Kuvat ja teksti: Laura Iisalo

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan syövän aiheuttamat kokonaiskustannukset olivat Suomessa vuonna 2014 noin 927 miljoonaa euroa. Autoimmuunisairaudet, joissa häiriintynyt immuunijärjestelmä kehittää potilaan omiin kudoksiin tai elimiin reagoivia vasta-aineita tai T-soluja, ovat toinen kansanterveydellisesti merkittävä tekijä.

Molemmissa sairauksissa on korkea sairastavuuden ja kuolleisuuden riski nykyisistä hoitomuodoista huolimatta, ja niissä on samoja piirteitä. Syöpä johtuu usein häiriintyneestä immuunijärjestelmästä, joka hyökkää vajavaisiin soluihin mahdollistaen näin syöpäsolujen kasvamisen ja jakautumisen.

Kemoterapia on tällä hetkellä yleinen syövän hoitokeino, mutta tutkijatohtori  Zivile Giedraityte uskoo, että tulevaisuudessa kaikkia sairauksia, myös syöpiä, voidaan hoitaa immunoterapian avulla. 2000-luvun alussa kehitetyn menetelmän avulla pyritään aktivoimaan potilaan oma immuunijärjestelmä, jotta se osaa tunnistaa ja tuhota syöpäsolut. Nykyään noin neljäsosa syövistä on onnistuttu parantamaan immunoterapian avulla, mutta menetelmään liittyy riski, sillä immuunijärjestelmän voimistaminen saattaa johtaa autoimmuunisairauden kehittymiseen.

– Uskon, että kaikki sairaudet liittyvät immuunijärjestelmään. Tulevaisuuden hoitomuodot ovat hyvin yksilöityjä ja uskon, että onnistumme kehittämään immuunivasteen, joka on niin tehokas, että se tappaa kehossa olevat syöpäsolut. Onnistuaksemme meidän täytyy oppia ymmärtämään puolustusmekanismeja ja hallitsemaan immuunireaktioita. Mitä enemmän tiedämme, sitä paremmin pystymme sairauksia kontrolloimaan, Giedraityte toteaa.

Keksintö on tieteen suola

Helsingin yliopiston translationaalisen immunologian tutkimusohjelmassa, bakteriologian ja immunologian laitoksella työskentelevä Giedraityte kehittää tällä hetkellä uusia terapiamuotoja munasarjasyöpään, joka on toiseksi yleisin gynekologinen syöpä. Sen ennuste on huono ja kuolleisuus yli 50%.

Giedraityten lopullinen päämäärä on työskennellä itsenäisenä tutkijana. Hän haluaa ymmärtää immuunijärjestelmään vaikuttavia mekanismeja, jotta voi kehittää uusia parannuskeinoja syöpien hoitoon. Päästäkseen lähemmäs tavoitteitaan Giedraityte aikoo viettää lukuvuoden Harvard Medical Schoolin professori Shiv Pillain johtamassa laboratoriossa Ragon-instituutissa Massachusettsissa, Yhdysvalloissa, jossa kaikki tutkimus perustuu immunologiaan.

”Keksinnöt ovat tieteen suola. Biologian kauneus perustuu siihen, että vaikka ymmärrämme paljon, emme tiedä kaikkea.” – Shiv Pillai

– Immuunijärjestelmämme on kehittynyt huomaamaan äärettömän määrän taudinaiheuttajia ja vierasaineita. Mutta joskus järjestelmä tuottaa soluja, jotka tunnistavat meidät – se on hinta jonka maksamme vahvasta järjestelmästä, joka suojaa meitä infektioilta, Pillai kuvailee autoimmmuniteetin mekanismeja.

Hänen mukaansa ei ole toista tieteelliseen tutkimukseen paremmin soveltuvaa paikkaa kuin Boston, joka on yksi maailman kansainvälisimmistä kaupungeista. Bostoniin saapuu opiskelijoita ja tutkijatohtoreita ympäri maailmaa, ja tieteellistä tutkimusta tuetaan avokätisesti.

– Saavuin tänne 27 vuotta sitten ja olen edelleen sitä mieltä, ettei ole mitään muuta paikkaa koko maailmassa, jossa olisi mahdollista saada enemmän tieteellistä stimulaatiota. Laboratoriossamme vallitsee hyvä henki ja pallottelemme ideoita keskenämme. Opin edelleen joka päivä jotain uutta, Pillai sanoo.

Tieteellinen yhteisö on myös erittäin kilpailuhenkinen ja itsenäisen tutkijan uran käyntiin saamiseen vaaditaan Pillain mukaan merkittävä tieteellinen löydös. Niin aukesi hänen oma uransa 1980-luvulla, kun Pillai keksi korvike-kevytketjujen olemassaolon ja niiden merkityksen B-solujen kehitykselle, ja samaan hän kannustaa opiskelijoitaan.

– Keksinnöt ovat tieteen suola. Biologian kauneus perustuu siihen, että vaikka ymmärrämme paljon, emme tiedä kaikkea. Jotta voimme edistyä sairauksien hoidossa, meidän täytyy paremmin ymmärtää, kuinka kaikki toimii ja siihen me pyrimme.

Tutkijatohtori Zivile Giedraitytelle myönnettiin vuonna 2021 säätiöiden post doc -poolin apuraha, joka mahdollistaa lukuvuoden tutkimustyön Ragon-instituutissa Massachusettsissa, Yhdysvalloissa.

Poolin kevään hakukierrokselle osallistui 133 tohtoria eri puolilta Suomea, joten apuraha voitiin myöntää 22 prosentille hakijoista. Hakijamäärä nousi kolmetoista prosenttia suhteessa vuoden 2020 kahteen hakukierrokseen. Löydät kaikki Kulttuurirahaston Post doc -poolin apurahansaajat täältä. Valitse erillishauista Post doc -pooli.

Säätiöiden post doc -pooli on osoittautunut tärkeäksi tiederahoituksen instrumentiksi, jonka ansiosta nuoret perheelliset tutkijat voivat rahoittaa tutkimusjakson ulkomaisessa huippuyliopistossa. Poolin kautta myönnetyt apurahat määräytyvät joustavasti hakijan tarpeen mukaan ja niihin voidaan sisällyttää esimerkiksi perheen muuttokulut sekä lasten hoito- tai koulumaksut.

Poolin tehtävänä on edistää Suomen tieteen kansainvälistymistä. Kahdenkymmenenkolmen hakukierroksen jälkeen jo yli 630 tohtoria on saanut poolin kautta rahoituksen vähintään yhden lukuvuoden kestävän ulkomaisen tutkimusjakson järjestämiseksi. Heistä noin kolmannes on saanut kaksivuotisen rahoituksen.

Opettajat kehittävät osaamistaan myös epävarmoissa oloissa

Post doc -poolin seuraava hakukierros järjestetään 15.8.–15.9.2021, jolloin jaettavana on noin 1,7 miljoonaa euroa. Haun tulokset julkistetaan marras-joulukuussa 2021.

Säätiöiden post doc -pooli perustettiin vuonna 2009. Siihen kuuluu kaudella 2019–2021 kolmetoista säätiötä, jotka ovat sijoittaneet pooliin yhteensä 3,2 miljoonaa euroa vuosittain. Mukana ovat Emil Aaltosen Säätiö, Alfred Kordelinin Säätiö, Liikesivistysrahasto, Paulon Säätiö, Päivikki ja Sakari Sohlbergin Säätiö, Suomalainen Tiedeakatemia, Suomen Kulttuurirahasto, Suomen Lääketieteen Säätiö, Svenska Kulturfonden, Svenska litteratursällskapet, Tekniikan edistämissäätiö, Jenny ja Antti Wihurin rahasto sekä Ulla Tuomisen Säätiö.

Lisätietoja:

www.postdocpooli.fi, info(at)postdocpooli.fi sekä koordinaattori Mikko-Olavi Seppälä, puh. 0400-868 006

Teksti: Laura Iisalo
Kuvat: Weldon Green ja Laura Iisalo

Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden laitokselta tohtoriksi valmistuneen Crystal Greenin väittelystä on kulunut reilu vuosi. Hän suuntasi valmistumisensa jälkeen perheineen Yhdysvaltoihin, jossa hän työstää tutkimustaan Kaliforniassa sijaitsevassa UCLA-yliopistossa säätiöiden post doc -poolista myönnetyn apurahan turvin. Kansainvälisen kokemuksen hankkiminen oli Greenille tärkeä muttei itsestäänselvä tavoite.

– Väiteltyäni tohtoriksi ajattelin, että se oli siinä. Pian ymmärsin, että tohtoriksi valmistuminen on itse asiassa vasta akateemisen urani alku. Väitöksen jälkeiselle uralle siirtyminen ja perheen sekä työn yhdistäminen ilman tukea on vaikeaa, mutta kansainvälistä kokemusta pidetään ansioluettelossa lähestulkoon välttämättömänä, hän kertoo kokemuksistaan.

Green tarkastelee postdoc-tutkimuksessaan yhdenvertaisuuden toteutumista opettajankoulutuksessa, ja hän on kerännyt vertailevaan tutkimukseensa aineistoa kahdesta opettajankoulutuslaitoksesta, joista toinen sijaitsee Suomessa ja toinen Yhdysvalloissa. Seuraavaksi Green pyrkii aineiston avulla selvittämään, kuinka yhdenmukaisuus ymmärretään, ja mikä on opettajakoulutuksen rooli tasa-arvoisessa ja sosiaalisesti oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa.

Erityisen kiinnostavaa Greenin mukaan on, että vaikka sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta puhutaan usein abstraktina tai tilastollisena ilmiönä, kyse on pohjimmiltaan todellisen elämän inhimillisistä kokemuksista.

”Kivuliaatkin kokemukset voivat olla voimavara, sillä ne auttavat opettajia ymmärtämään muita vastaavassa tilanteessa olevia.”

– Oli hienoa ja koskettavaa kuulla opettajakokelaiden omakohtaisia kokemuksia syrjinnästä. Kivuliaatkin kokemukset voivat olla voimavara, sillä ne auttavat opettajia ymmärtämään muita vastaavassa tilanteessa olevia. Kasvatusfilosofi Paolo Paulo Freire totesi, että tuomme aina itsemme ja kokemuksemme osaksi koulutusta, koska olemme kaikki ihmisiä. Olen itsekin sitä mieltä, että koulutuksen kehittämisen tavoitteena tulisi olla sen inhimillistäminen, Green sanoo.

Kahden Kaliforniassa vietetyn vuoden jälkeen Green toivoo voivansa palata takaisin Suomeen jatkaakseen akateemista uraansa. Hänen tämän hetkinen tavoitteensa onkin kerryttää julkaisuja ja kokemusta täyttääkseen dosentuurin kriteerit.

– Suomessa ymmärretään, kuinka suuri merkitys opettajilla on yhteiskunnallisella tasolla ja siellä akateeminen ilmapiiri on avoin ja eteenpäin pyrkivä. Amerikassa kilpailu on kovaa ja koen, että Suomessa työtahti antaa aikaa ajattelulle. Se on todella tärkeää, Green toteaa.

Monitieteellinen tutkijayhteisö tarjoaa uusia näkökulmia

Myös kasvatustieteen tohtoriksi vuonna 2016 väitellyt Kreeta Niemi on lähdössä Yhdysvaltoihin lokakuussa 2021. Kohteeksi valikoitui UCLA yliopiston kansainvälisen ja monitieteellisen tutkijayhteisön takia – ja myös siksi, että niin monet kasvatusalan vuorovaikutustutkimuksen pioneerit ja nykyiset huippututkijat ovat luoneet uraansa juuri Kaliforniassa. 

– Päämetodinani on keskusteluanalyysi ja Los Angeles on lähestymistavan mekka. Vuorovaikutus on laaja ilmiö, johon tarvitaan monitieteellinen näkökulma. Odotankin vuodelta kansainvälisiä vierailijoita ja yhteistyötä eri alojen kollegoiden kanssa. En ole menossa pelkästään oppia imemään, vaan toivon voivani itsekin antaa jotain yhteisölle, hän kertoo.

Mukaansa Niemi ottaa kolmen vuoden aikana keräämänsä aineiston, jota hän on työstänyt Suomen Akatemialta saadun rahoituksen turvin. Niemi on tutkinut lasten vuorovaikutusta uudenlaisissa oppimisympäristöissä tarkoituksenaan selvittää, millaisia mahdollisuuksia ja rajoitteita niihin liittyy.

Niemen laskujen mukaan Suomessa on tällä hetkellä 33 avoimen oppimisympäristön koulua, ja tulevaisuudessa muunneltavat ja joustavat opetustilat yleistyvät. Suuntaus liittyy ilmiöpohjaisen oppimisen malliin, jossa todellisen maailman ongelmia lähestytään eri oppiaineiden näkökulmista.

– Avoimissa oppimisympäristöissä työskentely on projektinomaisempaa, itseohjautuvampaa ja teknologia on vahvasti mukana. Ne ovat hyviä asioita, mutta rinnalle tarvitaan tukea ja ohjausta. Parhaimmillaan tilat mahdollistavat uusia tapoja olla lähempänä yhteiskuntaa ja muuntautua maailman tarpeisiin, Niemi toteaa.

Hän toivoo tutkimuksen antavan opettajille, opetusalan ammattilaisille ja esimerkiksi arkkitehdeille tietoa, jonka avulla voidaan kehittää yhä toimivampia oppimisympäristöjä.

– Tilojen pitää olla moneen tarkoitukseen muunneltavia ja niissä pitää olla rauhallisia sopukoita, jotta jää tilaa luottamuksellisille kohtaamisille. Niihin liittyy paljon potentiaalia oppilaan itseohjautuvuuden tukemiseen ja yhteisöllisyyden rakentumiseen, ja Suomessa opettajat ovatkin halukkaita kehittämään tilojen käyttöä. Vaatii vain hieman aikaa, miten käytänteet lähtevät muotoutumaan, Niemi tiivistää.

Säätiöiden post doc -poolin keväthaku on auki 15.2.2020-31.1.2021 ajan. Lisätietoa osoitteesta postdocpooli.fi.

Fil. tohtori Crystal Green sai Post doc -poolin apurahan vuosina 2020 ja 2021 opettajankoulutuksen roolia tasa-arvoisen ja sosiaalisesti oikeudenmukaisen kasvatuksen edistämisessä käsittelevään väitöksen jälkeiseen tutkimukseen Yhdysvalloissa.
Kasvatust. tohtori Kreeta Niemi sai Post doc -poolin apurahan vuonna 2021 oppimisvuorovaikutusta perusopetuksen uusissa oppimisympäristöissä käsittelevään väitöksen jälkeiseen tutkimukseen Yhdysvalloissa.

Poolin syksyn hakukierrokselle osallistui 122 tohtoria eri puolilta Suomea, joten apuraha voitiin myöntää 25 prosentille hakijoista.

Kulttuurirahasto myönsi rahoitusta mm. lääket. tohtori Lauri Holmströmille, jonka sydänpysähdyksen geneettistä taustaa käsittelevä tutkimus sijoittuu Los Angelesiin, Cedars-Sinai Heart Instituuttiin. Holmströmille myönnettiin 70 000 euron apuraha.

– Nuorilla alle 40 vuotiailla löytyy usein perinnöllinen sydänlihassairaus äkkikuoleman taustalta, mutta suurin osa sydänperäisistä äkkikuolemista tapahtuu keski-iässä oleville tai keski-iän ylittäneille, joilla löytyy useimmiten hankittu sydänsairaus äkkikuoleman syynä, Holmström kertoo.

– Aiemmassa väitöstutkimuksessani tutkimme sydänperäiseen äkkikuolemaan johtavien sydänlihassairauksien geneettistä taustaa, ja tulevalla post doc -jaksolla on tarkoitus tutkia lisää sydänpysähdykseen ja sydänperäiseen äkkikuolemaan johtavien sydänsairauksien geneettisiä syitä. Sydänperäinen äkkikuolema muodostaa kansaterveydellisen ongelman, ja sen geneettisen taustan parempi tunteminen voi tuoda uusia mahdollisuuksia riskipotilaiden parempaan tunnistamiseen ja kyseisten tapahtumien ennaltaehkäisemiseen.

Fil. tohtori Lotta Jokiniemi puolestaan tekee tutkimustaan Espanjassa, Barcelonan yliopiston kvantti- ja astrofysiikan laitoksella. Hänen hiukkasfysiikan standardimallin ulkopuolisen fysiikan ennustamista neutriino-ydinsironnan avulla käsittelevään väitöksen jälkeiseen tutkimukseensa myönnettiin 38 000 euron apuraha.

– Nykykäsitys maailmankaikkeuden hiukkasista ja niiden välisistä vuorovaikutuksista perustuu hiukkasfysiikan standardimalliin. Väitöskirjatyössäni tutkin, miten neutriinotonta kaksoisbeetahajoamista – erästä hypoteettista standardimallin vastaista atomiytimen prosessia – voidaan ennustaa ydinfysiikan keinoin. Jatko-opintojeni aikana esittelin myös aktiivisesti tutkimustani kansainvälisissä konferensseissa, missä minulle tarjoutuikin mahdollisuus päästä jatkamaan väitöskirjatyöhöni liittyvää tutkimusta Barcelonan yliopiston kvantti- ja astrofysiikan laitokselle tuoreeseen teoreettisen ydinfysiikan tutkimusryhmään Jokiniemi, nuori tutkija kertoo.

– Barcelonan yliopisto tarjoaa loistavat puitteet tällaiselle tutkimukselle, sillä siellä tutkitaan sekä hiukkas- että ydinfysiikkaa modernein teoreettisin menetelmin. Lisäksi yliopiston ydinfysiikan tutkimusryhmä toimii yhteistyössä muiden kansainvälisten tutkimuslaitosten kanssa, mikä tarjoaa mahdollisuuden vertailla erilaisilla malleilla laskettuja ennusteita keskenään ja täten poistaa ennusteiden epävarmuutta.

Löydät kaikki Kulttuurirahaston Post doc -poolin apurahansaajat täältä. Valitse erillishauista Post doc -pooli.

Tärkeä tuki nuorille tutkijoille

Säätiöiden post doc -pooli on osoittautunut tärkeäksi tiederahoituksen instrumentiksi, jonka ansiosta nuoret perheelliset tutkijat voivat rahoittaa tutkimusjakson ulkomaisessa huippuyliopistossa. Poolin kautta myönnetyt apurahat määräytyvät joustavasti hakijan tarpeen mukaan ja niihin voidaan sisällyttää esimerkiksi perheen muuttokulut sekä lasten hoito- tai koulumaksut.

Poolin tehtävänä on edistää Suomen tieteen kansainvälistymistä. Kahdenkymmenenkahden hakukierroksen jälkeen jo yli 600 tohtoria on saanut poolin kautta rahoituksen vähintään yhden lukuvuoden kestävän ulkomaisen tutkimusjakson järjestämiseksi. Heistä noin kolmannes on saanut kaksivuotisen rahoituksen.

Poolin seuraava hakukierros järjestetään 15.12.2020–31.1.2021, jolloin jaettavana on noin 1,6 miljoonaa euroa. Haun tulokset julkistetaan maalis-huhtikuussa 2021.

Säätiöiden post doc -pooli perustettiin vuonna 2009. Siihen kuuluu kaudella 2019–2021 kolmetoista säätiötä, jotka ovat sijoittaneet pooliin yhteensä 3,2 miljoonaa euroa vuosittain. Mukana ovat Emil Aaltosen Säätiö, Alfred Kordelinin Säätiö, Liikesivistysrahasto, Paulon Säätiö, Päivikki ja Sakari Sohlbergin Säätiö, Suomalainen Tiedeakatemia, Suomen Kulttuurirahasto, Suomen Lääketieteen Säätiö, Svenska Kulturfonden, Svenska litteratursällskapet, Tekniikan edistämissäätiö, Jenny ja Antti Wihurin rahasto sekä Ulla Tuomisen Säätiö.

Lisätietoja: postdocpooli.fi, info(at)postdocpooli.fi sekä koordinaattori Mikko-Olavi Seppälä, puh. 0400-868 006

Teksti: Antti Kivimäki
Kuvat: Hannu Aukia

Metsien kyky sitoa hiiltä ilmakehästä on kuuma poliittinen ja tieteellinen keskustelunaihe. Monelle voi kuitenkin tulla yllätyksenä, että metsissä maaperän hiilivarasto on suurempi kuin itse puuston hiilivarasto.

Lauhkean vyöhykkeen lehtimetsien hiilestä 55–60 prosenttia on maaperässä ja pohjoisella havumetsävyöhykkeellä hiilestä on maaperässä 60–70 prosenttia.

– Pohjoista kohti mennessä ilmasto viilenee. Maaperän mikrobien hajotustoiminta hidastuu, ja hiili säilyy kauemmin maaperässä. Havupuiden neulaset myös ovat kovempaa tekoa ja hajoavat hitaammin kuin lehtipuiden lehdet, selittää Coloradon yliopiston metsäekologian post doc -tutkija Lilli Kaarakka.

Hän kartoittaa sitä, kuinka nykyisin tunnettuja ja käytössä olevia metsänhoitokeinoja voisi kohdentaa niin, että Suuren järvien alueen metsiköihin saataisiin sitoutumaan ilmakehästä entistä enemmän hiiltä.

– Pienmetsänomistajille pitäisi myös luoda pääsy hiilikauppamarkkinoille. Isot teknologiayritykset haluavat ostaa hiilikrediittejä pienmetsänomistajilta, jotka hoitavat metsiään hiiltä varastoivalla tavalla.

Joissain metsissä kannattaisi tehdä harvennushakkuita, jotta puusto pääsee järeytymään kunnolla. Toisissa metsissä taas on parempi viivästyttää hakkuita. Monet vanhat metsät ovat suuria hiilivarastoja, jotka silti kasvavat edelleen ja sitovat siten hiiltä ilmakehästä.

Tutkittavaa Kaarakalla ja kollegoilla riittää.

– Peltomaasta on paljon helpompi tehdä yleistyksiä, kun tietyllä alalla on vain yhtä kasvia. Metsässä sen sijaan lajisto, maasto ja maaperä vaihtelevat paljon.

”Ympäristötavoitteiden ja metsätalouden välille on mahdollista löytää tasapaino. Talousmetsiä tarvitaan, mutta joissain paikoissa niitä voisi hakata jatkuvan kasvatuksen periaatteella avohakkuiden sijasta.”

Suositusten tekeminen on myös tasapainoilua metsähoidon pitämiseksi taloudellisesti kannattavana. Tutkijan on luotava suosituksia, joita joku haluaa noudattaa.

– Olen vakaasti sillä kannalla, että ympäristötavoitteiden ja metsätalouden välille on mahdollista löytää tasapaino. Talousmetsiä tarvitaan, mutta joissain paikoissa niitä voisi hakata jatkuvan kasvatuksen periaatteella avohakkuiden sijasta.

Ilmastonmuutos mutkistaa asioita entisestään. Lauhkean vyöhykkeen metsälajisto siirtyy kohti pohjoista ja valtaa tilaa havumetsävyöhykkeeltä. Minnesotassa vaahtera on jo osin syrjäyttänyt mustakuusen ja kanadanlehtikuusen.

Kesien lämmetessä kaarnakuoriaiset tekevät aktiivisemmin tuhoja ja metsäpalot uhkaavat polttaa suuria havumetsiä aroiksi Länsi-Yhdysvalloissa.

Puut voivat myös käyttäytyä arvaamattomasti uudessa ilmastossa tai uusilla leveysasteilla. Siksi on vielä mahdotonta antaa suosituksia siitä, mitä puulajeja muuttuvassa ilmastossa kannattaisi metsätalouden keinoilla suosia.

– Jos jotain voi arvata, niin ilmaston lämmetessä metsämaan kyky sitoa hiiltä pienenee. Hajotustoiminnan lisääntyminen ja havupuiden korvautuminen lehtipuilla vaikuttavat voimakkaasti tähän suuntaan, Kaarakka sanoo.

Koronakriisi sekoitti myös Kaarakan elämää ja tutkimusta Yhdysvalloissa. Matkat osavaltiosta toiseen olivat pitkään jäissä.

– Meidän piti autoilla tapaamaan ystäväperhettä Etelä-Dakotassa, mutta peruimme matkan yhteisymmärryksessä. Tuolloin meillä Coloradossa oli todettu kymmenentuhatta koronatartuntaa, mutta Etelä-Dakotassa tartuntoja tiedettiin vain kahdeksankymmentä.

Tärkeimpiä laboratoriotöitä, koe-eläinten hengissä pitoa ja muuta välttämätöntä toimintaa lukuun ottamatta kaikki yliopistot suljettiin.

Myös työmatka vanhaan yliopistoon Minnesotaan peruuntui. Siellä oli määrä tavata paikallisia tutkijoita ja metsäteollisuuden edustajia, mutta ihmiskontakteja pitää välttää. Metsään tutkimusaloille Kaarakka toki olisi voinut mennä, mutta paikalliset tutkijat kyllä hoitavat pyynnöstä tarvittavat maaperänäytteet.

Tärkeimpiä laboratoriotöitä, koe-eläinten hengissä pitoa ja muuta välttämätöntä toimintaa lukuun ottamatta kaikki yliopistot suljettiin ja opetus siirtyi etäyhteyksien varaan.

– On haasteellista yhtäkkiä suunnitella hyviä verkkoluentoja. Opiskelijat ovat järkyttyneitä koronasta, ja on vaikea saada pidettyä heidät kiinnostuneina ja valppaina puolentoista tunnin verkkoluennon ajan, Kaarakka kertoo.

Myös oman uran jatkoa Kaarakka ja muutkin post doc -tutkijat saavat jännittää. Kaikki ovat kiireisiä, eivätkä tiedekunnat halua tehdä etänä päätöksiä uusien apulaisprofessoreiden palkkaamisesta.

Myös päiväkodit menivät Coloradossa kiinni. Hetken ne olivat auki lääkäreiden ja sairaanhoitajien lapsille ennen kuin ne suljettiin kokonaan. Niinpä Kaarakka sai miehensä etätöiden lomaan kotihoitoon 3,5-vuotiaan lapsensa.

– Akateemikon unelma on se, että voi keskittyä kirjoittamiseen kotona. Mutta lapsen kanssa se on päinvastoin. Lapsi juoksee työhuoneeseen sisään ja sitten leikitään tai laitetaan Yle Areenasta video pyörimään, Kaarakka kertoo.

– Ostimme trampoliinin, ja se oli loistava sijoitus. Sikäli olemme onnekkaassa asemassa, että meillä on oma piha, jonne lapsen voi päästää leikkimään.

Maat. metsät. tohtori Lilli Kaarakka on saanut apurahoina vuosina 2019 ja 2020 yhteensä 118 000 euroa metsien käytön lisäämistä fossiilisten polttoaineiden korvaamiseksi ja metsien suojelemista hiilivarastoina käsittelevään väitöksen jälkeiseen tutkimukseen Yhdysvalloissa.

Poolin kevään hakukierrokselle osallistui 117 tohtoria eri puolilta Suomea, joten apuraha voitiin myöntää 25 prosentille hakijoista.

Säätiöiden post doc -pooli on osoittautunut tärkeäksi tiederahoituksen instrumentiksi, jonka ansiosta nuoret perheelliset tutkijat voivat rahoittaa tutkimusjakson ulkomaisessa huippuyliopistossa. Poolin kautta myönnetyt apurahat määräytyvät joustavasti hakijan tarpeen mukaan ja niihin voidaan sisällyttää esimerkiksi perheen muuttokulut sekä lasten hoito- tai koulumaksut.

Poolin tehtävänä on edistää Suomen tieteen kansainvälistymistä. Kahdenkymmenenyhden hakukierroksen jälkeen jo 587 tohtoria on saanut poolin kautta rahoituksen vähintään yhden lukuvuoden kestävän ulkomaisen tutkimusjakson järjestämiseksi. Heistä noin kolmannes on saanut kaksivuotisen rahoituksen.

Poolin seuraava hakukierros järjestetään 15.8.–15.9.2020, jolloin jaettavana on noin 1,6 miljoonaa euroa. Haun tulokset julkistetaan marras-joulukuussa 2020.

Säätiöiden post doc -pooli perustettiin vuonna 2009. Siihen kuuluu kaudella 2019–2021 kolmetoista säätiötä, jotka ovat sijoittaneet pooliin yhteensä 3,2 miljoonaa euroa vuosittain. Mukana ovat Emil Aaltosen Säätiö, Alfred Kordelinin Säätiö, Liikesivistysrahasto, Paulon Säätiö, Päivikki ja Sakari Sohlbergin Säätiö, Suomalainen Tiedeakatemia, Suomen Kulttuurirahasto, Suomen Lääketieteen Säätiö, Svenska Kulturfonden, Svenska litteratursällskapet, Tekniikan edistämissäätiö, Jenny ja Antti Wihurin Rahasto sekä Ulla Tuomisen Säätiö.

Lisätietoja: www.postdocpooli.fi, info(at)postdocpooli.fi sekä koordinaattori Mikko-Olavi Seppälä, puh. 0400-868 006

Etelä-Ruotsin rannikolla eli noin 5000–4000 vuotta sitten kummaa porukkaa. Kuoppakeraamisen kulttuurin ihmiset elättivät itsensä pääosin eläinten pyynnillä ja pienimuotoisesti kasvien keräilyllä. Tavallisista pyytäjistä poiketen he tekivät savesta ruukkuja, johon painelivat koristeeksi kuoppia.

Yleensä historian saatossa maatalouskulttuurit ovat suoraviivaisesti levinneet ja metsästäjä-kerääjät väistyneet.

Etelä-Ruotsin rannikolla sen sijaan oli jo aiemmin varhaisia maanviljelijöitä. Sitten ilmaantui kuoppakeraaminen pyyntikulttuuri, kunnes tuhannen vuoden rinnakkaiselon jälkeen eri suunnista saapuneet maanviljelyskulttuurit syrjäyttivät heidät.

– Se tiedetään, että kuoppakeraamisen kulttuurin edustajat eivät olleet maanviljelijöitä, jotka olisivat palanneet pyytäjiksi, vaan oma porukkansa, sanoo populaatiogeneetikko ja tutkijatohtori Tiina Mattila.

Hän tutkii nyt ainakin pari vuotta Uppsalan yliopistossa näiden myöhäisten pyytäjien arvoitusta muinais-dna:n avulla.

Suuri kysymys on, mitä tapahtui pyytäjien ja viljelijöiden kohdatessa. Ehkä teknologisesti voimakkaat viljelijät syrjäyttivät pyytäjät. Tai ehkä kulttuurit sulautuivat rauhanomaisesti toisiinsa niin että pyytäjät omaksuivat viljelijöiden teknologian ja sitten tehtiin yhdessä lapsia.

Kiintoisaa on ero sukupuolten välillä. Mikäli viljelijät tulivat voimalla, he saattoivat ottaa itselleen vaimot pyytäjistä, mutta miehille kävi huonosti. Tällöin murrosvaiheen jäämistöstä pitäisi löytyä paljon mieslinjaista y-kromosomin dna:ta viljeliijöiltä ja naislinjaista mitokondrio-dna:ta pyytäjiltä.

– Sekään ei välttämättä tarkoita väkivaltaa. Ehkä viljelijöistä juuri yksinäiset miehet lähtivät vaeltamaan uusille alueille.

Karkeasti ottaen viljelijät ovat geneettisesti lähellä nykyeurooppalaisia, kun taas pyytäjien perimä on vieraampaa. Sitäkin lienee jonkin verran sekoittunut nykyskandinaaveihin, mutta käsitys tästä tarkentuu projektin aikana.

Muinais-dna:ta saadaan vainajilta talteen lähinnä hampaista ja luista. Vanhoissa jäänteissä dna-ketjut ovat pilkkoutuneet hyvin lyhyiksi palasiksi, mutta vertaamalla ja yhdistämällä paloja saadaan tietokoneella rakennettua yksilön alkuperäinen perimä.

Dna koostuu neljän emäksen eli adeniinin, guaniinin, sytosiinin ja tymiinin vaihtelusta. Muinais-dnan pätkien päissä tymiiniä on paljon, koska ajan oloon sytosiini muuttuu tymiiniksi.

– Nuo ketjun osat ovat käyttökelvottomia. Toisaalta niistä tunnistaa kätevästi sen, mikä on muinais-dna:ta eikä esimerkiksi tutkijoiden dna:ta.

Lisätietoja Post doc -poolin apurahoista osoitteessa postdocpooli.fi

Aurinko paistaa, kun paistaa ja tuulee, kun tuulee. Maakaasusta sen sijaan saadaan sähköä käden käänteessä, sen kun laitetaan kaasuturbiinit päälle.

Matkalla kohti ympäristöystävällisempää maailmaa maakaasua olisi tarkoitus korvata enenevässä määrin uusiutuvilla energianlähteillä. Pyrkimys on hyvä, mutta mitä se tarkoittaa teknisesti ja juridisesti?

–Uusiutuvien lisääminen hajaannuttaa järjestelmää ja entistä harvemmat asiakkaat voivat enää täysin luottaa sähköverkkoon, sanoo Itä-Suomen yliopiston oikeustieteen tutkija Tade Oyewumni.

–Tarvitaan kalliita akkuja ja muita energian varastointijärjestelmiä sekä myös yhä tarkempia mittausjärjestelmiä, jotta kysyntä ja tarjonta saataisiin järkevään tasapainoon hintaperusteisesti.

Oyewumni työskentelee nyt toista vuotta vierailevana tutkijana Tulanen yliopistossa Yhdysvaltain New Orleansissa. Projektissaan hän puntaroi hyötyjä ja kustannuksia, kun julkisten tukien turvin uusiutuvien osuutta lisätään energiantuotannossa maakaasun kustannuksella.

New Orleans on oiva paikka pohtia tätä. Lousianan osavaltio on yhdysvaltain viidenneksi suurin maakaasun tuottaja, ja Meksikonlahden rannalla on tärkeitä terminaaleja, joista nesteytettyä maakaasua (LNG) kuljetetaan etenkin Eurooppaan ja Aasiaan.

–Yhdysvallat on maailman johtava maakaasuntuottaja. Vuonna 2017 se  muuttui kaasun nettoviejäksi liuskekaasubisneksen ja kysynnän kasvun vuoksi.

Kaasulle riittää ottajia, koska se on fossiilisista vähäpäästöisin, ja ylipäätään energiantarve vain kasvaa kaikkialla. Samalla kuitenkin on kova poliittinen paine siirtyä uusiutuvaan energiaan.

Oyewumnin on määrä luoda eräänlainen, varsin monimutkainen, ”tiekartta” siitä, mitä alan toimijoiden olisi hyvä tietää tästä mullistuksesta juridiselta kannalta. 

– Tarkoitus ei ole kyseenalaistaa kaasun korvaamista uusiutuvilla vaan hahmotella, miten se olisi mahdollista. Muuttuvilla energiamarkkinoilla eri toimijat pystyvät tekemään rationaalisia päätöksiä, kunhan niillä on selkeä ymmärrys hinnoista ja hyödyistä.

Oyewumni on syntyisin Nigeriasta ja opiskeli siellä oikeustieteen kandidaatiksi. Maisteriksi hän luki Skotlannissa ja väitteli tohtoriksi Itä-Suomen yliopistossa vuonna 2017. Koko Oyewumnin tähänastinen ura on kiertynyt energiajuridiikan ympärille, ja hän voisi jatkaa aihetta mieluusti loppuelämänsä.

New Orleansiin häntä seurasivat vaimo ja kaksi lasta. Apuraha kattaa myös lastenhoitoa, koulutusta ja perheen vakuutuksia.

Säätiöiden post doc -pooli

Teksti: Antti Kivimäki
Kuvat: Tade Oyewunmi ja Tulanen yliopisto