Opettajan pedagogiset opinnot on suunnattu aineenopettajiksi aikoville: tuleville saamen kielen ja kirjallisuuden opettajille sekä niille, jotka haluavat opettaa saameksi muita oppiaineita, esimerkiksi biologiaa, matematiikkaa tai historiaa. Opinnot alkavat tammikuussa 2021.
– Opettajaopinnoissa ei ole Suomessa ennen painotettu saamelaispedagogiikkaa tässä laajuudessa. Nyt on hyvä tilaisuus suorittaa opinnot myös sen suhteen, että Suomen kulttuurirahasto tukee henkilökohtaisin apurahoin hankkeen opiskelijoita, kertoo Ketterä korkeakoulu -hankkeen projektipäällikkö Marja-Liisa Olthuis.
Opinnot järjestetään monimuotoisesti verkkoyhteyksien avulla Oulusta ja lähiopintoina Inarissa. Vuoden kestävät opettajan pedagogiset opinnot ovat luonteeltaan täydentäviä opintoja, ja niiden suorittamiseen vaaditaan vähintään alempi korkeakoulututkinto.
Hankkeen järjestävät Oulun yliopiston Giellagas-instituutti ja kasvatustieteiden tiedekunta. Kasvatustieteiden tiedekunnan koulutusdekaani Sari Harmoinen näkee saamelaisalueella järjestettävät opettajaopinnot merkityksellisinä sekä saamelaisyhteisölle että tiedekunnalle.
Oulun yliopiston Giellagas-instituutilla on valtakunnallinen vastuu saamen kielen ja saamelaisen kulttuurin ylimmästä opetuksesta ja tutkimuksesta Suomessa.
– Tulevien opintojen kautta pystymme toteuttamaan valtakunnallista vastuutamme entistä laajemmin, sanoo Giellagas-instituutin johtaja Anni-Siiri Länsman.
Ketterä korkeakoulu on yksi opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamista opettajankoulutuksen kehittämishankkeista. Hankkeeseen kuuluvat pohjois- inarin- ja koltansaamen opinnot ovat parhaillaan käynnissä ja saamelaisen kirjallisuuden perusopinnot alkavat syksyllä.
Kurssille valittiin 15 osallistujaa. He saavat 2 500 euron työskentelyapurahan sekä matka-apurahan ulkomaille suuntautuvan opintomatkan toteuttamiseen. Yhteensä apurahaa jaettiin kurssilaisille lähes 60 000 euroa. Opintomatka liittyy pitkään taide-esseeseen, joka tehdään kurssin aikana.
Kulttuurirahaston kirjoittajakoulun tavoitteena on kehittää kriitikoiden ja taiteesta ammatikseen kirjoittavien osaamista. Kurssin sisällön on suunnitellut verkkojulkaisu Long Play, ja kurssin vastuuopettajana toimii toimittaja, kirjailija ja kirjoittamisen opettaja Anu Silfverberg.
”Toivon, että kurssi antaa kriitikoille uusia eväitä työhönsä, mutta myös vahvistusta ammattikunnan merkityksestä ja omasta roolista kulttuurin kentällä ja yhteiskunnassa. Kritiikki on laji, jolla on todellakin väliä!” Silfverberg sanoo.
Lisäksi kurssilla opettavat lukuisat kritiikin ammattilaiset, muun muassa ruotsalainen kirjallisuuskriitikko ja kääntäjä Rebecka Kärde, tutkija ja taidekirjoittaja Harri Kalha, elokuvakriitikko Kalle Kinnunen sekä esitystaiteen kollektiivi Todellisuuden tutkimuskeskus.
Kirjoittajakouluun valittiin
Sofia Blanco Sequeiros
Ville Hänninen
Tero Kartastenpää
Katri Kovasiipi
Emilia Kukkala
Pietari Kylmälä
Reetta Laitinen
Sampsa Oinaala
Jyri Ojala
Joonas Pulkkinen
Henna Raatikainen
Ville Ropponen
Matti Tuomela
Mervi Vuorela
Maaria Ylikangas
Mikkosen lisäksi asiantuntijaraadissa toimivat Sitran Mari Pantsar, mediakasvattaja Mervi Maatela ja nuorten ilmastodelegaatti Sara Nyman.
Suomen Kulttuurirahaston ja Suomen nuorisoalan kattojärjestö Allianssin hanke jakaa kevään 2020 aikana 50-5000 euron suuruisia summia, joiden avulla kuka tahansa alle 25-vuotias voi toteuttaa oman ilmastotekonsa ja ryhtyä ilmastonmuutoksen vastaisiin toimiin. Haku järjestetään usean eri kierroksen aikana, ja yhteensä keväällä jaetaan 150 000 euroa nuorten ilmastoteoille.
“On ollut hienoa nähdä kuinka monipuolisesti erilaisia ideoita nuorilla on. Ne tuovat myös sopivasti toivoa tähän poikkeukselliseen aikaan, nyt todella tarvitsemme ilmastonmuutosvoimaa!” Nyman hehkuttaa.
Rahoitusta sai toisella kierroksella yhteensä kahdeksan hakijaa. Mukana on radiodokumenttisarja, tapahtumia, hackathon, hiilinielun luominen, leiri sekä pölyttäjäpelto. Rahoitetut ilmastoteot tapahtuvat ympäri Suomea: Helsingissä, Inarin Turvejärvellä, Torniossa, Keuruulla, Ikaalisissa, Juuassa ja Salossa.
Ilmastonmuutosvoima-rahoituksella toteutuu muun muassa Eino Haasen, 18, radiodokumenttisarja. Dokumenttisarjassa esitellään Lapissa asuvien arjen tekoja ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Sen tavoitteena on antaa uusia näkökulmia ja esitellä kestävämpien elämäntapojen tuomaa iloa.
“On arvokasta, että nuoria tuetaan tarttumaan toimeen ja toteuttamaan konkreettisia projekteja sekä tekoja ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Ilmastonmuutoksen torjuminen on haaste, mutta samalla huikea tilaisuus rakentaa kestävämpi yhteiskunta luovuutta ja mielikuvitusta säästelemättä,” Haase toteaa.
Rahaa ilmastotekoihin on jaettu kevään aikaan yhteensä noin 62 000 euron edestä. Jaettavana on siis vielä lähes 90 000 euroa. Ilmastonmuutosvoiman seuraava hakukierros päättyy maanantaina 4.5. Ilmastotekojen toteutus alkaa keväällä ja projektit tulee toteuttaa syksyyn mennessä.
Kierroksella rahoitettiin seuraavat projektit:
Hackathon, 3500 euroa Kaisa Vahlberg, Helsinki
Partioleirin ilmastotyö, 2500 euroa Julia Salin, Keuruu
Lukion hiilinielu, 2400 euroa Vesa Tuominen, Salo
Eurooppalainen ilmastopolitiikkatapahtuma, 1600 euroa Jenna Rautionaho, Helsinki
Radiodokumenttisarja, 900 euroa Eino Haase, Tornio
Lähiruokatapahtuma, 500 euroa Inari Jomppanen, Turvejärvi (Inari)
Pölyttäjäpelto, 500 euroa Antti Kummunmäki, Juuka
Ilmastokysely, 200 euroa Olivia Vähätalo, Ikaalinen
Voit tutustua projekteihin tarkemmin täällä. Ensimmäisen hakukierroksen myönnöt löydät täältä.
Suomen Kulttuurirahaston hallitus päätti maaliskuun lopussa miljoonan euron hätärahoituksesta kulttuurikentälle. Tästä rahoituksesta 500 000 euroa lisättiin maakuntarahastojen kevään 2020 jakoon, jonka myötä Keski-Pohjanmaan rahastokin sai runsaat 20 000 euroa lisää jaettavaa. Lisärahoituksen ohella Keski-Pohjanmaan rahasto huomioi koronakriisin vaikutukset muutenkin tämänvuotisissa apurahapäätöksissään. Kokovuotisia apurahoja myönnettiin tavanomaista vähemmän, mutta puolivuotisia ja sitä lyhyempiä työskentelyapurahoja kulttuuriammattilaisille puolestaan aiempaa enemmän.
– Rahasto halusi tässä tilanteessa turvata työskentelytuen mahdollisimman monelle, asiamies Mika Virkkala perustelee.
Keski-Pohjanmaan rahasto myönsi kärkihankeapurahan Guardia Nueva orkesteriyhdistys ry:lle. Apuraha on tarkoitettu vuonna 2021 20-vuotisjuhlaa viettävän Guardia Nueva -orkesterin juhlavuoden konserttikokonaisuuksien toteuttamiseen.
– Rahasto tukee vuosittain kärkihankkeiden avulla tavanomaista suurempia ja vaikutukseltaan isompia hankkeita, jotka myös nostavat merkittävästi maakunnan kulttuurin näkyvyyttä, hoitokunnan puheenjohtaja Tanja Risikko kertoo.
Taidetta hoitolaitoksiin -apuraha myönnettiin mm. Anna Karsikas-Kuusiston ja Miia Kauniston hankkeelle, jossa järjestetään musiikkikerhotoimintaa pienissä kunnissa ja kyläkeskuksissa. Kulttuurikorjaamo ry:n apurahalla tehdään sovituksia 400 soittajan One Big Band – Rockkola 400 -konserttiin. Kirsi Ojasen ”Polkka-Otto” -projektissa elvytetään paikallisperinnettä Halsualla.
Apurahahakemuksia Kulttuurirahaston Tammikuun haussa tuli Keski-Pohjanmaan rahastolle tänä vuonna yhteensä 259 (vuonna 2019 yhteensä 252). Apurahojen keskisuuruus oli 9200 euroa. Hakemuksista hyväksyttiin 18 %. Tieteen osuus myönnetyistä apurahoista oli hieman vajaa viidennes. Taiteissa apurahoja myönnettiin eniten säveltaiteeseen, yli 30 % kaikista apurahoista.
Kolme kokovuotisia ja useita puolivuotisia työskentelyapurahoja
Apurahoja jaettiin laajasti eri taiteen- ja tieteenaloille. Kokovuotisen apurahan sai tieteessä fil. tohtori Ingo Stamm. Taiteessa kokovuotisella apurahalla tulevat työskentelemään taidegraafikko Eeva Huotari ja tanssitaiteilija Eleni Pierides.
Puolen vuoden apurahoin tuetaan mm. Juho Alakärpän taiteellista työskentelyä ja Silja Heikkilän työskentelyä erityisesti nuorten teatteritoiminnan parissa. Ari Huuhkan työryhmässä kehitetään vähittäiskaupan living lab -toimintamallia. Muita puolivuotisen apurahan saajia taiteessa ovat Irma Jylhä, Kaija Kontulainen, Tapio Lappalainen, Mia Myllymäki, Kari Pappinen ja Rosa Pisilä. Tieteen puolivuotisen työskentelytuen saivat Lauri Skantsi ja Outi Valo.
Lisäksi rahasto myönsi useita lyhyempiä työskentelyapurahoja taiteen ja tieteen harjoittamiseen sekä kuluapurahoja kulttuurihankkeiden toteuttamiseen. Kaikki Tammikuun 2020 haun yhteydessä myönnetyt apurahat löytyvät täältä.
Koronaepidemian takia UWC-koulut ovat tällä hetkellä kiinni ja opinnot etenevät etänä. Kevään IB-tutkinnot on peruttu. Sen sijaan valmistuville myönnetään tutkintotodistus, joka heijastaa heidän työskentelytasoaan. Tämä perustuu suoritettuihin kursseihin ja vakiintuneeseen arviointiosaamiseen, tiukkuuteen ja laadunvalvontaan, joka on jo rakennettu ohjelmiin. Vallitsevasta tilanteesta huolimatta tulevat stipendiaatit katsovat luottavaisina tulevaan.
Meri Suonenlahti, UWC Mostar
UWC Mostariin syksyllä 2020 lähtevä lukiolainen Meri Suonenlahti Espoon Haukilahdessa. Kuva: Annakaisa Tavast
Espoolainen Meri Suonenlahti vaihtaa syyskuussa Haukilahden rantamaisemat Bosnia-Hertsegovinaan ja lukio-opinnot Helsingin Suomalaisessa Yhteiskoulussa opiskeluun UWC Mostarissa. Merin kiinnostus UWC-opintoihin syttyi TET-harjoittelussa Crisis Management Initiative (CMI):ssä, jossa työskenteli myös useita UWC-alumneja.
UWC Mostar oli Merin ykkösvaihtoehto. Hänestä on kiinnostavaa, että opiskelijat eivät ole omalla suljetulla kampuksellaan vaan jakavat koulurakennuksen mostarilaisen koulun kanssa ja myös asuvat opiskelija-asuntoloissa ympäri kaupunkia.
Meri Suonenlahti on asunut perheensä kanssa lapsena Yhdysvalloissa ja Qatarissa. Kansainväliset tehtävät esimerkiksi YK:ssa tai diplomaattina ovat Merin urahaaveita tulevaisuudessa, mutta ensin hän aikoo nauttia täysin siemauksin UWC-kokemuksestaan – erilaisesta kulttuurista, uusista ihmisistä ja monipuolisista opinnoista.
Iris Raunu, Waterford Kamhlaba UWC, Swazimaa
Espoolainen Iris Raunu lähtee UWC Swazimaahan tammikuussa 2021. Kuva: Annakaisa Tavast
Etelä-Tapiolan lukiossa opiskeleva Iris Raunu on oikein tyytyväinen, että Swazimaassa lukuvuosi ja samalla myös hänen UWC-stipendiaattikautensa alkavat vasta tammikuussa. Koronapandemian aiheuttama globaali poikkeustila on siihen mennessä toivottavasti ohi.
Eteläisen Afrikan Waterford Kamhlaba UWC-koulu perustettiin vuonna 1963 vastauksena Etelä-Afrikan erillisille ja epätasa-arvoisille koulutusjärjestelmille. Koulun historia ja toimintamuodot ovat tehneet myös Irikseen vaikutuksen.
Iris Raunu on saanut kansainvälistä kokemusta kesävaihdossa Yhdysvaltain Oregonissa sekä kotona asuneiden vaihto-oppilaiden kautta. UWC:stä hän kuuli opoltaan. Vapaa-aikanaan Iris harrastaa liikuntaa ja kirjoittamista, tällä hetkellä päiväkirjan ja runojen yhdistelmää, mistä saattaa joskus tulla kirjakin. UWC:n jälkeen opinnot jatkuvat ehkä talous- tai kauppatieteiden parissa.
Leevi-Eemeli Lötjönen, UWC Atlantic College, Wales
Paippislainen Leevi-Eemeli Lötjönen odottaa innolla lähtöä UWC Walesiin.
Sipoossa ruotsinkielisen ala- ja yläasteen käynyt Leevi-Eemeli Lötjönen päätti jo kahdeksannella luokalla hakea kansainväliseen UWC-lukioon. Leevi-Eemelin eno opiskeli aikoinaan UWC-koulussa Yhdysvalloissa, joten erinomainen esimerkki kansainvälisen opiskelun hyödyistä löytyi perhepiiristä.
Monien vuosien haaveen käydessä yhtäkkiä toteen, Sibbo Gymnasietissa opiskeleva Lötjönen koki olonsa myös hämmentyneeksi. Tuttu ja turvallinen Suomi jää syksyllä taakse, ja tilalle vaihtuu UWC Walesin kansainvälinen ympäristö uusine haasteineen. Silti se sama uusi ja tuntematon viehättää kaikista eniten: uudet ystävät ja seikkailut, haastavat opinnot sekä tarinat, joita tulevina vuosina kuulee.
Sipoon Paippisten maalaismaisemassa kasvanut, kansainväliselle uralle tähtäävä Leevi-Eemeli ei myöskään halua murehtia koronaepidemian mahdollisia vaikutuksia opiskelujen aloitukseen.
– Se on sitten sen ajan murhe, ja eihän tuo Wales ole kuin pienen soutumatkan päässä!
Valitut stipendiaatit 2020
UWC Adriatic, Italia
Sophie Oskolkova, Helsinki
UWC Atlantic College, Wales
Saga Portman, Raasepori
Leevi-Eemeli Lötjönen, Paippinen, Sipoo (Ari Lahti ja Vesa Vanha-Honko / Davis-UWC Dare to Dream -stipendiaattina)
UWC Costa Rica, Costa Rica
Anni-Maria Ojanen, Kouvola
UWC Mahindra College, Intia
Ines Raistakka, Espoo
Pearson UWC, Kanada
Viggo Henelius, Kemiönsaari
UWC Red Cross Nordic, Norja
Miska Järvipetäjä, Turku Emilia Mattila, Turku (Svenska kulturfondenin stipendiaattina) Sara Blomqvist, Helsinki (Föreningen Konstsamfundet rf, Lisi Wahl stiftelse för studieunderstöd sr, Stiftelsen Brita Maria Renlunds minne sr ja Svenska folkskolans vänner rf -säätiöiden stipendiaattina)
UWC-USA, Yhdysvallat
Emma Hirvonen, Joensuu
Waterford Kamhlaba UWC, Swazimaa
Iris Raunu, Espoo
UWC in Mostar, Bosnia-Hertsegovina
Meri Suonenlahti, Espoo Juulia Seppälä, Turku (Elisabeth Rehn -stipendiaattina)
Poolin kevään hakukierrokselle osallistui 117 tohtoria eri puolilta Suomea, joten apuraha voitiin myöntää 25 prosentille hakijoista.
Säätiöiden post doc -pooli on osoittautunut tärkeäksi tiederahoituksen instrumentiksi, jonka ansiosta nuoret perheelliset tutkijat voivat rahoittaa tutkimusjakson ulkomaisessa huippuyliopistossa. Poolin kautta myönnetyt apurahat määräytyvät joustavasti hakijan tarpeen mukaan ja niihin voidaan sisällyttää esimerkiksi perheen muuttokulut sekä lasten hoito- tai koulumaksut.
Poolin tehtävänä on edistää Suomen tieteen kansainvälistymistä. Kahdenkymmenenyhden hakukierroksen jälkeen jo 587 tohtoria on saanut poolin kautta rahoituksen vähintään yhden lukuvuoden kestävän ulkomaisen tutkimusjakson järjestämiseksi. Heistä noin kolmannes on saanut kaksivuotisen rahoituksen.
Poolin seuraava hakukierros järjestetään 15.8.–15.9.2020, jolloin jaettavana on noin 1,6 miljoonaa euroa. Haun tulokset julkistetaan marras-joulukuussa 2020.
Säätiöiden post doc -pooli perustettiin vuonna 2009. Siihen kuuluu kaudella 2019–2021 kolmetoista säätiötä, jotka ovat sijoittaneet pooliin yhteensä 3,2 miljoonaa euroa vuosittain. Mukana ovat Emil Aaltosen Säätiö, Alfred Kordelinin Säätiö, Liikesivistysrahasto, Paulon Säätiö, Päivikki ja Sakari Sohlbergin Säätiö, Suomalainen Tiedeakatemia, Suomen Kulttuurirahasto, Suomen Lääketieteen Säätiö, Svenska Kulturfonden, Svenska litteratursällskapet, Tekniikan edistämissäätiö, Jenny ja Antti Wihurin Rahasto sekä Ulla Tuomisen Säätiö.
Lisätietoja: www.postdocpooli.fi, info(at)postdocpooli.fi sekä koordinaattori Mikko-Olavi Seppälä, puh. 0400-868 006
Sadun suosituspituus on 1-3 liuskaa. Osallistua voi korkeintaan kahdella ennen julkaisemattomalla tekstillä tai laululla. Lähettämällä satunsa tai laulunsa tekijä antaa luvan sen julkaisemiseen Kainuulaisessa satukirjassa ja mahdollisesti muilla Kainuun rahaston nimeämillä foorumeilla. Tekstit lähetetään 30.6.2020 mennessä kilpailun tuottajalle/sihteerille Tittamari Marttiselle osoitteeseen tittamari.marttinen@skr.fi
Kainuun rahaston työryhmä valitsee sadosta julkaistavat tekstit. Kirjan väljänä teemana on kainuulaisuus kasvuympäristönä, identiteettinä ja mielikuvituksen lähteenä. Kaikki kirjan toteuttajat kirjoittajien lisäksi ovat kainuulaisia. Kirjan kuvittaja/kuvittajat, taittaja ja nuotintaja kutsutaan hankkeeseen tuottajan ja Kainuun rahaston kontaktien kautta. Kirja painetaan kainuulaisessa painotalossa. Tavoitteena on visuaalisesti houkutteleva ja värikäs teos.
Tuottaja/sihteeri huolehtii kirjan kokonaisuudesta, koordinoi tekstien kokoamisen, kirjan toimitustyön, taiton ja kuvituksen sekä laulujen mahdollisen nuotinnuksen ja/tai kirjaan liittyvän äänitteen.
Perusteet
Hanke tuo näkyvyyttä Kainuun lapsille ja lastenkulttuurin saavutettavuudelle sekä kannustaa eskarivaiheessa olevia lapsia lukemaan ja lapsiperheitä kirjojen maailmaan. Hanke antaa myös kainuulaisille kirjoittajalle mahdollisuuden saada tekstejään satukirjaan ja nuorten lukijoiden käsiin. Kainuussa on vilkas kirjallinen historia, ja eri vuosikymmeniltä tunnetaan monia kirjallisia vaikuttajia kuten esimerkiksi Elias Lönnrot, Eino Leino, Johannes Messenius, Ilmari Kianto, Veikko Huovinen ja Laura Lindstedt. Kainuun kirjailijoiden ja Kainuun lausujien toiminta sekä musiikkielämä on maakunnassa aktiivista. Hanke edistää ja vahvistaa osaltaan kainuulaisen kulttuurin elinvoimaisuutta.
Jakelu
Valmista teosta jaetaan yhdelle ikäluokalle esikoululaisia kaikissa Kainuun kunnissa noin 700-800 kappaletta. Lisäksi teosta voidaan jakaa Kainuun kirjastoihin, neuvoloihin ja järjestöille.
Kirjoittajat ja lausujat saavat lisäksi mahdollisuuden esittää tekstejä eri tilaisuuksissa. Palkkiot tilaisuuksista todetaan erikseen sen mukaan, millaisia tilaisuudet ja satutuokiot ovat. Jokaiselle kirjoittajalle annetaan kaksi tekijänkappaletta ja 200 euron palkkio.
Taiteen ja kulttuurin merkitys korostuu vaikeina aikoina, ja hankkeessa katsotaan jo tulevaisuuteen. Hankkeen ensimmäinen kolmivuotiskausi päättyy toukokuussa 2020. Syksyllä Taidetestaajat jatkuu eduskunnan myöntämän osarahoituksen turvin yhden alueellisen vierailun mallilla. Hankkeen alkuperäiset käynnistäjät Suomen Kulttuurirahasto ja Svenska kulturfonden maksavat puolet toiminnasta ja valtio toisen puolen. Kokonaisbudjetti lukuvuodelle 2020–2021 on 2,8 miljoonaa euroa.
Tulevan lukuvuoden taide-elämykset on valittu aiempien vuosien tavoin avoimen haun kautta. Mukana on nyt yhteensä 47 elämystä, joista uusia kohteita on kuusi. Lista tulevan kauden vierailukohteista löytyy tiedotteen lopusta. Varsinaisen vierailun lisäksi valintakriteereissä on painotettu nuorille suunnattua yleisötyötä eli niin sanottuja etkoja ja jatkoja. Taidetestaajat-sovelluksella annettava palaute on tärkeä osa elämystä.
Koronavirus keskeytti valitettavasti myös Taidetestaajien kuluvan kevään vierailut. Eri taideorganisaatioiden kanssa selvitetään parhaillaan mahdollisuuksia tarjota nuorille ja opettajille virtuaalisia sisältöjä opetuksen tueksi.
– On hienoa, jos voimme tuoda taidetta kotona opiskeleville nuorille ja samalla tarjota valmiita sisältöjä opettajille. Erityisen tärkeänä näkisin tämän niille ryhmille, jotka eivät päässeet kevään vierailulle, toteaa Svenska kulturfondenin toimitusjohtaja Sören Lillkung.
Muutoksista uutta potkua tulevaan
Alusta asti konseptia kehittämässä ollut hankepäällikkö Anu-Maarit Moilanen siirtyy kesäkuussa uusiin tehtäviin.
– Taidetestaajat on kolmessa vuodessa saavuttanut vakiintuneen aseman suomalaisissa peruskouluissa ja taideorganisaatioissa. Aluekoordinaatiotyö on auttanut kouluja ja taidetoimijoita ymmärtämään toistensa toimintatapoja, ja vierailukokonaisuuksia on jatkuvasti kehitetty kentältä saatujen kokemusten perusteella, Moilanen kertoo.
Uudeksi hankepäälliköksi on valittu Joonas Keskinen, joka on työskennellyt hankkeen alusta lähtien Pirkanmaan aluekoordinaattorina.
– Taidetestaajat on taidemaailman ja peruskoulun yhteinen ponnistus taiteen saavutettavuuden lisäämiseksi. Taide-elämysten tuottamisen lisäksi haluamme myös aidosti kuulla nuorten kokemuksia sekä tarjota kouluille innostavia ilmiöitä ja monipuolista aineistoa opetuksen tueksi.
Kesän jälkeen myös toimintaa koordinoivan tiimin koko ja työskentelytavat muuttuvat. Alueellisesta koordinoinnista ja 19 osa-aikaisesta aluekoordinaattorista siirrytään laajemmin kokonaisuutta palvelevaan tehostettuun tiimiin, johon kuuluu 10 henkilöä. Työskentelyn pääpaino on etkojen ja jatkojen tuomisessa sujuvaksi osaksi opetuksen sisältöjä.
Lähes kaikki Suomen koulut mukana
Osallistumisprosentti tulevalle syksylle on 99, eli käytännössä kaikki Suomen yläkoulut ovat jälleen mukana.
Kulttuurirahaston yliasiamies Antti Arjava toivoo, että Taidetestaus ei unohtuisi koronaepidemian takia.
– Koronaepidemia on iskenyt järkyttävästi myös kulttuurin rahoitukseen. Nuorten kulttuuriharrastus on kuitenkin sijoitus vuosikymmeniksi eteenpäin. Sitä paitsi taidematkat elvyttävät suoraan paitsi kulttuurilaitoksia myös vaikeuksissa olevaa liikennealaa eivätkä siinä mielessä ole mitään tarpeetonta ylellisyyttä. Vaikka juuri nyt on kiireellisempiä ongelmia ratkottavaksi, Taidetestausta kannattaa ilman muuta jatkaa ensi vuoden jälkeenkin.
Mikä Taidetestaajat?
Taidetestaajat on kulttuurin suurhanke, joka on vienyt lukuvuosina 2017–2020 taiteen äärelle kaikkiaan noin 180 000 nuorta opettajineen. Mukana ovat olleet käytännössä kaikki Suomen yläkoulut.
Hankkeen käynnistivät ja sitä rahoittavat Suomen Kulttuurirahasto ja Svenska kulturfonden, ja sitä koordinoi Suomen lastenkulttuurikeskusten liitto. Lukuvuonna 2020–2021 kaikki nuoret tekevät yhden alueellisen vierailun. Rahoituksesta puolet tulee säätiöiltä ja puolet valtiolta. Kokonaisbudjetti on 2,8 miljoonaa.
Anna Nyman tutki psykologian alaan kuuluvassa väitöskirjassaan 128 pikkukeskosena ja 133 täysiaikaisena syntyneen verrokkilapsen kognitiivista kehitystä, koulusuoriutumista ja toiminnanohjauksen taitoja yhdentoista vuoden iässä. Pikkukeskosilla tarkoitetaan lapsia, jotka ovat syntyneet ennen 32 raskausviikkoa tai alle 1500 gramman painoisina.
Suomessa ei ole aikaisemmin systemaattisesti tutkittu tämän vuosituhannen puolella syntyneiden keskoslasten koulussa pärjäämistä. Pikkukeskosten koulusuoriutuminen oli odotettua parempaa.
– Tutkimuksessani pikkukeskosten keskimääräinen kognitiivinen suoriutuminen 11-vuotiaana oli normaalirajoissa, mutta ryhmätasolla merkittävästi ikäryhmän keskitasoa heikompaa, Nyman sanoo.
Arvi (batmanhousut) ja Ilmari Viinikkala pötköttelevät tyytyväisinä yhteisessä vuoteessaan.
Pikkukeskoset, joilla ei ollut merkittävää kognitiivisen kehityksen viivettä, suoriutuivat opettajiensa arvioiden mukaan koulussa kuten verrokitkin. He kuitenkin saivat enemmän oppimisen tukitoimia kuin vertailuryhmän lapset.
Nymanin tutkimuksen mukaan pikkukeskosilla on vertailuryhmää useammin koulussa kliinisesti merkittäviä työmuistiongelmia. Työmuistiongelmia on kuitenkin vaikeaa tunnistaa ilman yksityiskohtaisia kyselylomakkeita.
Kasvuympäristökin vaikuttaa. Nymanin tutkimuksen mukaan vanhempien korkea koulutus on yhteydessä pikkukeskosten parempaan kognitiiviseen kehitykseen. Aikaisemman kirjallisuuden perusteella on myös esitetty, että sensitiivinen vanhemmuus eli herkkyys lapsen tarpeille suojaa keskosena syntyneen lapsen akateemista sinnikkyyttä enemmän kuin täysiaikaisena syntyneitten kohdalla.
Vaikka suurin osa pikkukeskosista suoriutuu koulussa hyvin, osa saattaa silti pysyä ikäluokkansa tavoitetasolla vain pinnistellen.
– Pikkukeskosille tulisi tarjota matalalla kynnyksellä oppimisvalmiuksia selvittäviä kognitiivisia tutkimuksia, mikäli huolta ilmenee koulussa tai kotona, Nyman sanoo.
– Näiden lasten kohdalla ei ole suositeltavaa sanoa, että katsotaan ja odotellaan.
Julkisen terveydenhuollon palveluja riittää useimmiten vain vaikeimmissa tapauksissa. Psykologipalveluiden riittävyys olisi tärkeää taata myös lievempien oppimisvaikeuksien selvittelyissä. Hyödyt ovat kiistattomat.
– Avun hakeminen vaatii vanhemmilta toisinaan sinnikkyttä, Anna Nyman sanoo.
Sosiaalisten ja emotionaalisten taitojen varhainen omaksuminen on tutkitusti hyödyllistä. Kyvyllä tunnistaa ja hallita omia tunteita on myönteinen vaikutus niin ihmissuhteisiin kuin koulumenestykseenkin. Ilmiö tunnustettiin virallisesti vuonna 2016, kun tunnetaidot lisättiin valtakunnalliseen varhaiskasvatussuunnitelmaan. Tutkijatohtori Li Shupinia viimeaikainen edistys ilahduttaa.
– Näiden taitojen opettelu jo päiväkodissa valmistaa lapsia koulua varten ja suojelee heitä mielenterveysongelmilta aikuisiässä, hän sanoo.
Tieteellisellä näytöllä on suuri merkitys
Tunnetaitojen oppimisesta saadaan pian uutta näyttöä, kun Li aloittaa yhteistyön Aittokoski Experience Oy:n ja Turun yliopiston kanssa. Suomalainen startup-yritys on erikoistunut päiväkoti-ikäisten lasten tarpeisiin kehitettyihin opetusteknologioihin, jotka perustuvat lastenkirjasta alkunsa saaneeseen Pikkuli-nimiseen lintuhahmoon. Teeman ympärille on rakennettu kansainvälistä menestystä niittänyt televisiosarja, ja vuosina 2018-2019 Pikkuli-konseptin pohjalta kehitettiin tunnetaitoja harjoittava sovellus yhdessä Espoon kaupungin päiväkotien kanssa.
Aittokoski Experience suunnittelee parhaillaan laajentumista Kiinan markkinoille, jossa yritys on jo sopinut kumppanuuksista ja varmistanut rahoituksen. Projektin onnistumisen turvaamiseksi Li ja Aittokoski Experience käynnistävät tutkimushankkeen, johon heille myönnettiin 28 000 euron suuruinen PoDoCo-apuraha. Tutkimukseen ottaa osaa 200 iältään 3–5-vuotiasta lasta kolmessa suomalaisessa ja kolmessa kiinalaisessa päiväkodissa. Sen ensimmäisessä osassa lapset, heidän vanhempansa ja lastentarhan opettajat käyttävät arkisten rutiiniensa lomassa jo olemassa olevaa Pikkuli-sovellusta samalla, kun heidän tunnetaitojen oppimistaan havainnoidaan. Tutkimustulosten analysoinnin jälkeen Aittokoski Experiencen asiantuntijat optimoivat sovelluksen toista tutkimuskierrosta varten. Lopulliset tulokset paljastavat, tarvitaanko Pikkuli-sovelluksesta kaksi erilaista versiota kulttuuriltaan poikkeavia markkina-alueita varten.
– Olemme jo saaneet erinomaista palautetta sovelluksen suomalaisilta käyttäjiltä ja tiedämme, että pedagoginen sisältö toimii. Toimimme kuitenkin opetusmarkkinoilla suurten organisaatioiden parissa, ja meille on tärkeää saada sovelluksen toimivuudesta tieteellistä näyttöä, kertoo Aittokoski Experience Oy:n perustajaja Pikkulin kehittäjä Metsämarja Aittokoski.
Tulevaisuus on täynnä teknologiaa
Teknologian parissa työskentelyyn liittyy myös ennakkoluuloja, sillä sen ajatellaan joskus aiheuttavan lapsille haittaa. Li kuitenkin toteaa, ettei asia ole niin mustavalkoinen. On todettu, että liiallinen käyttö voi olla vahingollista, mutta hän muistuttaa, ettei teknologialta voi välttyä kukaan – etenkään tulevaisuudessa.
– Tämän takia on tärkeää valmistaa lapsia tulevaisuutta varten. Ulkona leikkiminen ikätoverien kanssa on yksi tapa oppia tunne- ja sosiaalisia taitoja, mutta teknologian myötä avautuu uusia mahdollisuuksia. Meidän täytyy vain opettaa lapsille, kuinka hyödyntää teknologiaa tehokkaasti.
