Tukea opiskelijoille sekä maahanmuuttajavanhemmille
Suomen Kulttuurirahasto myönsi apurahoja lasten ja nuorten mielenterveyttä tukevaan soveltavaan tutkimukseen. Esittelemme tässä kaksi hanketta.
Luvut ovat korkeat. Suomessa peräti yksi neljästä opiskelijasta kertoo olevansa yksinäinen, ja kuten tutkimuksista tiedetään, yksinäisyys on yksi yleisimmistä erilaisten sairauksien riskitekijöistä.
Yksinäisyys altistaa muun muassa masennukselle. Masennusoireet puolestaan heijastuvat käyttäytymiseen. Yksinäinen ja masentunut käpertyy herkästi neljän seinän sisälle, vetäytyy eikä pidä itsestään huolta.
Voiko yksinäisyyttä ehkäistä ennalta – jo ennen kuin se vakavoituu erilaisiksi mielenterveyden ongelmiksi ja haavoittaa yksilön sosiaalisia suhteita? Kyllä voi, sanoo professori Jari Lahti Helsingin yliopistosta.
”Meidän tavoitteenamme on juurruttaa suomalaiseen opiskelujärjestelmään hyväksi havaittu psykososiaalinen toimintamalli, joka ehkäisee yksinäisyyttä. Jos osoitamme tämän Suomeen mukautetun menetelmän tehon, se on mahdollista ottaa käyttöön laajalti suomalaisessa oppilas- ja opiskelijahuollossa”, Lahti kertoo.
Sosiaaliset tarpeet muuttuvat iän myötä
Lahti työryhmineen sai Suomen Kulttuurirahastolta 225 000 euron apurahan australialaisen Groups 4 Health -menetelmän (G4H) soveltamiseen suomalaisten opiskelijoiden parissa. Kulttuurirahasto myönsi yhteensä miljoona euroa lasten ja nuorten mielenterveyttä tukevaan soveltavaan tutkimukseen helmikuussa 2025, ja Lahti oli yksi apurahansaajista.
Yksinäisyys altistaa muun muassa masennukselle ja syrjäytymiselle. Voiko yksinäisyyttä ehkäistä ennalta – jo ennen kuin se vakavoituu erilaisiksi mielenterveyden ongelmiksi ja haavoittaa yksilön sosiaalisia suhteita? Jari Lahti työryhmineen pyrkii vastaamaan tutkimuksessaan tähän kysymykseen ja tuomaan apua yksinäisille suomalaisille opiskelijoille.
G4H eli suomeksi Ryhmät kuntoon -malli on toiminut Lahden mukaan toivotulla tavalla Australiassa. Sen odotetaan tuovan jatkossa apua myös itsensä yksinäiseksi tunteville suomalaisille opiskelijoille.
Tutkimuksessa osallistetaan 148 opiskelijaa ryhmämuotoiseen interventioon.
”Tarkoituksena on ensin miettiä yhdessä, mitä ryhmään kuuluminen merkitsee heille, jotka tähän interventioon osallistuvat. Pohdimme myös, miten sosiaalisen identiteetin muotoutuminen oikeastaan tapahtuu. Kokeeko opiskelija kuuluvansa johonkin ryhmään vai eikö koe?”
G4H-menetelmän teho yksinäisyyden vähentämisessä perustuu Lahden mukaan siihen, että yksinäinen tuntee itsensä ja omat sosiaaliset tarpeensa.
”Jokaisella on kokemusta ryhmään kuulumisesta – myös siitä, miten jotkut tulevat ryhmissä toisten kanssa paremmin toimeen kuin toisten. Tässä interventiossa opiskelijat koettavat tunnistaa myös ne ryhmät, joihin kuuluminen ei enää palvele heidän nykyisiä tarpeitaan. Ihmisellä on lupa muuttua iän myötä.”
Opintojen alkaminen on nivelkohta
Monet kokevat yksinäisyyttä elämän taitekohdissa, joista yksi on opintojen alkaminen ja muutto vieraalle paikkakunnalle. Jotta voisi ryhmäytyä itselleen ja omille arvoilleen soveltuviin sosiaalisiin verkostoihin, tarvitaan itsetuntemusta.
”Yksi G4H-intervention tavoitteista on kannustaa tutkimushankkeen opiskelijoita miettimään, mihin ryhmään hän haluaisi tässä elämäntilanteessa kuulua, mitkä ryhmät hän voisi jättää pois ja miten liittyä itselleen tärkeisiin ryhmiin.”
”Tätä itsetuntemusta G4H-interventio koettaa opiskelijoissa kohentaa. Omien tarpeiden mukaiset ryhmät ja niihin liittyminen on tärkeää tunnistaa. Siten myös yksinäisyyden tunne voi vähentyä.”
Ohjelma maahanmuuttajavanhemmille
Lasten ja nuorten mielenterveyteen suunnatusta miljoonasta eurosta 220 000 euron apurahan saivat myös terveystieteiden tohtori Kaisa Mishina ja Voimaperheet-työryhmä Turun yliopistosta. He muokkaavat kulttuurisensitiivistä ja digitaalista vanhempainohjausohjelmaa, jolla pyritään lisäämään maahanmuuttajaperheiden hyvinvointia tukemalla myönteistä vanhemmuutta.
”Tarkoituksemme on muokata jo olemassa oleva, kaikille alle kouluikäisten lasten vanhemmille suunnattu Ole läsnä lapsellesi -vanhempainohjausohjelma soveltuvaksi eri kulttuurien edustajille, heidän omalla kielellään”, Mishina sanoo.
Tarve ohjelmalle on Mishinan mukaan Suomessa suuri etenkin muunkielisille perheille, koska heille ei ole vielä tarjolla vastaavia palveluita. Ohjelma kehitetään yhdessä maahan muuttaneiden perheiden sekä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten kanssa.
”Maahanmuuttajataustaisten vanhempien suomen kielen taito voi olla heikko, eivätkä kaikki osaa riittävästi myöskään englantia. Kentältä on viestitetty, että tällaista ohjausohjelmaa todella tarvitaan. Kuuntelemme ohjelmaa kehittäessämme siten myös perusterveydenhuollosta sekä hyvinvointialueilta tullutta palautetta.”
Ohjelma kannustaa kehumaan lasta
Suuri osa vanhemmille suunnatuista palveluista perustuu länsimaisen kulttuurin normeihin eikä tarvittavia kieliversioita ole tarjolla, jolloin osa Suomessa asuvista lapsiperheistä jää vaille palveluita. Ole läsnä lapsellesi -ohjelma ohjaa Mishinan mukaan vanhempia myönteiseen vanhemmuuteen.
”Kyseessä on digitaalinen alusta, jolle vanhempi itse hakeutuu. Ohjelma kannustaa vanhempaa positiiviseen vuorovaikutukseen lapsensa kanssa. Tiedetään, että myönteisen vanhemmuuden taidoilla voidaan edistää lapsen, vanhemman ja koko perheen vuorovaikutusta sekä hyvinvointia. Ja mikä oleellisinta, vanhemmat voivat käyttää ohjelmaa omalla kielellään, missä päin Suomea he sitten asuvatkin.”
Mishina ja Voimaperheet-työryhmä pitää ensiarvoisen tärkeänä, että suomalainen yhteiskunta tukee kaikkien perheiden vanhemmuutta tasa-arvoisesti. Mishinan mukaan heikon kielitaidon omaavat perheet jäävät palvelutarjonnassa herkästi kantaväestön jalkoihin.
”Tätä eriarvoisuutta Ole läsnä lapsellesi -vanhempainohjausohjelma pyrkii vähentämään. Ohjelmaa kehitetään myös siten, että se ottaa maahanmuuttajaperheiden kulttuuriset taustat huomioon esimerkiksi visuaalisessa ilmeessään.”
Ongelmiin voidaan tarttua ajoissa
Tilastoista tiedetään, että maahanmuuttajaperheiden lapsilla on kantaväestön lapsia enemmän vaikeuksia esimerkiksi koulumenestyksessä. Maahanmuuttajaperheiden lapsia sijoitetaan myös suhteessa useammin kodin ulkopuolelle.
”Jotta ongelmiin voitaisiin puuttua, on selvitettävä, mitkä ovat maahanmuuttajaperheiden kiireellisimmät kipukohdat ja millaista on olla vanhempana uudessa maassa, jotta voimme parhaiten auttaa ja tukea heitä.”
Jos Voimaperheet-työryhmän kulttuurisensitiivinen vanhempainohjausohjelma ottaa toivotunlaisesti tuulta alleen, sillä voidaan edistää perheiden hyvinvointia sekä mahdollisesti ehkäistä kouluikäisten ongelmia riittävän ajoissa.
”Vanhemmat ovat ensiarvoisen tärkeässä asemassa, kun mietitään keinoja puuttua ennaltaehkäisevästi kouluiässä alkaviin käytösongelmiin. Siksi on tärkeää suunnata katse vanhemmuuteen.”
