston palkinto Ognian ja Mira Vassileville

Kuoronjohtajat Ognian ja Mira Vassilev palkittiin Satakunnan Kulttuurirahaston vuosijuhlassa 10 000 euron rahapalkinnolla. Heille myönnettiin palkinto satakuntalaisen kuorokulttuurin uudistamisesta ja kansainvälisesti tunnetuksi tekemisestä.

Humanistiset tieteet, kuvataide sekä monet muut alat saivat rahoitusta

Satakunnan Kulttuurirahaston apurahan sai 60 hakijaa. Kokovuotisia henkilökohtaisia työskentelyapurahoja myönnettiin yhteensä 7 kappaletta. Kokovuotisten apurahojen lisäksi vähintään puolivuotisia työskentelyapurahoja myönnettiin 17 kappaletta. Euromääräisesti eniten apurahoja myönnettiin humanistisiin tieteisiin (126 000€) ja kuvataiteisiin (89 500€).

Satakunnan Kulttuurirahaston Kärkihankkeet myönnettiin kahdelle hakijalle: Työryhmä Eeva Karhunen & Laura Puolamäki saivat 30 000 euroa Eurajokilaakso tietokirjaksi -hankkeen toteuttamiseen ja Satakunnan Oopperayhdistys ry 20 000 euroa toimintansa käynnistämiseen.

Taidetta hoitolaitoksiin -apurahoja myönnettiin kolmelle hakijalle, yhteensä 15 300 euroa. Lastenkulttuuriin apurahoja myönnettiin neljälle hakijalle, yhteensä 24 200 euroa.

Tänä vuonna tieteelle myönnettiin euromääräisesti 61% ja taiteelle 39% apurahoista. Kappalemäärinä vastaavat luvut ovat tiede 29 apurahaa ja taide 31 apurahaa. Keskimääräinen myönnetty apuraha oli noin 11 000 euroa.

Satakunnan Kulttuurirahasto vastaanotti tänä vuonna 265 hakemusta, joiden yhteenlaskettu summa oli 3 786 989 euroa. Edellisenä vuonna hakemuksia oli 242 kappaletta ja haettu yhteissumma 3 600 436 euroa.

Folkloristi tutki stand up -komiikkaa: Suosio vaatii karismaa, yllätyksellisyyttä ja sitkeää harjoittelua

Teksti: Anna Bui
Kuvat: Heikki Tuuli ja Antti Lindfors

Väitöksen jälkeen Antti Lindfors aikoo vetäytyä Paimioon kesämökilleen suunnittelemaan uusia tutkimuksia.

Väitöksen jälkeen Antti Lindfors aikoo vetäytyä Paimioon kesämökilleen suunnittelemaan uusia tutkimuksia. Kuva: Lindforsin oma

Turusta Helsingin Kallioon muuttanut tuore folkloristiikan tohtori Antti Lindfors kiinnostui aikanaan huumorintutkimuksesta luettuaan Seppo Knuuttilan kansanhuumoria käsittelevän väitöskirjan. Stand up ei ollut Lindforsille vielä tuossa vaiheessa kovinkaan tuttu ala, ja vaikkei se ehkä akateemisissa piireissä ollut kovin arvokkaassa kurssissa, nuori tutkija innostui aiheesta niin paljon, että päätti tehdä siitä väitöskirjan.

– En tiennyt lajista kovinkaan paljoa eikä stand upista ollut liiemmälti aiempaa tutkimusta avuksi, suomeksi ei yhtään. Ala vaikutti kuitenkin haastavalta tutkimuskohteelta, koska stand upissa kaikki on niin häilyvää, Lindfors toteaa.

Stand up -komiikka on rantautunut viime vuosikymmeninä etenkin internetin vaikutuksesta myös Suomeen. Vaikka laji elää tällä hetkellä kultakauttaan ympäri maailman, sillä on Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa jo yli puolivuosisataiset perinteet. Stand upin tausta on 1900-luvun puolivälin angloamerikkalaisessa spontaaniuden kulttuurissa, jonka muita ilmenemismuotoja olivat beat-kirjallisuus, kokeellinen bebop jazz ja abstrakti ekspressionismi. Lajin juuret ovat etenkin Amerikan juutalaisten ja mustien huumorikulttuureissa, mitä seikkaa ei ole tutkijan mielestä aiheen historiikeissa tuotu aina riittävästi esiin.

Stand up on taiteenlaji, joka nojaa välittömyyden ihanteelle.

Lindforsin väitöskirja on aiheen ensimmäinen täysmittainen kartoitus, ja se keskittyy stand up -komiikkaan itsensä esittämisen lajina, sanataiteena ja semioottisena vuorovaikutuksena. Stand up on taiteenlaji, joka nojaa välittömyyden ihanteelle, vaikka tutkijan mukaan komiikka onkin melko kaavamaista ja toisteista.

Lindfors hyödynsi tutkimuksessaan saatavilla olevia tallenteita, kuten Netflixin julkaisemia stand up -spesiaaleja, kirjallisuutta ja artikkeleita. Hän teki myös kyselyn sekä haastatteluja suomalaisille stand up -koomikoille. Työ edellytti lisäksi ahkeraa vierailua ruohonjuuritason open mic -klubeilla ja treeniklubeilla. Jossain vaiheessa tutkijalta katosikin hetkellisesti ilo esitysten seuraamisesta, kun hän jatkuvasti analysoi esiintyjiä tutkimustaan varten.

– Hyvät esiintyjät jaksavat kuitenkin aina viihdyttää. Sanoisin myös, että stand up -rutiinien rakenteiden ja vitsimekanismien analysoiminen käy nopeammin tylsäksi kuin sen, joka oli oman kiinnostukseni kohteena: miten koomikko esittää itseään ja tuottaa itsestään ainutkertaisen, samastuttavan lavahahmon. Oman ajatuksen tai teorian testaaminen aineistoa vastaan teki materiaalista eli stand upista taas mielenkiintoista.

Lindfors on monen muun kanssa sitä mieltä, että stand up on parhaimmillaan intiimeissä klubiympäristöissä. Mutta mikä sitten tekee stand up -koomikosta hyvän?

”Hyvän koomikon luotsaamana esitykseen haluaa hypätä mukaan. Joillekin stand up on henkilökohtainen matka, jossa löytää tai kehittää itseään.”

– Monien koomikkojen mielestä hyvä stand up -koomikko on ennen kaikkea yllättävä, ja olen tästä asiasta aika samaa mieltä. Hyvää koomikkoa seuratessa ei tiedä, mitä on seuraavaksi luvassa, mutta esiintyjän luotsaamana haluaa hypätä mukaan, Lindfors analysoi.

Oivaltavuus ja rennon hallittu lavaolemus ovat myös koomikon tärkeitä ominaisuuksia. Näistä osa-alueista toiset voivat kompensoida toisia.

– Jokaisella stand up -koomikolla on omat tarkoitusperänsä. Toiset haluavat naurattaa ja tuottaa ihmisille mieleenpainuvan illan. Toisille stand up mahdollistaa tärkeiden asioiden esille tuontia ja kanavan, jolla tavoittaa samanhenkisiä ihmisiä. Joillekin stand up taas on henkilökohtainen matka, jossa löytää tai kehittää itseään. Parhaimmillaan se saa myös yleisön reflektoimaan omia arvoja, asenteita ja ennakkoluuloja, tutkija kertoo.

Lindfors toteaa, että vaivattomalta näyttävän stand up -rutiinin taustalla on usein kymmeniä ja satoja erilaisia toistoja erilaisten yleisöjen edessä. Näiden toistojen myötä esiintyjien rutiini on hioutunut ja löytänyt muotonsa. Tutkijan mukaan myös Suomesta löytyy stand up -koomikkoja, jotka eivät kalpene kansainvälisessäkään vertailussa, mutta he eivät välttämättä ole lajin isoimpia nimiä.

– Suosittelen ihmisille tutustumista stand upiin pienemmillä klubeilla. Jos puhutaan Helsingistä, niin Paukutusklubilla, Feminist Comedy Nightilla, All Female Panelilla, Takakeno- ja Kekkosklubilla on hyvä aloittaa, Lindfors vinkkaa.

Jos stand upin maailmasta ja alakulttuurista haluaa saada jonkinlaisen käsityksen, on klubeilla tutkijan mukaan käytävä ahkerasti.

Lapin rahasto jakoi 540 000 euroa – Tiedepalkinto Mauri Ylä-Kotolalle

Lapin rahaston apurahansaajia vuodelta 2019. Kuva: Arto Liiti

Lapin rahaston apurahansaajia vuodelta 2019. Kuva: Arto Liiti

Tieteen palkinto lappilaisen taiteen, tieteen ja koulutuksen kehittäjälle

Lapin rahasto jakaa vuorovuosina 10 000 euron suuruisen tiede-, taide- tai ympäristöpalkinnon. Tänä vuonna oli vuorossa tiedepalkinto, joka myönnettiin Lapin yliopiston rehtorille, mediatieteen professori Mauri Ylä-Kotolalle. Ylä-Kotola on suorittanut filosofian tohtorin tutkinnon teoreettisessa filosofiassa Helsingin yliopistossa 1998. Hän on luonut audiovisuaalisen mediatieteen pääaineen Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnassa ja toiminut tiedekunnan professorina ja dekaanina sekä Lapin yliopiston rehtorina vuodesta 2006.

Ylä-Kotolalla on runsas, erityisesti filosofian ja mediatieteen kysymyksiin painottunut tuotanto. Hän on toiminut mm. Taideneuvostossa, Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnassa ja Särestöniemen museosäätiön puheenjohtajana. Ylä-Kotola on edistänyt aktiivisella ja uraauurtavalla toiminnallaan lappilaisen taiteen, tieteen ja koulutuksen kehittymistä, vahvistanut Lapin kansainvälistymistä ja tehnyt tunnetuksi lappilaista kulttuuria ja elinkeinoelämää.

A.E. Nordenskiöldin stipendi opiskelijoiden työllistymistaitoja käsittelevään tutkimukseen

Master of Arts Imran Riaz Chohanille myönnettiin A. E. Nordenskiöld -stipendinä 24 000 euroa Lapissa opiskelevien työllistymistaitoja käsittelevään väitöskirjatyöhön. Chohanin tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, saavatko Lapin yliopiston opiskelijat opintojensa aikana riittävästi työelämän edellyttämiä monipuolisia tietoja ja taitoja oman alansa asiantuntijuuden lisäksi esimerkiksi viestinnässä ja esimiestyössä.

Kokovuotisia ja puolivuotisia apurahoja tieteelle

Mm. Marko Niemelä, Anna Näkkäläjärvi-Länsman ja Samuli Kontio saivat Lapin rahastolta apurahan. Kuva: Arto Liiti

Mm. Marko Niemelä, Anna Näkkäläjärvi-Länsman ja Samuli Kontio saivat Lapin rahastolta apurahan. Kuva: Arto Liiti

Kokovuotisen apurahan, 24 000 euroa, saivat mm. oikeustieteen maisteri Roosa Leväinen asevelvollisen oikeusturvaa kurinpitomenettelyssä käsittelevään väitöskirjatyöhön, filosofian maisteri Marko Niemelä Rovaniemen markkinoiden äänimaisemaa 1881-1930 käsittelevään väitöskirjatyöhön ja musiikin maisteri Anna Näkkäläjärvi-Länsman Itä-Enontekiön joikuperinteen kartoittamiseen.

Apurahoja myönnettiin myös mm. kasvatustieteen maisteri Tiina Yrjänheikille Learning Study -tutkimusotetta opettajan työn kehittämisessä ja oppilaiden minäpystyvyyden arvioinnissa käsittelevään väitöskirjatyöhön ja Ph.D. Nafisa Yeasminille maahanmuuttajaoppilaiden hyvinvointia kouluyhteisössä käsittelevään väitöksen jälkeiseen tutkimukseen.

Visuaalisen taiteen apuraha kahdelle taiteilijalle

Visuaalisten taiteiden kokovuotisia erityisapurahoja taiteelliseen työskentelyyn (24 000 euroa) myönnettiin kaksi kappaletta: Sanna Haimilalle ja Samuli Kontiolle.

Sanna Haimila (s. 1974) on torniolainen taidemaalari. ”Taiteessani käsittelen universaaleja teemoja henkilökohtaisista lähtökohdista. Aiemmin olen käsitellyt mm. surua, kuolemaa ja äitiyttä. Pääosassa on ihminen, useimmiten kuvaan kasvoja. Jokainen viiva ja siveltimen veto, tai se mitä pyyhin ja mitä jätän näkyviin, kertoo jotain minusta, tekijästä, tekemisen hetkellä.”

Samuli Kontio (s. 1975) on rovaniemeläinen taidemaalari. Hän on elävöittänyt Rovaniemen kaupunkikuvaa vuodesta 2007 asti graffitein ja muraalimaalauksin. ”Rovaniemi on pieni, mutta matkailullisesti merkittävä kaupunki. Se on osa sitä Suomi-kuvaa, jota tuhannet turistit vievät mukanaan kuvin ja kertomuksin omaan kotimaahansa. Arktinen talvi tekee kaupungista yksivärisen, joten kaikille avoimella taiteella on merkitystä sekä kaupungin asukkaille että matkailijoille.” Kontion tavoitteena on avata uusia näkökulmia arktiseen yhdistämällä mystikon maailmannäkemystä pop-maailman kuvastoon.

Tänä vuonna uutuutena pelit sekä Taidetta hoitolaitoksiin -apurahat

Suomen Kulttuurirahaston Lapin rahastosta olivat tänä vuonna ensimmäistä kertaa haettavina pelitaiteen alan apurahat sekä Taidetta hoitolaitoksiin -apurahat. Yhteiskuntatieteiden kandidaatti Timo Multamäelle myönnettiin apuraha globaalin maailman valtarakenteita käsittelevän lautapeliteoksen kehittämiseen. Taidetta hoitolaitoksiin -hankkeita tuettiin kolmella apurahalla, mm. tanssitaiteen maisteri Marjo Selinin ja harmonikkataiteilija Tatu Kantomaan Meren yllä hiljaa yössä -tangokonserttisarjan järjestämiseen.

Maakunnan kärkihankkeille 50 000 euroa

Kemijoen kulttuurituki ry sai toisen vuoden apurahana 30 000 euroa Kemijokivarren kylien elvyttämiseen kulttuurin ja taiteen avulla. Apurahan turvin yhdistys tuottaa Karvalakkioopperan, jossa historiallinen dokumentaarinen aines yhdistyy nykymusiikkiin. Ooppera käsittelee kysymystä syyllisyydestä ja siitä, voiko luontoa, kulttuuria ja ihmisyyttä kohtaan tapahtuneen vääryyden antaa anteeksi. Kemijoen kulttuurituki -yhdistyksen tarkoituksena on nostaa lappilainen elämäntapa ja paikallisuus osaksi Lappiin suuntautuvan matkailun sisältöä.

Taiteilijayhdistys Hiljaisuus ry sai 20 000 euroa Hiljaisuus-festivaalin 10-vuotisjuhlaohjelmiston tuottamiseen. Vuonna 2010 perustetusta Hiljaisuus-festivaalista on muodostunut tärkeä osa suomalaista esittävän taiteen ja musiikin kenttää. Nykysirkuksen ja -musiikin lisäksi ohjelmistossa on mm. poikkitaiteellisia projekteja, työpajoja, pirtti-iltamia sekä Ounasjoen rannoille ja Kaukosen kylän raitille ponnahtavia performansseja. Vuonna 2019 festivaalin ohjelmistoon tekee mielenkiintoisen lisän Rovaniemellä järjestettävä Arktisen taiteen huippukokous, jonka yhteistyökumppanina se tarjoaa pohjoisen alueen taiteen vaikuttajille innostavaa taidesisältöä.

Tukea alueelliselle kulttuuritoiminnalle

Arktinen keramiikkakeskus sai apurahan IAC:n (International Academy of Ceramics) kansainvälisen keramiikkataiteen kongressin näyttelyiden järjestämiseen. Apurahoja myönnettiin myös mm. Nuorten LuontoClassic soi -tapahtuman ja Skábmakovat-elokuvafestivaalin järjestämiseen. Taidemaalari Helena Junttila ja työryhmä sai apurahan monitaiteisen Spirit of North -hankkeen toteuttamiseen, jossa suomalaiset ja japanilaiset taiteilijat käsittelevät ekokatastrofin syitä ja seurauksia taiteen keinoin. Toimittaja Risto Pyykkö sai apurahan Lapin valokuvauksen uranuurtajaa, Hildur Larssonia, käsittelevän teoksen kirjoittamiseen. Lappilaiset nuoret muusikot saivat apurahoja soitinhankintoihin, mm. Sonja Jussila huilun ja Jukka Nurmela kontrabasson hankintaan.

Yliopistonlehtori Tanja Äärelän vaikuttavan juhlapuheen löydät alta.

Tanja Äärelä piti juhlapuheen Lapin rahaston vuosijuhlassa 2019 aiheenaan syrjäytymisvaarassa olevat nuoret. Kuva: Arto Liiti

Tanja Äärelä piti juhlapuheen Lapin rahaston vuosijuhlassa 2019 aiheenaan syrjäytymisvaarassa olevat nuoret. Kuva: Arto Liiti

Huuto seis! Uusi säätiö edistämään rakentavaa yhteiskunnallista keskustelua

Suomen Kulttuurirahasto itse syntyi 1930-luvun lopulla laajasta kansalaisliikkeestä. Se oli nykyistäkin jyrkempien vastakohtien aikaa, mutta silti ihmiset eri maakunnista, yhteiskuntaryhmistä ja poliittisista suunnista pystyivät yhdistämään tavoitteensa ja perustamaan rahaston, josta lopulta koitui hyötyä kaikille. Tämänkin kiitollisuudenvelan takia Kulttuurirahastolle kansallinen yhtenäisyys ja yhteisvastuu ovat arvoja, joita haluamme tukea. Yhtenäisyys ei tarkoita samanmielisyyttä, vaan päinvastoin kykyä hyväksyä erimielisyydet ja ratkoa niitä rakentavasti kompromisseja hakien, kertoo Antti Arjava uuden säätiön ja Kulttuurirahaston yhteydestä.

”Jakolinjat kansalaisten välillä eivät ole lainkaan niin selkeitä ja syviä kuin julkisuudesta voisi päätellä.” -Antti Arjava

Kulttuurirahasto on äskettäin ollut myös tekemässä selvityksiä suomalaisten identiteeteistä ja arvoista. Ne osoittavat, että jakolinjat kansalaisten välillä eivät ole lainkaan niin selkeitä ja syviä kuin julkisuudesta voisi päätellä. Sekä sosiaalinen että julkinen media korostavat eroja, joista helposti luisutaan viholliskuviin. On olennaisen tärkeää luoda tilaisuuksia, joissa ihmiset pääsevät kasvokkain ja ymmärtävät mielipide-erojensa taustalla olevat tekijät. Siihen pyrkii Erätauko. Näissä tilaisuuksissa ei ole tarkoitus löytää välittömiä ratkaisuja ongelmiin vaan luoda ilmapiiri, jossa on yleisesti helpompi sovitella yhteen eri näkökulmia. Tällainen tavoite sopii erinomaisesti Kulttuurirahastolle, joka edustaa satojatuhansia erilaisia lahjoittajiaan eikä itse ota kantaa poliittisiin kysymyksiin, Arjava toteaa.

Yhdessä rakentavampi keskustelukulttuuri

Erätauko-säätiö

Rakentava yhteiskunnallinen keskustelu on demokratian ja toimivan yhteiskunnan perusedellytys, mutta se on osoittautunut vaikeaksi viime vuosina. Siksi neljä keskeistä yhteiskunnallista toimijaa on perustanut uuden säätiön, jonka tarkoituksena on yhdessä muiden dialogista kiinnostuneiden tahojen kanssa muuttaa keskustelukulttuuri Suomessa rakentavammaksi, vähentää yhteiskunnan jakautumista ja lisätä ihmisten osallisuutta yhteiskuntaan.

Rakentava yhteiskunnallinen keskustelu on demokratian ja toimivan yhteiskunnan perusedellytys, mutta se on osoittautunut vaikeaksi viime vuosina. Siksi neljä keskeistä yhteiskunnallista toimijaa on perustanut uuden säätiön, jonka tarkoituksena on yhdessä muiden dialogista kiinnostuneiden tahojen kanssa muuttaa keskustelukulttuuri Suomessa rakentavammaksi, vähentää yhteiskunnan jakautumista ja lisätä ihmisten osallisuutta yhteiskuntaan.

Olemme huolissamme yhteiskunnan polarisaatiosta ja sen myötä kasvavista jännitteistä. Kyky ja halu käydä rakentavaa keskustelua on yhä tärkeämpää, jotta ymmärrämme toisiamme erilaisista lähtökohdistamme huolimatta, Erätauko-säätiön hallituksen varapuheenjohtaja Antti Arjava sanoo.

Yhteiskunnallinen keskustelu on tulehtunutta, demokraattinen järjestelmä kaipaa uudistusta ja monimutkaisessa maailmassa dialogin tarve kasvaa.

Säätiön taustalla on Sitran vuosina 2016-2019 tekemä työ Erätauko-toimintamallin kehittämiseksi ja levittämiseksi. Erätauko syntyi havainnosta, että yhteiskunnallinen keskustelu on tulehtunutta, demokraattinen järjestelmä kaipaa uudistusta ja monimutkaisessa maailmassa dialogin tarve kasvaa. Erätauko on tapa käydä rakentavaa yhteiskunnallista keskustelua niin, että mukaan saadaan eri lähtökohdista tulevat ihmiset tasavertaisesti – ja mukaan saadaan myös heidät, jotka yleensä jäävät herkästi keskusteluiden ulkopuolelle.

Uusi säätiö jatkaa ja kehittää eteenpäin Sitran tekemää työtä sekä yhdistää dialogin parissa Suomessa jo toimivia organisaatioita, jotta dialogiosaaminen leviäisi mahdollisimman laajalle.

On ollut hienoa nähdä, kuinka Erätauolle on ollut Suomessa suuri kysyntä: jo yli sata organisaatiota on ottanut Erätauon käyttöön ja Erätauko-keskusteluihin on osallistunut yli 6 500 ihmistä eri puolilla Suomea. Uuden toimijan myötä aukenee aivan uudenlaisia mahdollisuuksia ja Erätauko-työ vain voimistuu, iloitsee Erätaukoa Sitralla vetänyt Janne Kareinen.

Laura Arikka, Erätauko-säätiön toimitusjohtaja

Laura Arikka, Erätauko-säätiön toimitusjohtaja

Säätiön toimitusjohtajana aloittaa 1.6.2019 Laura Arikka. Arikka on toiminut aiemmin ihmisoikeus- ja yhteistyön asiantuntijana ev.lut. kirkossa. Hän oli mukana Erätauko-kehittäjäryhmässä ja on toiminut sen jälkeen Erätauko-mentorina.

On hienoa saada olla johtamassa Erätaukoa eteenpäin! Olen lukuisia kertoja nähnyt, miten menetelmä toimii ja keskustelu kannattaa. Yhteiset kohtaamiset ovat koskettaneet hyvin erilaisia ihmisiä. Suomen yhteiskuntarauha vahvistuu dialogin avulla.

Miksi perustajajäsenet lähtivät mukaan perustamaan Erätauko-säätiötä?

Jenny ja Antti Wihurin rahasto

”Yksi Jenny ja Antti Wihurin rahaston tavoitteista on vauhdittaa keskustelua kunkin ajan yhteiskunnallisten aiheiden äärellä. Lähtemällä mukaan Erätauko-säätiön perustamiseen otamme laajemman näkökulman ja rakennamme edellytyksiä tavoitteen toteutumiselle – ilman dialogitaitoja keskustelua ei nimittäin synny tai se ei ole rakentavaa.” (Jenny ja Antti Wihurin rahaston asiamies Arto Mäenmaa.)

Sitra

“Sitra on äärimmäisen iloinen, että Suomen eturivin säätiöt ovat yhdessä tukemassa Erätauko-projektissa hienosti käyntiin lähteneen työn jatkoa. Rakentava yhteiskunnallinen keskustelu vaikuttaa niin demokratiaan, luottamukseen kuin yhteiskuntamme resilienssiinkin.” (Sitran ennakointi- ja strategiajohtaja Paula Laine.)

Svenska kulturfonden

”En av Svenska kulturfondens viktigaste målsättningar är att modigt bidra till att skapa ett öppet och inkluderande samhälle där alla har rätt att vara finländare. Vi tror att med hjälp av Dialogpaus tar hela Finland ett steg i rätt riktning. Konceptet har imponerat på oss och vi är nöjda över att kunna bidra till att det sprids i hela landet – på flera språk.” (Sören Lillkung, vd för Svenska kulturfonden och styrelsemedlem i Dialogpaus-stiftelsen.)

Yhteystiedot:

Paula Laine, Erätauko-säätiön hallituksen puheenjohtaja, Sitran ennakointi- ja strategiajohtaja
Puh. 029 618 487 paula.laine@sitra.fi

Antti Arjava, Erätauko-säätiön hallituksen varapuheenjohtaja, SKR:n yliasiamies
Puh. 050 385 7600 antti.arjava@skr.fi

Sören Lillkung, Erätauko-säätiön hallituksen jäsen, SKF:n toimitusjohtaja
Puh. 040 620 7500 soren.lillkung@kulturfonden.fi.

Arto Mäenmaa, Erätauko-säätiön hallituksen jäsen, Jenny ja Antti Wihurin rahaston asiamies
Puh. 09 4542 4010 ja arto.maenmaa@wihurinrahasto.fi

Laura Arikka, Erätauko-säätiön toimitusjohtaja (1.6.2019 alkaen)
Puh. 044 579 2686